jokivalkeat-01

Arktinen riitti vastaanotti kaamoksen

 

 

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvat Matias Partanen

Perinteiset Jokivalkeat vietettiin Rovaniemellä torstaina 3.11. jo 16. kertaa. Aikaisemmin Valdemarin uimarannalla järjestetty tapahtuma oli nyt toista kertaa Valionrannassa. Vain muutamat tuikut valaisivat marraskuisen pimeää rantaa, kun astuimme paikalle. Odottavaa väkeä oli kerääntynyt rinteeseen kuin Salpausselän kisojen mäkikatsomoon ikään. Kelmeä puhelimien näytöistä säteilevä valo antoi ennakkoa tulesta. Kansainvälinen opiskelijaryhmä seisoi rivissä sytytyskepit käsissään h-hetkeä odotellessa.

Tapahtuma perustuu Lapin Yliopiston tulitaide-kurssiin, jota vetää kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettaja Antti Stöckell. Tapahtuma on perinteisesti ollut juuri vaihto-opiskelijoiden suosiossa.

”He näkevät kuvauksen valitessaan opintoja Lapin yliopistosta, tulitaidekurssi kuulostaa varmaankin jännältä ja erikoiselta. Monien ystävät ovat myös käyneet kurssin ja kehuneet sitä. Parhaimmillaan mukana on ollut toistakymmentä eri kansallisuutta. Kieli- ja kulttuurierot tulevat näkyviin työpajamuotoisessa toiminnassa, mutta tulen kieli koetaan aina vahvasti yhdessä”.

10-9-8-7-6-5-4-3-2-1- BURN!

Tapahtumassa on vaihtuva teema. ”Aikaisemmin on nojattu vahvasti perinteisiin, tällä kertaa halusimme katsoa eteenpäin ja sinne, minne emme edes näe”, Stöckell kertoo.

”Avaruusteemassa on paljon tarttumapintaa scifin ja elokuvien kautta”

Eräässä veistoksessa on astronautin hymyilevät kasvot jonkinlaisessa avaruus-selfiessä. 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1- BURN! Astronautti roihahtaa liekkeihin, yleisön etummaiset rivit astuvat askeleen taaksepäin, kun liki kymmenmetriset liekit kuumottavat poskia. Kipinät tanssivat tummalla yötaivaalla kuin pienet tähdenlennot.

jokivalkeat-02

Stöckell oli mukana 2001 ensimmäisen vuoden opiskelijana, kun Jokivalkeat aloitettiin.

”Alunperinkin tapahtuma on suunniteltu kaamoksen alkuun. Tuli on mukana muissakin siirtymäriiteissä, kuten uuden vuoden raketeissa tai pääsiäis- ja juhannuskokoissa, sekä kekrissä. Kaamos on hieno aika tuoda perinteisiin nojaavia uusia sisältöjä, kiitämme kesästä ja syksyn sadosta ja otamme pimeän ajan vastaan”, Stöckell kertoo.

Tapahtuma on vahvasti yhteisöllinen, sillä mukana tekemässä on lähes 30 ihmistä.

”Tätä voidaan kutsua taiteeksi ja uskon sen koskettavan myös monia sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten kuluta paljon taidetta.”

Astronautti on jo pelkkä tuhkaa ja palavat planeetat tanssivat universumin porteilla. Jäljellä on vielä UFO, jolla avaruuden muukalaiset ovat abduktoineet lappilaisia tutkimuksiinsa. Lopulta sekin roihahtaa tuleen, olemme torjuneet hyökkäyksen! Lapasten vaimentamat aplodit päättävät yhteisen hetken ja rovaniemeläiset valuvat jälleen takaisin omien kotiensa lämpöön.

Jokaisessa meissä asuu
pieni pyromaani. 

”Toivon, että lämmöstä ja hehkusta on iloa vielä pitkään. Erimaalaiset ja ikäiset kokevat intensiivisen ja nopean hetken yhdessä”, Stöckell miettii.

Mitä tuli oikeastaan tässä mielessä tarkoittaa? Ensimmäisenä tulee mieleen sen välttämättömyys koko ihmiskunnalle sen historian ajan. Stöckell näkee tulen dualistisena elementtinä.

”Tuli on lämmön, turvan ja elämän lähde, toisaalta siinä on tuhoava puoli. Voiman kanssa tulee toimia hallitusti, sillä jokaisessa asuu pieni pyromaani, ja on kiinnostavaa ajatella, miten voisimme käyttää myös tätä tuhoviettiä hyödyllisesti. Tuli on loppujen lopuksi arvaamaton elementti ja valokuvat tanssivista liekeistä ovat usein mielenkiintoisia – millaisia hahmoja ne muodostavatkaan”.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *