kuntav

Vallanvaihto kunnissa

 

 

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Huang Liu

Sata vuotiaassa Suomessa järjestettiin 9.4. kuntavaalit, poikkeuksellisesti keväälle siirrettynä. Ensimmäisenä voimme iloita siitä, että elämme maassa, jossa kuka tahansa voi asettua ehdokkaaksi ja päästä päättämään yhteisistä asioista, ja voimme luottaa siihen, että antamamme ääni lasketaan eikä vaalituloksia peukaloida. Tästä huolimatta äänestysprosentti jäi jälleen alle kuudenkymmenen. Rovaniemellä uurnilla kävi 54,5 % äänioikeutetuista. Demokratian voi sanoa olevan kriisissä, sillä mistä muusta näin pieni luku kertoo kuin pettymyksestä ja epäuskosta poliittiseen järjestelmään? 

Koko maan mittakaavassa saimme nähdä useamman uuden puolueen esiinmarssin kuntapolitiikkaan. Feministinen puolue sai yhden edustajan läpi Helsingissä, Liberaalipuolue nousi valtuustoon Espoossa sekä Parikkalassa ja Piraattipuolue rantautui Jyväskylään ja Helsinkiin.

Suurimmat muutokset valtakunnantasolla olivat perussuomalaisten 3,5 % tappio ja vihreiden vajaan neljän prosentin kannatuksen lisäys. Kyseiset puolueet ovat profiloituneet toistensa vastapelureina ennen kaikkea arvopohjiensa perusteella. Vaikka monet arvoihin kytkeytyvistä päätöksistä kuten turvapaikanhakijoiden kohtelu eivät ole varsinaisesti valtuustojen päätäntävallan alla, voi äänestystuloksen nähdä jonkinlaisena arvovalintana humaanimman politiikan puolesta. On kiinnostavaa nähdä mihin suuntaan perussuomalaiset jatkavat post-Soini aikana. Puolueen perustaja Timo Soini on ollut puheenjohtajana koko liikkeen olemassaolon ajan, seuraaja valitaan kesäkuussa.

 

Kuntavaalit Rovaniemellä ja yliopistossa

Rovaniemen äänestystuloksen keskiarvot noudattelivat samaa kaavaa koko maan kanssa: sukupuolijakauma oli molemmissa yhtäläinen, 61 % miehiä, 39 % naisia. Meillä keski-ikä jäi pari vuotta valtakunnantasoa alemmas, eli 48 vuoteen. Opiskelijanäkökulmasta sitä olisi voinut hilata vieläkin alemmaksi. Rovaniemellä hiukan alle puolet valtuutetuista ovat uusia. Keskusta sai 16 paikkaa, kokoomus ja SDP 10, Vasemmistoliitto 6, Perussuomalaiset 4, Vihreät 3 ja Kokoomuksen kanssa vaaliliitossa olleet Kristillisdemokraatit 2 edustajaa. Valtuuston koko pieneni tälle kaudelle 51 varsinaiseen jäseneen.   

Konkreettisista asioista ainakin uimahallin sijoituspaikasta tullaan kiistelemään vielä tulevaisuudessakin. Kaupunginhallitus palautti asian takaisin valmisteluun ja uuden valtuuston enemmistö oli vaalikoneessa ilmoittanut kannattavansa sen sijoittamista keskustaan aiemmin jo päätetyn Ounasvaaran sijaan. Juha Sipilän kuuluisaksi tekemää vatulointia on siis luvassa tulevallekin valtuustokaudelle. Toivokaamme valtuutettujen löytävän varat hyvien liikunta- ja kulttuuritilojen rakentamiseen missä ikinä ne sijaitsevatkin.   

Opiskelijoita valtuustoon valittiin kolme kappaletta ja varalle vielä useampia.

Lapin Yliopiston tämänhetkisiä opiskelijoita valtuustoon valittiin kolme kappaletta ja varalle vielä useampia. Alumneja valittiin useita ja entiset Lapin Yliopiston opiskelijat pärjäsivät myös Rovaniemen ulkopuolella. Esimerkiksi sosiologian ja audiovisuaalisen mediakulttuurin alumni Markus Sjöberg pääsi Ylelle kertomaan 3D-puolueensa vaalistrategiasta. Hänen tarkoituksenaan on nostaa Rautalammilta ponnistava ryhmänsä kuntavaalimenestyksen siivittämänä tulevaisuudessa puoluerekisteriin. Tähän tarvitaan 5 000 kannattajakorttia. Ylen vaalilähetyksessä haastateltiin entistä politiikkatieteiden opiskelijaamme Eveliina Heinäluomaa joka meni kirkkaasti läpi kovasti kilpaillussa Helsingissä. 

kuntav-2

On tärkeä ja hyvä asia että saamme nuorta opiskelijaedustusta myös valtuustoon. Yliopistossa kasvetaan asiantuntijoiksi ja heitä politiikassa myös kaivataan. Olisi hyvä, että yliopisto olisi entistä enemmän poliittisen toiminnan paikka myös vaalikausien ulkopuolella. Poliittisia keskustelutilaisuuksia, joihin kutsuttaisiin eri puolueiden edustajia, voisi järjestää useammin. Ylioppilaskunnan järjestämästä vaalitentistä jäin kaipaamaan ehdokkaiden tiukempaa haastamista. Nyt yleisö sai vain kaksi kysymystä koko tentin lopuksi, jolloin monet teemat olivat jo unohtuneet. Jokaisen kysymyksen jälkeen olisi voinut esimerkiksi ottaa kommentteja, joiden avulla olisi päässyt haastamaan ehdokkaita ja herättämään keskustelua.

Loistava keskustelu jatkui tuntikausia ilman puheenjohtajia.

Yksi hieno tällainen keskustelu oli LYYn Intelligentsia-tapahtuma jossa kävin alkukeväästä alustamassa jäteasioista. Paikalla oli monta kymmentä kulutuksesta ja jätteestä kiinnostunutta, myös yliopiston ulkopuolelta. Loistava keskustelu jatkui tuntikausia ilman puheenjohtajia tai päälle puhumista ja hyviä ideoita sateli. Lähes kaikki osallistuivat keskusteluun, joka oli mielestäni poikkeuksellista. Tällaisia tilaisuuksia ajatuksenvaihtoon tarvittaisiin enemmän yliopistolle, jotta opiskelijat saataisiin kiinnostumaan politiikasta ja sitä kautta päättämään asioista. Näin nuorten äänestysprosenttia saataisiin nostettua ja yhteisten asioiden hoitamiseen saataisiin kovasti kaivattuja tuoreita näkökulmia.

 

Lääkkeitä demokratian kriisiin

Äänestysaktiivisuutta ei ole saatu nousemaan, vaikka jokaisten vaalien alla muistutetaan vaikuttamisen tärkeydestä. Mitä alhaisemmaksi äänestysprosentti laskee, sitä vähemmän voidaan puhua todellisesta kansanvallasta. Nykypäivänä pitäisi tietää melkein kaikesta jotain valitakseen sopivan ehdokkaan ja varsinkin nuoret kokevat politiikan kaukaiseksi, turhaksi tai korruptoituneeksi hyväveli-kerhoksi. Nykypäivänä meillä on teknologisia mahdollisuuksia kehitellä tulevaisuutta varten muitakin ideoita kuin neljän vuoden välein tehtävä numeron paperilapulle kopissa kirjoittaminen.

Vaalien alla tutustuin ideaan, joka kulkee nimellä Liquid Democracy. Ajatuksena on, että varsinaisia vaaleja ei käytäisi, vaan jokainen äänioikeutettu voisi seurata päätöksiä reaaliajassa, ja olla itse päättämässä ajankohtaisista kysymyksistä äänestämällä yksittäisistä asioista tai delegoimalla äänivaltaansa aihealueen asiantuntijalle. Jos asiantuntijan päätökset eivät miellyttäisi, hän voisi koska tahansa siirtää päätösvaltaansa jollekin muulle tai tarttua itse toimeen. Tällaiset ideat tuskin ovat lähitulevaisuudessa mahdollisia toteuttaa kunta- tai eduskuntavaalien yhteydessä, mutta niitä olisi hyvä kehitellä paikallistasolla tai pienemmissä yhteisöissä, joista malleja voisi tulevaisuudessa siirtää ylemmille tasoille jos ne osoittautuvat toimiviksi. Joka tapauksessa on selvää, ettei mikään järjestelmä ole ikuinen. Historiamme ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhtey-dessä 28. tammikuuta 2018. Nyt on hyvä aika alkaa ottamaan selvää mistä siellä oikein päätetään ja ketä kannattaisi äänestää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *