Muutoksen tuulia teillä

Teksti Hanna-Mari Räsänen
Kuvitus Maria Tuunanen

Hallituksen ilmastotoimet ravistelevat liikennettä. Toimien vaikuttavuutta sekä liikenteen tulevaisuutta pohtivat SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen ja ympäristöliike Elokapina.

Bensan hinta, tuo poliittisen kentän jakaja ja aikamme kuuma peruna, puhuttaa jälleen. Polttoaineveroa korotettiin viime elokuussa 250 miljoonalla eurolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että bensiinilitra kallistui 6,6 senttiä ja diesel-litra 6,9 senttiä. Hinnankorotuksen takana on luonnollisesti pikaiseen tahtiin lämpenevä ilmasto, jonka pysäyttämiseksi myös Suomella on omat kansalliset tavoitteensa. Päämääränä on puolittaa kotimaisen liikenteen kasvihuonepäästöt vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2045 liikenteen olisi määrä olla nollapäästöinen.

Liikenne- ja viestintäministeriössä laadittiin lokakuussa hallitusohjelman mukaisesti fossiilittoman liikenteen tiekartta, jossa eritellään keskeiset keinot liikenteeseen kohdistuvien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tiekartassa ei ehdoteta korotuksia polttoaineveroon mutta annetaan ymmärtää, että biopolttoaineisiin siirtyminen tulisi nostamaan tankkaamisen hintaa, sillä uusiutuvan dieselin markkinassa on niukkuutta. Hallituspuolueista keskusta on todennut, ettei se tule hyväksymään uusia korotuksia polttoaineen hintaan enää tällä hallituskaudella. Vihreät sen sijaan kiristäisivät bensiinin ja dieselin verotusta entisestään.

Oikeudenmukaisen muutoksen puolesta

SAK:n elinkeinoasioiden päällikön Lauri Murasen mielestä Suomen ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta hänellä on epäilyksiä niiden toteutumisesta.

”Suoraan sanoen vähän häiritsee tässä ilmastopoliittisessa keskustelussa, että usein esitellään paljon rehvakammin sitä, että me ollaan saatu näin isot ja kovat tavoitteet, mutta sitten ei seurata että mitä niiden tavoitteiden ilmoittamisen jälkeen tapahtuu. Sanoisin, että nyt ollaan siinä ylärajalla, että pystymmekö me toteuttamaan ne tavoitteet, jotka olemme itsellemme asettaneet. Ja jos nyt liikennepuolelta katsotaan niin se on aika siinä ja tässä, että päästäänkö niihin tavoitteisiin”, Muranen sanoo.

Murasen mukaan fossiilisten polttoaineiden hinnan korottaminen on keskeinen mekanismi liikenteen päästöjen vähentämisessä, kunhan muutos tapahtuu oikeudenmukaisesti.

Oikeudenmukaisuus esimerkiksi maaseudun ja kaupungin sekä pieni- ja suurituloisten välillä onkin yksi liikennekeskustelun kulmakivistä. Uuden vihreän teknologian hinta on korkea, mutta syrjäseuduilla auto välttämätön. Muranen ehdottaa ratkaisuksi pienituloisille kohdennettuja veronalennuksia ja maltillisia muutoksia. Käytettyjen fossiilittomien autojen markkinat olisi saatava aikaiseksi sekä fossiilisten polttoaineiden hinnankorotukset kompensoitava.

”Jos hintojen korotus olisi yksinään keino, niin pelkään että siihen tulee sellainen poliittinen vastareaktio. Jos ihmiset eivät koe sitä politiikkaa oikeudenmukaiseksi niin sitten he äänestävät jotain muuta, joka kehtaa sanoa, että ilmastolle ei tarvitse tehdä mitään. Minusta se olisi pahin ratkaisu.” Muranen pohtii.

Oikeudenmukaisuus esimerkiksi maaseudun ja kaupungin sekä pieni- ja suurituloisten välillä onkin yksi liikennekeskustelun kulmakivistä. Uuden vihreän teknologian hinta on korkea, mutta syrjäseuduilla auto välttämätön.

Päästöjen karsimisen Muranen aloittaisi sieltä, mistä se on helpointa. Hän ei kieltäisi esimerkiksi turismia, mutta vähentäisi liikematkailua. Palaverit ja konferenssit kun sujuvat nykyään myös etäyhteyksin. Kehityksessä peruuttaminen ei ole Murasen mielestä ratkaisu ilmasto-ongelmiin. Toisaalta hän kritisoi ilmastotoimien markkinakeskeisyyttä, joka näkyy hyvin synteettisten polttoaineiden kysymyksessä. Synteettisen polttoaineen, eli vedestä ja ilmasta valmistettavien bensan ja dieselin, valmistus on periaatteessa mahdollista mutta kallista. Ratkaisu voisi olla valtion ja yksityisen sektorin yhteisyritys, joka ostaisi puhdasta sähköä ja tuottaisi synteettisiä polttoaineita.

Murasen mielestä on kiinnostavaa kuinka allergisia sellaisille ehdotuksille, jotka eivät pohjaudu markkinoiden hyödyntämiseen, ollaan.

”Jos meillä on eksistentiaalinen uhka niin silloin on minusta kohtuullista sanoa, että nyt vaan tehdään näin maksoi mitä maksoi. Koska tiedetään että meillä on teknologiset ratkaisut. Tällaisten asioiden esittäminen on vähän tuskallista kun ruvetaan ilkkumaan, että tässä ruvetaan taas kommunismin haamua herättämään henkiin. En ole mitään sosialismia tänne takaoven kautta tuomassa, mutta joissain asioissa, jos halutaan toimia nopeammin niin täytyy olla uteliaampi näitä muitakin keinoja kohtaan”, Muranen toteaa.

”Jos meillä on eksistentiaalinen uhka niin silloin on minusta kohtuullista sanoa, että nyt vaan tehdään näin maksoi mitä maksoi. Koska tiedetään että meillä on teknologiset ratkaisut."
– Lauri Muranen

Elokapina haluaa pitää ilmastoasiat esillä

Viime lokakuussa liikenteen yhteydessä kohua herätti ympäristöliike Elokapina, jonka mielenilmaus katkaisi liikenteen Helsingin Unioninkadulla. Mielenilmauksen viesti oli, että Sanna Marinin hallituksen ilmastotoimet ovat riittämättömiä ja, että sen tulisi julistaa ilmastohätätila. Elokapinan Rovaniemen ryhmän aktiivit Pyry Suutari ja Aarni Laakkonen ovat samoilla linjoilla: hallituksen ilmastotoimet eivät ole riittävän tehokkaita eivätkä nopeita. He kertovat, että Elokapinan tavoitteena onkin pitää ilmastoasioita aktiivisesti esillä politiikassa, jotta ne eivät pääsisi unohtumaan. Tämä tapahtuu painostamalla päättäjiä suoralla väkivallattomalla toiminnalla. Liikkeen tavoitteena on saada aikaan kansalaisfoorumi, jossa tavalliset kansalaiset osallistuisivat ympäristöpäätöksentekoon suoran demokratian kautta.

Rovaniemen aktiivit korostavat, ettei Elokapinan lokakuisen mielenilmauksen takana ollut yksityisautoilun vastustaminen tai yksittäisten ihmisten kiusaaminen. Päinvastoin liike haluaa kaikki mukaan toimimaan yhteisen asian puolesta.

”Usein näissä ei ole kyse minkään yksittäisen asian vastustamisesta, vaan kaikki toimet ja tempaukset liittyvät päätavoitteeseen eli kokonaisvaltaiseen muutokseen”, selventää Laakkonen.

”Joo, ja myöskään tällainen yksittäisten ihmisten syyllistäminen tai heille kohtuuttoman kiusan aiheuttaminen ei ole koskaan toiminnan tavoitteena. Tässä halutaan saada kaikki mukaan, niin semmoinen sormien heiluttelu tai kiusan tekeminen ei palvele sitä tarkoitusta mitenkään”, Suutari komppaa.

Yksityisautoilusta aktiivit ovat samoilla linjoilla; päästöt ovat kohtuuttomat ja muutoksia on pakko tehdä, mutta suurten etäisyyksien Lapissa auto on lähes välttämätön. Heidän mielestään muutosten tulisi tapahtua nimenomaan yhteiskunnan rakenteiden tasolla.

”Järjestönä Elokapina ei tuomitse yksittäisiä ihmisiä, koska ongelma ei ole yksittäisissä ihmisissä sinällään vaan se on yhteiskunnan rakenteissa. Mitä yhteiskunta kokonaisuutena tekee. Jos yksittäinen ihminen lopettaa autoilun niin se ei muuta käytännössä yhtään mitään. Muutoksen pitää olla todella laajamittaista yhteiskunnallisesti, että sillä on mitään vaikutusta”, Laakkonen sanoo.

”Omasta mielestäni liikkumisen vapaus on perusoikeus, joka pitäisi mahdollistaa mahdollisimman monelle, mutta se pitää pystyä järjestämään kestävästi. Se kohtuuton haitta mitä ympäristölle tästä toiminnasta seuraa vie ennen pitkää liikkumisen vapauden meiltä kaikilta. Jos joltain ihmisryhmältä syystä tai toisesta vietäisiin vapaus liikkua tai vaihtaa paikkaa niin eihän se ole mitenkään tukevalla eettisellä pohjalla”, pohtii puolestaan Suutari.

Aktiivit eivät suinkaan pidä yksittäisten ihmisten käytöksen muutosta kestävämpään suuntaan huonona asiana. Kaikki on kotiinpäin, vaikka merkittävät muutokset tapahtuvatkin rakennetasolla. Esimerkiksi juuri lanseeratut Domus Arctica säätiön yhteiskäyttöautot saavat heiltä positiivisen vastaanoton uudenlaisena liikkumisen muotona.

”Se on ihan tervetullut idea. Yhteiskäyttöauto on siinä mielessä hyvä idea, että kaikki eivät silloin tarvitse omaa autoa. Sillä sitten ajetaan vaan se mitä ajetaan ja se on käytössä sitten enemmän eikä seiso siinä tyhjänpanttina”, Laakkonen toteaa.

Turismin ollessa keskeinen elinkeino Rovaniemelle, en malta olla lopuksi kysymättä mitä Elokapinan nuoret ajattelevat Lapin matkailusta. Tähän Suutari vastaa:

”Lapin luontomatkailuhan on omasta mielestäni vähän tällainen paradoksaalinen ilmiö. Toisaalta kaukomaista saapuu lentokonelasteittain turisteja ihastelemaan sitä kaunista ja koskematonta luontoa, mutta kuitenkin samalla tämä matkailutoiminta on mukana tuhoamassa sitä samaa luontoa mitä tullaan ihastelemaan. Ja muuttamassa sitä peruuttamattomasti. Itse en näe tällaista kaukomatkailua ainakaan tässä nykyisessä mittakaavassa kauhean kestävänä toimintamuotona tulevaisuudessa. Ainakin nykyisellään se on ala, jolla on tietty elinkaari, koska se sahaa oksaa jolla se istuu. Ennen pitkää, kun punakettu syrjäyttää naalin ja lumisateet lakkaavat Lapissakin niin se matkailuala tyrehtyy myös.”

Kuten huomata saattaa, ilmastokysymykset eivät ole yksinkertaisia ratkaista.

Kuten huomata saattaa, ilmastokysymykset eivät ole yksinkertaisia ratkaista. On otettava huomioon monia näkökulmia uhanalaisesta luonnosta ihmisoikeuksiin. Teollistuneiden länsimaiden rooli suunnannäyttäjänä sekä vastuunkantajana ei ole helppo. Saavutetusta elintasosta tuskin moni haluaa luopua, mutta voimmeko luvata saman elintason kaikille planeettamme ihmisille. Oma auto on monelle liikkumisvapauden edellytys. Kukaan haastateltavista ei usko, että yksityisautoilun aika olisi ohi, vaikka bensan hinta nouseekin. Autoilu tulee vaan muuttamaan muotoaan. Tämä on nähtävissä myös Fossiilittoman liikenteen tiekartassa, jossa korostetaan etenkin uuden vihreämmän teknologian käyttöönottoa. Hybridi- ja täyssähköautoja tullaankin oletettavasti näkemään tulevaisuuden katukuvassa entistä enemmän.

Artikkelissa on käytetty haastattelujen lisäksi lähteinä Liikenne- ja viestintäministeriön Fossiilittoman liikenteen tiekartan työryhmän loppuraporttia sekä Veronmaksajain keskusliiton tiedotetta.

Synteettinen polttoaine

• Raskaassa liikenteessä, kuten laivoissa ja lentokoneissa, tarvitaan nestemäisiä polttoaineita. Akkujen energiatiheys ei ole riittävän suuri, jotta ne voisivat toimia sähköllä.
• Bensaa ja dieseliä voidaan valmistaa ilman kasvihuonepäästöjä ilmasta ja vedestä, eli hiilestä ja vedystä, tuottamalla vetyä uusiutuvalla tai ydinvoimasähköllä.
• Vety voidaan yhdistää hiilen kanssa, jolloin saadaan synteettistä polttoainetta. Synteettisellä polttoaineella voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.
• Synteettisen polttoaineen valmistus maksaa vielä toistaiseksi huomattavasti enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden, sillä niiden tuottaminen vaatii uutta laitteistoa ja runsaasti puhdasta sähköä.