Seksuaalisuuden häpeäloukuista voi vapautua

Teksti Eve Orhanli-Viinamäki
Kuvitus Aino Soininen

Olenko kosketuksen arvoinen? Onko seksielämäni liian hiljaista, outoa, erikoista tai aktiivista? Näytänkö oikealla tavalla kokemani sukupuolen edustajalta? Seksuaalinen itsetunto on vastaus kaikkiin näihin sekä lukuisiin muihin seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviin sisäisiin kysymyksiimme.

Raskaat elämänkokemukset, kuten parisuhteen päättyminen tai kaltoinkohtelu, voivat murentaa seksuaalista itsetuntoa. Lohdullista on kuitenkin tieto siitä, että rikkinäisyys voi olla hetkellistä ja siihen voi itse vaikuttaa. Seksuaalinen itsetunto on uskomuksien rykelmä, joka alati muuttuu ja jota voimme myös itse muuttaa. Se alkaa rakentua lapsuuden kokemuksissa, jolloin myös ensimmäiset seksuaalisuuteen liittyvät häpeän tunteet voivat syntyä.

Väestöliitossa työskentelevä Sari Hälinen on rovaniemeläislähtöinen nuorten seksuaalikasvatuksen asiantuntija. Hälisen mukaan seksuaalisuuteen liittyy runsaasti häpeää. Häpeä on valitettavaa vaikkakin luonnollista, sillä seksuaalisuus on intiimi ja abstrakti asia. Seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset vaikuttavat ihmisen kokemukseen itsestään kelpaavana.

”Jokaisella meistä on luultavasti mielikuva lapsuuden masturbaatiohäpeästä, kun vanhempi tai joku muu aikuinen kehottaa ottamaan kädet pois housuista. Se on vahva indikaattori siitä, että tätä paikkaa ei tule koskea. Kun tilannetta ei avata, se jää vahvasti tunnemuistiin. Tunnemuistiin tallentuneita asioita voi olla hankala verbalisoida myöhemmin.”

Nuorena omaan kehoon kohdistuva kommentointi voi tuntua hankalalta, jos ei ole vielä itsekään ottanut haltuun omaa kehoaan. Murrosikäisen kehon muutoksia koskevat huomiot voivat tarkoittaa hyvää, mutta herättää häpeää omaa kehoa kohtaan. Lapsuudessa tai nuoruudessa syntyneet seksuaalisen itsetunnon kolhut ruokkivat riittämättömyyden tunnetta ja voivat olla ajan saatossa todetun mielenterveyden häiriön, kuten syömishäiriön, taustalla. Myöhemmin aikuisiällä kumppanin sanomilla asioilla on paljon merkitystä: ne voivat toimia joko häpeää synnyttävinä tai korjaavina viesteinä seksuaaliselle itsetunnolle. Samaa sukupuolta olevat parit joutuvat toisinaan kuulemaan hyvin yksityiskohtaisia kysymyksiä omasta seksielämästään. Muiden häpeilemättömyys voi aiheuttaa häpeää.

”Nuoruuden huonot kokemukset voivat ilmetä syyksi myös silloin, kun ihmisestä tuntuu, että hän toistuvasti päätyy kurjiin suhteisiin. Seksistä tai seksuaalisuudesta nauttimisen vaikeudet, kuten erektiohäiriötkin, voivat johtua nuoruudessa syntyneistä häpeän tunteista”, Hälinen luettelee.

Toisen ihmisen kehuminen ei ole kuitenkaan kiellettyä. Hälinen muistuttaa, että on tärkeää pohtia kehumisen sisältöä ja sitä, ovatko kehumisen lähestymistavat meiltä hukassa. Toisen ihmisen ruumiinosien kommentoiminen ohimennen kadulla on aivan eri asia, kuin toisen tyylin, olemuksen, luonteen tai osaamisen kehuminen.

Tiukat normit tuovat mukanaan tabuja

Ihmisen kypsyessä muotoutuu myös käsitys omasta seksuaalisuudestaan ja itselle sopivasta seksielämästä. Sen myötä saattaa myös huomata, että oma juttu ei sovikaan yhteiskunnan normeihin. Valtavirrasta poikkeavaa seksuaalisuuden toteuttamista on tällä hetkellä ainakin kaikki seksi, joka tapahtuu useamman kuin yhden kumppanin kanssa. Monisuhteisuus on yläkäsite moninaiselle joukolle parisuhdemuotoja, joissa on useampi kuin kaksi osapuolta.

Monisuhteisuuden taustalla on ihmissuhdeanarkistinen filosofia, joka korostaa ihmisen vapautta valita itselleen sopiva ihmissuhteiden rakentamisen tapa. Ihmissuhdeanarkian mukaan ihmissuhteita ei tulisi luokitella tai asettaa hierarkiaan. Hälinen toteaa, että sosiaalisesti hyväksyttyjen suhdemuotojen kirjo on hiljalleen laajentumassa. Vieläkin valtavirrasta poikkeava seksuaalikäyttäytyminen vaatii silti rohkeutta ja työstämistä, jotta ihminen olisi sinut itsensä kanssa.

”Monisuhteiset ihmiset ovat joutuneet varmasti pitkälle käymään tutkimusta siitä, millaiset ihmissuhdemuodot heille sopivat. Kaapista ulos tuleminen voi herättää monenlaisia tunteita. Tässäkin on tapahtumassa ehkä iso muutos, sillä ihmissuhteiden moninaisuus on viime aikoina tunnistettu. Nyt eletään hyvää aikaa ja paukutellaan normien rajoja.”

Keskustelun aloittaminen omasta toiveestaan avata parisuhde voi olla vaikeaa. Toiveen kertojalla voi olla huoli siitä, että kumppani ymmärtää sen tarkoittavan parisuhteen päättymistä. Omasta suhdestatuksesta ei ole pakko kertoa muille, mutta erityisesti pienessä kaupungissa vaihtuvat kumppanit saattavat herättää muissa ihmisissä kummastelua. Hälinen puhuu seksuaalisuuden häpeäloukuista, jotka kytkeytyvät moraalikäsityksiin.

”Monisuhteisesti elävä ihminen voi tuntea muiden katseet ja joutua himmaamaan tunteidensa näyttämistä, koska kokee hämmentävänsä toisia ihmisiä. Muiden tietämykseen monisuhteisuudesta ei voi luottaa, minkä vuoksi ihminen saattaa kokea oman maailmankatsomuksensa liian oudoksi. Tietämättömyydestä johtuen ihmisillä saattaa olla käsitys, että monisuhteiset ihmiset harrastavat seksiä kaikkien kanssa. Seksuaalisuuteen liittyy myös tällaisia häpeäloukkuja, joita joutuu työstämään uskaltaakseen elää omalla tavallaan. Jokaisella on aina joku mielipide, joten ihmisen tulisi löytää turvaa itsestään.”

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä

Suomessa seksuaalisuutta koskevat sosiaaliset normit ovat venyneet ajan saatossa. Rotuhygieniaan ja sosiaalihuollon kulujen säästämiseen tähtäävästä pakkosterilisaatiosta ollaan luovuttu 1970-jälkeen miltei kokonaan transsukupuolisia henkilöitä lukuunottamatta, eikä homoseksuaalisuus löydy enää rikoslaista. Edelleen kuitenkin esimerkiksi vammaisen ja vammattoman henkilön välinen suostumukseen perustuva seksi sekä pariskunnan suuri ikäero ovat tabuja.

”Isojen ikäerojen suhteet kokevat edelleen vaikeita tilanteita joutuessaan tuntemattomien ihmisten katseiden alle. Väärinkäsitysten määrä on suuri, kun ihmiset erehtyvät luulemaan kumppania toisen vanhemmaksi. Myös muut toisille ihmisille näkyvät eroavaisuudet, kuten vammaisuus, vaativat suhteen osapuolten kommunikaatiota heräävistä häpeän tunteista. Suhteessa joudutaan myös usein käymään läpi tunnetta siitä, että joutuu taistelemaan suhteen olemassaolon vuoksi sekä oikeudesta olla suhteessa.”

Eri sukupuolet kohtaavat verrattain erilaisia seksiin liittyviä odotuksia. Hälinen kertoo, että sukupuolinäkökulmat nousevat välillä esiin hänen kohtaamisissaan nuorten kanssa. Miehuuteen ja maskuliinisuuteen kuuluu niin sanottu panemiskulttuuri. Toisin sanoen, on haasteellista elää miehenä, joka ei ole seksuaalisesti aktiivinen. Miehuuteen liittyvästä panemiskulttuurista johtuen seksuaalisesti aktiivinen nainen leimataan helposti huoraksi, nymfomaaniksi tai seksiriippuvaiseksi. Nuoret pohtivat kysymyksiä, kuten saako olla seksuaalisesti aktiivinen tai saako harrastaa kaikkien sukupuolten kanssa seksiä, vaikkei identifioituisi sateenkaarevaksi.

”Olemme nuorten kanssa keskustelleet, että seksuaalisuus mielletään ikään kuin pieneksi paketiksi, joka annetaan ja paketin sisältö näyttää ja tuntuu samalta koko loppuelämän. Tosiasiassa seksuaalisuus kasvaa, kehittyy, laajenee ja supistuu sitä mukaa kun ihminen elää.”

Hälinen alleviivaa, että kaikissa asioissa on tervettä ja hyvä suhtautua itseensä armollisemmin. Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisyyttä. On luvallista haluta tai olla haluamatta. Voimme vapauttaa sekä itsemme että toisemme häpeäloukuista suhtautumalla seksuaalisuuteen avarasti. Tärkeintä on kunnioitus sekä itseä että muita kohtaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *