Pari sanaa filosofiasta

Teksti Kaisa-Reetta Seppänen
Kuva Aleksi I. Pohjola

Systeemi on rikki. Niin kuulemma myös demokratia, talous ja jopa tiede. Filosofia ei ole rikki, sillä filosofia rikkoo. Filosofia on kuin lapsi, joka rakentaa tornin palikoista vain kaataakseen sen ja rakentaakseen sen heti uudelleen. Filosofia on ärsyttävä. Se tulee, tuhoaa ja jättää mennessään enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Filosofialla ei ole vastauksia. Niiden antaminen ei ole sen tehtävä.

Filosofia on kasa maailmankatsomuksia. Filosofia maalaa isolla pensselillä, yrittää mahduttaa ymmärryksen maailmasta samaan kuvaan paperin vain kasvaessa. Se yrittää kertoa, mitä me yritämme kertoa, mutta jättää mahdollisen vastauksen muodostuksen ihmiselle itselleen.

Kuitenkin filosofian opiskelemiseen suhtaudutaan viittaamalla kinnasta, ainakin korkeakouluja edeltävillä koulutusasteilla. Filosofia mainittanee puolitosissaan vasta toisen asteen koulutuksessa, yleensä lukiossa, yhden pakollisen kurssin lomassa.

Lukiossa kirjoitin filosofian. Sitä opiskellessani sain monesti tuta, etten opiskele mitään oikeaa. Oikeita oppiaineita olivat lähinnä taloustiede, historia ja jokin luonnontiede. Filosofiaa tituleerattiin tyhjänpäiväisenä ajatteluna, eikä sen harjoittamisen oikein uskottu johtavan mihinkään.

Esitän vastaväitteen.

Maallistuneessa yhteiskunnassa tiede on ottanut uskonnon paikan, mutta syrjäyttänyt samalla asioiden kriittisen tarkastelun, jota filosofia tarjoaa. En väitä, että tiede olisi väärässä. Ajatus täydellisestä tieteestä voi olla hyvinkin pätevä. Tiede tarjoaa tietoa itsestämme ja ympäröivästä maailmasta, mikä helpottaa maailmassa pärjäämistä ja navigoimista. Kuitenkin esimerkiksi jokin aika sitten akateemisen maailman rakenteita keinautteli huijaus, kun kolme tutkijaa saivat osan sepitetyistä kulttuuritutkimuksen tutkimuksistaan hyväksytyiksi arvostetuissa akateemisissa julkaisuissa. Idea tieteestä ei ole rikki, mutta luottomme tieteen rehellisyyteen ja agendaan on koetuksella.

Kun potentiaalisesti kaikki maailman tieto on ihmisen käden ulottuvilla, kriittisen ajattelun tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa. Valitessamme tarjolla olevista maailmankatsomuksista omiamme, filosofia voi olla inhottava, mutta tärkeä apu tökkimässä ja muistuttamassa oman uskomuksen sudenkuopista.

Koska filosofia ei anna vastauksia, se jättää asiat avoimiksi. Kriittinen ajattelu kehittää ennen kaikkea myös ihmisen itsetuntemusta, sekä suhtautumista muiden näkemyksiin. Aikana, jolloin asioista keskustelu on lähinnä oman kuplan suojista bittiavaruuteen huutelua, tarvitaan työkaluja, joiden avulla asioita voitaisiin pyöritellä, aivan kuin ne kaikki olisivat totta tai valhetta.

En nyt kehota kaikkia vaipumaan syvään ajattelijapatsasasentoon ja miettimään elämän merkitystä ja maailman olemusta. Väitän kuitenkin, että suuremmalla filosofian roolilla yhteiskunnassa ja opetuksessa saataisiin aikaan parempaa keskustelua, sekä itsensä paremmin tuntevia ihmisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *