Suihkivaa sopoa ja kuumaa kopoa: Vaikeiden kysymysten äärellä

Edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläaho
Kuva Aleksi I. Pohjola

Vuosi alkaa olla paketissa. Melko erikoinen, monelle hankala ja kaikille uusia tilanteita tuottanut vuosi. Itse sain viettää vuoden aina elokuuhun asti opintovapaalla, mutta kun töihin on tullut palattua edunvalvonta-asiantuntijaksi, niin työpöytä tuntuu olevan koko ajan täynnä. Samoin kalenteri. Joten vaikutustilanteita, niiden valmistelua ja jälkipuintia on tehty. Tämä kolumni edustaa viimeisenä mainittua.

Korona on vaikuttanut aivan selvästi opiskelijoiden hyvinvointiin. Kampuskontaktit ovat käytännössä olleet nolla. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ehtivät olla reilut puolitoista kuukautta kampusopintojen parissa, kunnes yliopiston koronaohjeistusta kiristettiin siten, että vain välttämätön opetus sallittiin. Yhteisöllisyys ei synny yhtä luonnostaan hybridiyhteisössä, eikä sitä oikein voi pakottaakaan. Ollaan äärimmäisen hankalan kysymyksen ääressä. Miten saada opiskelija tuntemaan olonsa lapinyliopistolaiseksi?

Mielestäni tähän kysymykseen kietoutuu koko yliopiston sekä ylioppilaskunnan tulevaisuuden näkymä. On mietittävä sitä, miten opiskelija pystyy kerryttämään verkostoaan, olemaan osa Lapin yliopistoa ja vielä tunnistamaan oman eräänlaisen ’kehysryhmänsä’, mihin hänellä on kuuluvuuden tunnetta. Näillä kaikilla on erittäin suuri osa yhteisöllisyyden synnyssä. Samoin myös siinä, miten opiskelija tunnistaa olevansa osa ylioppilaskunnan edunvalvontaa. Miten tarjota opiskelijalle innostumisen hetkiä verkossa, ja miten tämän voisi tehdä siten, että innostutaan yhdessä? Pirun vaikea kysymys.

Korona on varmasti tuonut myös opetuksen kehitykseen hyvääkin. Näyttää tilastojen mukaan siltä, että verkko- ja etäopetuksella on esimerkiksi maisterivaiheessa tilausta jatkossakin. Verkossa suoritetut opinnot sekä siellä saatava ohjaus näyttäisivät tuovan kaivattua joustavuutta opintoihin. On siis pidettävä huoli, että kun otamme nyt digitaalisuudessa kolmiloikan eteenpäin, että emme tee vuoden päästä takaperin kuperkeikkaa takaisin päin.

Tulevaisuuden kannalta toivoisin, että yliopistossa panostetaan verkkoon tuotettavan opetusmateriaalin laatuun vielä voimakkaammin. Olen siitä varma, että meidän opiskelijamme ovat yhä tietoisempia verkkoympäristöjen laadunvalvojia. Videokuvan tulee olla laadukasta, kurssin rakenne tulee suunnitella erilaisiin verkkotyökaluihin sopivaksi. Opiskelijat odottavat saavansa muutakin kuin kahden tunnin slideshown, johon päälle puhuu pää näytön ylänurkassa.

Lisäksi on syytä mielestäni tunnistaa, että yliopistossa on tällä hetkellä – ja osittain jatkossakin – kolmea erilaista opetusta. Läsnä olevaa opetusta, etäopetusta, jolla monistetaan läsnä tapahtuvaa opetusta verkkoon ja täysin verkkoon suunnattua verkko-opetusta. Ehkä nämä kolme erilaista opetuksen suuntaa tunnistamalla on hyvä lähteä kehittämään Lapin yliopiston tarjoamia opiskelumahdollisuuksia tulevaisuuteen.

Mukavaa joulun odotusta ja parempaa tulevaa vuotta!

Ps. Olemme mukavasti saaneet palautetta ja vinkkejä edunvalvontaviestinnän kehitykseen. Uudenvuodenlupauksena lupaan viestinnässä otettavan vinkkejä käyttöön ja petrata sillä saralla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *