kps

Näin voitat ensi vuoden KPS-turnauksen – ehkä

 

 

Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Siiri Hirsiaho

Kun LYY ilmoitti tekevänsä kulttuuriteon ja järjestävänsä kivi-paperi-sakset–turnauksen, minä en meinannut pysyä housuissani. Siinä missä 50-luvulla leikittiin käpylehmillä ja vedettiin pitkää tikkua ikävistä tehtävistä, jaetaan tänä päivänä arjen nallekarkit tällä jalolla pelimuodolla.

Kivi-paperi-sakset on yksinkertaisuudessaan nerokas peli. Täydellisimmillään pelattuna se noudattelee peliteoriasta tuttua Nashin tasapainoteoriaa, jossa käytetty strategia ei anna etua vastustajaan nähden. Käytännössä kivi-paperi-sakset-pelissä tämä tarkoittaa täydellistä satunnaisuutta valittaessa kiven, saksien ja paperin välillä. Tällöin voiton mahdollisuus on 1/3, tasapelin 1/3 ja häviön 1/3. Mutta tiedättekö, ihminen ei ole kone. Ihminen ei pysty täydelliseen satunnaisuuteen ilman apuvälineitä. Ja kuka nyt haluaisi pelata strategialla, joka mahdollistaa myös vastustajalle yhtä suuren voiton todennäköisyyden kuin itselle? En minä ainakaan.

Kivi-paperi-sakset-pelissä on kyse ennen kaikkea vastustajan lukemisesta. Täytyy osata arvioida, kuinka kokenut pelaaja on vastassa ja mitä strategiaa pelaaja mahdollisesti käyttää (jos ylipäätänsä käyttää). Jos haluaa voittaa kivi-paperi-sakset-pelissä, täytyy olla askeleen edellä vastustajaa. Avain voittoon ei löydy omasta ennalta mietitystä pelistrategiasta, vaan nimenomaan siitä, että pystyy muuttamaan omaa strategiaa vastustajan strategian mukaan.

Jos peli pelataan yhdestä voitosta, on strategialla toki pienempi merkitys kuin esimerkiksi paras kolmesta, paras viidestä tai paras seitsemästä systeemissä. Jos joudut hankalaan tilanteeseen esimerkiksi kaveriporukan mökkiviikonlopun jälkeen ja illan isäntä ehdottaa, että kuivakäymälän tyhjentäjä ratkaistaan kivi-paperi-sakset-pelillä paras yhdellä otoksella, niin suosittelen pelaamaan paperia, jos vastassasi on kokematon pelaaja. Tämä johtuu siitä, että paineen alla kivi assosioituu ihmisten mieleen ensimmäisenä sanana ja kokematon pelaaja aloittaa kivellä. Jos taas arvelet, että vastassa on kokenut pelaaja joka ehkä tietää tämän, on syytä pelata edelleen paperi. Tämä siitä syystä, että vastustajakin pelaa todennäköisesti paperin, jolloin et ainakaan häviä kättä. Voit myös vaihtoehtoisesti ottaa riskin ja hakea suoraa voittoa saksilla silläkin uhalla, että olet lukenut vastustajan tietotaidon väärin ja hän pelaakin kiven.

Lopullinen avain voittoon
on se, että osaat tunnistaa
vastustajan käyttämän strategian.

Mitä enemmän erävoittoja lopulliseen voittoon vaaditaan, sitä enemmän strategian merkitys kasvaa. Ihmiselle voittavan käden vaihtaminen on vaikeaa. Niinpä pelaajat jäävät todennäköisemmin toistamaan voittavaa kättä kuin vaihtavat sen. Ja kääntäen, kun pelaaja häviää jollain kädellä, hän todennäköisemmin vaihtaa sitä kuin pitäytyy siinä. Lopullinen avain voittoon on kuitenkin se, että osaat tunnistaa vastustajan käyttämän strategian. Seuraa, mitä käsiä hän pelaa eniten ja missä järjestyksessä. Myös kaikenlainen psykologinen peli on ainoastaan ja vain hyväksi. Pidä oma pokeri, mutta yritä horjuttaa vastustajan tasapainoa. Mitä enemmän pääset vastustajan pään sisälle, sitä epävarmaksi hän muuttuu. Henkinen yliote on jo puoli voittoa.

Kaikki tämä tietotaito ja vuosien pelikokemus takataskussani lähdin itsevarmana valloittamaan LYYn kivi-paperi-sakset-turnausta. Mukanani oli sparraajat, jotka pyörittelivät ranteeni lämpimäksi, sillä sulavuus liikeradoissa kertoo itsevarmuudesta. Katselin osallistujajoukkiota etukäteen ja yritin arvioida heidän kokemustason. Ensimmäisessä erässä vastaani tuli herra, jonka arvioin satunnaispelaajaksi. Strategia toimikin hyvin ja voitto irtosi lopulta suhteellisen helposti. Jännitys ja ensimmäisen otteluvoiton saavuttaminen purkautui hillityllä tuuletuksella. Toisessa vaiheessa vastaani asettui kaunis opiskelijatar. Kokemustasoa oli vaikea arvioida etukäteen, sillä olihan hän toisaalta voittanut ensimmäisen ottelunsa, mutta ei silti vaikuttanut tämän pelimuodon aktiiviharrastajalta. Päätin muuttaa lähestymistapaani ja aloittaa psykologisen pelin. Ilmeetön, kivikasvoinen tuijotus suoraan vastustajan silmiin luulisi pehmittävän kovimmankin pelaajan. Mutta olin tehnyt virheen; jokaisella meistä on heikko kohta ja minulla se on itsevarmat naiset. Vastustaja olikin päättänyt noudattaa samaa strategiaa kuin minäkin ja tuijotti yhtä ilmeettömästi takaisin. Epävarmuus alkoi hiipiä puserooni ja huomasin hermoilevani. Samaa tahtia kun hävisin käsiä, painui katseeni pikku hiljaa alas. Vastustaja oli murskannut minut henkisesti ja tiesin häviäväni. Turnaus päättyi siis osaltani suureen pettymykseen jo toisella kierroksella. Sparraajani puolestaan osoittautuivat vain ”kavereikseni” ja vaihtoivat välittömästi leiriä tappioni jälkeen. Olin kaatunut liialliseen itsevarmuuteen ja omien heikkouksieni kieltämiseen. 

LYYn kivi-paperi-sakset-turnaus oli lopulta naisten näytöstä eikä miehille jätetty muuta kuin statistien rooli. Finaalissa tiukan taistelun jälkeen voittajaksi selviytyi Merja Herrala. Jos ja toivottavasti kun ensi lukuvuonna on uuden turnauksen aika, olen mukana uudistetulla taktiikalla sekä entistä paremmilla henkisillä valmiuksilla. Peruskuntokauteni on jo alkanut.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *