Opiskelijan muisti on lyhyt

ja päättäjät tietävät sen

Teksti Ella Keski-Panula
Kuvitus Julia Palola

 

Ollessani nuori, opintoraha oli 336 euroa kuukaudessa ja sitä sai 55 tukikuukauden verran. Tänä syksynä opintonsa aloittava korkeakouluopiskelija saa opintorahaa 268 euroa ja tukikuukausia on 48. En ollut nuori 1980-luvulla, olin nuori 2010-luvulla.

Opintotukea uudistettiin vuonna 2017, kun Sipilän hallitus leikkasi opintorahasta 25 prosenttia ja kuukausittainen tukisumma pieneni 336 eurosta 250 euroon. Samalla tukikuukausia karsittiin ja opintotuki poistettiin indeksistä. Leikkaukset opiskelijan toimeentuloon olivat tuntuvia ja niitä kritisoitiin – aiheesta.

Kun Rinteen hallitus aloitti 2019, toivottiin käännöstä parempaan. Ehkä leikkaukset perutaan? Ehkä tukikuukausia lisätään?

Opintorahaa ei korotettu. Tukikuukausia ei lisätty. Opintotuki palautettiin indeksiin, mutta kauas jäätiin opintorahan aiemmasta tasosta. 

Tässä kohtaa joku ehkä haluaisi huomauttaa, että opiskelijoita on juuri muistettu ja heihin  budjettiriihessä panostettu: ateriatukea korotettiin, huoltajakorotusta nostettiin ja alueellisen opintolainahyvityksen kokeilun myötä syrjäseudulle muuttamalla voi saada opintolainojaan anteeksi. Muistutan kuitenkin, että ateriatuen korotus tarkoittaa, että opiskelijalounas maksaa tammikuussa 25 senttiä enemmän kuin tänään. Ja oli alueellisesta opintolainahyvityksestä mitä mieltä tahansa, ei se auta, jos tili on opiskeluvuosina tyhjä. Jos tämä on opiskelijoiden toimeentuloon panostamista, rima on alhaalla. Mutta osaammeko edes vaatia parempaa?

Opiskelijasukupolven muisti on lyhyt. Kovin moni tämän päivän opiskelija ei ole kokenut sitä, kun opintoraha on ollut yli 300 euroa tai kun opintorahaa leikattiin. Päättäjät varmastikin tiedostavat tämän. Tuskin minkään muun väestöryhmän toimeentulosta voisi leikata 25 prosenttia ja ajatella, että pian kukaan ei muista koko asiaa.

Opintorahan leikkaaminen kuitenkin näkyy opiskelijaelämässä. Vuoden 2017 jälkeen valtion opintolainakanta on kaksinkertaistunut 5,5 miljardiin euroon. Yliopisto-opiskelijoista valtaosa arvioi lainamääränsä olevan yli 20 000 euroa valmistumisen jälkeen. Opintolainat ovat nousussa, mielenterveys laskussa. Jopa joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveysongelmista. Sen lisäksi, että vaadimme parempia mielenterveyspalveluita, voisimme myös pohtia, miksi niin moni on rikki – voisiko niukka toimeentulo olla yksi stressiä ja ahdistusta aiheuttava tekijä?

Jos opiskelijoita ohjataan putkitutkinnon suorittamiseen, opiskelijaelämästä karsitaan ylimääräinen. Silloin jätetään välistä opiskelijavaihto, järjestötoiminta ja vapaavalintaiset kieliopinnot.

Moni opiskelija pärjää hyvin. Joku käy töissä, toista tukevat vanhemmat, ja yksi sijoittaa lainansa. Tämä hyvä. Opiskelijat ovat kuitenkin moninainen joukko, ja monella ei mene kovin hyvin. Siinä kohtaa, kun tilillä on 25 senttiä ja pitäisi ostaa loppukuun ruoat, eivät tsempatiat auta, eikä siinä kohtaa lohduta miettiä tulevaisuuden opintolainahyvityksiä.

 

 

Kirjoittaja on LYY:n uusi edunvalvonta-asiantuntijan sijainen, joka haluaisi nähdä päivän, kun opiskelijoiden toimeentuloon todella panostetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *