Tapio Nykänen

Hybridi – Tapio Nykänen

 

Teksti Erkka Lehtoranta
Kuva Aleksi I. Pohjola

”Joo, mie sain sieltä tällasen”, tokaisee valtiotieteiden tohtori Tapio Nykänen rennosti laskiessaan kehystetyn ”Vuoden lappilainen yhteiskuntatieteilijä 2017” -kunniakirjan työhuoneensa hyllyltä eteeni. Keminmaalta maailmalle, tarkemmin vuonna 1999 Rovaniemelle ponnistanut, Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtorina toimiva monialainen tutkija ja toimittaja on yliopistollakin tuttu näky paneeleissa ja yleisötilaisuuksissa – tentattavana ja tentaattorina – julkaisuissa, kommenteissa ja blogeissa.

Työskentelyn Lapin yliopistossa Nykänen aloitti vuonna 2005, jolloin hänestä tuli filosofian harjoittelija silloisella Menetelmätieteiden laitoksella. Tämän jälkeen hän on työskennellyt Suomen akatemian ja eri säätiöiden rahoittamissa hankkeissa sekä toiminut tuntiopettajana ja määräaikaisena yliopistonlehtorina politiikkatieteissä. Nykyisin Petri Koikkalaisen sijaisena valtio-opin yliopistonlehtorina työskentelevä Nykänen ilmaisee vaatimattomasti kuuluvansa pikkuhiljaa ”vakiokalustoon” Lapin yliopistossa. Ex-journalisti Nykänen löytyy myös yliopiston hallituksesta sekä Julkisen sanan neuvostosta, jossa hän istuu yleisön edustajana. Silkaksi nahkaverhoiluksi mies ei ole tyytynyt, vaan pikemminkin lappilaisen yhteiskuntatieteen KITT-järjestelmäksi: aina siellä, missä tapahtuu.

Ritari Ässän rintakarvoja nostattava 80-luvun superteknologia (KITT-järjestelmä) on (onneksi) kaukana istuessani Nykästä vastapäätä mustassa keinutuolissa, jättimäisen pahkan vieressä. Vaatimaton ja luonnonläheinen miljöö havainnollistaa Nykäsen akateemista toimintakenttää: hän vahvistaa itsensä erityisesti pohjoisen alueiden tutkijaksi. Tällä hetkellä Nykänen keskittyy rahoitetuissa tutkimuksissa muun muassa saamelaisten naapuruussuhteisiin, lestadiolaisuuden yhteiskunnallisiin verkostoihin ja turvapaikanhakijoiden asemaan pohjoisessa Suomessa.

Kokemusten ja tiedon välissä

Nykänen punnitsee laajalle levittyvän tiedonjanonsa ominaisuuksia. Puheessa toistuu kautta linjan arvostus pientä ja hienovaraista kohtaan, sekä näiden yksityiskohtien liittäminen suurempaan kokonaisuuteen. Tähän ideaaliin Nykäsen tutkimuskohteet painottuvat. Hän kiistää vuoden lappilainen yhteiskuntatieteilijä -palkinnon valintaperusteissa mainitun ”ristiriitaisia tunteita herättävien” aiheiden käsittelyn motiivina itsessään ja kuvailee, miten tutkimuksen motiivit selviävät usein vasta vuosien päästä tutkimuksen toteutuksesta.

Nykänen toteaa hieman paradoksaalisesti mutta viisaasti, miten ”tunteita herättävät asiat ovat niitä, joita on vaikea ymmärtää, ja juuri siksi ne herättävät tunteita”. Muun muassa lestadiolaisuutta väitöskirjassaan tutkinut Nykänen on kokenut tekijä puhuttavien aiheiden parissa.

Itseään varovaisesti määrittelevä tieteentekijä löytää itsestään ainakin ”pienen idealistin”. Päädymme kuvailemaan toimittajakonkarin akateemista mielenkiintoa sopivan raflaavin sanoin: ”etiikkaa ja estetiikkaa”.

Raflaavuudessa ei ole tosin arvoa, jos se ei ole totta. Lähes kaikissa projekteissa joissa Nykänen on osallisena esiintyy tieteen lisäksi estetiikka, joka usein konkretisoituu taiteeksi. Saamelaiskysymyksissä Nykänen työskentelee muun muassa taiteilija Leena Valkeapään kanssa, ja osana ”Matkalla ajassa ja paikassa” -hanketta on tehty kokonainen elokuva, Minna Rainion ja Mark Robertsin ohjaama, pohjoisen turvapaikanhakijoista kertova ”They Came In Crowded Boats And Trains”. Omassa työssään Nykänen käsittelee havaintojaan usein nimenomaan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tämäkään määrittely ei oikein riitä, sillä löytöretkeilijän intoa miehellä piisaa.

Näin laajoja projekteja Nykänen johtaa, vaikkakin nöyrästi karsastaa titteliä ”johtaja”. Hän korostaa, miten ”kaikki projektit joissa olen mukana ovat yhteistyössä tuotettuja”. Ansioluettelolle kertyy pituutta ja kalenteriin tapahtumia, kun on mukavia kollegoita joiden kanssa tehdä töitä. Nykänen kuvaa tieteentekoa yleisemmin, miten akateemisen maailman keskushenkilöiden tehtävä ylipäätään on mahdollistaa tutkijoille ja opettajille rauha tehdä työnsä oikein. Itse Nykänen keskittyy ohjaamaan työryhmiään tarvittaessa ja luottaa, että hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita ja tekevätkin ne hyvin.

