NÄKYVÄ NÄKYMÄTÖN

Teksti: Esko Romsi Kuvitus: Josefina Yrjölä

Sukupuolten representaatiot tv-sarjoissa vaikuttavat siihen, mitä pidämme normaalina ja miten koemme itsemme osaksi yhteiskuntaa. Representaatiojärjestelmät ovat muotoutuneet vuosikymmenien aikana ja niiden muuttaminen voi aiheuttaa suurtakin vastarintaa, kuten uuden Pieni merenneito -elokuvan kohdalla huomattiin.

Uskallan väittää jokaisen tunnistavan sadun pelastettavasta neidosta ja pelastavasta prinssistä. Se on meidän yhteiskunnassamme hyvin usein käytetty kertomustyyppi. Samaa kaavaa käytettiin yhtä lailla Prinsessa Ruususessa kuin Fifty Shades of Grey -elokuvissa, vaikka näitä kahta ei tulisi aivan ensimmäiseksi verranneeksi keskenään. Minua on jo pitkään kiinnostanut kysymys siitä, eikö naisoletettuja näyttelijöitä harmita esittää usein hyvin samankaltaista pelastettavan neidon roolia. Tällainen toistuu, oli kyseessä sitten Disneyn tv-sarja tai kovaksi keitetty rikosdraama.
Tämän takia päädyin tutkimaan kandidaatin työssäni sukupuoli- ja seksuaalirepresentaatiota tv-sarjoissa.

Tuula Juvonen määrittelee representaation uudelleen esittämisen avulla.

“Representaatiolla tarkoitetaan esitystä tai tarkemmin uudelleen esittämistä (kuten englanninkielisessä termissä “representation”). Representaatiota voi ajatella tapahtumana, jossa kuviin, objekteihin tai ihmisiin yhdistetään tietynlaisia merkityksiä. Samalla annetaan merkityksiä ympäröivälle maailmalle ja sen sosiaalisille suhteille. Usein esitetyn määritelmän mukaan representaatio on samalla sekä esittävä, edustava että tuottava. Tällä tarkoitetaan, että samalla kun representaatio – esimerkiksi valokuva – esittää jotakin (vaikkapa Miss Suomea), se myös edustaa laajempaa kokonaisuutta tai kategoriaa (kuten missi-instituutiota, naisellisuuden ja -kauneuden konventiota tai kansallisuutta).”

Tämän käsitteen kautta kyetään tarkastelemaan sitä, kuinka paljon viihteessä ilmenevät roolit ja toimintatavat voivat vaikuttaa ympäristöön ja sitä kautta ihmisten toimintaan. Ingrid Ryberg on tutkimuksessaan tuonut esiin sen, että viihteen ja muun median sisältö vaikuttaa kuluttajiin myös tiedostamatta, jos ei tarkoituksellisesti välillä pysähdy havainnoimaan sitä. Siksi on hyvä pysähtyä välillä tarkastelemaan, millaista kuvaa esimerkiksi sukupuolirooleista mediassa tuotetaan.

Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan.

Kun lähdin tarkastelemaan asiaa, huomasin tietynlaisten normien ilmenevän viihteessä riippumatta siitä, missä muodossa sitä kulutetaan. Tutkimuksessani sain kolme tulosta. Varsinkin binäärisesti ajateltujen sukupuolten kuvaustavat ovat erilaisia, mutta eivät yhtään sen vähemmän rajoittavia. Naisia kuvataan usein rajatusti jokin kehon osa kerrallaan. Tällä tavalla heidät nähdään jatkuvasti arvioivan katseen kohteena. Tietynlaisessa valta-asemassakin oleva nainen voidaan kuvata hyvin seksualisoivasti ja sitä kautta alistavasti. Miehille taas rajoitukset näkyvät siinä, että hahmojen täytyy jatkuvasti olla tekemässä jotain. Kuvataan koko vartaloa, eikä heikkouksia saa näyttää, ellei sen jälkeen seuraa jokin toimintakohtaus. Kolmantena tutkimuksessani käsittelin muunsukupuolisuutta ja seksuaalivähemmistöön kuulumista. Havaitsin, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat hahmot joutuvat usein kärsimään seksuaalisuutensa tai sen salaamisesta johtuvien lieveilmiöiden vuoksi. Todennäköistä on, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä edustava hahmo joutuu joko pakenemaan tai kuolee. Tällainen representaatio voi aiheuttaa kyseiseen vähemmistöön kuuluvalle henkilölle todella korkean kynnyksen tuoda itseään esiin, koska mediassa annettu kuva samankaltaisten henkilöiden kohtalosta voi olla hyvin karu. Itselläni oli hyvin rajattu aineisto, mutta siinäkin yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva hahmo hakattiin kuoliaaksi ja toiset joutuivat pakenemaan. Aineistonani toimi kahden laajalevikkisen tv-sarjan ensimmäiset tuotantokaudet, jolloin niiden tavoittama ihmismäärä on hyvin suuri.

Mielestäni yhteiskuntatieteelliseltä kannalta katsottuna on kiinnostavaa, kuinka vähän representaation vaikutusten tutkimukseen on käytetty resursseja. Representaatioilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus ihmisten muodostamiin yhteisöihin, jotka ovat yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskiössä.

Tutkielman teon aikana kävi myös selväksi, että representaatiolla ja sen monipuolistumisella on kytköksiä hyvin monenlaisiin asioihin, jolloin sitä olisi tärkeä tutkia monen eri tieteenalan näkökulmista.

Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa.

Nykyään nämä representaatiot ovat Hollywoodin tuottamia, mutta Hollywoodinkaan normit eivät synny tyhjiössä. Niitä muodostuu hiljalleen vuosikymmenten mittaan, ja kenenkään on vaikea muuttaa sellaista, mikä on myynyt vuosikymmeniä. Tätä ilmiötä pystyy lähestymään parhaiten representaatiojärjestelmä-käsitteen kautta, jossa tarkastellaan sitä, miten vuosikymmenten ajan koottu aineisto ja kuvaustavat vaikuttavat siihen, millaiseen mielikuvaan tietystä ihmisryhmästä kuluttajat ovat tottuneet. Hyvä esimerkki tästä on se, miten seksuaalivähemmistöjen representaation, esimerkiksi miesten välisen suutelun lisääntyminen, nähdään tuputuksena, mutta kulmakarvoja ei kohoa, kun heteropariskunta suutelee elokuvassa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että jälkimmäinen tilanne on totuttu näkemään normina. Normien muuttaminen taas saattaa aiheuttaa voimakastakin vastarintaa, jolloin se olisi viihdeteollisuudelle mahdollinen taloudellinen riski. Valitettava totuus on kuitenkin se, että representaatiota monipuolistamalla voimme mahdollistaa sen, että ihmiset kokevat viihdetuotannot tai niissä esiintyvät hahmot samaistuttaviksi. Tämä nähtiin siinä, kuinka suuren reaktion uuden Pieni merenneito -elokuvan ei-valkoinen päänäyttelijä aiheutti. Monille ei-valkoisille lapsille se oli ainakin sosiaalisen median perusteella ensimmäisiä kertoja, jolloin he kokivat iloa siitä, että joku heille samaistuttava hahmo esiintyi elokuvassa.
Toinen representaatioiden vaikuttava seikka on se, kuinka paljon ulkopuolisuuden tunnetta kokee siitä, jos ei koskaan voi tunnistaa itseään missään mediakulttuurissa. Se vaikuttaa myös siihen, mihin kuluttaja itse kokee olevansa kykenevä tai sopiva. Näiden syiden takia tarvitsemme yhä monipuolisempaa mediakuvastoa, jotta kaikki voisivat tuntea olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisena kuin ovat. Joukkoon kuuluminen on tärkeää ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle. Jokainen ihminen voi omalta osaltaan pohtia sitä, millaisia ajatuksia tietynlainen representaatio herättää ja mistä ajatus on peräisin. Tietyt toimintatavat ja oletukset ovat pitkän aikavälin representaatiojärjestelmän muovaamia ja siitä syystä vaistomaisia.
Niihin voi kuitenkin vaikuttaa huomauttamalla itseään representaatioista, ja siten vähitellen opettaa itseään pois ajatuksesta, että vain yhdenlainen representaatio esimerkiksi pariskunnasta on “oikea”.

Lähteet:
Menkes, Nina (2022) Brainwashed: Sex-camera-power. Pariisi: Under The Milky Way.
Juvonen, Tuula; Rossi, Leena-Maija & Saresma, Tuija. (2010) (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino.
Ryberg, Ingrid (2012) Imaging Safe Space: The Politics of Queer, Feminist and Lesbian Pornography. Tukholma: Tukholman yliopisto.
Ryberg, Ingrid; Kyrölä, Katariina & Koivunen, Anu (2020) Queer worldmaking in Nordic cinema. Lambada Nordica 2020:3-4.

”VAIHTOEHTOISILLE IHMISILLE EI OLE TILAA OLLA VAIHTOEHTOISIA”

Teksti Jenna Nylund
Kuvat Jenna Nylund ja Mirva Puustjärvi

Kulttuuri ja tapahtuma-alan moninaisuus on kiinni aktiivisista ihmisistä, jotka ovat halukkaita luomaan tapahtumia ja kokemuksia ihmisille. Rahoituksen saaminen ei ole mahdotonta, mutta hankalaa. Ala nojaa vapaaehtoisten panokseen, vaikka alalta voisi löytyä moninaisia työpaikkoja niin tapahtuman tuotannosta, kuin palveluille lähialueella. Kulttuuri ja tapahtuma-alaa tekohengittää joukko ihmisiä joille kulttuuripalvelut on oleellinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kulttuuri ja tapahtuma-alan vaikeudet näkyvät monin tavoin eri kulttuurialan palveluissa. Vaikeuksista huolimatta on yhä aktiivisia ihmisiä, jotka pyrkivät luomaan tapahtumia ja yhteisöjä, joissa tullaan yhteen jaetun kokemuksen takia. Korona-pandemia ei halvaannuttanut kulttuurialan toimijoita, mutta alan hauraus selkeni pandemian pitkittyessä. Sittemmin ala on elpynyt, mutta ongelmat eivät jääneet taakse.

Johanna Mikkola on kotoisin Sipoosta ja muuttanut aikuisiällä Muonioon. Mikkola on yrittäjä ja hän on työskennellyt matkailualalla erinäisissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän istuu Muonion kunnanvaltuustossa Vasemmistoliiton edustajana sekä Tornionlaakson neuvostossa. Hän on toiminut monissa yhdistyksissä ja järjestöissä vuosien aikana asuessaan Lapissa. Nyt Mikkola aloittaa opinnot Lapin yliopistossa eikä haaveile poismuutosta. Hän kertoo myös matkakuumeen laskeneen asuessaan pohjoisessa, täällä kun riittää jokia ja metsiä tutkittavaksi. Mikkola on myös pienen lapsen äiti.

“Tapahtuma mihin ite haluttais mennä”

Solekko Fest on monitaiteellinen kyläjuhlafestivaali Kittilän Könkäällä ja Mikkola on yksi sen tuottajista. Solekko Fest järjestetään tänä kesänä kolmannen kerran ja sitä juhlitaan Levillä elokuun lopussa.
Mikkola kertoo, että Solekko Fest pyrkii tarjoamaan Pohjois-Suomen tapahtumiin monipuolisempaa tarjontaa. Festivaalien esiintyjät painottuvat Pohjois-Suomen artisteihin, tapahtuma on monitaiteellinen ja ohjelmaan kuuluu erilaisia työpajoja ja kojuja.
“Matalalla kynnyksellä erilaista taidetta ja missä paikalliset pääsisivät esille”, Mikkola kuvailee musiikkifestivaaleja.
Solekko Fest monin muiden festivaalien tavoin ei olisi mahdollinen ilman intohimoisten järjestäjien panosta. Tapahtuman tuottajat ovat keränneet tapahtuma-alan eri tehtävistä osaamista, joka tuodaan yhteen festivaaleilla. Alan koulutuksen puutetta on korvannut halu luoda tapahtuma, johon itsekin haluaisi osallistua. Solekko Festin mahdollisti tänä vuonna Taiteen edistämiskeskuksen eli Taike:n rahoitus.

Lapin tapahtuma-ala nojaa pienten yhdistysten varaan.

Kulttuurialan vaikeudet jatkuvat vuodesta toiseen ja kriisistä kriisiin

Kulttuurialan ongelmat tuntuvat etenkin pienempien toimijoiden toiminnassa. Rahoituksen saaminen on hyvin hankalaa ja ilman sitä Solekko Festikin tapahtuma olisi mahdotonta toteuttaa. Lapin tapahtuma-ala nojaa pienten yhdistysten varaan.
Mikkola tuo esille, että verkostoituminen on hankalaa ilman yhteistä alustaa. Lapissa toimii monia pieniä kulttuurialan yhdistyksiä, mutta erillään toisistaan. Pirstaloituneiden yhteisöjen on vaikea muodostaa leveitä hartioita. Yhdistykset voisivat tehdä enemmän yhteistyötä, mutta alusta puuttuu.
“Puutteelliset mahdollisuudet typistävät kulttuurielämän valtavirran mieltymyksiin ja vaihtoehtoisilla ihmisillä ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia”, Mikkola kertoo.
Keskustelu Lapin vetovoimasta ja ympärivuotisten asukkaiden kiinni pitämisestä puhututtaa tasaisin väliajoin. Tapahtuma ja kulttuuri-ala voi tarjota opiskelijalle yhteisön, jota ei yliopistosta välttämättä löydy. Opiskelijoiden kulttuuripalveluiden laiha tarjonta näyttää Rovaniemellä tietoiselta valinnalta. Vaihtoehtokulttuurin nautiskelijoille ei yliopiston sisällä tunnu olevan tarjontaa.

Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja.

Kulttuuripalveluiden monimuotoisuuden avulla tukea sosiaalisen eriytymiseen

Kulttuuri- ja tapahtuma-alalta voi myös löytää omanlaisensa yhteisön, joka säilyy yksilön elämässä, vaikka opinnot loppuvat. Monimuotoinen yhteisö ja erilaiset ihmiset tarjoavat myös mahdollisuuden tutustua muihinkin kuin yliopistolla opiskeleviin ihmisiin. Toimiminen ja työskentely erilaisten ihmisten kanssa vahvistaa osaamista ja ihmissuhdetaitoja. Ihmiselle tekee hyvää tutustua ihmisiin erilaisista sosiaalista todellisuuksista, sillä sen avulla voimme ehkäistä sosiaalista eriytymistä.
Talkoolaisuus tapahtumassa voi mahdollistaa edullisen osallistumisen festareille, uusia tuttavuuksia, sekä kokemusta tapahtuman luomisesta. Pohjois-Suomen kulttuuri- ja tapahtumapalveluiden vähäisyyden vuoksi talkoolaisuus voi olla ensikosketus kulttuuri- ja tapahtuma-alan tehtäviin.
Yliopisto-opiskelijalla voisi olla hyvinkin paljon annettavaa kulttuuri- ja tapahtuma-alalle osaamisellaan. Toisaalta opiskelijalle voi olla myös hyvin hyödyllistä hakeutua suorittaviin tehtäviin ja hankkia niistä osaamista matalalla kynnyksellä.
Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla on hyvin paljon annettavaa ihmisille ja samoin myös ihmisillä alalle. Tarvitsemme molempia. Valitettavasti hyvinvoinnin tuottaminen on vaikea muuttaa taloudelliseksi arvoksi, mutta kulttuuria ei voi nähdä vain menoeränä.
Kuusamossa ensimmäistä kertaa järjestetyt Epäjohdonmukaisten tanssiaiset, eli “Epikset”, keräsi osallistujia, mutta tuotannon ongelmat eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Ylen uutisen mukaan Epikset kärsi mm. vapaaehtoisten puutteesta ja ongelmista alueen ja lavojen rakentamisen kanssa. Tapahtuma veti kuitenkin 3000 osallistujaa festareille ja monet kehuivat tunnelmaa.
Keskustellessa Mikkolan kanssa piirtyy kuva Lapin kulttuuripalveluista. Monia innokkaita tekijöitä on, mutta valitettavasti tärkeiden palveluiden jäädessä vapaaehtoisten hartioille voimme vain toivoa, että he eivät pala loppuun ja jaksavat taistella kulttuuripalveluiden merkityksestä Lapissa.

IHMISET TARVITSEVAT TOISIAAN

Päätoimittaja Åsa Niemi

Lähiaikoina politiikassa on kuohunut: oikeistopuolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa ja Suomessakin siirryttiin Sanna Marinin aamupaloista kokoomuksen eriarvoistaviin leikkauslistoihin sekä perussuomalaisten yhdenvertaisuuden loukkauksiin. Kaikesta huolimatta hallituspuolueiden kannattajat eivät helposta hetkahda, ainakaan Helsingin Sanomien ja Ylen mielipidemittausten mukaan.
Käsittelen jutussa Orbánista Orpoon uudenlaista Suomeen rantautunutta poliittista ilmiötä, populismia. Populismi vaarantaa koko demokratian retoriikkansa avulla, joka on kärjistävää ja valheellista. Internet on sille oivallinen alusta.

Sosiaalisessa mediassa on helppo löytää samanmielisiä ihmisiä, ja algoritmit pitävät huolta, että silmille osuu vain omien mielipiteiden mukaisia juttuja. Jenni Katermaa käsittelee tämän lehden jutussa Toreilta someen – poliittinen aktivismi algoritmien armoilla, miten sosiaalisessa mediassa on helpompi päästä osallistumaan politiikkaan, mutta tiedot voivat olla kärjistäviä tai jopa valheellisia. Hertta Huovila jatkaa Katermaan juttua pohtiessaan poliittisten meemien asemaa kolumnissaan Uutisvirrassa meemien varassa. Meemit saattavat olla harhaanjohtavia, ja niitä levitetään samanmielisten ihmisten yhteisöissä.
Algoritmien ja meemien armoilla vaarana on myös kuplautuminen. Silloin ihmiset keskustelevat sellaisessa ympäristössä, jossa kaikki ovat samanmielisiä. Mukaavahan se on, mutta ihminen tarvitsee muita ihmisiä kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan, sillä muuten ihmisen kuva todellisuudesta voi vääristyä. Vääristynyt kuva todellisuudesta on vaarana yhteiskunnille ja demokratialle.
Ihmiset tarvitsevat keskusteluun toisia ihmisiä, jotta voi huomata kritiikkiä kestämättömiä ristiriitaisuuksia omissa ajatuksissaan ja korjata niitä.

Kasvotusten kuplautuminen ei ole samanlainen riski, sillä harvassa paikassa on vain samanmielisiä ihmisiä. Miro Sarola kertoo jutussa Kulttuuritoiminta yhdistää opiskelijoita Helsingin yliopiston raskaan musiikin seurasta. Sarolan jutusta selviää myös, mitä yhdistyksiä Lapin yliopistolla on ja miten voimme itse perustaa oman yhdistyksemme. Jutussa “Vaihtoehtoisille ihmisille ei ole tilaa olla vaihtoehtoisia” Jenna Nylund kertoo, että vaikka Lapin yliopisto ei erityisemmin tarjoa vaihtoehtoista kulttuurillista yhteisötoimintaa, niin Lapista löytyy innokkaita tekijöitä ja inspiroivia yhteisöjä.
Kulttuuri kerää paljon erilaisia ja eri lähtökohdista tulevia ihmisiä yhteen, joilla on kaikilla monenlaista tietoa. Kulttuuri innostaa ja antaa inspiraatiota sekä päästää erilaiset ihmiset keskustelemaan. Itä-Suomen yliopiston professorin Arto O. Salosen sanoja lainaten:
“Kun erilaisten ihmisten välille syntyy yhteys, voidaan saada näkymä toisenlaiseen. Voidaan päästä rakentamaan sellaista tulevaisuuden näkymää, joka on tavoittelemisen arvoinen ja realistinen.”
Tarvitsemme siis ihmisiä ja avointa keskustelua ymmärtääksemme maailmaa ja ollaksemme parhaita versioita itsestämme.

KISSAKALENTERIYHDISTYKSELLÄ EDUSTAJISTOON

Teksti Åsa Niemi
Kuva Santeri Kinnunen

Edustajistovaalit lähestyvät syksyllä, mutta mitä edustajisto tarkalleen ottaen tekee ja miksi? Keskustelimme asiasta LYY:n edustajiston tämänhetkisen puheenjohtajan kanssa.

Yliopistolla on vaikea opiskella huomaamatta ylioppilaskuntia ja niiden toimintaa. Ylioppilaskunnan olemassaolon huomaa ylioppilaskunnan jäsenmaksusta jo ennen lukuvuoden alkamista ja yliopistolla näkyvillä ovat ainakin tapahtumat. Mutta miksi ylioppilaskunnille maksetaan?

“Ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta”, vielä hetken Lapin ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtajana toimiva Jesse Häyhä kertoo.

Ylioppilaskunnat huolehtivat opiskelijoiden edunvalvonnasta esimerkiksi lobbaamalla eli yrittämällä vaikuttaa päättäjiin niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

“Vaikutamme päättäjiin yhdessä muiden ylioppilaskuntien kanssa. Käymme myös aktiivista keskustelua yliopiston kanssa ja etsimme sieltä väyliä, joiden kautta pystymme helpottamaan kaikkien elämää.”

Lapin ylioppilaskunta LYY järjestää myös tapahtumia, hyvinvointipalveluita ja -tapahtumia sekä kustantaa tämänkin lehden.

“Ylioppilaskunta on opiskelijoita varten”, Häyhä summaa.

LYY muodostuu edustajistosta, hallituksesta ja työntekijöistä. Edustajistossa on 20 edustajaa ja se valitaan vaaleilla kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Edustajisto on ylin päättävä elin ja se päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan taloudesta ja muista isoista suuntaviivoista.

“Jos olemme yksimielisesti sitä mieltä, että yliopiston pihaan on rakennettava oma tivoli, niin sitten se periaatteessa tapahtuisi. Toki siinä voisi kyseenalaistaa jo hyvän hallinnon periaatteet ja muuta, mutta päätöksenä voisimme tehdä sen”, Häyhä naurahtaa.

Häyhän mukaan edustajistolla menee paljon aikaa edunvalvonnasta huolehtimiseen. Se ei ole näkyvää, vaan tapahtuu varjoissa.

“Jos ylioppilaskuntia ei olisi, niin näkymättömissä tapahtuva edunvalvonta saattaisi siirtyä ainejärjestöille. Jos ylioppilaskunta yhtäkkiä katoaisi, niin pelkään, että opiskelijoiden etuja ja oikeuksia lähdettäisiin polkemaan. Me taistelemme opiskelijoiden oikeuksien puolesta.”

Piilossa tapahtuvan edunvalvontatyön lisäksi edustajistossa kehitetään ylioppilaskuntaa.

“Tällä kaudella olemme päättäneet jatkaa ylioppilaslehteä ja teimme LYY:stä kasvipohjaisen ylioppilaskunnan. Lisäksi inhimillistimme hallituksen ja työntekijöiden palkkioita, jonka seurauksena jäsenmaksua nostettiin kuudella eurolla.”

Sinustako edustaja?

“Edustajisto on väylä, mitä kautta yliopiston ja ylioppilaskunnan ongelmiin voidaan oikeasti puuttua. Meillä kuluu paljon aikaa perustoiminnan ylläpitoon, mutta me viemme myös ylioppilaskuntaa eteenpäin. Jos on epäkohtia, niin niitä voidaan muuttaa. Jos jokin vaivaa mieltä, niin sille voidaan tehdä jotain”, Häyhä kuvailee.

Edustajistoon haetaan uudet edustajat vaaleilla tämän vuoden loppupuolella.

“Edustajistoon voi hakea kuka vain. Siellä on meitä tavallisia opiskelijoita.”

Edustajat eivät saa palkkaa, lukuun ottamatta puheenjohtajan 120 euron suuruista palkkiota, joka maksetaan 9 kertaa vuodessa.

Ehdokkaat tarvitsevat kuitenkin taakseen valitsijayhdistyksen. Yhdistyksiä on monenlaisia, esimerkiksi poliittisia, ainejärjestöjä sekä ainejärjestörajat ylittäviä, kuten tällä hetkellä toimiva YTK:n superlista. Valitsijayhdistyksiin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi oman ainejärjestön kautta.

Valitsijayhdistyksen voi perustaa myös itse. Siinä pitää olla vähintään kaksi jäsentä, mutta muita vaikuttavia rajoituksia ei ole.

”Eli esimerkiksi jos olette päättäneet kaverin kanssa haluta, että jokaiselle opiskelijalle tulee jakaa ilmaiset kissakalenterit, niin ei muutakuin valitsijayhdistystä pystyyn ja asettumaan ehdolle vaaleihin, näin karrikoidusti sanoen.”

KULTTUURITOIMINTA YHDISTÄÄ OPISKELIJOITA

Teksti Miro Sarola
Kuvat HYRMY ja Katariina Leinonen

Lapin ylioppilaslehti haastatteli Helsingin yliopiston raskaan musiikin yhdistyksen, HYRMY:n, puheenjohtajaa Elias Jetsosta sekä LYYn järjestövastaavaa Esa-Pekka Tuppia. Lapin yliopistolla ei ole raskaan musiikin yhdistystä, mutta muunlaista kulttuuritoimintaa löytyy. Tuppi kertoo Lapin yliopiston opiskelijoiden järjestötoiminnasta.

Elias Jetsonen, kerrotko HYRMY:n syntyhistoriasta?

HYRMY perustettiin 2002 tietojenkäsittelytiedettä opiskelevien, heviä kuuntelevien kaverusten kesken. Toiminta oli aluksi pienimuotoista, mutta järjestö on vuosien saatossa kasvanut, ja tapahtumissa käy nykyään kymmeniä akateemisia metallifaneja eri tiedekunnista.

”Alusta saakka tarkoituksena on ollut tuoda yhteen metallia kuuntelevia opiskelijoita rennon ajanvieton merkeissä.”

-Elias Jetsonen

Miten määrittelet toimintatarkoituksenne?

Alusta saakka tarkoituksena on ollut tuoda yhteen metallia kuuntelevia opiskelijoita rennon ajanvieton merkeissä. Metallimusiikki ei ole tälläkään hetkellä valtavirtaa. HYRMY:n kaltainen järjestö auttaa varmasti tuomaan samanhenkisiä ihmisiä yhteen. Kiinnostus samaan musiikin tyylisuuntaan on yksi luontainen tapa tutustua ja saada kavereita. Rennot illanviettomme tuovat hyvää vaihtelua opiskelijoiden arkeen.

Minkälaista säännöllistä toimintaa tarjoatte?

Suurin yksittäinen tapahtuma on vuosittain yli sata opiskelijaa keräävä akateeminen heviristeily. Osallistujia on eri yliopistoista, mutta HYRMY on ollut järjestäjä lähes joka kerta. Kokoonnumme noin kerran kuukaudessa HYRMY:n kerhohuoneella, joskus tietyllä teemalla. Lautapeli-iltoja, after-study kokoontumisia ja keikkojen etkoja on vaihtelevasti. Pari kertaa vuodessa on baari- ja puistokierroksia, sekä viiden vuoden välein eräänlainen synttäritapahtuma, viimeksi sitsit.

Teettekkö myös yhteistyötä MÖKÄ:n eli Aallon opiskelijoiden vastaavan järjestön kanssa?

Käymme toistemme tilaisuuksissa. Vuosittainen matka Nummijärvellä juhannuksen alla järjestettävään
Nummirock -festivaaliin mainittakoon virallisesta
yhteistyöstä.

Esa-Pekka Tuppi, toimiiko Lapin yliopistolla kulttuuriin liittyviä järjestöjä?

Korkeakoulujen piirissä toimii useita rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä kulttuurijärjestöjä ja -ryhmiä. Lapin ylioppilasteatteri on syntynyt yliopiston alkutaipaleella vuonna 1980 ja jatkaa edelleen aktiivisena ja kunnianhimoisena toimijana Rovaniemellä esitettävän taiteen saralla. Uudempi teatterikenttää edustava yhdistys on Lapin Speksi, joka tuottaa vuosittain interaktiivisen opiskelijateatterispektaakkelin, Loimuspeksin. Korkeakoulujen kuorotoimintaa ylläpitävä Lapin ylioppilaskuoro Lucida Intervalla ilahduttaa monipuolisella ohjelmistollaan sekä syys- että kevätlukukaudella. Uusin tulokas taidekulttuurin saralla on Arktinen Akateeminen Puhallinorkesteri AAPO, joka sai alkunsa syksyllä 2022.
On myös mainittava Rovaniemen Cinema, joka pyörii aika ajoin vahvasti opiskelijavetoisesti, mutta ei ole varsinaisesti opiskelijajärjestö.
Taidepainotteisen kulttuurin lisäksi korkeakouluyhteisöstä löytyy muun muassa. Lapin Opiskelevat Reserviläiset sekä Lapin ”raittiusnuoret”. Jälkimmäinen on poikkieteellinen, sitsejä ja muita opiskelijatapahtumia järjestävä yhdistys.
Löytyy myös ainejärjestöjen omia sekä poikkitieteellisiä kerhoja ja yhteisöjä. Esimerkiksi opiskelijaradio Säteily toimii ainejärjestön alaisuudessa, mutta toimintaan voi osallistua kuka tahansa Rovaniemen korkeakouluopiskelijoista. Kerhoja löytyy käsitöistä golfaukseen, lautapeleistä sarjakuvaharrastajiin.

Onko Lapin yliopistolla tilaa kulttuuritoiminnalle?

LYYn hallinnoimia ainejärjestötiloja voi varata rekisteröidyt opiskelijayhdistykset omaan käyttöönsä. Tilaa käytetään sitsien ja juhlien lisäksi harjoitustoimintaan, kokouksiin ja tapaamisiin. LYYn toimiston tiloja voi myös varata tällaiseen tarkoitukseen. Yliopiston tiloja järjestöjen käyttöön, esimerkiksi harjoituksiin, voi kysyä palveluneuvojilta. Tästä on sovittava aina tapauskohtaisesti ja toiminta on pääsääntöisesti yliopiston aukioloaikojen puitteissa.

”Vaihtoehtoja on monenlaisia, mutta tärkeintä on ryhmän motivaatio ja innostus uuden toiminnan kehittämiselle.”

-Esa-Pekka Tuppi

Jos opiskelija haluaisi perustaa järjestön, miten se tehdään?

Tässä kannattaa olla yhteydessä LYYn yhteisöasiantuntijaan eli allekirjoittaneeseen. Olen ollut itse apuna ja käynyt keskusteluita uusien järjestöjen perustamista silmällä pitäen. Onko uuden harrastus- tai kulttuuritoiminnan kannattavaa perustaa suoraan rekisteröity yhdistys, vai voiko toiminta alkaa rekisteröimättömänä tai jonkin toisen järjestön siipien suojassa? Vaihtoehtoja on monenlaisia, mutta tärkeintä on ryhmän motivaatio ja innostus uuden toiminnan kehittämiselle.

Millaisia järjestöjä LYY hyväksyy?

LYYn alla ei toimi suoranaisesti järjestöjä, mutta yhteistyö, ja siten tukitoiminta on tapauskohtaista. Syksyllä päivitetään järjestörekisterin sääntöjä. Virallisella yhdistyksellä on tietysti lain mukaiset säännöt, mutta LYYn puolesta yli puolet yhdistyksen jäsenistä tulisi olla opiskelijoita, tai olla hyvä perustelu jos näin ei ole. Järjestön tulisi seurata LYYn tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa ja olla yleisesti sellainen, jonka kanssa voidaan tehdä yhteistyötä.

“Iskuja tulee kuin sieniä sateella”

Teksti Åsa Niemi
Kuva Santeri Kinnunen

Kaikki tietokoneella säilytettävät tietomme ovat meille tärkeitä, mutta tietoturvaiskuja tulee koko ajan enemmän. “On aivan mahdottomasti vaihtoehtoja, mitä kaikkea kyberhyökkääjät voivat tehdä”, kertoo Lapin yliopiston tietoturvapäällikkö Pekka Halmkrona.

“Me emme rakenna mitään, eikä meillä ei ole mitään tuotantoa yliopistossa. Meillä on vain tietokoneet ja se tieto, mitä me hallitsemme, käytämme ja tuotamme. Entä jos se kaikki katoaa?”
Näin Lapin yliopiston tietoturvapäällikkö Pekka Halmkrona avaa yliopiston verkkosivuilta löytyvää lausetta “Tärkein voimavara on tietopääoma”. Meidän täytyy siis huolehtia tietoturvastamme, sillä muuta meillä ei ole.
“Tietoturvaiskujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Iskuja tulee kuin sieniä sateella”, Halmkrona kuvailee.
Halmkronan kuvailu on sopivaa, sillä iskujen määrä ympäri maailmaa kasvoi 75 prosenttia vuosien 2020 ja 2021 välillä vain koulutussektorilla. Sen lisäksi, että tietoturvaiskujen määrä kasvaa nopeaa tahtia, ne ovat koko ajan parempia ja tehokkaampia.
“Aikaisemmin ne tekivät vähän hallaa, mutta nykyään haittaohjelmien tekeminen on ansaintakeino. Ihmisiä on palkattu tekemään niitä.”

Eniten Lapin yliopistolle tulee sähköpostikalasteluja. Sähköpostiin tulevat kalasteluviestit ovat yleensä kyberhyökkääjien helpoin tapa saada tietoja, kuten käyttäjätunnuksia tai luottokorttitietoja. He voivat myös esimerkiksi yrittää saada haittaohjelman vastaanottajan tietokoneelle, jonka avulla voidaan lähettää tietoja muualle tai pyrkiä salaamaan kovalevyjä tietokoneista.
“On aivan mahdottomasti vaihtoehtoja, mitä kaikkea kyberhyökkääjät voivat tehdä. Nykyään sähköpostilla tulevat kalasteluviestit ovat todella hyvin muotoiltuja. Ne voivat esimerkiksi tulla oikealta lähettäjältä, sillä jos jonkun toisen sähköpostitili on saatu jo aikaisemmin kaapattua, niin he lähettävät meille siitä sähköposteja. Näin on käynyt meilläkin useampaan kertaan.”
“Jos et odota sellaista viestiä, joka tulee sähköpostiin, niin kannattaa hyvin tarkkaan lukea, onko se kalasteluviesti.”
Kalasteluviestejä jää sähköpostin roskapostifiltteriin, mutta opiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilökunnan täytyy kuitenkin myös itse olla tarkkana sähköpostien kanssa. Sähköposteissa olevia tuntemattomia linkkejä ei kannata klikata. Halmkrona huomauttaa, että he eivät ikinä pyydä salasanaasi tai lähetä viesteissään linkkejä salasanan vaihtoon.
“Meille tulee paljon kalasteluviestejä, missä lukee, että ’tunnukset menevät kiinni muutaman päivän päästä. Käy klikkaamalla jatkamassa tunnusten voimassaoloa’. Mekin kyllä lähetämme sellaisen viestin, mutta siinä ei ole linkkiä, mistä pääsee suoraan jatkamaan tunnuksia. Opinto-oikeuden jatkaminen ja läsnä olevaksi ilmoittautuminen tehdään Oilissa, Opintopolussa tai Pepissä.”
Joskus sähköpostisovelluksen kautta voi tulla haittaohjelma tietokoneelle, vaikka ei edes avaisi sinne saapunutta kalastelusähköpostia.
“Joskus on ollut sellainen tilanne, että Outlook-sähköpostiohjelmassa oli haavoittuvuus eikä sähköpostia tarvinnut edes lukea, niin hyökkääjä sai tietokoneen haltuun ja ujutettua haittaohjelman tietokoneelle. Se on mahdollista, jos sovellus on auki.”

“En voi paljastaa, miten me reagoimme, sillä silloin kertoisin hyökkääjille niistä kohdista, mitä me emme huomaa. Se on vähän sama, kun ei lukitsisi ovia ja sanoisi, että tervetuloa tänne.”

-Pekka Halmkrona

Tällaisiin ongelmiin reagoidaan esimerkiksi päivityksillä. Halmkrona sanookin, että on tärkeää pitää laitteet päivitettynä. Hyökkäysten paljastuessa niihin reagoidaan nopeasti.
“En voi paljastaa, miten me reagoimme, sillä silloin kertoisin hyökkääjille niistä kohdista, mitä me emme huomaa. Se on vähän sama, kun ei lukitsisi ovia ja sanoisi, että tervetuloa tänne.”

Tietoturvan kannalta kaksivaiheinen tunnistautuminen on tärkeää, vaikka se voi kiireessä ärsyttääkin. Tunnistautumisen voi tehdä sovelluksella, tekstiviestillä tai puhelulla. Se on jo käytössä osassa palveluista.
“Syksyn aikana kaikkiin palveluihin tulee käyttöön kaksivaiheinen tunnistautuminen. Microsoft Authenticator -sovellus on nopein, turvallisin ja varmatoimisin vaihtoehto”.
Halmkrona myös huomauttaa, että aina ennen puhelinnumeron vaihtumista, kannattaa käydä vaihtamassa puhelinnumero Peppiin ja kaksivaiheisen tunnistautumisen palveluihin.
“Mikäli palveluissa on väärä puhelinnumero, niin joudumme pyytämään esimerkiksi näyttämään Teamsissa passia tai muuta henkilötodistusta.”

Perusasia tietoturvassa on vahvoista salasanoista huolehtiminen. Vahvan salasanan vaatimukset ovat hieman muuttuneet perinteisestä ohjeesta, jonka mukaan salasanan pitää olla monimutkainen.
“Ei pidä käyttää samaa salasanaa monissa palveluissa. Salasanan pitää myös olla vahva eli ainakin 14 merkkiä, vaikka sekin alkaa olla jo lyhyt. Ennen sanottiin, että salasanan pitää olla monimutkainen, mutta merkkimäärä on tärkeämpi. Meidän palvelumme vaativat silti erikoismerkin, numeron ja ison kirjaimen.”
“Hyvä salasana on joku loru, tarina tai jotkut satunnaiset sanat peräkkäin, mitkä eivät muuten esiinny siinä järjestyksessä koskaan. Voit esimerkiksi kuvitella tilanteen, mitä ei voi millään tapahtua. Siitä tulee helposti pitkä salasana, joka on helppo muistaa, kun muistaa sen tilanteen”.

Tekoäly ihmisen tukena

Teksti Åsa Niemi
Kuvitus Suvi Korhonen

Tekoälyt ovat muuttaneet maailmaa pysyvästi jo nyt. Niiden vastuulliseen ja eettiseen käyttämiseen tarvitaan kuitenkin osaamista, kuten digitaalista lukutaitoa ja kritiikkiä.

”Tekoäly on sähköä vastaavaa tulevaisuuden teknologiaa. Siitä tulee niin itsestäänselvyys, että emme edes huomaa sen olevan olemassa”, Gray Scott, tekoälyasiantuntija.
Tämä oli yksi tekoäly Chat GPT:n vastauksista, jonka sain, kun kysyin “Miten kannattaa aloittaa lehtijuttu, joka kertoo tekoälystä?”. Chat GPT:n antaman vastauksen jälkeen tarkistin, kuka Gray Scott on, ja onko hän oikeasti sanonut tekoälyn kertomalla tavalla. Kysyin Chat GPT:ltä, miten sitaatti menisi englanniksi, mutta se kertoikin sitaatin olevan mahdollisesti fiktiivinen.
“Valitettavasti minulla ei ole suoraa pääsyä internetiin tai ulkoisiin tietokantoihin tarkistaakseni tätä tietoa. Tietoni mukaan Gray Scottin lainaus tekoälystä voi olla fiktiivinen, ja en löydä sille suoraa lähdettä.”
Kymmenien Google-hakujen jälkeenkään en löytänyt ikinä tätä lainausta, mutta päädyin todella syvälle tekoälyn maailmaan tekno-optimistiksi nimitetyn Scottin puheiden avulla.
Tekoälyt ovat muuttaneet maailmaa. Scottin mukaan kyse on muuten evoluutiosta: kaikki, mitä me ihmisinä olemme, ja miten evoluutio on muokannut meitä, tulee näkymään tekoälyissä.
Snapchatin tekoälyn My AI:n kanssa voi käydä keskusteluja vaikka säästä tai parisuhdeongelmista, ja Chat GPT osaa vastata kysymyksiin, referoida tutkimuksia ja kirjoittaa runoja. Tekoäly osaa myös luoda graafisesti melkein kaiken, mitä käsket, paitsi ihmiskäsiä, ainakin mikäli internetin meemejä on uskominen.
Lapin yliopiston opettajat Satu-Maarit Korte ja Mari Maasilta ovat perehtyneet tekoälyyn ja antoivat yhdessä haastattelun Lapin ylioppilaslehdelle.
“Viime vuosina nopeasti kehittynyt tekoäly on älykäs digitaalinen teknologia, jolla on kyky ratkaista ongelmia, tehdä laskutoimintoja ja arvioita. Sillä on myös kyky oppia uusia asioita, tarkoituksenaan nopeuttaa ja helpottaa ihmisten elämää ja työskentelyä. Tämä digitaalinen teknologia on jo muuttanut radikaalisti ihmisten tapaa elää, oppia ja työskennellä. Tästä hyviä esimerkkejä arkielämästä ovat robotti-imurit ja -ruohonleikkurit. Siksi nyky-yhteiskunta vaatii moninaisia perustaitoja ja kriittistä ajattelua teknologian eettiseen ja mahdollisimman hyvään hyödyntämiseen”, Korte ja Maasilta kertovat.
Korte kiinnostui tekoälystä jo 90-luvulla ja meinasikin aloittaa alan opinnot.

“Ostin silloin Tekoälyn ensyklopedian (Hyvönen, Karanta ja Syrjänen, 1993), joka on mielenkiintoista luettavaa tänäkin päivänä.”
Maasilta taas on tutustunut tekoälyyn viime vuosina.
“Minä opiskelin tekoälyn perusteet Helsingin yliopiston ja Minna Learnin tarjoaman MOOC-kurssin kautta, muistaakseni 2020 tai 2021. Suosittelen kurssia kaikille muillekin, samoin kuin samojen toimijoiden Tekoälyn etiikka -kurssia, jotka kuuluvat mielestäni jo yleissivistykseen.”

Vuosi sitten Chat GPT:n julkaisun myötä monien organisaatioiden piti alkaa keksimään tapoja suhtautua tekoälyyn.

Vuosi sitten Chat GPT:n julkaisun myötä monien organisaatioiden piti alkaa keksimään tapoja suhtautua tekoälyyn. Useat Ylen dokumentit kertovat siitä, miten tekoäly muuttaa työelämää, ja saksalainen Das Erste teki dokumentin siitä, miten tekoälyn tekemä tutkimus saatiin julkaistua. Tutkimuksen julkaisi epätieteellinen julkaisija, eikä tekoälyn kirjoittama tutkimus varmasti kestäisi vertaisarviointia, mutta esimerkki näyttää, miten tekoäly voi tehdä uskottavan kuuloista tutkimusta.
Kaikkien saataville tuli siis uusi palvelu, joka tekee monenlaisia asioita ihmisten puolesta.
“Tekoälyä voidaan helposti käyttää opinnoissa ja myös tutkimuksissa väärin esimerkiksi siten, että kirjoittamistehtävä annetaan tekoälylle”, Korte ja Maasilta sanovat.
Eettisesti ja vastuullisesti käytettynä tekoälystä voi kuitenkin olla myös hyötyä niin työelämässä, opinnoissa kuin tieteen tekemisessäkin.
“Oikein käytettynä, se voi esimerkiksi auttaa nopeassa tiedon etsimisessä ja sen kuvailun ilmaisemisessa eri tavoin, sekä tietojen automaattisessa ja nopeassa analysoimisessa”
Tutkijoille tekoälystä voi olla paljon hyötyä ja se voi antaa mahdollisuuksia tehdä tutkimusta nopeammin ja mahdollisesti tarkemmin.
“Tieteessä se voi auttaa erittäin suurien tietomäärien analyysissä ja löytämään tuloksista yhteyksiä tai piileviä asioita, jotka taas auttavat tutkijaa tekemään uusia havaintoja. Tekoäly voi auttaa lääketieteen, fysiikan ja kemian aloilla esimerkiksi analysoimaan molekyylien toimintaa ja kemiallisia rakenteita. Sen avulla on laskettu ja tehty ennustuksia COVID-19-viruksen ja kasvihuoneilmiön leviämisestä”, Korte ja Maasilta paljastavat.

Yliopistot ja muut korkeakoulut joutuivat muiden organisaatioiden tavoin miettimään linjauksiaan tekoälyn käyttöön viime vuonna. Lapin yliopiston tavoin Helsingin, Turun, Vaasan, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Aalto-yliopisto rohkaisevat tekoälyn käyttöön opinnoissa, mutta kaikki myös antavat opettajille mahdollisuuden rajoittaa sen käyttöä. Oulun yliopiston linjaus on vasta tulossa, mutta näillä näkymin sen linjaus on samanlainen kuin muidenkin yliopistojen.
Lapin yliopiston tekoälylinjaus löytyy Lapin yliopiston verkkosivuilta.
“Olisi ollut typerää kieltää sen hyödyntäminen, koska tulevaisuuden työelämässä taitoa tullaan tarvitsemaan. Lapin yliopiston tekoälylinjaus painottaa kriittistä ja reflektiivistä otetta tekoälyn hyödyntämisessä. Sen käyttö sallitaan, kunhan opintosuorituksen yhteydessä kuvataan, miten tekoälyä on hyödynnetty eikä sen avulla tuotettua sisältöä esitetä opiskelijan itse tuottamana.”
Maasilta ja Korte allekirjoittavat, että tekoälyä voi hyödyntää opiskelussa.
“Sitä voi hyödyntää esimerkiksi kielten oppimisessa, sillä tekoälyä käyttävät kieltenoppimissovellukset voivat antaa reaaliaikaista palautetta ja tarjota käännöstukea. Muutkin tekoälyllä varustetut oppimisalustat voivat antaa opiskelijoille palautetta ja ohjata heitä kehittymään haluamaansa suuntaan.”
Esimerkiksi Chat GPT-sovellukselle voi antaa oman tekstin ja pyytää sitä tarkistamaan sen kielioppia. Lisäksi Chat GPT:ltä voi kysyä kysymyksiä, mutta jutun alussa antamani esimerkin tavoin, tieto ei välttämättä ole totta ja se pitää tarkistaa.
Tekoälyt voivat auttaa myös tyhjän paperin pelossa ja siltä voi saada ideoita omaan kirjoittamiseen. Kysyn itse monesti Chat GPT:ltä apua esimerkiksi otsikoiden keksimiseen, mutta en ole koskaan käyttänyt suoraan Chat GPT:n antamaa otsikkoa. Vaihtoehtojen lukeminen kuitenkin voi auttaa luovan blokin ylittämiseen.
Myös opettajat voivat hyödyntää tekoälyä opetuksen suunnittelussa ja opetuksessa.
“Opettaja pystyy suunnittelemaan ja muokkaamaan opetusta, jotta oppimisesta tulee mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Oppimisessa kaikilla tasoilla tekoäly voi olla suuri tuki yksilöllistämisessä ja oppijoiden oppimateriaalien eriyttämisessä. Tekoäly myös moninaistaa oppimateriaaleja esimerkiksi virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla. Vähän vanhemmat oppijat voivat hyötyä esimerkiksi chatbox:n virtuaalisesta avustuksesta etsiessään tietoa vaikkapa yliopiston tai kirjaston tietokannasta.”

“Tekoäly herättää paljon pelkoa muun muassa siitä, että koneet tulevat viemään työpaikkamme tai koneet ottavat vallan yhteiskunnassa”

-Maasilta ja Korte

Tekoälyjen käyttö vaatii kuitenkin kriittistä lukutaitoa. Korte ja Maasilta kertovat, että tekoälyn käyttöön liittyy vääristymiä ja valeinformaatiota, jotka pitää osata huomioida ja ymmärtää. Ihmisten täytyy siis oppia digitaalista lukutaitoa.
“Digitaalinen lukutaito on kykyä etsiä, analysoida ja arvioida kriittisesti, käyttää, jalostaa ja tuottaa uutta tietoa erilaisia teknologioita käyttäen.
Digitaaliseen lukutaitoon kuuluu myös tekoälyn lukutaito.
“Tekoälyn lukutaito voidaan määritellä yksilön kyvyksi käyttää tekoälyä hyödyksi työssään ja/tai vapaa-ajallaan, kriittisesti arvioida sen käyttöä ja tuottamaa tulosta, sekä kommunikoida tekoälyn kanssa subjektiivisena ja itsenäisenä ihmisenä. Tekoälyn lukutaitoon sisältyy esimerkiksi sellaisia asioita kuin että ymmärtää, mitä on koneoppiminen, mihin tarkoituksiin sitä käytetään, miten se on kehittynyt ja osaa arvioida siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja suojella henkilökohtaisia tietojaan.”

Lapin yliopistolla järjestetään tekoälyjen käyttöä käsittelevä kurssi Global Media Education. Se on mediakasvatuksen opintoihin kuuluva viiden opintopisteen kurssi, joka toteutetaan kansainvälisessä yhteistyössä esimerkiksi Hongkongin kasvatustieteellisen yliopiston professorin Siu Cheung Kongin kanssa.
Hän on tekoälyn johtavia asiantuntijoita maailmanlaajuisesti.
Global Media Education eli GloMEd-kurssi on tarkoitettu maisteriopiskelijoille, mutta tänä vuonna sinne pääsevät mukaan myös kandidaatinvaiheen opiskelijat. Korte ja Maasilta kertovat, että kurssi avattiin useammille opiskelijoille, sillä harvoin Lapin yliopistolle tulee luennoimaan kansainvälisiä huippuasiantuntijoita. Kurssi on avoin siis kaikille Lapin yliopiston opiskelijoille.
“Tänä vuonna kurssi on ajoitettu alkamaan niin, että hongkongilaiset opettajat ovat Suomessa vierailulla ja pääsevät toteuttamaan opetuksen osittain lähiopetuksena. Osa opetuksesta on etäopetusta ja osa lähiopetusta sen mukaan, onko kurssin opettaja Suomesta vai jostain muualta maailmalta. Mukana on esimerkiksi myös brasilialainen Sao Paolon yliopiston professori Agnaldo Arraio, joka on kehittänyt videoiden käyttöä opetuksessa yhdessä mosambikilaisten opettajien kanssa. Me suomalaiset opettajat tarjoamme näkökulmia mm. poronhoidon ammatillisen koulutuksen hybridiopetuksen mahdollisuuksiin ja faktantarkistuksen opetukseen omiin tutkimushankkeisiimme pohjautuen.”
Tekoälyn käytön opettelu on tärkeää, sillä maailma ja teknologia kehittyvät jatkuvasti.
“Tekoäly herättää paljon pelkoa muun muassa siitä, että koneet tulevat viemään työpaikkamme tai koneet ottavat vallan yhteiskunnassa. Tiedon avulla voimme suitsia näitä pelkoja ja tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja siitä, millaisia asioita tekoälyn avulla kannattaa tehdä, ja millaisissa asioissa ihminen on taas parempi käyttöliittymä.”

Toreilta someen — poliittinen aktivismi algoritmien armoilla

Teksti Jenni Katermaa
Kuvitus Eeva Hantula

Nykyajan poliittinen vaikuttaminen on siirtynyt toreilta sosiaalisen median alustoille. Somessa poliittista vaikuttamista tekevät poliitikkojen lisäksi myös tavan kansalaiset, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Someaktivismi on enimmäkseen osallistavaa, ruohonjuuritason vaikuttamista. Jokainen älypuhelimen ja internet-yhteyden omistava yksilö pääsee lukuisille sosiaalisen median alustoille julkaisemaan, tykkäämään, jakamaan ja seuraamaan.
Suosituin “virtuaalinen tori” lienee tällä hetkellä viestintäpalvelu Twitter (nykyiseltä nimeltään X), jossa poliittinen keskustelu kärjistyy esimerkiksi merkkimäärän rajoituksen ja nopean viestimistahdin vuoksi.
Monet valtaa ja poliittista luottamusta nauttivat henkilöt viestivät pääasiallisesti Twitterin välityksellä. Suomalaisista aikuisista sovellusta käyttää kuitenkin vain 17 prosenttia. Suomalaisessa mediassa on kritisoitu kuluneen kesän aikana sitä, kuinka hallituksen rasismikriisin kuohuessa ministerit käyttivät Twitteriä pääasiallisena viestintäkanavana.

Poliittinen aktivismi on rantautunut myös Instagramiin. Poliittiseen keskusteluun on helppo osallistua esimerkiksi jakamalla hallituksen rasismikohuille naureskeleva meemi tai valmiiksi kiteytetty ajatus lehdistön sananvapaudesta.
Politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelija Kajo Pippuri osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun jakamalla kantaa ottavia julkaisuja Instagramissa. Pippuria yhteiskunnallisessa sometuksessa motivoi hänelle tärkeiden arvojen puolustaminen.
“Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana opiskelijana koen joka päivä konkreettisesti, miten politiikka ja yhteiskunnalliset asenteet minuun vaikuttavat. Esimerkiksi nykyisen hallituksen leikkaukset opiskelijoihin liittyen näkyvät tilipussissani konkreettisesti, ja siksi otan aiheeseen kantaa.”

“Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.”

-PERTTU JUSSILA

Poliittisten mielipiteiden sanoittaminen voi olla haastavaa. Vaatii taitoa muotoilla ja tiivistää ajatukset niin, että ihmiset erilaisista taustoista ymmärtävät viestin. Monimutkaiset kiistat ihmisoikeuksista tai ilmastopolitiikasta herättävät monissa myös niin suuria tunteita, että niitä voi olla vaikea sanoittaa ymmärrettävään muotoon.
“Olen huono argumentoimaan ja sanoittamaan omia ajatuksiani, joten jaan somessani enimmäkseen muiden tekemiä julkaisuja, joissa ajatukset on sanoitettu hyvin, ja joiden kanssa olen samaa mieltä”, Pippuri kertoo.
Sosiaalisen median lakkaamaton informaatiotulva voi tuntua väsyttävältä ja ahdistavalta. Myös Pippuri kuormittuu ajoittain uutisten jatkuvasta seuraamisesta. Hän toteaa kuitenkin, että politiikkatieteiden opiskelu on auttanut ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä suuremmassa perspektiivissä.
“Osaan suhteuttaa uutiset kontekstiinsa ja pohtia niitä osana laajempaa kokonaisuutta.”
Lisäksi Pippuri kertoo kanavoivansa ahdistuksen toimintaan lamaantumisen sijaan. Poliittisen sisällön jakaminen somessa on hänelle yksi tapa toimia.
Perttu Jussila, vihreiden aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Pirkanmaalta, kertoo sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen olevan hänelle ensisijaisesti politiikan tekemisen väline.
“Haluan herätellä yhteiskunnallista keskustelua tietyistä aiheista ja saada ihmiset miettimään asioita eri näkökulmista.”
Polarisoituvassa keskusteluilmapiirissä omien mielipiteiden jakaminen vaatii rohkeutta. Somessa väärennelty tieto, dramatisoidut narratiivit ja hätäiset oletukset leviävät nopeasti. Tällaisessa ilmapiirissä kynnys vihapuheeseen ja häirintään madaltuu entisestään.
Jussila kertoo saavansa pääasiassa positiivista palautetta sosiaalisen median kanavissaan, mutta häirintää ja uhkailuakin mahtuu valitettavasti viestien joukkoon. Jussila on kokenut somehäirinnän olevan hyvin sukupuolittunut ilmiö: esimerkiksi kun hän kohdensi vaalimainonnan Facebook-julkaisuissaan naisiin, törkyviestit loppuivat kuin seinään. Lisäksi Jussilan kokemuksen mukaan nuoret aikuiset käyttäytyvät somessa paljon paremmin kuin vanhempi ikäluokka.
Jussila jakaa poliittisia näkemyksiään enimmäkseen Instagramissa, TikTokissa ja Twitterissä. Hän kokee Facebookin sekä Twitterin keskustelukulttuurin olevan kaikista kärjistyneintä ja asiattominta.
“Sitten taas kaikista pehmein alusta on tietysti Instagram”, Jussila jatkaa.
Hän arvelee Instagramin keskusteluilmapiirin lempeyden johtuvan ainakin siitä, että alusta on naisten sekä vasemmiston suosiossa. Esimerkiksi Suomen puolueista Vihreillä sekä Vasemmistoliitolla on selkeästi eniten seuraajia Instagramissa. Jussila ajattelee myös Instagramin olevan positiivisesti osallistavin alusta: se tuo vaikuttajan tai poliitikon kaikista lähimmäs seuraajaansa, sillä julkaisuihin reagoiminen sekä keskustelun aloittaminen onnistuu matalalla kynnyksellä.
Koska Instagramissa vuorovaikutus käyttäjien välillä määräytyy pitkälti seuraamisen kautta, se synnyttää helposti kuplautumista: ihmiset näkevät enimmäkseen niiden tilien ja käyttäjien julkaisuja, joita he ovat päättäneet seurata. Myös somealustojen algoritmit ohjailevat pitkälti sitä, millaisissa virtuaalisissa ympäristöissä ihmiset viettävät aikaa. Jussila arvelee, että algoritmien takia poliittinen vaikuttaminen Instagramissa ei välttämättä tavoita tehokkaasti ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen.
“Tietyn tyyppisellä postauksella saa 1500 tykkäystä niin että heilahtaa, mutta kuinka monen ajattelu muuttuu sen pohjalta?” Jussila pohtii.
Instagramin sijaan Jussila kokee tavoittavansa TikTokissa monipuolisemman yleisön.

“Siellä yritän antaa uusia näkökulmia sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta eivät ole muodostaneet vielä vahvoja mielipiteitä.”
Jussila kertoo saavansa ajoittain TikTokissa viestejä, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi käsityksensä vihreistä muuttuneen hänen videoidensa myötä.

Ilmiönä someaktivismi on todella tuore. Esimerkiksi Ylellä kevään eduskuntavaaleja on luonnehdittu “TikTok-vaaleiksi”: monet perussuomalaisten ehdokkaat keräsivät etenkin nuorten ääniä TikTokissa vaikuttamalla.
Poliittisen sisällön jalkautuessa nuorison suosimille alustoille, pääsevät he itse helpommin osaksi julkista poliittista keskustelua. Monelle nuorelle sosiaalinen media onkin nykypäivänä ponnahduslauta aktivismiin ja poliittisen vaikuttamisen pariin.
Internetin ja politiikan kohdatessa syntyy uusia vaikuttamisen muotoja. Meemit ovat yksi tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meemejä voitaisiin luonnehtia metapolitiikaksi: poliittiseksi vaikuttamiseksi, joka kohdistuu ihmisten arvoihin ja asenteisiin esimerkiksi kielen ja kuvaston kautta. Metapolitiikka puree etenkin nuoriin, joilla ei välttämättä ole vielä kaikkia tarvittavia työkaluja medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun.
Kesäkuussa Suomeen muodostuneen uuden hallituksen kriisit ovat toimineet inspiraation lähteenä monille meemien tehtailijoille. Esimerkiksi koomikko Matti Paalasen ylläpitämä meemitili @orpogooglaa on noussut suureen suosioon lyhyessä ajassa. Se ammentaa inspiraationsa pääministeri Petteri Orpon kuoppaisesta alkutaipaleesta hallituksen johdossa. Tili on kerännyt vajaassa kuukaudessa yli 20 tuhatta seuraajaa.
Hauskat meemit tekevät poliittisesta vaikuttamisesta kevyempää. Niiden avulla myös politiikkaa vähemmän seuraavan voi olla helpompi päästä kärryille esimerkiksi hallitusneuvotteluiden kulusta tai mahdollisten leikkausten vaikutuksista. Meemien kautta hankittu tieto on kuitenkin usein ideologisesti värittynyttä eikä tarjoa täysin objektiivista kuvaa käsiteltävästä aiheesta.

“Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa.”

-HANNU-PEKKA IKÄHEIMO

Kun yhteiskunnallinen keskustelu ja vaikuttaminen siirtyvät sosiaaliseen mediaan, syntyy monia haitallisia lieveilmiöitä, kuten algoritmien aiheuttamaa kuplautumista, keskustelukulttuurin polarisaatiota sekä maailmankuvien kaventumista. Teknologinen murros pirstouttaa yhteiskuntia ja muuttaa myös perinteisen median roolia tiedon portinvartijana.
“Internet ei ole syypää siihen, että etsimme informaatiovirroista lähinnä vahvistusta omille uskomuksillemme. Internet ei myöskään luonut ihmistä, joka haluaa viettää aikaa samanmielisessä seurassa. Internet saattaa kuitenkin vahvistaa näitä ihmiselle luontaisia piirteitä”, Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoittaa Sitran julkaisussa Algoritmidemokratiaa (2017).
Jussilan mielestä sosiaalisella medialla on kuitenkin tarjottavaa.
“Somessa on varjopuolensa, mutta on kiistaton tosiasia, että se on tuonut äänen sellaisille ihmisille, keillä sitä ei ennen ole ollut.”

Lähteet:
https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2023/finland (Reuters Institute – Digital News Report 2023)
https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Algoritmi_demokratiaa.pdf (Sitra, Algoritmidemokratiaa, Hannu-Pekka Ikäheimo 2017)