kjhgfdsa

Vapaus olla Wille

 

Teksti Ella Karttunen
Kuvat Senni Luttinen

Muotimaailma herätti elokuvaohjaaja Wille Hyvösessä jotain, minkä johdosta hän luopui miessukupuolestaan. Muutoksen myötä hän kohtasi maailman myös itselleen uusista kulmista.

Wille Hyvösellä, 31, on yllään kirkkaan crimsonin punainen villanuttu, jonka pieluksessa on ehkä Kallion alueen suurin hakaneula. Kokeillaanko huvin ja vaihtuvuuden vuoksi valokuvia myös ilman nuttua? Yhdistelmä on liian hyvä särjettäväksi, tuumaa Hyvönen. Tuo punainen onkin erityisen herkku yhdistelmä alaluomen vaaleansinisen kajalin kanssa, joka taas istuu viehättävästi vaaleisiin viiksiin.

“En koe missään olevani niin hyväksytty kuin muotiyhteisössä. Meillä olisi opittavaa muodin suvaitsevaisuudesta ja avaruudesta”, toteaa Hyvönen

Jo lapsena Hyvönen leikki enemmän tyttöjen kanssa ja koki väkivaltasävytteisen poikakulttuurin kukkulankuninkaineen vieraana. Neuvottelu omasta sukupuolesta sai viimeistään alkunsa Lontoossa, kun puoliso Siiri pääsi opiskelemaan arvostettuun muotikouluun Central Saint Martinsiin. Kesällä 2015 Hyvönen tutustui Lontoossa Siirin opiskelukavereihin, joissa hän näki ihmisinä uudenlaisia puolia.

“Näiden kundien tapa olla mies oli tosi vapauttavaa. He kutsuivat toisiaan she-pronominilla. Siinä seurassa ei tarvinnut enää pitää machokiveä harteillaan, vaan pystyin kokemaan vapaammin elämää.”

Hyvönen alkoi tuntea housuihin pukeutumisen epämukavana. Pian ne jäivät kokonaan pois, ja ensimmäinen oma naisten deodorantti tuoksui imelien axejen rinnalla erityisen hyvältä.

“Siitä se varmaan lähti, pukeutumisen kautta. Puhuin ensin cross-dressauksesta ja pikku hiljaa aloin huomaamaan, etten ehkä muutenkaan ole enää mies.”

Mieheydestä luopumisella on ollut myös vähemmän armeliaita seurauksia. Kun Hyvönen pitää ääntä, hän tulee sörkkineeksi joitain kulttuurisen hyväksyttävyyden rajoja.

“Tietysti voi miettiä, mikä on se psykopatologinen vinoutuma, kun mulle huudetaan kadulla. Varmaan mut koetaan jotenkin uhkana.”

Ville2

Uudella tapaa katsottavissa

Hyvösen kolmas elokuva Tuntematon sai ensi-iltansa lokakuussa 2017. Vaikka Tuntematon käsittelee Hyvösen omaa sukupuolivaellusta, elokuvaa pani alulle sapetus kotimaista paikallaan kököttävää, samojen setämiesten hallussa olevaa elokuvateollisuutta kohtaan. Elokuva syntyi kritiikkinä suomalaisen elokuvan esittämälle mieskuvastolle Aku Louhimiehen työstäessä Tuntemattoman sotilaan kolmatta filmatisointia.

Ohjaajauransa aikana Hyvöselle on kertynyt kokemusta myös kameran edessä. Hän esiintyy kertojana ja toimijana Tuntemattoman lisäksi aikaisemmissa töissään Kummisetäni thaimorsian ja Onnelliset.

Haastattelun valokuvauksessa Hyvönen vaikuttaa luontevalta, rennolta ja läsnä olevalta, ja ajatus siitä, että hänen olemuksensa voidaan nähdä ongelmallisena alkaa tuntua hämmentävältä. Kysymyksiä erikoisuudentavoittelusta onkin sadellut.

“Aivan kuin päättäsin vain ärsyttää ihmisiä. On myös tullut kysymyksiä, että onko tämä joku performanssi.”

Uuden minänsä ja feminiiniseksi miellettävän tyylinsä myötä Hyvönen on saanut osakseen huutelua ja lähentelyä. Usein tämä tapahtuu hänen ollessa selin.

“Klubilla on puristettu perseestä, ja kun käännän pään, niin tyyppi säikähtää kun en ollutkaan oikeaa sukupuolta. Tai oikeanlainen nainen.”

”Klubilla on puristettu perseestä, ja kun käännän pään, niin tyyppi säikähtää kun en ollutkaan oikeaa sukupuolta. Tai oikeanlainen nainen.”
– Wille Hyvönen

Pukeutuminen on ollut paljon tapetilla puhuttaessa oikeudesta koskemattomuuteen; oikeuttaako minihame vislailuun, avoin kaula-aukko kourintaan. Arkielämän keskustelu provosoinnista ja sitä kautta uhrin syyllistäminen elää yhä jossain määrin myös institutionaalisella tasolla: vaikka suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei raiskaus- ja ahdistelutapausten lopputulokseen saa vaikuttaa uhrin pukeutuminen, puolustus saattaa siihen yhä vedota.

Uuden tyylinsä myötä Hyvönen kokee uudella tapaa ihmisten katseet. Lontoossa hän kokee suhtautumisen itseensä neutraalimpana, kun taas Suomessa hän huomaa eron erityisesti miesten katseissa. Yllättyneisyys näkyy vastaantulijan kasvoilla, kun naisille suunnattuihin, näyttäviinkin vaatteisiin varustautuneella henkilöllä onkin värikkään silmämeikin kaverina viikset. Tai kun viiksekkäällä onkin farkkujen sijaan vieno alusmekko kukkaiskuosilla.

“Mutta Helsinki ei ole mikään pahin paikka olla erilainen. Joku Pariisi on ihan helvetti maan päällä. Berliinistä ajattelin, että se voisi olla vapaampi kaupunki, mutta sielläkin ollaan aika konservatiisia sukupuoliroolien kanssa.”

Hyvösen on vaikeampaa muistaa, millaisia katseet olivat ennen muutosta. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että hän ei normia edustaessaan tullut kohdanneeksi asiaa tai joutunut sitä itsensä kanssa käsittelemään. Hän kuitenkin kertoo olleensa jo aiemmin kiinnostunut androgyyneistä vaatteista, joten huomaamaton näky hän ei liene koskaan ole ollut. Mutta nyt, kun hän on näkyvä julkisessa tilassa, hän kokee olevansa näkymätön omalla alallaan.

“Elokuvissa ei ole muunsukupuolisia. Ei siellä ole naisiakaan, oikeita naisia. Käsikirjoittaja ja dramaturgi Tove Idström piti meille Taikissa käsikirjoituskurssin ja suuttui, että taas tätä, katso näitä naishenkilöitä, näillä ei ole mitään sielua. Se oli hienoa, kun hän oli niin tiukka.”

Ville1

 

Pitsiä ja rintakarvoja

Hyvönen muistelee kertaa, kun hän oli pukeutunut isoon miesten takkiin, jonka helman alta näkyi puolen säärtä sukkahousua. Puoliso Siiri alkoi kummastella, miksi ihmiset tuijottavat.

“Siiri kysyi, miten nuo eivät voi nähdä ettet ole kunnon mies. Ne sukkahousut olisi voinut olla megginsit, semmoiset pitkät kalsarit. Mikä siinä oli enää erona?”

On seikkoja, jotka yhdistämme vahvasti maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen – miehet housuissa ja lyhyessä tukassa, nainen hameessa hulmuavine kutreineen. Parrakkaalla naisella saattoi entisajan sirkuksessa olla lupaava ura. Feminisoivat nimitykset, kuten pitkätukkasivari, pyrkivät köyhdyttämään miehen maskuliinista kelpoisuutta.

“En mä näe, että mitkään ominaisuudet liittyvät kumpaankaan sukupuoleen, se on täysin vanhoillista ajattelua. Eivät miehet voi omia viiksiä, ja mitä eroa mukamas on miehen ja naisen hameella?”

Sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuuden huomioiminen on Hyvösen mukaan muotimaailmassa enemmänkin vakio. Sukupuolikysymyksistä ei alalla juurikaan enää jutella ja vaatteita suunnitellaan sukupuolten sijaan ihmisille.

“Muotiin vaikuttaa myös se, että alalla on valtapositioissa ihmisiä, jotka eivät ole valkoisia heteromiehiä. Merkittävillä paikoilla on paljon naisia ja homoja, muunsukupuolisia ja transihmisiä. Kouluun otetaan mieluummin ihmisiä, jotka myös arkielämässään joutuvat tekemään radikaaleja valintoja. He tekevät sitten suunnittelupöydälläkin kiinnostavia valintoja.”

Puhuttaessa muodin suhteesta Suomen elokuva-alaan Hyvösen mukaan kotimaista elokuvaa vaivaa valitettavasti se, että se on huonosti ajassa kiinni.

“Suomalainen elokuva ei sijoitu mihinkään luokkaan, ei mihinkään yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Niiden ihmiskuva on kuin joku Kampin kauppakeskus, ne kuvat ja ne pinnat. Semmoinen outo ei-mikään. Ja sitten elokuvan ohjaa joku ammattimies niin kuin ‘hyvin’.”

Suomalaisen muotialan kohdalla Hyvöstä harmittaa, ettei muotiteollisuuteen panosteta rahallisesti ja alan maine on pinnallinen. Hän toivoo, että ihmiset ja taidepiirit tarkastelisivat muotialaa syvemmältä.

”Muodin yksi tehtävä on seurata ja luoda aikaa, olla suunnannäyttäjä. Voisin näyttää tosi hyviä näytöksiä, joista jokainen taiteilija ymmärtäisi, että tämähän on tosi yhteiskunnallista ja ajassa kiinni.”

Kun Hyvönen pitää ääntä, hän tulee sörkkineeksi joitain kulttuurisen hyväksyttävyyden rajoja.

Valta luopua vallasta

Hyvösen mukaan hänen toisen elokuvansa Onnelliset jälkeen hänessä itsessään tapahtunut muutos on saanut aikaan sen, että lupaavasti alkaneen uran jälkeen häntä ei enää hyväksytä valtavirtaelokuvan rahoitusmalliin.

“Aiemmin nautin valkoisen heteromiehen valtaa ja olin feministi, koska niin kuului olla tai se oli siistiä. Mutta ei asemaansa tajua, ennen kuin kaikki tulee omalle iholle.”

Siiri ja monet naispuoleiset ystävät ovat Hyvöstä välillä muistutelleet, että hänen muutaman vuoden edesottamuksensa ei-miehenä on vasta alkusoittoa. Mutta vaikka Wille näkee nautiskelleensa 27 vuotta valkoisen heteromiehen valta-asemaa, ei silloinkaan aina kivaa ollut.

“Patriarkaatti on tehnyt mun elämästä hankalampaa jo ennen. Koen, että se on suuri osa mun tuskan lähdettä. Se on jännää, että tämäkin ajatellaan pelkästään naisten, muunsukupuolisten tai transsukupuolisten taisteluna. Patriarkaatti tekee myös miehen elämästä vaikeampaa ja se on hassua, etteivät miehet itse näe sitä.”

Kun ihminen muuttuu ja siirtyy normin ulkopuolelle, hän voi kokea patriarkaatin valta-asemat täysin uudesta näkökulmasta. Hyvönen kokee sukupuoliherätyksensä myötä saaneensa itsestään enemmän käyttöön, mikä on vaikuttanut myös hänen taiteeseensa.

“Miehen kuolema voi olla myös älyllinen tai yhteiskunnallinen. Se voi lähteä vaikka parisuhteesta, jossa henkilö tajuaa valtasuhteen, vaikka puolisoaan rakastaakin.”

Hyvönen muistuttaa, ettei mikään sukupuoli ole itsessään väärä, vaan kyse on systeemistä, jossa etuoikeutetusta asemasta nauttiva sukupuoli ei tee töitä murtaakseen valtarakenteita. Nyt Hyvönen miettii omaa aikaansa tuossa asemassa, kun hän vielä koki olevansa mies.

”Se oli “kivaa ja helppoa”, ja kenties siksi sitä ei ymmärtänyt kyseenalaistaa. Ehkä mun ahdistus tulee juuri siitä, että joku tuolla jossain yrittää puskea mua johonkin malliin, mitä en ole. Siitä tulee se kirraus mun ja yhteiskunnan välillä.”

Uudenlaisten, latautuneiden katseiden ja paikoin negatiivisen kohtelun vastapainoksi Hyvöselle satelee kiitosta. Tuntematon herättää keskustelua, ja jotkut tulevat antamaan tunnustusta hänen kannanotoistaan. Välillä Hyvönen kummaksuu kunnianosoituksia.

“Kiittely tuntuu liian suurelta, koska en mä oikeasti ajattele kuin itseäni. En koe, että kenenkään puolesta tekeminen olisi mun elämäntehtävä. Mutta ehkä ajaessani omaa asiaani tulen sohaisseeksi valtarakenteita, jolloin tulen ehkä tietämättäni auttaneeksi jotain toista alistetussa asemassa olevaa.”

Ville3

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *