kulttuurikoskettaa

Kuinka kulttuuri koskettaa

 

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Juho Hiilivirta

Kun olin kuudennella luokalla, kävimme koulun kanssa katsomassa elokuvan Sairaan kaunis maailma. Muistan vieläkin elävästi tunteen, joka valtasi minut pyöräillessäni kotiin ystäväni kanssa keskustellen. Jokin oli muuttunut sisälläni, vaikken sitä osannutkaan täysin ymmärtää tai artikuloida. En ollut enää lapsi vaan valmistauduin teini-ikään. Tulen loppuikäni yhdistämään tuon karun nuorisokuvauksen omaan tärkeään kehitysvaiheeseeni.

Jokainen meistä muistanee jonkin sellaisen hetken tai tapahtuman, kun kulttuurituote on aikaansaanut voimakkaita tunteita. Kun musiikki iskee, emme tunne kipua ja taiteen äärellä voimme liikuttua ymmärtämättä sillä hetkellä mistä on kysymys. Erilaiset taide-elämykset voivat olla voimaannuttavia ja yhteisöä vahvistavia kokemuksia.

Yliopisto näyttäytyy minulle paikkana, jossa luodaan uusia tapoja tuottaa taidetta ja kulttuuria. Myös Lapin yliopiston olisi aika kunnostautua tällä saralla vielä nykyistä paremmin, varsinkin nyt kun olemme viimein päässeet kaikki saman katon alle; taiteilijoista oikeustieteilijöihin sulassa sovussa ja samassa sakissa. Yli neljäntuhannen tutkinto-opiskelijan joukosta löytyy melkoinen määrä puoliammattilaisia. On musiikillisia moniosaajia ja bändijyriä, voimakkaita teatterintekijöitä ja kaikenlaisia poikkitaiteellisia panostajia. Tätä loputonta ja vuosittain uudistuvaa resurssia kannattaisi hyödyntää enemmän.

Henkilökohtaisesti koen yliopiston kulttuuritehtävän olevan uuden luomista ja vaihtoehtoisten illanviettotapojen tutkimista. Tämän syksyn tapahtumissa, esimerkiksi fuksiaisten jatkobileissä ja yliopiston perinteisissä varjoavajaisissa ei ole nähty ohjelmaa. Kaupungissa on toki vähän tiloja, missä järjestää tapahtumia tuhannelle opiskelijalle.

Samat tutut tanssihitit
soivat ja viina virtaa.

Omasta näkökulmastani on kuitenkin rimanalitus ”järjestää” tapahtumia, joissa maksetaan normaalia enemmän yökerhon jokaviikkoisesta menosta. Samat tutut tanssihitit soivat ja viina virtaa. Erona on ainoastaan se, että kaikki tämä suoritetaan haalarit päällä tai pikkutuhmassa teema-asussa. Yökerhon omistajat ovat varmasti tyytyväisiä, että LYY tuo opiskelijansa kuluttamaan opintotukensa heidän yritykseensä, mutta ovatko kaikki opiskelijat tyytyväisiä ohjelmaan? Tuhannen opiskelijan tuominen on melkoinen neuvotteluvaltti, joten LYY voisi esimerkiksi antaa tilaisuuden jäseniensä omille bändiprojekteille tai muille vastaaville, jotka taas saisivat esiintymiskokemusta ja palkkaa työstään. Paikalle voisi toki myös tuoda muita nimekkäämpiä artisteja, joita Lapin leveysasteilla haluttaisiin nähdä. Yökerho tekee sellaista tiliä opiskelijatapahtumilla, että se voisi maksaa esiintyjien korvaukset.

Kaikille on suotu mahdollisuus vaikuttaa ylioppilaskunnassa, mutta kaikki eivät ehdi tai halua järjestää tapahtumia. Olisi hyvä, että vaihtelua ja erilaista ohjelmaa tarjottaisiin moneen makuun. Kenties jonkinlainen kysely pelkästään kulttuuritapahtumiin liittyen olisi paikallaan. Peräänkuulutan tekstilläni ennen kaikkea keskustelua siitä, millaisia tapahtumia ylioppilaskunnan tulisi järjestää ja mikä on niiden tehtävä? Jos tarkoitus on ainoastaan lihottaa kassaa ja tarjota opiskelijoille mahdollisuus yhteiseen illanviettoon, on perusteltua jatkaa nykyisellä linjalla. Tiedän kuitenkin, etten ole yksin ajatuksieni kanssa ja että mahdollisuus tuoda esiin opiskelijoiden omia taitoja ja järjestää iltoja, jotka tarjoavat jotain valtakulttuurin ja tavallisen viikonlopun yökerhokännäyksen lisäksi on olemassa.

Asetankin täten haasteen kaikille meille, jotka täällä Rovaniemen opiskelijapiireissä puuhailevat. On aika tuoda omaa osaamistaan esille ja nostaa piilevät kykymme näyttämölle. Täytyy tarjota ja ehdottaa ylioppilaskunnalle erilaisia tapoja juhlia porukalla. Samaan aikaan hallituksessa ja edustajistossa olisi hyvä lähteä filosofiseen tyyliin pohtimaan kulttuuritapahtumien järjestämisen alfaa ja omegaa. Miksi näitä järjestetään ja kenelle? Millaisia tapahtumia yliopiston tulisi edistää ja tukea? Onko tarkoitus ainoastaan kerätä rahaa ja järjestää massatapahtumia vai onko yliopistolla sivistävää tai kasvattavaa roolia?

Jokainen varmasti vastaa näihin kysymyksiin omalla tavallaan. Minun utopiassani yliopistolla olisi käytössään oma iso tila, missä olisi mahdollista järjestää kaikenlaisia tapahtumia ja luovuus kukkisi värikkäänä kuin horsmat kesäisin tienpientareilla. F-siiven uusi lauantaisin pidettävä Open Stage on hyvä esimerkki siitä minkälaisia mahdollisuuksia meillä on käytettävissämme. Valitettavasti yliopiston aula ei kuitenkaan palvele isojen tapahtumien järjestämistä. Ehkä myös Half Moonissa voisi järjestää avoimen lavan jonain iltana? Parhaaksi valittu esiintyjä voittaisi palkallisen keikan seuraavasta illanvietosta ja osallistujat saisivat juomalippuja?

Odottamattoman sivuvaikutuksena jotkut saattaisivat jopa kokea elämäänsä ja tietoisuuttansa mullistavia kulttuurielämyksiä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *