180409_Huumori_kuvitus_flat

Ostakaa huumoria

 

Teksti Erkka Lehtoranta
Kuvitus Meri Heikkilä

Huumori on halpuutuksessa.

Alahyllyn viinit on kaadettu Prisman lattialle ja datapaketin hinnalla pääsee ryystämään ja nuolemaan kuin ruotsinlaivalla. Huumori on käynyt läpi hirveämmän buffetoinnin kuin sijoitusmarkkinat ja katkaravut yhteensä.

Alennus on konsepti ihmisille, jotka haluavat tuntea olevansa varakkaampia. Siksikin Hulluilla Päivillä käyvät aina kaikki muut kuin hullut.

Huumori heijastaa todellisuutta. Miksi hullut kaikkialla ovat niitä, jotka peilaavat eniten?

Olen kyllä käynyt Stockmannilla, mutta huumorin syvän kriisin koin puhdistavan konkreettisesti vasta, kun anniskeluravintolassa ventovieraalta kuultu paljas ja raaka ”haista vittu” oli kuulemma sarkasmia. Missä Sami Hedbergin ja sarcasm_only -instatilin tantrasessioissa tämä ideaäpärä kiljaisi ensimmäisen kerran?

Hyvä huumori ei ole mielipidekysymys, vaikka hauskaksi kokeminen on henkilökohtaista. Laadukas läpyskä märehditään saman todellisuuden aineksista kuin kaikki muukin faktiivinen ja fiktiivinen kerronta.

Käyttääkseen todellisuutta huumorin rakentamisessa tulee tietty ymmärtää, mitä todellisuus on. Paras huumorin rakentumista selittävä todellisuuskäsitys on Albert Camusin jalostama absurdismin filosofia. Kun ihmisyksilö ymmärtää ristiriidan siinä, miten hän on taipuvainen etsimään järjestystä ja tarkoitusta elämästä, josta hän ei kuitenkaan koskaan pysty rajallisuudessaan mitään sen kaltaista löytämään, hän ymmärtää ihmiselämän absurdin luonteen, heittää pölynimurin parvekkeelta ja tajuaa, miten vieraantua todellisuudesta tarpeeksi saadakseen ihmisen nauramaan.

Absurdi on hauskaa. Typeryys naurattaa, kun se ei itketä. Big D. Trump ja muut idioottiset ristiriidat raivostuttavat ja antavat stand-up -koomikoille suojatyöpaikan.

 

Huumori on myös vaarallista. Kun sitä yli- ja väärinkäytetään, huumorista pannaan halvalla vääryyttä oikeuttava funktio. Trumpin valtakausi on jo todellisuutena tarpeeksi absurdia, ettei siitä tarvi vieraantua lainkaan tehdäkseen siitä huvittavaa. Todellisen ja rakennetun huumorin raja hälvenee, kun kuulijat turtuvat todellisiin absurdeihin tarinoihin. Ylihuumoriutuminen rampauttaa kritiikin.

Bo Burnhamin ja Bill Burrin kaltaisissa visionäärihassuttajissa on totta kai arvonsa. He nousevat lavalle ja piirtävät huumorille rajat, jotka eivät näy ulospäin, ja tekevät huumorista purevaa, selittävää ja merkityksellistä. Ne rajat samalla antavat aidolle kauneudelle arvoisensa tilan tasapaksun huumorin modernissa imperiumissa.

Vitsin merkitys antaa sille tarkoituksen, ja huumorilla on äärimmäisen tärkeä tarkoitus tietoisuutta nostavana ja inhimillistävänä rakenteena, sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Ihmiset käsittelevät kaikkialla niitä asioita huumorin keinoin, joita ei uskalleta tai kehdata kohdata sydän edellä. Parhaat jerryt lentävät pyövelille.

Kokemassani HV-casessa hajuja enemmän häiritsi kuitenkin se, että yritin olla tälle herralle kaunis ja kehua vilpittömästi. Rehellisesti, mutta rakkaudella. On surullista nähdä, miten helposti mies ajautuu kauneudesta paniikkiin ja puolustautuu sanoilla, jotka vain näennäisinä pukeutuvat huumoriin.

Kaikki on luonnostaan humoristista. Kaikki vilpitön huumori olisi myös hauskaa, jos kaikki ymmärtäisivät kaiken. Krhm.

Tälle paras vaihtoehtoinen todellisuus on dualistinen. Huumori kumpuaa ymmärryksestä, kun taas kauneus edustaa kaikkea sitä, mitä ei voi tai saa ymmärtää.

Haista vittu -mies, olet kaunis.

180409_Huumori_kuvitgus_flat

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *