jhfdsadfgh

World wide kampus

 

Teksti Pekko Riihonen, Emma Kähkönen ja Juho Kähkönen
Kuvitus Aino Harmanen

Kolme Lapin yliopiston opiskelijaa kävi kirjeenvaihtoon digitalisoituvan yliopiston tulevaisuudesta. Mihin haasteisiin opetus vastaa? Miten monimuoto-opinnot ja digitalisaatio muovaavat opiskelua? Entä mikä yhdistää suomalaista aikuisopiskelijaa ja nuorta Darwinia?

SIVISTYS DIGITAALISEN TIEDON SIRPALETULVASSA

Neljäs teollinen vallankumous ja median murros ovat muuttaneet, ja tulevat muuttamaan, tietoympäristöämme radikaalisti. Jo nyt kuka tahansa älylaitteella varustautunut kykenee murtautumaan ulos passiivisen vastaanottajan roolista aktiiviseksi sisällöntuottajaksi. Erilaisten aineistojen digitalisoituminen sekä koneelliset aineistojen analysointimenetelmät ovat luoneet valtavan tietoympäristön, jossa dataa on tarjolla yli aivojemme prosessointikyvyn. Tässä ympäristössä erityisesti aikaisemmin marginaaliin jääneet pseudotieteelliset tutkimukset, valemediat, sekä erilaiset viha- ja lokasivustot ovat saaneet jalansijaa.

Digitaalinen tietoympäristö on tullut jäädäkseen, joten sen haasteisiin on vastattava. Digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela korostaa kokonaisuuksien hallinnan sekä kriittisen ajattelun merkitystä, sillä digitaalisessa ympäristössä tietoa saadaan sirpaleina ja tulvimalla. Tässä tietoympäristössä tarvitaan kriittiseen ja luovaan ajatteluun ohjaavia tahoja sekä luotettavia ja vastuullisia sisällöntuottajia. Näin kompensoidaan ilmiön negatiivisia ulottuvuuksia. Tässä yliopistoilla on jo roolinsakin puolesta vastuu toimia. Yksi keino olisi tarjota julkista digitaalista opetusta; yliopistot pystyvät vastaamaan pseudotieteisiin ja valeuutisiin tarjoamalla opetusta kriittiseen ajatteluun. Avoin pääsy tiedon ja opetuksen lähteelle palvelisi myös yhteiskunnallista sivistystä, sivistyksen kun ei tule olla vain kapean eliitin etuoikeus.

Kansainvälisesti laaja sivistyksen taso on suomalaisen yhteiskunnan keskeinen elementti. Teknologinen kehitys ja yhteiskunnallinen ilmapiiri asettavat sivistysyhteiskunnalle uusia haasteita, joihin digitaalisen keinoin voidaan vastata. Digitaalisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo. Jotta digitaalisuus saadaan palvelemaan sivistystä, se tulee alistaa instrumentin rooliin. Tällöin sen avulla voidaan murtautua irti useista ajan ja paikan kahleista sekä opetuksen kaavamaisuuksista, ja näin nostaa dialogi, opetus ja sivistys uudelle tasolle.

Tällaisia pohdiskelin,

Pekko

Kirjoittaja on sivistymätön poliittinen eläin, joka opiskelee Lapin yliopistossa politiikkatieteitä.

Lähteet

Honkela, Timo (2014) Digitaalisuus Sivistyksen, oppimisen ja ymmärryksen tukena. Tieteessä Tapahtuu 5/2014, 39-40.

Rubin, Anita Opettajuuden Tulevaisuus. https://tulevaisuus.fi/artikkeleita/opettajuuden-tulevaisuus/ (haettu 25.9.2018).

ETÄOPETUS HAASTAA AJATUKSEMME LÄSNÄOLOSTA: AKATEEMIKON ELÄMÄÄ  DARWININ JA VÄÄRÄNIEMEN TAPAAN

Kiitos oivasta keskustelunavauksesta, Pekko! Jutellessani verkko-opinnoista, minulta kysytään usein: “Eikö se ole pois oppimisesta, kun ei kohtaa opettajaa kasvokkain?” Ymmärrän kysyjien digiskeptismin. Tukeudumme virtuaalikommunikaatioon arjessa niin usein, että perinteisistä tete-á-tete-hetkistä on muodostunut ylellisyys, jota varjella.

Toisaalta kysyn, onko fyysinen läsnäolo ollut ennenkään vaade akateemiselle kasvulle? Charles Darwinin kirjeenvaihto muodostaa suuren osan hänen kirjallisesta tuotannostaan. Darwin on esimerkki yliopiston kasvatista, joka vietti tärkeimmät opinvuotensa (Edinburghin ja Cambridgen kontaktiopetuksen jälkeen) kentällä. Kukaan ei väheksy hänen ajatteluaan siksi, että hän hioi sitä etäällä tiedeyhteisöstä, H.M.S. Beaglen kajuutassa ja kädet Galápagossaarten sannassa. Darwinin teoriat eivät syntyneet romanttisessa, luonnontilaisessa tyhjiössä, vaan hän testasi niitä jatkuvasti oppi-isiinsä turvautuen.

Samaan aikaan Lontoon johtavien yliopistojen kirjekurssit yleistyivät. Tarkoitus oli tavoittaa kansalaiset, joilla on työ- ja perhevelvoitteita. Jo 1800-luvun yliopistot herkuttelivat ajatuksella globaalista saavutettavuudesta. Darwinin aikalaiset saattoivat vain haaveilla web-seminaareistamme ja VR-laboratorioistamme.

Elinikäisen oppimisen aikakautena on tunnustettava, että kaikki opiskelijat eivät vaadi kampuselämää – tarvitaan akateeminen viitekehys, jossa oppia. Kaleva kertoi 12.09.2018 aikuisopiskelija Annakaisa Vääräniemestä, joka etäsuoritti kirjoittajanopintonsa maailmanympärimatkalla. Aikuiskoulutustuki riitti elämiseen ulkomailla Helsinkiä paremmin. Vääräniemi koki, että matkanteko tuki kirjoitustyötä. Etäopiskelu mahdollisti taloudellisen tasapainon ja elämäntavan, johon yltääkseen moni pitää välivuoden.

Toki epäilys etäopintojen vajavaisuudesta vaivaa lehtoreitakin. Kaipaamme kipeästi digididaktiikan tuntemusta. Mitä kriteerejä tiede asettaa ylipäätänsä toimivalle, inklusiiviselle opetukselle? Tutkimusten mukaan tilojen ja työtapojen täytyy olla osallistavia, esteettömiä, monikanavaisia, intuitiivisia ja yksilölähtöisiä. Mikään näistä tavoitteista ei ole verkko-opetustiloja timpuroivien koodaajien ulottumattomissa. Haaveissani e-luokat ovat immersiivisiä kuin tehnoavimmat pelit.

Jotta etäopetus ottaa edistysaskelia, se vaatii rehtorien tuen ja innostuneita yksilöitä opettajien ja opiskelijoiden joukosta. Jokainen digi-inklusiivinen kurssi auttaa yliopistoa sopeutumaan aikaan digiloikan jälkeen. Siinä maailmassa ihmiset kirjautuvat uuteen e-opistoon ennen, kuin ehdit “luokassa todettiin sisäilmaongelma” sanoa.

Mitä aatoksia Juholla herää kotiyliopistomme opetuksesta?

Terveisin,

Emma

Kirjoittaja on taiteiden tiedekunnan opiskelija ja parantumaton generalisti, joka napsii verkko-opintoja kolmesta korkeakoulusta.

Lähteet

Darwin Correspondence Project. https://www.darwinproject.ac.uk/. Viitattu 25.09.2018.

Moberg S., ym., (2010). Erityispedagogiikan perusteet.

Kaleva 12.09.2018

University of London. https://london.ac.uk/about-us/history-university-london Viitattu 25.09.2018.

PIIRTOHEITTIMEN JÄLKEINEN AIKA

Kiitos Pekko ja Emma. Nostitte esiin hyviä näkökulmia! Toivon, että meidän yliopistossamme uskalletaan ja kehdataan. Uskalletaan hyödyntää olemassa olevaa tekniikkaa ja kehdataan vaatia parempaa. Maailmalla riittää vaihtoehtoja perinteisille opetusmenetelmille ja Lapin yliopistossa pelkästään opetuslaboratorioita on yhdeksän erilaista. Niitä voisi hyödyntää rohkeammin.

Esimerkiksi yliopiston prototypointilaboratorio SINCO on raikas avaus. Luotaantyöntävästä nimestään huolimatta SINCO on mukautuva ympäristö, joka ainakin minulla madaltaa kynnystä kokeilla uutta ja mahdollistaa oppimisen eri tavoin. Minusta SINCO:ssa on erityistä se, ettei siellä ole “oikeaa” tapaa tehdä asioita. Se on minusta hyvä filosofia opetuksen kehittämiseen, etenkin kun teknologia ja opetusmenetelmät kehittyvät nopeasti.

Hyvänä esimerkkinä palvelumuotoilun luennolla luennoitsija oli Saksassa haastattelemassa Volkswagenin palvelumuotoilijoita. Rovaniemellä tätä seurattiin SINCO:n  näytöiltä samalla, kun tutkijan johdolla hyödynnettiin muuttuvaa luokkatilaa. Etäosallistuminen kurssille oli tehty helpoksi ja lähiopetuksessa sai osallistua itselleen sopivilla tavoilla. Videoyhteyksien pätkimisestä huolimatta näen, että monimuotoinen opetus on hyvä suunta kehittää opetusta.

Lapin yliopiston rajallisilla resursseilla on jo rakennettu hyviä oppimisympäristöjä, mutta esimerkiksi oma pääaineeni politiikkatieteet ei näitä vielä hyödynnä, vaikka meiltä mielenkiintoisia kursseja löytyykin. Esimerkiksi ympäristöpolitiikan huippukokoussimulaatio kehittyisi uudelle tasolle yhteistyössä taiteiden tiedekunnan pelisuunnittelijoiden kanssa. Pelilliselle simulaatiolle ilmastonmuutoksen torjuntaan uskoisi löytyvän kiinnostusta myös yliopistomme ulkopuolelta.

En kuitenkaan usko, että muutosta modernimpaan nähdään, elleivät opiskelijat sitä rohkeasti vaadi. Piirtoheittimistäkään* ei luovuttu ennen kuin ne kannettiin pois luentosaleista.

* Piirtoheitin, vanhemmalta nimeltään yliolanheitin on laatikko, jossa on lamppu. Piirtoheitin heijastaa kuvia yleisölle ja moni esiintyjä pitää sitä luotettavampana kuin tietotekniikkaa. (Lähde: Wikipedia)

Opiskelutsemppiä kaikille!

Juho

Kirjoittaja opiskelee politiikkatieteitä ja uskoo, että joka päivä tapahtuu hyviä muutoksia.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *