Pääkirjoitus: Toivoa, toivoa ja vähän vielä toivoa

Päätoimittajat Inka Komonen ja Lotta Lautala
Kuva Adam Eronen Piper

Tätä lehteä tehdessä huomasimme alituiseen leikittelevämme sanalla toivo. Se tuli esiin puhuimme sitten yliopistosta, Rovaniemestä tai laajemmin tästä ajasta. Lopulta siitä tuli lehden kantava teema. 

Tutkija Heidi Sinevaara-Niskanen toteaa osuvasti sivulla 14, että tässä toivottomuuden ajassa toivoa viljellään yllättävän paljon. Sitä tunnutaan tarjoavan erityisesti niille, jotka tarvitsivat jotain muutakin kuin toivoa.

Tästä esimerkkinä ovat saamelaiset, jotka taistelevat oikeuksistaan lunastamattomien lupausten keskellä. Milla Suutari kirjoittaa elokuvasta Eatnameamet
– Hiljainen taistelumme
, ja pohtii dokumenttia vaikuttamisen välineenä (s.11). 

Toivoa tarjotaan lääkkeeksi myös opiskelijoille, jotka voivat yhä huonommin. Tsempataan jaksamaan vielä vähän, vaikka ei jaksa. 

Tarvittaisiin muutakin kuin tsemppiviestejä. Esimerkiksi opintopsykologi, jota on Lapin yliopistossa odotettu pitkään ja hartaasti. 

Ikuiselta toivon mantralta on tuntunut myös puhe Rovaniemen kulttuuritiloista. Tiloja ei juuri ole, mutta valoa tunneliin tuo yhdessä tekeminen. Yhteisöllisyys ei ole itsestäänselvyys yksilökeskeisyyden ajassa. Tästä puhuu myös lehteen haastateltu paikallisen Kulttuuriyhdistys Valsan puheenjohtaja Krista Vaarala (s. 6). 

Tämä lehtikään ei synny yksilösuorituksena, vaan tätä tehdään yhdessä. Kaksi päätoimittajaa, graafikko ja useita avustajia. Tekeminen ja lehti itsessään ovat osa ylioppilaskunnan yhteisöä ja opiskelijakulttuuria.

Meidät valittiin tekemään tämän yhteisön ja opiskelijoiden ääni kuuluvaksi. Kuitenkin toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen sijaan vain määräaikaisiksi, sillä edustajisto ei ollut varma siitä, mitä se haluaa. Loppusyksystä pitäisi selvitä, halutaanko opiskelijoita kuulla jatkossakin lehden muodossa, kun marraskuussa valittava uusi edustajisto tekee lopullisen diagnoosin lehdestä. 

Uskomme vahvasti, että tässä epävarmuuden ja toivottomuuden ajassa on yhä tärkeämpää säilyttää kanava syville ajatuksille ja kriittiselle keskustelulle. Opiskelijat ansaitsevat saada äänensä kuuluviin.

Kuten ajassa kuuluu toivotella: tsemppiä, toivoa ja sympatiaa kaikkien syksyyn! 

Terkuin, Lotta ja Inka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *