Teksti Alina Viranto
Kuvitus Miku Huttunen

 

Vapauteni olla ja tehdä mitä vain saa minut välttelemään valintoja ja uppoutumaan vain syvemmälle japanilaisiin ristikoihin, joita täyttäessä ajantaju häviää. Saan vain olla, eikä minun tarvitse valita mitään, sillä ristikon tekijä on asettanut raamit minulle puolestani.

 

Nautin haaveilusta. Tulevaisuuteen on mahdollista projisoida toiveita niin elämänsä kuin myös itsensä suhteen. Ajattelen, ettei tulevaa voi ennustaa, sillä aina taaksepäin katsoessani hämmästelen niitä reittejä, joita elämäni on taapertanut. Juurikin tulevaisuuden epävarmuus tarkoittaa mahdollisuutta johonkin, mikä ei vaikuta juuri nyt todennäköiseltä. Tulevaisuudelta voin siis haaveilla jotain, mikä ei ole mahdollista nyt. Olen etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, että tiedän voivani itse valita ja suunnitella elämänpolkuni sekä tehdä omat valintani.

Toisinaan niin pienten kuin suurtenkin valintojen edessä sitä kuitenkin toivoo, että universumi, tai joku muu, tekisi valinnat puolestani. Valintojen valikoima on valtava, samaan tapaan kuin tarjonta Prisman jogurttihyllyllä. En havaitse eroavaisuuksia, plussia tai miinuksia vaihtoehtojen välillä, enkä tiedä, mikä vaihtoehto olisi minulle paras tai mieluisin. Toisinaan viivyttelen valintojen äärellä toivoen, että aika tekisi päätökset puolestani.

Vapaus on etuoikeus, joka näyttäytyy tilavampana pelikenttänä, jossa pelinappulani pystyy etenemään minne haluaa, toiveidensa mukaan. Vapaus tarkoittaa myös pakkoa olla vapaa.

 

Yksilökulttuurin voimistuminen ja mahdollisuus irrottautua erilaisista yhteiskunnan rakenteista ja instituutioista, kuten luokasta ja perheestä, merkitsee vapautta luoda itsensä uudestaan. Voi itse valita sen, mitä haluaa olla. Toki ihmisiä kahlitsevat mitä moninaisemmat asiat, ja toiset mahdollisuudet ovat realistisempia kuin toiset. Tulkitsen kuitenkin ihmisen olevan vapaampi kuin aiemmin.

Ajattelen, että vapaus on aikaa ja tilaa tehdä valintoja. Siis sekä mahdollisuuksia valita että esteiden poissaoloa. Vapaus on etuoikeus, joka näyttäytyy tilavampana pelikenttänä, jossa pelinappulani pystyy etenemään minne haluaa, toiveidensa mukaan. Vapaus tarkoittaa myös pakkoa olla vapaa, siis pakkoa päättää ja tehdä valintoja. Vapaus ja pakko valita oma elämänsä.

Vapauspakko tekee meistä oman elämämme suunnittelutoimistoja. Samaan aikaan kun saan valita graduaiheeni itse, minun on myös pakko valita jotain. Olen vältellyt aiheen valintaa yli puoli vuotta odottaen, että aika kertoisi minulle parhaan vaihtoehdon. Aiheen valitseminen tuntuu määrittelevän akateemista suuntautumistani ja siten myöhempää elämänkulkuani ainakin jossain määrin. Samaan aikaan, kun minua vaivaavat pohdinnat graduaiheesta, näen opiskelutovereideni tuskailevan opintosuunnittelun kanssa. Yliopisto-opinnot vaativat paljon suunnittelua, joka on useilla aloilla tehtävä lähes täysin yksin. Opiskelija on lopulta aika yksin, ja itseohjautuvuus on piirre, jonka arvo huomataan epävarmuuden täyttämässä maailmassa.

Tuntuu, että epävarmuudesta puhutaan usein elämän poikkeustilana, välivaiheena tai etsikkoaikana. Itse ajattelen epävarmuuden olevan tänä päivänä yleisempää kuin varmuuden. Epävarmuuden aiheuttama stressi ja ahdistus saa meidät pyrkimään selkeämpiin aikoihin. Olemme tyytymättömiä omaan vapauteemme.

 

Yksilöllisyys vaatii aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, kun on itse tehtävä omat valintansa. Valinnanvapauskaan ei tunnu tyydyttävältä: olisi selvempää, jos en voisi valita tai olla mitä tahansa, ja joku vain kertoisi, mitä minun on tehtävä. Tehdessäni valintoja tiedostan liian hyvin sen, että toisinaan valinnat ovat toisiaan poissulkevia. On siis hyväksyttävä, etten voi saada kaikkea.

Jos ihminen ei menesty yhteiskunnan pelilaudalla, johon hän on kahlittuna, yksilöön ja suorituksiin keskittyvä kulttuurimme mahdollistaa sen, että hänen elämän kurjuuden syitä haetaan hänestä itsestään: hänen valinnoistaan, toimistaan, lahjoistaan. Kun luovimme lukuisten mahdollisuuksien keskellä, ja yhteiskunta sanoo meille meidän pystyvän mihin vain ja saavamme mitä vain, voi yksilölle tulla hoppu saavuttaa kaikki ja elämä muuttuu triathloniksi, jossa yksi suoritus seuraa toista.

Toivon usein saavani vain olla ilman aikatauluja, odotuksia ja vaatimuksia. Saavani olla passiivinen ja antaa ajan kuljettaa minua. Uskon tämän tarkoittavan sitä, että kaipaan aikaa. Tunnetta siitä, että on aikaa ja tilaa olla tekemättä mitään, tai tehdä jotain vain hetken mielijohteesta tai inspiraatiosta. Olenkin todennut, että ehkä Muumilaakson kaltaisesta maailmasta voi hakea mallia levollisemmalle elämälle, jossa ei sokeasti vain noudateta itseapuoppaiden, tehokkuusajattelun tai uusliberalismin normeja ja ohjeita, vaan köllöttely, yhteisöllisyys ja nautiskelu ovat toiminnan keskiössä.

 

 

Se mitä koen, on minä-väsymystä. Filosofi Byung-Chul Hanin käsite minä-väsymys viittaa lamaantumiseen positiivisen yltäkylläisyyden edessä ja jatkuvaan saavutusten metsästämiseen paitsijäämisen pelossa. Aina paremmat bileet odottavat jossain toisaalla, kiinnostava artikkeli on lukematta ja toiset reissukohteet vain odottavat matkustajaansa.

Se mitä kaipaan, on me-väsymystä. Hanin teorian me-väsymys viittaa yhteisölliseen väsymykseen, jossa saa levätä ilman lepäämisen tavoitteita. Toisin kuin yksiköihinsä eristävä minä-väsymys, me-väsymyksessä lamaantuminen tai uupumus ei ole yksilön ongelma, vaan yhteiskunnallinen ja yhteinen. Hanin mukaan yhteiskuntaamme kuvaa maksimoinnin kulttuuri, jossa uhkakuvina pelottelevat keskinkertaisuus, tylsyys ja asioista paitsijääminen. Suoritukset ja kokemukset on maksimoitava, ja kaikesta on saatava irti paras potentiaali.

Uusliberalismin, kapitalismin ja yksilökulttuurin ympäröimänä yksilölle uskotellaan hänen pystyvän kehittymään omaksi parhaaksi versiokseen ja pystyvän mihin vain, kunhan hän osaa valita parhaiten häntä hyödyttävät toiminnan muodot. Tämäkään ei ole aivan totta, sillä saadessamme syntyessämme erilaiset pelikortit, jotkin elämänpolut ovat todennäköisempiä kuin toiset. Täten vapaus näyttäisi olevan ainakin jossain määrin näennäistä ja pinnallista, sillä tarkastellessa ihmiselämää lähempää, paljastuu erilaisia tapoja olla kahlittu. En pystykään mihin tahansa.

 

Jean-Jacques Rousseau on kirjoittanut aikanaan, että “ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa.” Siis samaan aikaan kun ihminen on vapaa, hänet on kahlittu yhteiskuntaan, kanssaihmisiin, luontoon ja vapauteensa. Onkin mielestäni lohdullista, että on olemassa edes joitain raameja elämälle, emmekä olekaan täysin valtoimenaan ajelehtevia, toisistaan erillisiä yksikköjä.

Itse ainakin elän mieluummin elämää tässä maailmassa yhdessä muiden kanssa, kuin yksin. Yksilöllisyys voi samaan aikaan olla niin taakka kuin pelastuskin, kun jokaisen on itse valittava se, mihin oman elämän merkityksellisyys perustuu. Kukaan ei kysynyt yksilöltä, haluaako hän olla yksilö.

 

 

Esseessä on käytetty seuraavia lähteitä:

Han, Byung-Chul: The Burnout Society (2015). 

Han, Byung-Chul: Psychopolitics: Neoliberalism and New Technologies of Power (2017).

Huotari, Edna: Juuriin ja ikeniin (Nuori Voima 1/2023).

Valkonen, Jarno: Luento: Ilmastonmuutos sosiologisena ilmiönä (2023).

Sähköpostiviestit Jarno Valkosen kanssa.

Teksti Henriikka Kastala, Lapin yliopiston somelähettiläs
Kuvat Yolanda Gonzales Torres, Henriikka Kastala ja Jasmin Koivisto

 

Rovaniemi ja koko Lappi ovat tunnettuja niiden taianomaisista lumisista talvista. Mutta tarkoittaako se, että täällä ei ole mitään tekemistä tai nähtävää, kun turistikausi on ohi? Ei todellakaan, paras kausi on vasta alkamassa!

 

Rakastan Rovaniemeä paljon enemmän ilman lunta. Kaupungissa liikkuminen on helpompaa, koska on monia erilaisia halpoja vaihtoehtoja. Voit tietysti kävellä, mutta voit nauttia myös pyöräilystä tai vuokrata JOE:n sähköpotkulaudan nopeuttaaksesi liikkumista. Onnistuin itse löytämään halvan vanhan skootterin, jolla rakastan ajaa kesätuulessa.

Nyt kun tiedämme kuinka liikkua, niin mitä voisimme tehdä? Kun päivät lämpenevät, on helppo nauttia esimerkiksi pitkästä yöstä luonnossa tulen ääressä. Rovaniemellä on yli 100 erilaista laavua ympäri kaupunkia. Suosikkini on Kuninkaanlaavu, sillä sieltä on upeimmat näkymät Ounasjoelle.

Ja mitä olisikaan kesä ilman uimista? Joista ja järvistä sulaa pian jää, niin voit nauttia virkistävistä pulahduksista Lapin vesistöissä. Myönnän, ettei vedestä tule ainakaan liian lämmintä, mutta kylmyyteen kyllä tottuu, ja on hyvä harjoitella tulevien talvien avantouinteihin.

Hyviä paikkoja nauttia rantapäivistä Rovaniemellä ovat Ounasjoen uimaranta, joka tunnetaan myös nimellä Valdemarin uimaranta, Norvajärven uimaranta, Alakorkalon uimaranta ja Tammanlaakso. Norvajärven ja Alakorkalon rannoilla on myös laavuja, joten täydellinen kesäpäivä on taattu.

Toinen vaihtoehto kesäaktiviteeteille on suunnata kohti Roisketta, mistä löytyy kelluva vesipuisto, wakeboarding, e-surffaus ja muita aktiviteetteja. Jos joessa uiminen ei saa sydäntä lyömään tarpeeksi lujaa, suosittelen suuntaamaan Ounasvaaraan hiihtokeskukseen. Sieltä löytyy kesäkelkkarata ja pyöräpuisto, jossa voit tuntea tuulen hiuksissasi, kun lasket alas rinnettä pyörällä tai kelkalla.

Myös muutamat sesonkiravintolat aukeavat kesäisin, kuten esimerkiksi Kesärafla. Ravintola tarjoilee erinomaista BBQ-ruokaa ja siellä on koko kesäkauden avoinna oleva yleinen sauna. Yksi paikka, jossa haluan tänä kesänä ehdottomasti vierailla, on Savurafla Kotisaari, joka on ravintola läheisen Kemijoen saarella. Café Bar 21 avaa yleensä kaksi keskustassa sijaitsevaa gelato-myymälää, joissa tarjoillaan herkullista käsintehtyä gelatoa. Pub Old Lättis Kauppatorilla on myös loistava paikka nauttia keskiyön auringosta.

Teksti ja kuva Åsa Niemi

 

Viimeisimpien tietojen mukaan korkeakoulutettujen lyhyet työttömyysjaksot ovat lisääntyneet ja vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on nousussa. Korkeakoulujen uraohjaajat seuraavat opiskelijoiden työelämää läheltä ja osaavat antaa vinkkejä työllistymiseen.

 

Korkeakoulutus nähdään monesti lippuna varmaan työelämään. Korkeakoulutetut todella työllistyvätkin hieman muita varmemmin, mutta kärsivät myös työttömyydestä ja ovat jopa muita alttiimpia talouden suhdannevaihteluille.

Lapin ELY-keskuksen viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan Lapissa on vähemmän työttömiä kuin vuosi sitten ja työttömyys on ollut Lapissa näin matalalla viimeksi yli 30 vuotta sitten. Lomautettujen ja pitkäaikaistyöttömien määrä on kuitenkin nousussa. Lapissa työttömistä korkeakoulutettuja oli maaliskuun lopulla 16 % eli 1290 ihmistä.

“Korkeakoulutettujen työttömyys nousi jyrkästi muun työttömyyden tapaisesti koronapandemian myötä keväällä 2020”, Akavan tutkimusyksikön Akava Worksin asiantuntija Tomi Husa kertoo.

Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat suorittaneet vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Suomessa tämä tarkoittaa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneita.

”Vuoden 2020 kesästä lähtien työttömien määrä laski tasaisesti aina kesään 2022 asti, jolloin saavutettiin korkeakoulutettujen työttömien määrässä suunnilleen koronaa edeltävä taso.”

Taso ei kuitenkaan pysynyt samana kovin kauaa, vaan korkeakoulutettujen työttömyys lähti taas nousuun.

“Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut aavistuksen siinä, missä yleinen työttömyys on kutakuinkin pysynyt muuttumattomana. Kasvu on kuitenkin varsin maltillista”, Husa kuvailee.

Myös Akavan tutkimusyksikön Akava Worksin pääekonomisti Pasi Sorjonen näkee, että korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt.

“Korkeakoulutettujen työttömyys on lähtenyt selvästi nousuun vuoden 2022 touko-kesäkuun jälkeen. Korkeakoulutettuja on tällä hetkellä työttömänä 1532 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan”, Sorjonen kertoo.

 

Vastavalmistuneilla “rykäys ylöspäin”

Vastavalmistuneiden työttömyystilanne on tällä hetkellä hyvä, jos katsotaan kaikkia vastavalmistuneita koulutustasosta riippumatta. Akavan työttömyyskatsauksen mukaan korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työttömyys on kuitenkin  kääntynyt nousuun jo noin vuosi sitten. Sorjosen mukaan nousu on selkeä.

“Jos katsotaan kaikkia vastavalmistuneita riippumatta koulutustasosta, niin työttömien määrä on matala, eikä siinä ole havaittavissa nousua. Ainoastaan vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyydessä on nähtävissä selkeä rykäys ylöspäin, siitä ei ole kahta sanaa. Kuvaajista on nähtävissä, ettei kyseessä ole myöskään mitkään poikkeukset, vaan työttömyys on oikeasti nousussa”.

Vastavalmistuneet korkeakoulutetut saattavat kärsiä työttömyydestä, sillä yritykset ja muut työnantajat toivovat koulutuksen lisäksi usein oman alan työkokemusta, jota vastavalmistuneilla ei välttämättä vielä ole.

 

Suhdanneheittelyitä ja lyhyitä työttömyysjaksoja

Husan mukaan korkeakoulutetut kärsivät talouden suhdannevaihteluista hieman muita enemmän ja korkeakoulutettujen työttömyyslukemat ennakoivat näin taloudellisesti epävarmoja aikoja. Korkeakoulutettujen työttömyystaulukoita ei kuitenkaan voi käyttää ennustamaan taloutta.

”Taloudellisesti epävarmoina aikoina on melko tyypillistä, että korkeakoulutettujen työttömyys lähtee nousuun ennen muita. Näin kävi esimerkiksi finanssikriisin aikana 2008–2009 sekä myöhemmin eurokriisin aikana vuonna 2012.”

Korkeakoulutettujen lyhyet, alle 12 viikkoa kestävät, työttömyysjaksot ovat nousussa.

“Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että heillä alkaa suhteellisesti muita useammin uusia työttömyysjaksoja”, Husa toteaa.

Määräaikaiset työsuhteet eivät aina ole vain huono asia, vaan niiden tarve kertoo myös yritysten kyvystä palkata työntekijöitä.

“Määräaikaisuus tuntuu pahalta, mutta on hyvä pitää mielessä, ettei määräaikaisten työsuhteiden määrän lasku ole välttämättä positiivinen asia. Tällöin aiempaa useampaa määräaikaista työsuhdetta ei suinkaan vakinaisteta, vaan uusien työntekijöiden palkkaaminen laitetaan herkemmin kokonaan jäihin. Silloin erityisesti määräaikaisia työsuhteita on aiempaa harvemmin tarjolla. Melko tyypillisesti määräaikaisten työsuhteiden määrä laskee silloin, kun taloudella menee huonosti. Määräaikaisuudet tuppaavat sitten nousemaan, kun taloudellisesti menee hyvin.”

Määräaikaisten työsopimusten määrä ei ole noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Husan mukaan määräaikaisten työsuhteiden osuus kaikista palkansaajista ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljoa ja tällä hetkellä määräaikaisia työsuhteita on saman verran, kuin 2000-luvun alussa.

Myös korkeakoulutettujen määräaikaisten työsuhteiden määrä on pysynyt melko vakaana.

”Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita määräaikaisia työsopimuksia oli vuonna 2022 yhteensä 124 000, eikä heidänkään osaltansa selvää kasvua suuntaan tai toiseen ole havaittavissa. Edelliset viisi vuotta 2017–2022 määrät ovat pysytelleet 124 000–130 000 välimaastossa.”

 

Tietoja ja taitoja päivittämällä työelämään

Vipusen Yliopistojen uraseurannan mukaan Lapin yliopistosta valmistuneista maistereista 71 prosenttia oli vakituisessa kokopäivätyössä ja 14 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2022. Ammattikorkeakoulutetuista työttömänä oli 4,7 prosenttia.

Kyselyyn vastanneet pitivät työllistymisen kannalta tärkeänä työkokemustaan ja sitä, että osaa kertoa omasta osaamisestaan.

Myös Osaamossa uraohjaana toimiva Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Päivi Saari painottaa, että oman osaamisen esille tuominen selkeästi on tärkeää.

“Työnhaussa nostaisin osaamisen sanoittamisen tärkeyden. Vahvuuksista ja omasta osaamisesta tulisi osata kertoa muun muassa työhaastattelutilanteessa, ja tätä olisi hyvä harjoitella jo opiskeluaikana. Myös CV:n ja työhakemuksen laadinta tulisi sisällyttää korkeakouluopintoihin – työelämään ja yrittäjyyteen tutustumiset ja työnantajien tapaamiset niin ikään.”

Osaamo-hankkeessa uraohjaajana toimiva Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluiden suunnittelija Laura Jokinen allekirjoittaa tarpeen osaamisen sanoittamiseen.

“Uraohjaajana tunnistan lähes kaikkien korkeakoulutettujen työnhakijoiden kohdalla saman haasteen: työnhaun taidot eivät aina ole ajan tasalla. Korkeakoulutetun työnhakijan tulee osata tunnistaa ja sanoittaa osaamistaan laajasti: työkokemus, koulutusten antamat pätevyydet ja osaaminen, vapaa-ajalla kerätty kokemus ja niin edelleen. Myös motivaation perustelun tulee olla hallussa; miksi haluan juuri teidän organisaatioon/yritykseen tähän tehtävään? Miten osaamiseni sopii haettavaan tehtävään ja miten organisaatio/yritys siitä hyötyisi? Eli ajantasaiset työnhaun taidot tulee olla hallussa.”

Jokinen suosittelee opettelemaan työnhaun taitoja jo opiskeluaikana.

“Korkeakoulut tarjoavat työnhakuun sparraavia kursseja. Nykysin CV saa näyttää sinulta, osaamisen on näyttävä siinä laajasti, jotta työnantajan ei tarvitse arvata mitä osaat. Sinun on kerrottava työnantajalle kuin tarjottimella mitä osaat ja hallitset. Kun CV on kattava, voit hakemuksen puolella keskittyä motivaation korostamiseen.”

Myös ammattikorkeakouluopinnoissa osaamisen sanoittamista ja muita työelämätaitoja harjoitellaan opintojen yhteydessä. Saaren mielestä työelämätaitojen oppimista voitaisiin kuitenkin parantaa.

“Ehkä kuitenkin tarvittaisiin oma kokonaisuus, jossa vertaisryhmässä voitaisiin käsitellä ja harjoitella muun muassa osaamisen kartoittamista, työnhakua sekä muita työllistymiseen ja mahdolliseen työttömyyteen liittyviä asioita. Esimerkiksi Työmarkkinatori taitanee olla opiskelijoille uusi asia. Myös TE-palvelujen kanssa voisi olla enemmän yhteistyötä ja opiskelijajärjestötkin olisivat varmaan kiinnostuneita osallistumaan tällaiseen.”

 

Rohkeasti työpaikoille

Lapin ammattikorkeakoulu järjesti työttömille korkeakoulutetuille Digiassari-valmennuksia vuosina 2019–2020, joiden tarkoituksena oli parantaa korkeakoulutettujen asemaa työmarkkinoilla digitaalisia taitoja kehittämällä. Digiassari-hankkeen projektipäällikkö oli Lapin ammattikorkeakoulun asiantuntija Marjo Jussila.

“Meillä oli ensin Innovaatioassistentti-valmennuksia vuosina 2015–2018 ja niiden aikana huomattiin, että yrityksillä on tarvetta digitaitoisille työntekijöille, esimerkiksi verkkomarkkinoinnissa. Innoassarille kehitettiin siis jatkona Digiassari. Digitaalisuutta lähestyttiin laajasti ja valmennukseen kuului esimerkiksi digitaalisten työkalujen ja verkkomarkkinoinnin opiskelua. Osallistujat saivat itse valita, mihin suuntautuivat”.

Valmennus oli monialainen ja suunnattu kaikille korkeakoulutetuille työttömille työnhakijoille. Olennainen osa molempia koulutuksia oli tarvittavan osaamisen kehittäminen ja harjoittelujakso yrityksessä. Työskentelyjaksot olivat samankaltaisia kuin koulujen harjoittelut, mutta palkattomia.

“Innoassarissa ja Digiassarissa tärkeintä oli, että yritysten tarvitsemaa uutta osaamista tarjottiin ja että valmennukseen oli kytketty myös työskentelyjakso yrityksessä. Näin opitut taidot saatiin vietyä myös käytäntöön.”

Tällä hetkellä vastaavia koulutuksia ei ole tarjolla.

“Malli on edelleen toimiva ja sen sisältö voisi olla muutakin. Vaikka tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa tai toteutuksissa mitään, niin ei ideaa ole sinänsä hylätty. Esimerkiksi vihreä siirtymä ja vastuullisuus ovat asioita, joita nyt pitäisi ottaa haltuun.”

Hankkeella oli selkeästi hyviä tuloksia ja osallistujat työllistyivät. Jussila pohtii, että hyvään työllistymiseen saattoi vaikuttaa myös osallistujien korkea motivaatio. Valmennukseen hakeutuivat aktiiviset työnhakijat, sillä valmennus oli kaikille vapaaehtoinen, eikä siitä saanut esimerkiksi korotettua päivärahaa, niin kuin TE-toimiston valmennuksista saa.

“Digiassari poiki kuitenkin hyviä tarinoita, sillä jotkut saivat haaveilemansa työpaikan. Valmennus tarjosi matalan kynnyksen mennä yritykseen harjoitteluun, johon saattoi sitten myös päästä töihin. Kaikki eivät tietenkään päässeet unelmiensa työpaikkaan, mutta valmennuksen avulla omat tavoitteet tarkentuivat ja sai osaamista sekä verkostoja”.

Laura Jokinen Lapin yliopistosta rohkaisee kaikkia ottamaan askeleita kohti työelämää jo opintojen aikana.

“Suosittelen rohkeasti hakemaan erilaisia tehtäviä. Korkeakoulutetut rakentavat uransa portaittain, joten lähde rohkeasti liikkeelle jostain. Ponnista sitten ylöspäin. Tartu opintojen aikana kaikkiin mahdollisiin työelämäyhteistyön mahdollisuuksiin, esimerkiksi yritysyhteistyönä järjestettäviin projekteihin, kurssitöihin ja niin edelleen. Käy tapaamassa alumneja ja kuuntele uratarinoita. Pidä työelämä jatkuvasti mielessä, rakenna polkuja ja ainakin mielikuvia työelämään.”

Jokisen mukaan työnhaku on paljon hakijasta itsestään kiinni, vaikka työllisyystilanteellakin on tietysti merkitystä. Työnhakijan pitää osata tehdä osaamisensa näkyväksi ja olla motivoitunut. Työnhaku kannattaakin tehdä strategisesti, räätälöidysti ja kohdennetusti.

“Kysy rohkeasti apua työnhakuun, niin olet jo menossa oikeaan suuntaan.”

Teksti ja kuvitus Sara Brax

 

Sukupuolten välinen tasa-arvo saavutetaan YK:n pääsihteerin mukaan vasta 300 vuoden kuluttua. Esimerkkejä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä löytyy Suomestakin niin työelämän, koulutuksen kuin terveydenhuollon piiristä.

 

Oletko koskaan tullut käännytetyksi lääkärin vastaanotolta sillä perusteella, että kuvailemiasi oireita pidetään hysteerisenä vouhotuksena? Entä onko sinua kieltäydytty tutkimasta, koska hoitohenkilökunta epäilee kokemasi kivun johtuvan lisääntymiselimistäsi, joille kivun tuottaminen on väitetysti olennaista niiden toiminnan kannalta?

Liian moni nainen vastaa kysymyksiin myöntävästi.

“Terveydenhoidon tuottajat ja terveydenhoitojärjestelmä eivät suhtaudu vakavasti naisten kivun, varsinkaan kroonisen kivun, merkkeihin ja hoitamiseen”, kirjoittaa tohtori Elinor Cleghorn vuonna 2020 julkaistussa teoksessaan Sairas ja viallinen – naiset lääketieteen historiassa. “Vinoutuneet sukupuoliodotukset vaikuttavat suoraan siihen, miten todellisena, vakavana ja hoitoa tarvitsevana naisen kipua pidetään.”

Suomen terveyskeskuksissa ei esimerkiksi ole valmiutta hoitaa endometrioosia sairastavia siitäkään huolimatta, että arviolta 200 000 suomalaista kärsii sairaudesta. Endometrioosi on sairaus, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta alkaa kasvaa muualla kehossa, minkä seurauksena kudokseen syntyy krooninen tulehdusreaktio. Tavallisin oire on voimakas alavatsakipu. 

Myös muut naistentaudit, kuten munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) ja vulvodynia, diagnosoidaan usein väärin “kivuliaiksi kuukautisiksi”. Epäluottamus naisten kertomuksia ja kokemuksia kohtaan on kietoutunut syvälle lääketieteeseen jo vuosisatojen ajan.

Yle haastatteli aiheeseen liittyen Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halosta vuonna 2019. Halosen mukaan on hämmentävää, ettei naisten kipuja oteta vieläkään tosissaan, vaikka esimerkiksi kuukautiskipu voi olla “infernaalista ja verrattavissa kivultaan sydäninfarktiin.” Lisäksi noin joka kymmenes nainen kärsii voimakkaista kuukautiskivuista, joten on erikoista, että terveydenhuollon kuluja lisätään edelleen jättämällä naiset ilman kunnollista hoitoa – vaivahan ei häviä mihinkään, vaan todennäköisesti vain pahenee ajan kanssa.

 

 

Endometrioosia sairastavalle Maria Hietapakalle lääkärissä ravaaminen on tuttua puuhaa.

“Hakeuduin runsaiden kuukautisten vuoksi ensimmäiseksi Kokkolan terveyskeskukseen. Siellä lääkäri ultrasi kohdun seudun, mikä on varmasti hyvin poikkeuksellista terveyskeskuslääkärille tällaisessa tapauksessa, ja totesi, että kohdun seinämä näyttää paksuuntuneelta. Hän vilautti siinä endometrioosin mahdollisuutta ja oli sitä mieltä, että olisi hyvä hakeutua Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan naistentautien poliklinikalle tarkempiin tutkimuksiin.”

Keskussairaalassa Hietapakalle ilmoitettiin, että hänelle pitäisi asettaa kierukka. “Yritin vastustella tätä, sillä minulla oli taustalla ikävä kokemus aiemmasta kierukasta. Minulle kuitenkin vakuuteltiin, että kierukka tulee ratkaisemaan kaikki ongelmani, ja suostuin tähän lopulta pitkin hampain. Yritin kierukan laiton jälkeen vielä puhua gynekologille endometrioosiepäilystäni. Siihen gynekologi totesi, ettei sitä tutkita ollenkaan, koska se on niin vaikea löytää.”

Hietapakka sinnitteli kierukan kanssa vuoden ajan uskoen siihen, että se alkaisi jossain vaiheessa helpottamaan hänen oireitaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.

 “Lähdin lopulta etsimään Korento ry:n tukiryhmän kautta tietoa siitä, ketkä gynekologit täällä Kokkolan alueella ovat erikoistuneet endometrioosin hoitoon”, Hietapakka kertoo. “Sain diagnoosin yksityisen gynekologin kautta, ja muutamaa vuotta myöhemmin olin leikkauksessa, jossa poistettiin myös pätkä suolta. Suolikirurgi sanoi operaation jälkeen, että tilanne suolistossani oli hengenvaarallinen. Siinä vaiheessa minua pisti niin vihaksi se ensimmäinen gynekologi, joka sanoi, ettei minua tarvitse tutkia. Hoitoon pääsyni viivästyi merkittävästi sen vuoksi.”

 

"Muistan, että kivut olivat niin kovia, että itkin."
– Ilona

 

Myös kaksi muuta naista kertoivat kokemuksistaan terveydenhuollossa Lapin ylioppilaslehdelle. Heidän nimensä on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ilonaa ei suostuttu tutkimaan aluksi ollenkaan.

“Vuonna 2020 asuin Raahessa ja hakeuduin toukokuun lopussa päivystykseen kovien vatsakipujen takia. En ollut ikinä aiemmin käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, mutta minulla on aina ollut erittäin runsaat ja kivuliaat kuukautiset. Kipu oli niin kova, ettei alapääni toiminut. Vessassa käyminen oli erittäin kivuliasta, enkä pystynyt kävelemään tai seisomaan suorassa.”

Nuori mieslääkäri kävi katsomassa Ilonaa hänen maatessaan kovissa kivuissa käytävän petipaikalla, ja totesi: “Varmaan naisten vaivoja, tule takaisin parin päivän päästä, jos ei mene ohi.” Ilona kertoo, ettei muistaakseen saanut mitään särkylääkkeitä, eikä hänelle tehty verikokeiden lisäksi muita tutkimuksia. Verikokeissa ei näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa.

“Muistan, että kivut olivat niin kovia, että itkin. Pari päivää kovissa kivuissa oltuani menin takaisin päivystykseen ja sain diagnoosiksi munasarjakystien puhkeamisen. Mahaani oli kerääntynyt monta desiä verta enkä voinut edelleenkään käydä vessassa. Sain lähetteen OYS:aan gynekologian poliklinikalle lisätutkimuksiin sekä leikkauksen heti seuraavalle päivälle, kuten myös PCOS-diagnoosin ja reseptin e-pillereille.”

Tehy-lehden mukaan diagnoosin tekeminen endometrioosin kaltaisesta sairaudesta voi Helsingin yliopistollisen sairaalan Hyksin naistentautien ja synnytysten tulosyksikön osastonlääkäri Aila Tiitisen mukaan kestää jopa seitsemästä yhdeksään vuotta kipujen alkamisesta. THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler puolestaan listaa blogissaan 10 syytä, miksi naiset käyttävät terveydenhuollon palveluja enemmän kuin miehet. Yksi syistä on se, ettei naisten kipua oteta vakavasti.

“Saadakseen tarvitsemansa hoidon nainen joutuu käymään vastaanotolla useammin”, kirjoittaa Gissler. “Tästä on selvää tutkimusnäyttöä naisten sydänvaivoista.”

 

"Koen itseni arvottomaksi. Elämälläni ja sen laadulla ei tunnu olevan mitään väliä."
– Roosa

 

Lapin Ylioppilaslehdelle tulleissa kokemustarinoissa korostuu lannistuneisuus, suru ja epätoivo. Roosa kertoo omasta hoitopolustaan seuraavaa: “Minulla on mielenterveysongelmia sekä hormonihäiriö, ja siihen liittyviä erilaisia terveysvaivoja, joita ei ole otettu ollenkaan tosissaan. Lääkärit vaihtuvat joka kerta ja kaikilta saa kuulla samat vähättelevät vastaukset. Olen kuulemma niin nuori, ettei tämän ikäisellä pitäisi olla tällaisia vaivoja, ja neuvotaan ostamaan samoja itsehoitolääkkeitä, jotka on jo moneen kertaan todettu tehottomiksi. Joka kerta myös vihjaillaan psyykkeen ongelmiin.”

Roosasta tuntuu, ettei ketään terveydenhuollossa kiinnosta auttaa tai perehtyä hänen terveysasioihinsa. “On vain ilmeisesti helpompi laittaa kaikki psyykeongelmien piikkiin. Olo on tosi nöyryytetty, ja tämä terveydenhuollon kohtelu on vaikuttanut itsetuntooni ja mielenterveyteeni tosi negativiisesti. Koen itseni arvottomaksi. Elämälläni ja sen laadulla ei tunnu olevan mitään väliä.”

Pitkään jatkuva, toistuva kipu tekee arjesta äärimmäisen raskasta. Kaiken väsymyksen keskellä naisten tulee liian usein jaksaa itse hakea apua vaivaansa yksityiseltä puolelta. Elleivät rahat riitä yksityiseen lääkäriin, saattaa kipujen kanssa joutua elämään vuosia pelkkien vahvojen särkylääkkeiden voimalla. Kaiken huippuna yksityinenkään lääkäri ei välttämättä lähde ajamaan asiaa eteenpäin – artikkelin kirjoittajalla itsellään on kokemusta siitä, kuinka yksityiseltäkin puolelta saatetaan kannustaa teini-ikäistä hankkimaan lapsia ratkaisuna kipuihin.

 

Naisten kohtelu terveydenhuollon piirissä on vaikea ja vaiettu ongelma. Lukemattomia alan asiantuntijoita pyydettiin haastatteluun artikkelia varten, mutta kukaan ei suostunut kommentoimaan asiaa omalla nimellään.

“Vasta nyt, kun kohtu ja munasarjat ja kaikki on leikattu pois, voin hyvin ensimmäistä kertaa elämässäni vähän reilu nelikymppisenä”, Hietapakka kertoo LY:lle. “Kelatessani omaa polkuani taaksepäin mietin sitä, miten en ole pystynyt sanoittamaan nuorena omia oireitani, eikä näistä asioista ole voinut puhua avoimesti. Toivoisin yhteiskunnallista muutosta avoimuuden suhteen, jotta nuoret tytöt uskaltaisivat puhua oireistaan. Ennen diagnoosia en esimerkiksi tiennyt, että minulla on jotenkin poikkeuksellisen kivuliaat ja runsaat kuukautiset, koska siitä, mikä on normaalia ja mikä ei, ei ole puhuttu. Minullekin on toitotettu sitä, että kipu nyt vaan kuuluu kuukautisiin.”

Hietapakka vannottaa haastattelussaan, ettei aio koskaan ottaa oman tyttärensä kipua kevyesti. Hoitoon on päästävä ja asianmukaista hoitoa on saatava ja vaadittava. “Kaiken tämän jälkeen minulle on jäänyt jonkinlainen tutkimuskammo. Saatan saada sisätutkimuksen aikana paniikkikohtauksen, ja jouduin viimeisimmässä tutkimuksessa pyytämään rauhoittavaa lääkettä. Olen sen ikäinen, että minulla on varhaisteini-ikäinen nuori nainen kotona, ja hänen kauttaan olen miettinyt omaa polkuani hänen iässään uudelleen. Kannustan myös nykypäivän äitejä hoksaamaan sen, että jos lapsi tai nuori saa heti alusta asti äidin tuen ja hyvän hoidon, ei ehkä jouduta siihen pisteeseen, mihin itse jouduin: 36-vuotiaana vasta saadaan diagnoosi ja ollaan jo hengenvaarallisessa tilanteessa.”

 

 

Lisäys: Tekstissä käsitellään yksinomaan naissukupuolta, koska tutkimukset ja muut tekstit, joihin artikkelissa viitataan, koskevat naisia. Tunnistamme myös muunsukupuolisten vaikean aseman terveydenhuollon asiakkaina. Muunsukupuolisuutta suhteessa näihin asioihin on käsitelty erillisissä tutkimuksissa.

Teksti Åsa Niemi

 

Lapin yliopistoon tuli vuonna 2023 yhteensä yli 7000 hakemusta. Haetuimmat kohteet nauttivat suosiostaan vuodesta toiseen, kun taas vähiten suositut vaihtuvat jatkuvasti.

 

Kevät ja yhteishaku ovat jännittävää aikaa niin hakijoille kuin yliopistoillekin. Ihmiset selaavat Opintopolkua ja yliopistojen verkkosivuja ja tekevät vaikeita valintoja hakukohteiden suhteen. Yliopistot toivovat suuria hakijamääriä ja jotkut kampanjoivat jo sosiaalisessa mediassakin.

Lapin yliopistoon tuli vuonna 2023 yhteensä 7283 hakemusta, joista 148 olivat uuden avoimen väylän erillisvalinnan hakemuksia.

“Hakijamäärä oli oikein hyvällä tasolla, joskin se oli hivenen pienempi kuin parina aiempana vuonna. Edellisinä vuosina on ollut myös enemmän aloituspaikkoja tarjolla koulutuslaajennusten ja lisäaloituspaikkojen takia”, kertoo Lapin yliopiston koulutusvararehtori Satu Uusiautti.

Vaikka hakijamäärät ovat tippuneet vähän, niin Uusiautti on tyytyväinen.

“Pienistä yliopistoista Suomessa Lapin yliopisto menestyi parhaiten keskimääräisessä houkuttelevuudessa.”

 

Lapin yliopistossa on neljä tiedekuntaa ja useampia kandidaatin ja maisterin tutkintoja. Uusiauttin mukaan vähiten suositut kohteet vaihtelevat vuosittain, sillä koulutusohjelmia uudistetaan ja hakukohteita poistetaan. Suosituimmat hakukohteet kuitenkin pysyvät vakaasti suosiossa.

”Oikeustiede, sosiaalityö ja luokanopettajakoulutus ovat pitkään olleet suosituimmat hakukohteet hakijamäärillä mitattuina eli ne ovat niin sanottuja hakupainealoja.”

Pelkkiä hakijamääriä katsomalla ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä tutkinnon suosiosta.

”Ensisijaisten hakijoiden määrä suhteessa aloituspaikkoihin kertoo lisää houkuttelevuudesta. Taiteissa graafinen suunnittelu ja kuvataidekasvatus sekä yhteiskuntatieteissä hallintotiede ja johtaminen ovat taasen olleet suosittuja tarkasteltaessa ensisijaisia hakijamääriä suhteessa aloituspaikkoihin.”

 

Tänä vuonna avoimen väylän hakijoille järjestettiin ensimmäistä kertaa erillishaku. Ainoastaan kasvatusalan avoimen väylä on edelleen sisällytettynä yhteishakuun.

”Avoimen väylä näyttäytyy houkuttelevana hakukohteena”, Uusiautti kertoo.

 

 

Valintakokeet järjestetään 26.5.-15.6.2023 sähköisinä ja paikan päällä Rovaniemellä. Hakijat saavat tietää tuloksensa viimeistään 7.7.2023 Opintopolusta. 

Teksti Saana Kääriäinen
Kuvitus Josefina Yrjölä

 

Yhteiskuntamme kohtaa jatkuvasti enemmän ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen rajallisuuden tuomia haasteita. Vaikka yritykset kestävyysstrategioineen ja yksilöt vihreine valintoineen ovat pyrkineet vastaamaan näihin haasteisiin, kytkeytyvät ratkaisut edelleen vahvasti kuluttamiseen.

 

Ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen rajallisuus näkyvät jo selkeästi jokaisen suomalaisen arjessa. Kotiemme pihoilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevat kierrätysastiat kehottavat meitä lajittelemaan jätteemme, jotta kulutettuja luonnonvaroja voitaisiin uusiokäyttää mahdollisimman tehokkaasti. Kauppojen kassoilla sekä hedelmä- ja vihannesosastoilla on muovipussien lisäksi tarjolla myös biohajoavia pusseja ja paperisäkkejä Tietoisuus kasvisruokavalion positiivisista vaikutuksista hiilijalanjäljen pienentämiseen kasvaa jatkuvasti ja kauppojen hyllyvalikoima muokkautuu tämän tietoisuuden ja kiinnostuksen mukaan. Lomamatkaa varatessa yhä useampi joutuu ajattelemaan matkansa kustannuksia ympäristölle, kun lentoyhtiöt muistuttavat hiilijalanjäljen kompensaatiomahdollisuudesta lisämaksua vastaan. Kotimaanmatkailu ja ekoturismi ovat nyt kasvavia trendejä.

Yritykset eivät kilpaile enää ainoastaan edullisimman hinnan kanssa, vaan kilpailuun on astunut mukaan laadukkuuden, kestävyyden, ja ympäristöystävällisyyden trendit. Vaikka kehitys on tietenkin ilmaston lämpenemisen ja luonnonvarojen rajallisuuden kannalta positiivinen, se kytkeytyy edelleen vahvasti kuluttamiseen. Siirtymä kohti kestävämpää yhteiskuntaa on uhka yritysten kulutukseen perustuvalle menestykselle ja vaatii myös meiltä kuluttajilta uhrauksia niiden mukavuuksien suhteen, joita pidämme jo itsestäänselvyyksinä. 

William ja Mapes-Martin kertovat artikkelissaan, että asiaan havahtuminen on saanut yritykset investoimaan epäilysten herättämiseen ilmastonlämpenemisen tieteellisestä totuudesta. Myös poliitikot, muun muassa Yhdysvaltojen edellinen presidentti Donald Trump, käyttävät samoja keinoja vedotessaan kansaan. Koska mukavuuksien karsiminen tuntuu epämielekkäältä, ilmastonmuutoksen todellisuus kiistetään ylikulutuksen ja talouskasvun turvaamiseksi.

Näiden saatesanojen perusteella on selvää, että nyky-yhteiskuntaamme leimaa vahvasti lisääntyvä tietoisuus luonnonvarojen rajallisuudesta. Tietoisuuden lisääntyminen heijastuu politiikkaan ja päätöksentekoon ympäristöpoliittisena keskusteluna, jonka määrässä ja laadussa on kuitenkin aikakausikohtaisia eroja. Aidosti kestävän yhteiskunnan rakentaminen vaatisi asenteiden muutoksen ja ympäristön huomioon ottamisen jokaisessa keskustelussa, päätöksenteossa ja tavoitteessa. 

Koska mukavuuksien karsiminen tuntuu epämielekkäältä, ilmastonmuutoksen todellisuus kiistetään ylikulutuksen ja talouskasvun turvaamiseksi.

 

1600-luvun Englannissa vaikuttanut filosofi John Locke näki ihmisen moraalisesti luonnon yläpuolella. Hän kirjoitti tutkielmassaan Second Treatise of Civil Government (1690), että kaikki mitä maa päällään kantaa, oli annettu ihmiselle hänen olemassaolonsa tueksi ja mukavuuksiksi. 

Ei voida kuitenkaan suoraan väittää, että Locke olisi kannattanut nykyisen kaltaista luonnonvarojen rajatonta käyttöä. Jos otamme huomioon hänen esittämät ehdot, huomaamme, että noudatamme Locken teoriaa vain siltä osin, mikä sopii itsellemme parhaiten. Näiden ehtojen ylenkatsominen onkin johtanut meidät nykyisen kaltaiseen tilanteeseen, jossa meitä uhkaa ilmaston jatkuva lämpeneminen ja luonnonvarojen riittämättömyys.

Locke siis esitti teorialleen kaksi keskeistä ehtoa. Hänen mukaan Jumala antoi ihmiselle kaikkea runsaasti, mutta jokaisen osuus tästä yhteisestä omaisuudesta olisi vain sen verran, mitä hän pystyy itse hyödykseen käyttämään ennen sen pilaantumista. Jumala ei siis antanut mitään ihmiselle tuhottavaksi tai pilattavaksi. Toine ehto oli, että yksilön tulee jättää tarpeeksi myös muille.

John Locke ajatteli ihmisen olevan siis luonnon yläpuolella. Hänen mukaan Jumalan luoma maa oli tarkoitettu ihmisen hyödynnettäväksi, joka tekee ihmisestä dominoivan suhteessa luontoon. Tätä ajatusta vahvistaa Locken kirjoitukset siitä, miten maan arvo lisääntyy (ihmisen) sitä työstäessä. Toisin sanoen, maalla ei ole itseisarvoa ilman ihmisen työtä. Sama jäsennys on nähtävissä edelleen nykyisessä yhteiskunnassamme: olemme alistaneet luonnon ja eläimet tarpeidemme palvelijoiksi. 

 

Vaikkei Lockea voidakaan pitää nykyisen kaltaisen ylikulutuksen varsinaisena kannattajana, 1700-luvun geneveläis-ranskalaisen filosofin, Jean-Jacques Rousseaun, ajatukset olivat edeltäjäänsä ympäristöystävällisemmät. Rousseau näki maan arvokkaana jo sellaisenaan ja puhuukin kirjoituksissaan muun muassa maan luonnollisesta hedelmällisyydestä. 

Toiseksi hän väittää tällaisen (koskemattoman) hedelmällisen maan tarjoavan suojan ja varaston kaikille eläinlajeille, ei siis vain ihmisille. Rousseau ei näe ihmistä suoranaisesti eläinkunnan yläpuolella vaan heidän vertaisinaan. Ajatusta vahvistaa Rousseaun vetoava kommentti ”You are lost if you forget that the fruits are everyone’s and the earth is no one’s,” jossa hän korostaa näkemystään siitä, ettei maata ole luotu kenenkään omistettavaksi, ja sen anti on yhtä lailla luotu eläimille kuin ihmisille. 

Masaki kertoo artikkelissaan, että Rousseau näki ihmisen ja luonnon välisen suhteen hyvin erilaisena kuin Locke. Heidän ajattelunsa primäärinen eroavaisuus on ihmiskeskeisyydessä, antroposentrismissä. Locke näki ihmisen luonnon yläpuolella ja tuottavan maalle sen arvon. Rousseau päinvastoin näki ihmisen ja eläimet tasavertaisessa moraalisessa asemassa, eikä hänen ajatuksissaan maata oltu annettu yksistään ihmisen käyttöön. Häntä onkin pidetty myös nykytulkinnan mukaan radikaalina ympäristönsuojelijana. 

 

Rousseaun tapaa ajatella tulisi hyödyntää nykyisessä ympäristöpoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Asenteen muutos ihmiskeskeisestä ajattelusta kohti ihmistä osana luontoa voisi saada aikaan kaipaamamme muutoksen luonnonvarojen riittävyyden takaamiseksi ja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. 

Elon ja Karimäen tutkimuksessa 2021 tuotiin esiin ympäristöteemaisten puheenvuorojen kasvua eduskunnan täysistunnoissa 1960-luvulta 2020-luvulle. Tutkimuksen mukaan ympäristöteemainen puhe on lisääntynyt viimeisen 60 vuoden aikana. Kasvu ei kuitenkaan ole ollut tasaista, vaan siinä on ollut radikaaliakin vaihtelua. 

Elon ja Karimäen tekemistä kaavioista on huomattavissa taloussuhdanteiden vaihtelun vaikutukset ympäristöteemaisten puheenvuorojen määrään. Muutos on huomattavissa niin ympäristöpuheen kokonaismäärässä kuin puoluekohtaisessakin kaaviossa. Kaavioissa näkyy selkeä nousu puheenvuorojen määrässä noususuhdanteessa ennen 1990-luvun lamaa sekä ennen vuoden  2008 finanssikriisiä. Samoin puheenvuorojen määrä on laskenut laskusuhdanteessa näiden kriisien jälkimainingeissa ennen taittoa uuteen noususuhdanteeseen. 

 

 

Jos talouden suhdanteet vaikuttavat eduskunnan ympäristöpoliittiseen keskusteluun, elämme todennäköisesti lähempänä Locken jäsentämää antroposentristä kuin Rousseaun biosentristä tapaa. Ihmiskeskeinen ajattelumme ilmenee siinä, miten ympäristöasiat jäävät taka-alalle talouden suhdanteen kääntyessä laskuun. Toisin sanoen varmistamme ensin oman hyvinvointimme takaamalla talouden noususuhdanteen - ympäristön kustannuksella - ja vasta sen jälkeen voimme keskittyä ympäristön hyvinvointiin. Noususuhdanteessa olemme taas valmiita nostamaan ympäristöasiat keskusteluun. 

Luontoa ja ympäristöä ei siis arvosteta samalla tavalla ihmisen kanssa, vaan ihminen nähdään sen yläpuolella, Locken ajatuksia mukaillen. Suomalaisen hiilijalanjälki on moninkertaisesti suurempi, kuin globaalisti kestäväksi arvioitu 2,5 tonnin taso. Vaikka suurin osa tuottamastamme hiilijalanjäljestä koostuu liikkumisesta ja asumisesta, on sanomattakin selvää, että keskiverto suomalainen omistaa ja kuluttaa enemmän kuin tarvitsee ja pystyy hyödykseen käyttämään. Emme ole myöskään onnistuneet täyttämään toista Locken ehtoa siitä, miten muille täytyisi jättää myös tarpeeksi, sillä mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat saman verran kuin suomalaiset, tarvitsisimme WWF:n mukaan liki neljän maapallon luonnonvarat.

 

Kysymys kuuluukin, miten siirtymä luonnonvarojen ylikuluttajista vastuullisiksi luonnon kanssaeläjiksi toteutetaan? Jotta riittäviä toimia voitaisiin saada aikaan, tulisi siirtyä Locken kaltaisesta ajattelutavasta enemmän Rousseaun ajatuksia myötäileväksi - siis sopeutua ajatukseen, jossa ihminen on osa luontoa, eikä sen yläpuolella. Tämän kaltainen ajattelu saisi meidät toimimaan myös sen mukaan ja arvottamaan luonnon kanssamme samalle moraalitasolle. Toisin sanoen tarvitsemme siirtymän ihmiskeskeisestä ajattelustamme anti-ihmiskeskeiseen ajatteluun. Kun ihminen nähdään luonnon omistajan sijaan sen kanssaeläjänä, ympäristökeskustelu ei rajoitu vain ”hyville aikakausille,” vaan on osana jokaista poliittista keskustelua ja päätöksentekoa, ajasta ja paikasta riippumatta. Muutos vaatii työtä sekä vahvoja ja rohkeita linjauksia poliitikoilta, mutta myös kansalaisten tahtotilaa muutoksesta ja valmiutta luopua totutuista mukavuuksista.

 

 

Esseessä on käytetty seuraavia lähteitä: 

Elo, Kimmo; Kairamäki, Jenni: Luonnonsuojelusta ilmastopolitiikkaa: Ympäristöpoliittisen puhunnan muutos eduskuntakeskusteluissa 1960–2020. (2021).

kestavakehitys.fi: Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki on pysynyt liian suurena (13.1.2022). 

Locke, John: Second Treatise of Civil Government (1690).

Masaki, Erika K.: Locked into the anthropocene? Examining the environmental ethics of John Locke and Jean-Jacques Rousseau (2021).

William, David L.; Brad Mapes-Martins: What Rousseau can tell us about the challenges facing Climate March (2014).

Teksti ja kuva Miro Sarola

 

Pyöräily vaikuttaa olevan nosteessa. Yliopiston kirjastossa polku- tai sähköpyöriä näkyy nopealla vilkaisulla ainakin viiden aikakauslehden kannessa. Pyörämatkailun eri muodot on nähty yhtenä potentiaalisena keinona tukea Lapin matkailua myös talvisesongin ulkopuolella. Ylioppilaslehti päätti selvittää missä mennään ja minkälaisia kehitysprosesseja on meneillään. Tavoitimme kahden eri hankkeen edustajat.

 

STIL-pyörämatkailuhankkeessa oli mukana Lapin yliopistosta valmistunut Esa Inkilä.

”Olen Inkilän Esa, valmistuin Lapin yliopiston matkailututkimuksen maisteriohjelmasta 2021. Nykyisin työskentelen tutkijana Luonnonvarakeskuksella. Päämääränä STIL-hankkeessa oli kehittää lihasvoimin tapahtuvaa kesämatkailua pohjoisessa ja hyödyntää rajat ylittäviä kulttuuriarvoja Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Edellytykset olemassa olevien polkujen ja teiden hyödyntämiseen olivat hyvät – tavoitteena oli kartoittaa reitistön ja palveluiden mahdollisuuksia. Keskeinen osa hanketta oli vahvistaa matkailu- ja muiden palveluyritysten sekä kuntien yhteistyötä ja verkostoitumista rajojen yli. Omat tehtäväni koostuivat muun muassa reittien suunnittelusta, palvelukartoituksista ja pilottireittien testaamisesta, joista matkakilometrejä kertyi toista tuhatta.”

Pyörämatkailu vaikuttaisi olevan nosteessa, mutta lukuja on vaikea seurata.

”Pyöräilyn suosiota ja lukuja on hieman haastava tarkastella. Tilastollisesti voidaan kuitenkin seurata esimerkiksi pyörävuokraamoiden asiakasmääriä ja sitä, miten vuokrapyörien määrät ovat lisääntyneet. Pitkän matkan retkipyöräilijöiden tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida. ”

Eri kohderyhmille suunniteltiin STIL-hankkeessa eri mittaisia reittejä. 

”Ideana oli suunnitella matalan kynnyksen pyörämatkailureittejä, jotka soveltuisivat erilaisille pyöräilijöille. Pitkät välimatkat ja palveluiden vähäisyys tekevät matkailupakettien suunnittelusta haastavaa – reitit vaativatkin kohtalaista pyöräilytaustaa. Pilottireittien pituudet vaihtelivat parista päivästä reilun viikon mittaiseen matkaan.”

Pyörämatkailijat saapuvat pohjoiseen niin autolla kuin pyörälläkin.

”Omien testireissujen aikana tapasin henkilöitä, jotka olivat pyöräilleet Keski-Euroopasta Jäämerelle ja takaisin. Tällaiset ultrapyöräilijät ovat kuitenkin marginaaliryhmä koko pyörämatkailusektorilla. Moni Lappiin tuleva pyörämatkailija saapuu omalla autolla tai julkisia kulkuvälineitä käyttämällä. Julkisten kulkuvälineiden pyöräpaikkojen kapasiteetissa on ollut ajoittain haasteita. VR onkin tehnyt selvitystä tarpeesta lisätä junien pyöräpaikkoja. Matkahuolto myy joihinkin linja-autovuoroihin pyöräpaikkoja, mutta ne ovat hyvin rajallisia ja kuljetustelineet saattavat olla puutteellisia. Joidenkin liikennöitsijöiden kanssa pyöräpaikka on sovittavissa, vaikkei sitä olisi Matkahuollon kautta saatavilla.”

Lapin pyörämatkailulla on Inkilän mukaan mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa.

”Pohjoisessa on pyörämatkailun potentiaalia haasteista huolimatta. Hiihtokeskuksien pyöräreitit ovat kehittyneet viime vuosina vauhdilla, mikä varmasti vahvistaa palveluverkostoa myös retkipyöräilijöitä ajatellen. Sähköpyörien vallankumous mahdollistaa pidemmät pyöräretket myös vähemmän kokeneille pyöräilijöille, vaikkei palveluita olisi tarjolla joka kilometrin välein” ", Inkilä kertoo.

 

”Rovaniemi on kansallisesti ja myös kansainvälisesti kiinnostava liikunnan ja erityisesti talviurheilun keskittymä."
– Pirjo Kutinlahti

 

Business Rovaniemen projektipäällikkönä Innovaatioekosysteemit-hankkeessa toimii Pirjo Kutinlahti. Innovaatioekosysteemit-hanke toteutetaan vuosina 2021-2027.

”Tavoitteemme on kehittää arktista matkailuekosysteemiä ja tulevaisuuden hyvinvointipalveluja. Tämä edellyttää digitalisaation hyödyntämistä, luonto- ja pyörämatkailun vahvistamista, kestävää matkailua, osaavan työvoiman rekrytointia sekä pyörämatkailuun linkittyvän yritystoiminnan edesauttamista.”

Hanke keskittyy ensisijaisesti Rovaniemen alueen kehittämiseen. 

”Keväällä käynnistyvässä tiekarttahankkeessa vahvistamme Rovaniemen profiilia ja tunnettavuutta pyörämatkailukohteena. Pyörämatkailun alta löytyy erilaisia kategorioita, kuten kiinteästä majoituksesta käsin tehtävää maastopyöräilyä ja pidemmän matkan retkipyöräilyä. Iso osa Lappiin tulevista pyöräilijöistä suuntaan suoraan tunturikohteisiin, kuten Ylläkselle ja Pyhälle. Pyrimme kehittämään Rovaniemen palveluita ja tekemään Rovaniemestä siten houkuttelevamman kohteen. Toiveena on, että ainakin osa pohjoisemmaksi matkustavista pyöräilijöistä viettäisi aikaa myös Rovaniemellä.”

Lasten ja nuorten mielen hyvinvointi mainitaan yhtenä vuoden 2023 kehittämiskohteena, ja hankkeen tavoitteena onkin saada myös paikalliset liikkumaan enemmän.

”Pyöräreittien ja kevyenliikenteenväylien kehittäminen palvelee sekä matkailua että paikallisten asukkaiden liikkumista.”

Innovaatioekosysteemit-hankkeen verkkosivuilla mainitaan Arctic Sport Digital Hub – kansainvälinen liikunnan ja urheilun osaamisen keskittymä.

”Rovaniemi on kansallisesti ja myös kansainvälisesti kiinnostava liikunnan ja erityisesti talviurheilun keskittymä. Pyrimme vahvistamaan Ounasvaaran käyttöä huippu-urheilun ja liikunnan kehitysympäristönä ja kehittämään uusia palveluita yhdessä alueen korkeakoulujen, liikunnan asiantuntijoiden ja yritysten kanssa. Älykkäät liikuntareitit on pian käynnistyvä hanke, jossa kehitetään ja testataan digiratkaisuja asukkaiden ja matkailijoiden liikkumisen tukena.” 

Teksti Åsa Niemi
Kuvat Elli Alasaari

 

Lapin yliopiston entiset ja nykyiset opiskelijat ovat perustaneet kustannusosakeyhtiön. Heidän mielestään yrittäjyys on palkitsevaa, mutta myös täynnä pettymyksiä. Yksi pettymys oli yhteistyökumppanien etsiminen Lapin yliopistosta. “Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation", kustannusosakeyhtiön yksi perustajajäsen Antti Autioniemi kertoo.

 

Lapin yliopiston entinen opiskelija Antti Autioniemi on tuoreen kustannusosakeyhtiö Sinisen Jättiläisen perustajajäsen. Vuosia aiemmin vuonna 2006 hän suoritti Lapin yliopistossa audiovisuaalisen mediakulttuurin tutkinnon.

“Olimme ensimmäinen vuosiluokka yliopiston uusissa tiloissa ja ensimmäinen vuosiluokka, joka ei saanut ikuista opiskelijaoikeutta”, Autioniemi muistelee.

Autioniemi kirjoitti yliopistoaikoinaan vuodesta 2004 alkaen Roihu-lehteen, joka oli Rovaniemellä ilmaisjakeluna toimitettu kaupunkilehti, mutta “anarkistisemmalla asenteella”.

“Aloin kirjoittaa peliarvosteluja ja siitä lähti into kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei kiinnostanut minua kouluaikana, sillä kaikki kirjoitettiin silloin vielä kynällä. Valmistumisen jälkeen tein monenlaisia asioita, mutta jatkoin kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelua Helsingin avoimessa yliopistossa. Opiskelin myös Kriittisessä korkeakoulussa kaksi vuotta kestävässä kirjoittajakoulussa. Kriittinen korkeakoulu oli aiemmin Suomen tunnustetuin luovan kirjoittamisen koulu. Kirjoitin siellä ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni.”

 

Idea oman kustannusosakeyhtiön perustamisesta syttyi jo kolme vuotta sitten, mutta koronan ja muiden aikataulujen vuoksi idea jäi vielä hetkeksi kytemään.

“Palasin Helsingistä Rovaniemelle ja kolme vuotta sitten Rovaniemen kirjastossa Aallon ikkunoista tuleva valo osui Lapista kertovaan kirjallisuuteen. Mietin silloin, että tätä voisin kokeilla itse: kehitellä tarjontaa turisteille sekä rikastuttaa Lapin ja pohjoisen kokemusta kirjallisuuden keinoin. Mietin, että minulla olisi ideoita sen toteuttamiseen kerrontakirjallisuuden keinoin”

Sinisen jättiläisen toinen perustaja ja Autioniemen kumppani Jenny Siivola muistelee, että Autioniemi kehitteli epäsäännöllisesti ideaa vuosien ajan.

“Idea muhi Antin päässä pitkään. Olemme tunteneet Antin kanssa reilu kolme vuotta ja melkein niin kauan idea on pulpahdellut esille”

Siivola opiskelee tällä hetkellä Lapin yliopistossa palvelumuotoilun maisteriksi ja hän on aiemmin valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineenaan mediakasvatus. Tällä hetkellä hän on päivätöissä erään hankkeen suunnittelukoordinaattorina, mutta ensi vuoden alusta Siivola aikoo keskittyä kustantamiseen. Siivola toimii yrityksessä lastenkirjojen kustannustoimittajana, sillä hänen kasvatusalan koulutuksensa on vahvuus lastenkirjojen kustantamisessa.

“Ensimmäiset kirjat julkaistaan syksyllä ja ennakkomyyntiin ne ilmestyvät jo toukokuussa. Meiltä ilmestyy silloin noin 10-13-vuotiaille lapsille suunnattu lastenkirja nimeltään Biegga tuliketun jäljillä”.

Siivola kertoo, että Sinisen jättiläisen tarkoituksena on monipuolistaa lappilaista kuvastoa.

“Sininen Jättiläinen on pohjoinen kustantamo, jonka tarkoitus on rikastuttaa pohjoisessa käyvien turistien kokemusta ja sanallistaa pohjoista ajattelua. Pyrimme siihen, että julkaistavat teokset ovat pohjoisten tekijöiden tekemiä ja ne liittyvät sisällöiltään myös tänne pohjoiseen. Pohjoisen määritteleminen on kuitenkin laveaa, sillä emme halua rajata liikaa toteutuksiamme. Haluamme kuitenkin avartaa pohjoista kuvaa, sillä pohjoisesta näytetään aina tietynlaista kuvaa: luonto, joulupukki, revontulet tai kesäyön aurinko nopeutettuna taivaalla.”

Biegga -lastenkirjan lisäksi Siniseltä jättiläiseltä on tulossa englanniksi kirjoitettu Lappiin sijoittuva trilleri, aikuisten värityskirja Arctic Mindfulness sekä taidetta ja tekstiä yhdistävä Pohjoisten tuntureiden atlas.

“Mie kirjotan Pohjoisten tuntureiden atlaksen itse ja taiteilija on Tytti Muurinen. Kirjassa on aina aukeaman toisella puolella hieno maalauksellinen kuvitus tunturista kahdeksane vuodenaikoineen ja toisella puolella tarina liittyen kyseiseen tunturiin. Se voi olla joku traaginen tarina liittyen Lapin sotaan tai sitten se voi olla lappilainen kalava… -anteeksi kalatarina. Kirjassa on siis paikallista tietämystä ja tekstillistä Lapin kulttuuria.”

 

Suunnilleen vuosi sitten keväällä 2022 Autioniemi ja Siivola alkoivat toden teolla perustaa yritystään.

“Antti on ollut enemmän ideoija ja tekijä, ja minä olen puolestani koordinoija. Osaan auttaa, jos on monta palloa ilmassa tai miljoona hyvää ideaa, joista pitäisi valita yksi lopullinen idea, mitä lähdetään testaamaan. En sanoisi itseäni järjen ääneksi kuitenkaan. Pitää uskaltaa heittää hulluja ideoita, mutta sitten pitää valita niistä toteutukseen vain joku tai jotkut”, Siivola pohtii.

Graafikon hankkiminen oli tärkeää jo heti aluksi, ja Autioniemi tiesi heti, että haluaa mukaan opiskelijoita.

“Näin opiskeluaikoina selkeästi, miten valtava määrä yliopistolla on tekijöitä ja ihmisiä, jotka haluavat kokeilla asioita ja jotka ovat idearikkaita”, Autioniemi toteaa.

“Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan.”
– Antti Autioniemi

Autioniemi löysi yritystä perustaessaan yliopistolta Arctan, taiteiden tiedekunnan muotoilukeskuksen. Se tarjoaa palveluita erityisesti Lapin startup-yrityksille.

“Arcta vaikutti unelmalta: heillä oli kiinnostava logo ja keskus vaikutti hyvin onnistuneelta. Taiteiden tiedekunnan tilatkin ovat hienot ja minulla on opiskeluajoista mukavia ja positiivisia muistoja, esimerkiksi Radio Säteilystä. Halusin ehdottomasti hakea mukaan”.

Autioniemi päätyikin nopeasti täyttämään Arctan hakulomaketta.

“Arctalla on netissä hakulomake, jossa on paikka y-tunnukselle. Arctalla ja yliopistolla on erilliset yritysvastaavat ja otin yhteyttä molempiin. Esittelin heille yritykseni ja keskustelin heidän kanssaan hakuprosessista. Minulla ei ollut y-tunnusta vielä, ja kyselin, että kannattaisiko minun hankkia se nyt ennen hakemuksen lähettämistä. Minulle vastattiin, että y-tunnus ei ole tärkeä, sillä yritysvastaavat käsittelevät itse hakemukset ja he tietävät yrityksestäni”.

Hakuprosessin vastaukset saapuivat viime kesänä.

“En päässyt Arctan toimintaan mukaan ja päätöksessä luki syynä, että minulta puuttui y-tunnus. Olin turhautunut ja laitoin asiasta kysymyksen yliopistolle. Yliopiston yritysvastaava pahoitteli asiaa, mutta Arctan vastaavat eivät ikinä edes pahoitelleet.”

Autioniemi luovutti yliopiston suhteen ja etsi graafikoita muualta. Sattumalta ensimmäisen kirjan kuvittanut graafikko oli opiskelija, mutta yhteistyö ei alkanut yliopiston avulla. Kuvituksia tuli lisää ja Autioniemi päätti kokeilla kuitenkin vielä kerran ottaa yhteyttä yliopistoon.

“Laitoin vielä viestiä, että voitaisiinko opiskelijoille kertoa, että haen kuvittajaa. Viestini menivät ensin roskapostiin, mutta lopulta ne meni läpi”.

 

 

Yhteistyö Lapin yliopiston kanssa ei siis edennyt aivan Autioniemen suunnitelmien mukaan.

“Yhteistyö ei ollut sujuvaa, vaan turhauttavaa. Olen soitellut Helpdeskiin, että miksi sähköpostini menevät vielä tänä päivänäkin roskapostiin. Internet-yhteydet ovat myös välillä aivan toivottomia. Tällainen haittaa jokapäiväistä arkea eikä se ole kenellekään hyödyksi. Niin kuin ojankaivuuyrityksessä olisi lapion kahva rikki.”

Autioniemi on kuullut yritysasiantuntijakentältä samanlaista viestiä.

“Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation. Tätä sanoivat kolme eri-ikäistä yrityskonsulttia. Mielestäni tämä on surullista Lapin yrittäjille ja opiskelijoille.”

Autioniemi on pohtinut, että ongelmat voivat johtua yrittäjyyden ja akateemisen maailman hyvin erilaisista luonteista.

“Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan. Akateemisessa maailmassa sitten taas kriittisyys palkitaan. Akateemisessa maailmassa olet hyvä, kun osaat kritisoida, mutta eihän yrittäjyydessä voi miettiä vain ongelmia.”

Lapin yliopistossa kolmatta vuotta graafista suunnittelua opiskeleva Sara Brax on miettinyt, kuka joutuu todellisuudessa vastuuseen yliopiston maineesta hitaana kumppanina yrittäjille.

“Leima hitaudesta tulee opiskelijoille ja ajatellaan, että opiskelijat eivät saa asioita aikaiseksi, vaikka se ei ole opiskelijoiden vika vaan yliopiston. Koen, että on syntynyt jonkinlainen leima siitä, että Lapin yliopiston opiskelijat eivät ole niin tehokkaita”, Brax pohtii.

 

Aiemmin tänä keväänä Brax sai Autioniemen lähettämän työtarjouksen koulun sähköpostiin.

“Olen itse suuri painotuotteiden fani, ja uskon, että printti ei kuole koskaan. Pidän painettujen tuotteiden tekemisestä, joten otin yhteyttä Autioniemeen”.

Pian yliopistolla järjestettiin tapaaminen ja useampi mahdollinen kuvittajaehdokas oli paikalla. Braxin oli ensin tarkoitus lähteä mukaan vain projektiluontoisesti, mutta nykyään hän on kustannusosakeyhtiö Sinisen jättiläisen osakkaana.

“Ajattelin, että teen yhden tai kaksi kirjan kantta, mutta päädyinkin sitten kokonaisvaltaisemmin kustannusosakeyhtiöön mukaan. Olen yrityksessä osakkaana ja yleisgraafikkona, vähän sellaisena joka paikan höylänä.”

Yhteistyö on sujunut kolmikon kesken hyvin. Braxin ja Autioniemen mukaan kaikista suurimmista päätöksistä keskustellaan yhdessä. Molempia naurattaa käynti yritysneuvojan luona tekemässä osakassopimusta.

“Yritysneuvojalla oli sama tunnelma kuin pariterapiassa, mutta positiivisesti. Siellä mietittiin, että entä jos Sara jättää teidät tai mitä jos Antti alkaa kusipääksi”, Autioniemi naurahtaa.

Brax on erityisen tyytyväinen Sinisen jättiläisen työilmapiiriin.

“Tämä työ ei tunnu niin kovasti työltä, kun ihmiset, joiden kanssa työskentelen, ovat niin hyviä tyyppejä. Työn tekeminen ei ole pakkopullaa. Meillä kaikilla kolmella on hyvä dynamiikka ja avoin keskusteluyhteys, me ymmärrämme toisiamme ja olemme joustavia. Työilmapiiri ei ole samalla tavalla ehdoton kuin palkkatyössä”

“Työn tekeminen ei ole pakkopullaa.”
– Sara Brax

Entä kannattaako yrittäjyys? Sininen Jättiläinen on ollut hengissä noin vuoden, ja matkalle on jo sopinut kaikenlaista.

“Ei kannata”, Autioniemi nauraa.

Hän sanoo kuitenkin, ettei voisi kuvitellakaan tekevänsä enää mitään muuta.

“Istuin kauan tämän idean päällä ja nyt asiat alkavat konkretisoitumaan, sillä tulevien kirjojen kansista on luonnokset ja ne ilmestyvät pian. Tämä tuntuu todella hienolta. Mielestäni parasta tässä on se, mitä tämä merkitsee ihmisille. Meillä on mahdollisuus tarjota heille itseilmaisun väylä. Joistain käsikirjoituksista olemme joutuneet kieltäytymään ja mielestäni se pitää tehdä kunnioittavasti.”

Brax rohkaisee erityisesti taiteen tiedekunnan opiskelijoita kevytyrittäjyyteen tai toiminimen perustamiseen.

“Mielestäni sitä pelätään liikaa. On olemassa kanavia, mistä saa tietoa yrittäjyydestä ja apua kaikenlaisiin yrittäjyyteen liittyviin asioihin. Prosessit eivät ole niin monimutkaisia, miltä ne vaikuttavat. Jos on kiinnostusta, niin kannattaa ottaa asioista selvää ja huomata, ettei yrittäminen ole niin kamalan ja hirvittävän vaikeaa, mitä annetaan ymmärtää”.