Hybridityöympäristö

Opiskelujensa ohessa myös safarioppaan ja –työnjohtajan töitä noin vuosikymmenen tehnyt Nykänen ei edelleenkään päästä irti työnsä ruumiillisesta ulottuvuudesta. Hän on onnistunut muodostamaan itsensä näköisen työympäristön kansainvälisen tiedeyhteisön laidalle, eräänlaisen ”hybridityöympäristön”.

”Olen paljon ulkona kenttähommissa, tykkään ruumiillisesta työstä”, Nykänen huomauttaa.

Nykäsen mukaan työpäivät ovat välillä hyvinkin vaihtelevia.

”Aamulla voin olla Helsingissä jossain konferenssisalissa istumassa ja lentää illaksi Enontekiölle poronerotukseen.”

Nykänen hakeutuu tutkimuksensa fyysiseen keskipisteeseen totta kai myös akateemisesta syystä. Muun muassa Koneen Säätiön rahoittaman ja Nykäsen luotsaamasta ”Naapuruuden tekijät – saamelaisia suhteita pohjoisen rajoilla” -taide- ja tiedehankkeesta puhuttaessa hän toteaa, että saamelaisyhteisöjen jäsenet ovat ”enemmänkin tutkimuskollegoita kuin -kohteita”, lisäten, että heillä on paljon hiljaista tietoa, jota ei vain voi löytää tietokoneelta tai kirjoista.

Vaatimaton ja luonnonläheinen miljöö havainnollistaa Nykäsen akateemista toimintakenttää: hän vahvistaa itsensä erityisesti pohjoisen alueiden tutkijaksi.

Yhteiskuntatieteilijä Suomessa ja Lapissa

Suomi eli 1970-luvulla sosiologian ja yleisemmin yhteiskuntatieteen kulta-aikaa, josta on joidenkin tulkintojen mukaan vaiheittain siirrytty pitkälti ekonomistien rytmittämälle aikakaudelle. Kysyttäessä yhteiskuntatieteen ja -tieteilijöiden nykyarvostuksesta Nykänen sanoo, että vaikka yhteiskuntatiede kokonaisuutena ei välttämättä nauti aivan entisaikojen kaltaista arvostusta, hänen mielestään nimenomaan hänen oman alansa, politiikkatieteen asiantuntijoita kuunnellaan ”suht hyvin”.

”Uusi, nouseva politiikkatieteilijöiden sukupolvi on yhä enemmän esillä. Tutkijoita kuten Jouni Tilli ja Johanna Vuorelma on saatu (päivänpolitiikan) keskusteluun hyvin mukaan”, Nykänen vastaa.

Kattavasta kenttätutkimuksesta nauttiva Nykänen huomioi potentiaaliseksi ongelmaksi niin kutsutun ”helikopterijournalismin”. Termi kuvaa toimintatapaa, jossa julkaisun toimittaja tulee kauempaa kokoamaan juttua mahdollisesti kulttuuripiiriltään vieraasta aiheesta, jolloin kerätyt tiedot aina tutkimustuloksista paikallisten lausuntoihin ymmärretään herkemmin väärin. Oleellista kun olisi, että tutkimus tuottaisi ja journalismi esittelisi johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti rakennettua tietoa, eikä ohikiitävää poikkileikkausta käsiteltävästä aiheesta.

”Ei ole taitoa esittää oikeita kysymyksiä (aluekysymyksistä), jos ei ole ensin kuunnellut (tarpeeksi paikallisia)”, Nykänen toteaa.

Hikeä ja virtapiirejä

Tieteellisiä sekä taiteellisia julkaisuja Nykäseltä ja hänen luotsaamilta työryhmiltään tulee tänä vuonna paljon. Myös aiemmin mainittu elokuva saapuu Rovaniemelle katsottavaksi myöhemmin tänä vuonna. ”Naapuruuden tekijät” -saamelaistutkimus jatkuu edelleen, mutta mukaan nousee uusia aiheita.

Nykäsen kiinnostus kohdistuu nyt ympäristöteknologiaan ja sen seurauksiin, teknologian poliittiseen ja sosiologiseen rooliin yhteiskunnassa sekä liikunnan ja urheilun sosiologiaan. Lista on kunnianhimoinen, sillä jo yleisen teknologian kehityksen perässä pysyminen on hankalaa – ja erityisen hankalaa se on tutkijoille, Nykänen lisää.

Kolmen tutkimushankkeen vetovastuusta huolimatta Nykänen toteaa varsinaisen tutkimuksen vievän ajastaan vain noin puolet. Aikaa kuluu opetukseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Journalismiakaan Nykänen ei ole jättänyt täysin, vaan tekee freelance-keikkoja aika ajoin, joskin nykyisin melko harvoin. Työpainotteisen toiminnan lisäksi Nykänen harrastaa koskimelontaa ja painonnostoa. Silloin tällöin iltaisin lasten mentyä nukkumaan, yhteiskuntatieteilijä avaa tietokoneen ja hyppää videopelien maailmaan.

”Witcher kolmosessa mulla on varmaan jo satoja tunteja pelattuna. Aloitin äskettäin neljännen läpipeluukerran”.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *