puhseks-mv

Kaipausta kaiuttimen toisesta päästä

 

 

Teksti ja kuvat Aleksi I. Pohjola

”Onko siellä langan päässä ketään? Mä olen niin yksin täällä” laulaa rovaniemeläinen punkrock -yhtye Puhelinseksi, jolla on ikävä kaikkea, kuten bändin ensimmäinen, 7 biisiä sisältävä samanniminen levykin julistaa.

Puhelinseksi edustaa punkin melodisemman tyylin uutta tulemista. Valtavirtaan ja radioiden soittolistoille punkrock on viime vuosina noussut muun muassa Pertti Kurikan Nimipäivien ja Teemu Bergmanin luotsaaman Pää Kii –yhtyeen voimin. Undergroundissa etenkin hc-punk on ollut Suomessa jo pitkään suosittua.

”Kyllä me melodia edellä mennään, joten varmaan se melodinen punk on sitten se oikea termi. Me ei osata olla tarpeeksi rajuja, joten tämä lähestymistapa tuntuu luonnollisimmalta tähän genreen sovitettuna”, miettii yhtyeen kitaristi Otto Mikkola.

Musiikillisesti Puhelinseksi nojaa siis melodian ja lyriikoiden voimaan, jota ryyditetään asiaan kuuluvan suoraviivaisella soitolla. Kappaleiden aiheet kertovat kaipauksesta, ikävästä, sydänsuruista ja muista elämän vähemmän mukavista aiheista, jotka kuitenkin kiinteästi tähän elämään kuuluvat.

”Ei ne biisit kuitenkaan semmoista rypemistä ole. Todetaan asioita mitä tapahtuu ja ne tapahtumat kuuluvat siihen elämään semmoisena kuin ne ovat”, analysoi yhtyeen basisti Atte Viljamaa.

”Joo onhan ne raskaita aiheita, mutta ei niitä kuitenkaan niin kovin ryppyotsaisesti käsitellä. Varmaan se on osittain myös sellaista asioiden läpi käymistä”, miettii Mikkola.

Puhelinseksi on tiiviisti kaveriporukan ympärille muodostunut yhtye. Basisti Viljamaan ja kitaristi Mikkolan lisäksi bändiin kuuluu laulaja Noora Määttä sekä rumpali Antti Keskipoikela. Kappaleet syntyvät yhteistyönä treenikämpillä, joskin sanoituksista vastaavat pääasiassa Mikkola ja Määttä.

”Meillä kaikilla on yhteneväinen tyylitaju musiikin suhteen. Kaikilta tulee biiseihin se oma panoksensa niistä jokaisen omista tulokulmista ja tekeminen on hyvinkin kollektiivista”, toteaa Mikkola.

Vaikutteita bändi saa hiukan yllättävistäkin suunnista; joku kuulee yhtyeessä kaikuja Göstä Sundqvistin legendaarisesta Leevi and the Leavingsistä, joku toinen Suomi-iskelmästä. Mikkola ja Keskipoikela vaikuttavat myös rovaniemeläisessä Autiomaa-yhtyeessä, jossa Suomi-iskelmä kuuluu vieläkin selvemmin.

”Ei me tiedetä mistä se (iskelmä) sinne Autiomaahankaan tulee”, naurahtaa Keskipoikela.

puhseks mv1

Suosio yllättänyt

Puhelinseksi on varsin tuore yhtye. Alkunsa bändi sai vuonna 2015 ja seuraavana vuonna ilmestyi jo yllä mainittu seitsemän biisin kasetti: Meillä on ikävä kaikkea. Nuoresta iästään huolimatta bändi on ehtinyt keräämään mainetta musiikkipiireissä ja keikkalavoilla. Otettiinpa yhtyeen kasetista myös painos aina Jenkkimarkkinoille asti, kun philadelphialainen levy-yhtiö Endless Daze Records oli törmännyt yhtyeen kappaleisiin internetissä ja vakuuttunut suomenkielisestä punkrockista.

”Meillä on nyt kesällä ja syksyllä ollut ihan mukavasti keikkoja. Käytiin kesällä Hässäkkäpäivillä Oulussa, Puntala-rock festeillä Lempäälässä ja Lappeenrannassa LPRHC Fest –tapahtumassa. Sen lisäksi ollaan soitettu klubikeikkoja ympäri Suomea”, kertaa Mikkola.

Varsinkin kesällä kierretyt festarit toivat yhtyeen solistille Noora Määtälle tärkeää esiintymiskokemusta isommilta lavoilta ja monisatapäisestä yleisöstä.

”Vasta kesän jälkeen huomasin, että kun meni niin paljon mukavuusalueen ulkopuolelle tuolla festareilla, niin on nyt syksyllä sitten jo pystynyt nauttimaan esiintymisestä melkein 100 prosenttisesti”, kertoo Määttä.

Puhelinseksin sanoitukset ja biisien aiheet kumpuavat punkille tyypilliseen tapaan henkilökohtaisista asioista ja tunteista. Siksi niiden esittäminen vaatiikin rohkeutta.

”Varsinkin omien sanoituksien esittäminen yleisön edessä on ollut jännittävä kanava ilmaista itseään, mutta samalla se on myös tavallaan tutumpaa ja turvallisempaa”, pohtii Määttä.

”Niin kyllä omien sanojen kanssa on lavalla paljon paljaampana ja alastomana. Toisten tekstien taakse voi aina piiloutua johonkin rooliin”, vahvistaa itsekin Autiomaassa laulava Mikkola.

Tällä hetkellä yhtyeellä on niin paljon kysyntää, että osasta keikoista pitää jo kieltäytyä aikataulullisista syistä.

”Kyllä tämä aika optimaalinen tilanne on; niin paljon kuin itse ehtii ja pystyy voi tehdä sitä hommaa mistä tykkää. Bändi täyttää vasta kohta kaksi vuotta ja nyt jo ollaan saavutettu paljon enemmän kuin oltiin ikinä edes ajateltu”, miettii Mikkola.

Uusi levy tulossa

Kesän ja syksyn tiiviin keikkatahdin hellittäessä bändi on julkaisemassa ensi vuoden puolella uuden, kuusi biisiä sisältävän ep:n. Uusi levy on bändin mukaan edellistä levyä kevyempi, rockimpi versio Puhelinseksistä. Genrejä bändi ei kuitenkaan mieti, eikä oikeastaan sitäkään, mitä mieltä heistä ollaan. Muut saavat määritellä genret, jos haluavat.

”Semmoista musarunkkailuahan nuo genret ovat”, kuittaa Mikkola.

”Ei me mietitty tuota edellistäkään levyä tehdessä mitä ihmiset odottaa tai mistä ne tykkää”, vahvistaa Viljamaa.

Ja kuten yleensäkin taiteessa, paras lopputulos syntyy, kun se tehdään lähtökohtaisesti itselleen omista tarpeista ja mieltymyksistä.

”Se on tämän koko jutun pointti; yhdessä tekeminen ja se, että me tehdään tätä itsellemme tässä porukassa. Se merkitsee ainakin minulle eniten ja se on myös se syy, miksi haluaa jatkaa musiikin tekemistä ja olla aktiivinen sen saralla”, toteaa Mikkola.

Entä mikä on Puhelinseksin tulevaisuus? Mihin suuntaan bändi tulevaisuudessa musiikillisesti menee? Sitä ei tiedä vielä edes bändin jäsenet.

”Biisit tulee yleensä niin hektisessä ja intensiivisessä ajassa, että sen huomaa vasta ehkä myöhemmin, että tässähän on tämmöinen kantava teema. Ne tulevat siinä mielentilassa, mikä milläkin hetkellä on. Saa nähdä, mikä se seuraava mielentila sitten mahtaa olla”, päättää Mikkola.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *