Kolumni: 3000 euron sijoitusmoka

Teksti Juuso Sievänen
Kuvitus Sariina Vierimaa

Mitä tulee mieleen sijoittamisesta? Rahaa ja ylimielisyyttä vuotavat pukumiehet, jotka ovat kuin suoraan Wolf of Wall Streetistä ja jotka nauraen potkivat köyhiä jaloistaan. Sijoittamiseen liittyy monia stereotypioita ja väärinkäsityksiä. Osa niistä pitävät enemmän ja toiset vähemmän kutinsa. Kaikki niistä kuitenkin nivoutuvat yhteen asiaan: aika. Se joka ei ole ikinä sijoittanut eikä ole muutoinkaan tietoinen koko alasta ajattelee yleensä kolmea asiaa: sijoittaminen on vaikeaa ja se vaatii rahaa ja aikaa. Ammuskelaan näistä kaikki nyt alas. 

Sijoittamisessa ei ole muuta vaikeaa kuin se, että saa itsensä aloittamaan. Uuden asian opetteleminen vie toki aikaa, jottei se olisi enää vaikeaa. Silti ihmisestä saa uskottavan sijoittajan helpommin kuin uskottavan kitaristin. Tiedän kokemuksesta. Siksi myin kitaran ja sijoitin rahat. Toki jos haluaa olla oikeaoppinen osakepoimija, haastetta saa, kun keskitytään sijoituskohteiden seurantaan ja analysointiin. Mutta nyt puhun rahastosijoittamisesta. Se on helppoa.  

Rahaa investointi kysyy myös. Rahastosijoittamisen vaatima hillo ei ole kuitenkaan niin suuri kuin luulisi. Pienemmillään tarvitset vain 15 euroa, mieluiten kerran kuussa. Toki jos elät tiukoilla, sijoittaminen ei ole sinulle. Ihmisen pitää sijoittaa vain se, mikä hänellä on varaa menettää. Kannattaa kuitenkin katsoa omat menot läpi. Silloin saattaa yllättyä mihin kaikkeen ei-tärkeään rahaa menee. Eli jos pystyt ottamaan tililtäsi 15€ kerran kuussa etkä huomaa sen poissaoloa, taloutesi voi hyvin kestää sijoittamisen. Vielä sellainen, että mieti käytätkö tuon kolme femmaa johonkin mikä tuottaa vain hetken mielihyvän vai mikä voisi ajan kanssa oikeasti tuottaa jotain. 

Sijoittaminen vaatii myös aikaa, mutta ei niin kuin vaikka liikunta. Joudut taistelemaan itsesi kanssa joka kerta, että viitsitkö lähteä salille. Ulkona sataa, tekosyy ja tekosyy. Sijoittaminen edellyttää perusasioiden osaamista, mitkä saa haltuun viikossa. Tämän jälkeen avaat arvo-osuustilin, johon menee 15 minuuttia. Etsit sopivan rahaston mihin sijoitat, automatisoit koko setin ja unohdat kaiken. Tätä kutsutaan osta ja unohda -sijoitusstrategiaksi. Mutta kun puhutaan sijoittamisen vaatimasta ajasta isossa kuvassa, niin touhu vie aikaa. Paljon! Kymmeniä vuosia.  Ei sinun aikaasi, vaan yleisesti. Tämä johtuu korkoa korolle - ilmiöstä, jossa nimenomaan aika on ystävä, ei rahan määrä. Tämän ilmiön avulla raha kasvaa ajan kanssa kuin lumipallo. Ja siitä tässä onkin kysymys! Ihminen saa sijoittamiseen liittyvät oivallukset yleensä siinä iässä, että katuu sitä, ettei aloittanut aiemmin vaikka olisi voinut. Itse olen 28-vuotias ja murjotan, etten ajatellut sijoittamista 10 vuotta aiemmin. Menetin nimittäin tuossa ajassa arviolta 3000 euroa.  

Yleinen ajatus on, ettei raha tuo onnea. Mutta se tuo varmuutta ja vapautta. On oma asia, tekevätkö ne onnelliseksi. Kun ihmisellä on rahaa, ei tarvitse itkeä, kun tulee iso ja yllättävä meno ja eikä sitten ole varaa kuin pakollisiin kuluihin, jos niihinkään. Lisäksi jos olet tyhmässä työpaikassa, on kiva, kun on louvoo ja voit haistattaa pomolle samalla, kun alat etsiä uutta duunia. Esimerkki: näyttelijä Humphrey Bogartilla oli oma Fuck you -rahasto, jonka avulla hän eli, kun tarjolla oli vain huonoja castingeja. Eli jos on paalua, niin ei sitä tarvitse hävetä. Ja jos ei ole, ei ole häpeä alkaa hankkia sitä lisää. 

Kirjoittaja on AVM, jolla on OY, ETF ja EDS. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *