#Terapiatakuu haluaa raivata esteet psykoterapian ja avuntarvitsijan väliltä

Teksti Emma Kähkönen
Kuvitus Marjo Hiilivirta

Suomalaiset mielenterveysjärjestöt haluavat psykoterapian osaksi perusterveydenhuollon palettia ja mielenterveyden hoidosta aidosti yhdenvertaista. Lapin Ylioppilaslehti selvitti, mitä järjestöjen yhteinen kansalaisaloite Terapiatakuu pitää käytännössä sisällään.

Helmikuun 20. päivä 2019 Suomen oikeusministeriön Kansalaisaloite.fi-palveluun ilmestyi ehdotus uudeksi lakitekstiksi: Terapiatakuu mielenterveyspalveluihin pääsyn nopeuttamiseksi. Ei ole sattumaa, että Suomen keskeisten mielenterveysjärjestöjen yhteisvoimin hioman kansalaisaloitteen julkaisu ajoitettiin hallituskausien nivelkohtaan vaalikeväälle. Poliitikkojen halutaan heräävän suomalaisen mielenterveystyön haasteisiin.

Mahdollisesti toteutuessaan kansalaisaloite olisi oikea harvinaisuus, sillä vuoden 2015 jälkeen laaditusta tuhannesta kansalaisaloitteesta vain kaksi on hyväksytty (HS 2.4.2019). Jutun kirjoittamishetkellä kansalaisaloite on kerännyt 20 000 allekirjoitusta. Keskivertoa korkeammasta läpimenopotentiaalista kertoo se, että Mielenterveysseuran maaliskuussa 2019 tekemän kyselyn mukaan peräti kahdeksan silloista eduskuntapuoluetta kannattaa terapiatakuuta. Vastanneista vain perussuomalaiset kieltäytyi asettumasta aloitteen taakse.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen eduksi on laskettava se, että aloitteen laatijat ovat muotoilleet ehdotuksensa valmiiksi lakipykäliksi ja -momenteiksi. Kansalaisaloitteen vaatimus päättäjille on siis varsin yksiselitteinen. Tämä ei ole aina itsestäänselvää, kun tarkastelee Kansalaisaloite.fin lukuisia lakiehdotuksia: kansan tahto ilmaistaan niissä varsin usein juurikin kansankielellä.

Muhiiko puolueiden tukemassa #Terapiatakuussa uusi #Koulutuslupaus? Mihin tavoitteisiin kahdeksan puoluetta ovat sitoutuneet vaalihuumassa? Lapin Ylioppilaslehti pyysi tarkennuksia ja taustoitusta kansalaisaloitteen ydinkohtiin aloitteen taustajoukoilta ja asiantuntijoilta.

Lainaukset kansalaisaloitteesta on merkitty lehtiartikkelissa harmaalla. Kysymyksiin vastaavat Mielenterveyspoolin projektipäällikkö ja kansalaisaloitteen vireillepanija Alviina Alametsä sekä Mielenterveysseuran johtava asiantuntija Meri Larivaara.

“Yli puolet suomalaisista kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Ehdotettu lakimuutos perusterveydenhuoltoon sisältyvien mielenterveyspalvelujen terapiatakuusta takaa kaikille nopean pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.”

Miksi juuri psykoterapia on nostettu lakiehdotuksen keskiöön?

“Mielenterveyden ongelmien hoito rajoittuu tällä hetkellä usein lääkehoitoon, koska psykoterapeuttisia ja psykososiaalisia hoitomuotoja ei ole kaikkialla saatavilla, tai ne ovat yksilölle liian kalliita. Tämä ei ole suositusten mukaista hoitoa”, sanoo Alametsä.

Terapiatakuun yksi tavoitteista onkin saada lakiteksti heijastelemaan virallisia hoitosuosituksia.

“Psykoterapian teho ja vaikuttavuus on todettu pitkissä seurantatutkimuksissa”, muistuttaa Larivaara.

Toimivaksi todettua ja paljon kysyttyä hoitomuotoa olisi perusteltua tarjota osana perusterveydenhuoltoa.

Psykoterapian kysyntä on kasvanut kuluneen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Vuonna 2010 Kelan psykoterapiatukea sai 15 000 ihmistä, kun vuonna 2017 tuettuja oli jo 36 000 (Kela).

“Kyse ei ole varsinaisesta mielenterveyden epidemiasta, vaan lisääntyneestä hoitoonhakeutumisesta”, Larivaara sanoo.

Alametsä huomauttaa, että psykoterapeuttien määrä ei ole kuitenkaan lisääntynyt samassa suhteessa.

Psykoterapiaan pääsy voi olla ratkaisevan tärkeää yksilöille, jotka ovat kärsineet vastoinkäymisiä lapsuuden ja nuoruuden herkissä kehitysvaiheissa. Turvattomat kasvuvuodet  voivat heijastua mielenterveyden häiriöinä ja oireiluna pitkälle aikuisuuteen ja vanhuuteen.

“Jos annetaan lääkettä ahdistukseen, se on vain sairauden oireiden hoitoa. Psykoterapiassa vahvistetaan nimenomaan psyykkisiä rakenteita ja mennään yksilötasolla ongelman juurisyihin”, Larivaara sanoo.

“Terapiatakuun avulla potilas saisi hoitoa, vaikka hänellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen psykoterapiaan. Potilas saisi ehdotetun lakimuutoksen myötä hoitoa myös silloin, kun hänelle ei voida myöntää Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa (--)“

Kansalaisaloitteen laatijat haluavat psykoterapiaa ja psykososiaalista hoitoa tarjottavan entistä useammille ja entistä varhaisemmassa vaiheessa. Heidän näkemyksensä mukaan Kelan kuntoutuspsykoterapia ei vastaa varhaisen mielenterveysavun tarpeeseen.

Kelan korvaama psykoterapia perustuu kuntoutuslakiin. Kuntouttavan toiminnan tavoitteena on aina opiskelu- ja työkyky, mikä luo merkittävän vinouman hoidon saatavuuteen. Kyseisen lakimääritelmän vuoksi muun muassa työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkeläiset jäävät Kelan tukemien psykoterapiapalvelujen ulkopuolelle.

“Hyvinvointi on itseisarvo ja tasa-arvoiset terveyspalvelut hyvinvointivaltion kivijalka. Mielenterveyden osalta tässä on kuitenkin jääty jälkeen. Mikäli ihmisen lonkka murtuu, hän saa totta kai leikkauksen, oli töissä tai ei. Minkä takia mielenterveyden hoitoa ei sitten nähdä samalla tavalla?” Alametsä haastaa.

“Hyvinvointi on itseisarvo ja tasa-arvoiset terveyspalvelut hyvinvointivaltion kivijalka. Mielenterveyden osalta tässä on kuitenkin jääty jälkeen.”
– Alviina Alametsä

Helppoa ei ole opiskelijalla ja työllistyneelläkään. Kelan tukemaan hoitoon pääsy vaatii tällä hetkellä erityislääkärin konsultaatiota ja useita byrokraattisia toimia ennen toteutumistaan. Prosessi hoitoon hakeutumisesta psykoterapian alkamiseen voi kestää jopa yli puolesta vuodesta vuoteen.

“Kaikki työikäisetkään eivät välttämättä täytä Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian kriteerejä, vaikka voisivat hyötyä psykoterapiasta. Mielenterveyden häiriön tai oireiden muodostama uhka opiskelu- tai työkyvylle täytyy olla selkeästi kuvattu lääkärinlausunnossa, jotta Kelan korvaama kuntoutuspsykoterapia voi tulla kysymykseen”, Larivaara kertoo.

Jos Kela myöntääkin psykoterapiatuen sairastuneelle, hänen täytyy vielä etsiä itse oma psykoterapeutti useiden palveluntarjoajien joukosta. Mikäli psykoterapeuttiset ja psykososiaaliset palvelut olisivat osa perusterveydenhuoltoa, pääsy psykoterapeuttiseen hoitoon suoraviivaistuisi.

“Näin potilas ei joudu odottamaan eikä hänen kärsimyksensä pitkity tarpeettomasti. Odottaminen voi pahentaa häiriötä tai oireita, minkä seurauksena toipuminen voi vaikeutua tai hidastua”, Larivaara sanoo.

“Lähtökohtaisesti kunnat voisivat nytkin tarjota osana terveyspalveluita psykoterapiaa kaikenikäisille, mutta muun muassa resurssisyistä Kelan korvaamasta kuntoutuspsykoterapiasta on tullut ikään kuin ainoa väylä psykoterapian piiriin,” Larivaara jatkaa.

Terapiatakuulla halutaan siis varmistaa, ettei psykoterapia olisi jatkossa kuntien (tai mahdollisesti muodostettavien sote-alueiden) säästökohde, kuten nyt, vaan aidosti tarjolla oleva perusterveydenhuoltopalvelu.

“Oikea-aikaisen avun myötä mielenterveyden oireiden ja häiriöiden syveneminen vähenisi. Painopiste siirtyisi pitkistä, hitaasti saatavista psykoterapioista nopeisiin psykososiaalisiin hoitoihin, joita riittäisi useammalle.“

Mitkä seikat puoltavat juuri lyhytpsykoterapian laajempaa käyttöönottoa mielenterveysongelmien hoitomuotona?

“Lyhytpsykoterapia on tutkitusti vaikuttavaa. Osa ihmisistä ei tarvitse pitkää psykoterapiaa, vaan saa riittävän avun lyhyestä hoidosta. Se on myös monille ihmisille houkuttelevampi vaihtoehto kuin sitoutuminen pitkään terapiatyöhön. Lyhyt hoito on myös kustannuksiltaan edullisempaa”, Larivaara sanoo.

“Lyhytpsykoterapeuttinen hoito ei ole myöskään haitaksi, vaikka se todettaisiin riittämättömäksi ja ihminen tarvitsisi sen jälkeen vielä pitkän hoidon. Joskus lyhytpsykoterapia voi jopa toimia hoitokokeiluna, jonka jälkeen todetaan, että tarvitaan pidempikestoista hoitoa”, Larivaara sanoo.

“Kuntoutuspsykoterapia jakautuu myös alueellisesti epätasa-arvoisesti: Uudellamaalla Kelan korvaamassa kuntoutuspsykoterapiassa käydään lähes kolme kertaa useammin kuin Lapissa, vaikka THL:n mielenterveysindeksin mukaan psykoterapian tarve on suurempi Lapissa.”

Miksi psykoterapiapalvelut ja palveluntarvitsijat eivät kohtaa Suomessa?

“Taustalla ovat samankaltaiset työvoimapoliittiset haasteet kuin ylipäänsä sosiaali- ja terveydenhuollossa, eli harvaan asutuille alueille ei ole helppoa houkutella korkeasti koulutettua työvoimaa. Lisäksi suuri osa psykoterapiapalveluista on yksityisen sektorin palveluja. Yksityisen sektorin palveluja on enemmän saatavilla tiheään asutuilla alueilla ja suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän mahdollisia asiakkaita ja potilaita”, Larivaara selittää.

Kolarissa peruskoulunsa käynyt lääketieteen tohtori ja filosofian maisteri Larivaara tunnustaa olevansa itse hyvä esimerkki terveydenhuollon ammattilaisesta, joka on päätynyt ruuhka-Suomen asukkaaksi opintovuosiensa ja sittemmin avautuneiden työmahdollisuuksien vuoksi.

Hän valmistui lääkäriksi 2000-luvun alun lääkäripulan aikaan ja muistaa pikku kuntien palkkatarjousten olleen tuolloin kilpailukykyisiä. Jos psykoterapeutteja ei saada haja-asutusalueille riittävästi hyvillä palkoilla, täytyy alueiden asukkaille tarjota laadukasta tukea etänä.

“Digitaaliset mahdollisuudet tarjoavat ratkaisuja syrjäseutujen haasteisiin. Aiemmin psykoterapeutit suhtautuivat varauksella niihin, mutta vuosien mittaan tarjonta on moninaistunut ja kokemuksen myötä toiminta on muuttunut luonnollisemmaksi. Terapiaa voi saada puhelimessa ja Skypellä,” Larivaara sanoo.

“Ajattelen itse ammattihenkilönä, että hoitosuhteessa tarvitaan myös läsnäoloa ja kasvoikkain keskustelua. Etä- ja lähipalvelut tulevat täydentämään toisiaan”, Larivaara toteaa.

“Mielenterveyden häiriöiden kokonaiskustannukset Suomessa ovat OECD:n arvion (2018) mukaan noin 11 miljardia vuodessa. Sijoitus mielenterveyteen maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin moninkertaisesti, koska sairausetuuksien käyttö vähenee, työnantajien sairauspoissaolokustannukset ja muut työelämäkustannukset vähenevät.”

Puhutaan vielä lopuksi rahasta. Mistä terapiatakuun hintalappu koostuu ja miten se vaikuttaisi kansantalouteen?

“Terapiatakuun vuosikustannus on toteuttamistavasta riippuen noin 35 miljoonaa euroa. Samalla julkisen talouden kustannussäästöjä syntyisi vuodessa jopa yli 100 miljoonaa euroa verotulojen nousun sekä sosiaalikulujen ja muiden terveydenhuollon kulujen laskun myötä. Varhaisen psykoterapian on todettu vähentävän muiden terveydenhuoltopalvelujen käyttöä”, Alametsä avaa lukuja.

Alametsän mukaan psykoterapiapalvelujen saatavuuden parantaminen voisi heijastua positiivisesti esimerkiksi ikääntyviä suomalaisia kiusaavien kansantautien hoitoon: ruotsalaistutkimuksen mukaan kognitiivinen psykoterapia vähensi sydän- ja verisuonitautien uusiutumisen riskiä merkittävästi.

“On siis odotettavissa, että terapiatakuu tuo merkittävän säästön myös fyysisten sairauksien hoidossa, josta arvioidaan syntyvän noin viiden miljoonan euron säästö terveydenhuoltosektorille”, Alametsä toteaa.

Kuluja koituisi esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskouluttamisesta, sillä osaavaa hoitohenkilöstöä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi vastaamaan terapiatakuun asettamiin tavoitteisiin.

Alametsä kertoo, että Mielenterveyspoolin järjestöjen tavoitteena on esittää seuraavaksi psykoterapeuttitutkinnon muuttamista maksuttomaksi. Näin useampi terveydenalan ammattilainen rohkaistuisi täydentämään osaamistaan ja pätevöityisi antamaan psykososiaalista hoitoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *