Ilmasto- ja suolistohuolia

Teksti Lotta Lautala

 

Edustajisto päättii äänin 15-4 edustajistoryhmä Vihertävien aloitteesta, ettei LYY:n tapahtumissa tarjoilla jatkossa lihaa. 

 

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) edustajisto päätti 19. toukokuuta, että

vastedes ylioppilaskunnan sisäisissä tilaisuuksissa tarjoillaan ainoastaan kasvipohjaisia eli vegaanisia elintarvikkeita. Päätös koskee kokouksia sekä kaikille ylioppilaskunnan jäsenille avoimia tapahtumia, kuten vuosijuhlia sekä fuksiseikkailuja. 

Kasvipohjaisten tarjoilujen ohella LYY:tä edellytetään suosimaan ensisijaisesti suomalaisia ruokatuotteita ja kotimaista lähiruokaa. Lisäyksen kotimaisuudesta Vihertävien aloitteeseen teki Neliapila ryhmän Jesse Häyhä.

Päätös ei koske ylioppilaskunnan omistaman ravintola Meidän Lovisan toimintaa, eikä LYY:n alaisuudessa toimivia ainejärjestöjä. 

Kuitenkin jo ennen edustajiston päätöstä osa ainejärjestöistä on sitoutunut tarjoilemaan tilaisuuksissaan ainoastaan kasvipohjaisia elintarvikkeita. Esimerkiksi politiikkatieteilijöiden ja sosiologian ainejärjestö Kosmos Buran ry siirtyi tapahtumissaan kasvipohjaisiin tarjoiluihin vuonna 2018.

 

Edustajisto oli yksimielinen siitä, että tämän edustajistokauden ensimmäinen aloite oli ajan hermoilla. Tästä huolimatta osa piti esitystä ääripään ratkaisuna ja toivoi, että mahdollisuus sekaruokavalioon säilyy LYY:n tapahtumissa. 

Kasvipohjaisten tarjoilujen nähtiin heikentävän yhdenvertaisuutta ja halua osallistua tapahtumiin, mikäli kasvipohjainen ruokavalio ei sovi itselle terveydellisistä syistä johtuen. 

Uusi vaihe aloitteesta keskusteltaessa saavutettiin, kun edustaja toisensa jälkeen luetteli ruoka-aine allergioitaan ja kertoi sairastavansa tulehdukselllista suolistosairautta.

Kuitenkin myös jatkossa erityisruokavaliot ja allergiat huomioidaan samalla tavalla kuin aiemmin. 

Lopulta Vihertävien aloitetta kannatti 15 edustajaa ja puolestaan Artiklan Roosa-Maria Valon vastaesitystä, jossa sekaruokavalio olisi edelleen säilytetty erikoisruokavalio vaihtoehtona sai neljä ääntä. Poissa päätöstä tehdessä oli Kokoomuksen ryhmä.

 

LYY ei ole asettanut toiminnalleen erityisiä ilmastotavoitteita, mutta päätös tukee LYY:n strategiaa. Vuonna 2020 hyväksyttyyn strategian toimintaa ohjaaviin periaatteisiin on kirjattu, että ylioppilaskunta ”kantaa oman vastuunsa ympäristöstä, ilmastosta ja yhdenvertaisuudesta.”

Aloitteen esittelijänä ja yhtenä puuhahenkilönä toiminut Vihertävien Miika Moilanen korosti edustajistolle pitämässään puheessaan edustajiston vastuuta osaltaan toteuttaa strategiaa. 

Vihertävien PowerPoint-esityksessä Kasvipohjainen LYY -aloitetta perusteltiin strategian ohella helppoudella, inklusiivisuudella ja viimeaikaisia tutkimuksia sekä ilmastoraportteja esittelemällä. 

Moilanen sanoo, että käyttämällä vegaanisen sijaan termiä kasvipohjainen haluttiin tietoisesti ohjata keskustelua nimenomaan ruokaan ja välttää esimerkiksi “nahkasohvakeskusteluja”. 

 

LYY:n hallitus ei ottanut aloitteeseen kantaa puolesta, eikä vastaan ennen päätöstä. Sen sijaan hallitus jätti edustajistolle lausunnon, jossa se pyysi tarkennuksia vaikutuksista käytännön toimintaan, kuten kuluihin ja tapahtumien rinnakkaisjärjestäjien kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Lopullinen päätös kuitenkin koskee ainoastaan LYY:n sisäisiä tapahtumia, eikä ulotu rinnakkaisjärjestäjiin tai yksilövalintoihin. 

LYY:n hallituksen puheenjohtaja Krista Perälä toteaa, ettei päätöksellä ole ollut merkittäviä vaikutuksia syksyn tapahtumiin. 

“Päätös on toistaiseksi vaikuttanut ainoastaan torisitsien ja vuosijuhlien menuihin sekä sisäisiin kokoustarjoiluihin. Sellaisia tapahtumia, joissa olisi tarjoilua on todellisuudessa melko vähän.”

 

Samaa keskustelua on käyty myös muissa ylioppilaskunnissa. Helmikuussa Lappeenrannan ja Lahden LUT-yliopiston ylioppilaskunnassa vastaavanlainen aloite hyväksyttiin ensimmäisenä ylioppilaskuntana. Puolestaan kesäkuussa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa hyväksyttiin Kasvipohjainen HYY -aloite, vain muutama kuukausi Vegaaninen HYY -aloitteen kaaduttua. 

Lapin yliopiston ylioppilaskunta oli toinen ylioppilaskunta, joka virallisesti julistautui kasvipohjaiseksi ylioppilaskunnaksi. 

Moilanen totesi salissa pitämässään alustuksessan, ettei Lappi liian usein näyttäydy edelläkävijän roolissa ympäristöteoissa. Lopullisen päätöksen myötä Moilasen mukaan LYY osoittaa olevansa vastuullinen toimija, joka voi näyttää esimerkkiä muille. 

“Päätös merkitsee sitä, että LYY ottaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon vakavasti.” 

Ajankuva: Eeva Hantula

Teksti ja kuvitus Eeva Hantula
Kuva Paula Tauber

 

Eeva Hantula (s. 1994) on graafista suunnittelua Lapin yliopistossa opiskeleva taiteellinen monikiinnostuja. Häntä kiinnostaa erityisesti olla osana ympäröivää kulttuuria, ja hän haluaa jättää siihen jollakin tapaa oman jälkensä.

Tätä Hantula on toteuttanut Rovaniemellä muun muassa olemalla mukana Kulttuuriyhdistys Valsan toiminnassa ja esiintymällä DJ:nä nimellä Evaevaeva. Hänen suosikkimediansa on kuitenkin musta tussi. Hän tekee paljon taidetta, jossa pohdiskelee abstraktilla lähestymistavalla mielensä virtaa. Erilaisten tunnetilojen synnyttämät vahvat kokemukset inspiroivat, jolloin taide on myös keino itseymmärrykseen.

Hantula kirjoittaa usein vaikeudesta suhtautua itseensä sekä siihen löytyvistä ratkaisuista. Oheinen runo kertoo siitä, kun on kuluttanut itsensä loppuun juhlimalla vähän liikaa. Keinoina loppuun kulumisen ehkäisyyn Hantulalla on muun muassa rutiini ja radikaali itsereflektio.

 

Omaehtoisen tekemisen äärellä

Teksti Timo Metsäjoki
Kuvitus Josefina Yrjölä

 

Rovaniemellä 89,0 taajuudella kuuluu hetken kuluttua jotain muutakin kuin taustakohinaa.

 

Kun lähettävät MHz-taajuudet Lapin yliopistossa vuonna 2001 avattiin, ovat ne olleet sen jälkeen auki aina ajoittain. Lähetysajankohta on vaihdellut keväästä syksyyn vakiinnuttaen paikkansa toistaiseksi marraskuulle. Vuosien saatossa tuottajia ja ohjelmantekijöitä on tullut ja mennyt, mutta toistaiseksi on vielä yksi, joka pysyy: Max Juntunen.

Lähdin jo vuonna 2001 takapiruksi radion tekoon audiovisuaalisen mediakulttuurin (AVM) opettajana. Tuolloin mediatieteen opiskelija Juha Rissanen tuotti kaikkien aikojen ensimmäisen Radio Säteilyn, eli hankki lähetystekniikan ulkopuolelta, tarvittavan kaluston AVM:ltä ja hoiti lähetysluvat kuntoon. Muutama opiskelija toteutti lyhyestä viikon lähetysajasta huolimatta hyvän palautteen saanutta sisältöä”, Juntunen kehuu.

Nykyisellään Radio Säteily kuuluu Rovaniemellä 20 kilometrin säteellä yliopistosta sekä nettiradiona kolmen viikon ajan. Lisäksi koronavuosien keskellä Radio Säteily piti huolen opiskelijoiden etävapusta toteuttaen vappuradion vuosina 2020 sekä 2021.

 

Säteilyn toiminta on hakenut kotiaan. Se on toiminut niin Lapin yliopiston kuin LYY:n alla, ja viime vuodet Lapin yliopiston taideaineiden opiskelijoiden ainejärjestö TAO ry on pitänyt Radio Säteilyä pandakarvojensa suojissa.

”Radio Säteily on alun perinkin opiskelijoiden radio. Vastaavana opettajana sekä vastuuhenkilönä olen halunnut pitää sen omaehtoisena ja tavallaan itse itseään ruokkivana, innostavana ja kokeilemisen mahdollistavana”, Juntunen avaa.

Toisinaan Juntunen on kuitenkin joutunut puuttumaan liialliseen omaehtoisuuteen.

”Yksi ohjelmantekijä teki niin sanotusti jörndonnerit.”

Jörn Donner aiheutti 1960-luvulla suuren kohun juomalla itsensä humalaan suorassa TV-lähetyksessä. 

“Alkoholi ei sovi Säteilyn ideologiaan ja tällöin minun piti puuttua asiaan. Toisen kerran Säteilyn tuottajat olivat luvanneet ohjelma-aikaa erään uskonnollisen herätysliikkeen pastorille. Lisätietoja kysyttyäni asiaan puuttui lopulta yliopiston hallintokin. Ohjelma peruttiin, koska kyse on opiskelijaradiosta. Jos ohjelmaoikeus annettaisiin jollekin tietylle uskonnolliselle ryhmälle, niin Radio Säteilyn pitäisi tasapuolisuuden nimissä tarjota mahdollisuus kaikille muillekin uskonnollisille suunnille.”

 

Siinä missä Radio Säteilyn tekemien on pitkälti omaehtoista, niin se on myös opettavaista ja siitä voi saada myös opintopisteitä. Opintopisteiden lisäksi radiosta kiinnostunut tekijä luonnollisesti oppii paljon muutakin.

”Itseilmaisua, äänen- ja radiotuotannon tekniikat, ohjelmanteon dramaturgiaa ja ehkä myös oman epämukavuusalueen ylitystä”, Juntunen listaa.

Vuosien saatossa Säteily on myös koonnut kuulijansa yhteen erilaisin tapahtumin, jotka ovat elävöittäneet Rovaniemen opiskelija- ja kulttuurielämää omaleimaisella tavallaan.  Säteilyn historiasta löytyy kevätjuhlia, gaaloja tai perinteisiä yökerhobileitä. Tapahtumat ovat olleet pitkälti tekijälähtöisiä ja niistä vastaa kulloinenkin tuotanto. Voi todeta, että vain mielikuvitus on rajana. 

Juntunen näkee, että Säteilyn vahvuus on juuri sen raikkaus muutoin hyvin kaavamaisella radiotuotannon kentällä.

”Yksi oma suosikkini kautta vuosien oli dadaistinen ohjelma, jossa luettiin kauppojen ostoskuponkeja ja -hintoja”, Juntunen naurahtaa.

Kysyttäessä, miksi jokaisen pitäisi kuunnella Radio Säteilyä on Juntusella vastaus valmiina.

”Radio Säteily on ainutlaatuinen Lapin yliopiston opiskelijaradio. Sitä tuotetaan ja toteutetaan suurella innolla. Kokeellisesti, mutta toisaalta myös jo vahvalla tuotannollisella osaamisella. Säteily kuuluu rovaniemeläisten autoradioihin ja ympäri maailmaa!”

www.radiosateily.fi
89,0 MHz

Alle puoli prosenttia hakeutuu hoitoon

Teksti Sampsa Hannonen
Kuvitus Alex Pentinpuro

 

Päihteiden ongelmakäyttö ei näy “kärpäsen kakkaa” suurempana Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä. Huumausaineista voi puhua opiskelijaterveydenhuollossa avoimesti, mutta samalla SORA-laki tekee terveydenhuollon ammattilaisesta ilmoitusvelvollisen.

 

Päihteiden takia hakeudutaan Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) pakeille harvoin. Alle puoli prosenttia kaikista käyntikerroista liittyy päihteiden ongelmakäyttöön.

YTHS:n Mielenterveys- ja opiskeluyhteisötyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen selittää käyntien vähäisyyttä sillä, että opiskelijoiden päihteiden käyttö on harvoin vielä äitynyt niin pahaksi, että hakeuduttaisiin hoitoon.

Vuonna 2021 hoitokäyntejä kaikkien päihteiden osalta oli 319. Yhteensä YTHS:n mielenterveys- ja päihdepuolella käyntejä oli liki 170 000. 

“Käyntimäärät eivät vertaudu kooltaan edes kärpäsen kakkaan, jos verrataan päihteistä johtuneita käyntejä kaikkiin päihde- ja mielenterveys käynteihin.”

Päihdesairaus sen sijaan voi saada ensisykäyksiä jo korkeakouluaikoina.

Ennaltaehkäisevän työn merkityksestä puhuva Väyrynen toteaa, että opiskelijan kannattaa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.

“Jos ajautuu miettimään omaa päihteiden käyttöä, kannattaa silloin yleensä pysähtyä.”

Väyrynen sanoo, että päihteiden käytöstä olisi hyvä puhua avoimesti – myös huumausaineista. Hän korostaa, että opiskelijaterveydenhuoltoa koskee salassapitovelvollisuus, mutta tässä voidaan joustaa SORA-alojen kohdalla.

SORA-aloilla tarkoitetaan muun muassa kasvatus-, terveys- ja ohjausaloja, kuten opettajan tai sosiaalityön koulutusta. Näillä aloilla edellytetään todistamaan nuhteettomuutta esimerkiksi huumausaineiden osalta. 

 

“SORA-lait ovat todella hankalia”

Tuoreimmasta Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta selviää, että jotain huumaavaa ainetta, lääkkeitä tai lääkkeiden tai alkoholin yhdistelmää on käyttänyt vajaa 25 prosenttia korkeakouluopiskelijoista.

“Opiskelijoiden yksittäiset huumausainekokeilut eivät koskaan johda toimenpiteisiin. Opiskeluterveydenhuollolla on oikeus ilmoittaa oppilaitokselle SORA-alalla opiskelevasta, jos opiskelijan huumausaineiden käyttö aiheuttaisi vaaraa esimerkiksi harjoittelussa joko opiskelijalle itselleen tai harjoittelupaikan alaikäisille, potilaille tai asiakkaille”, kertoo Väyrynen

Väyrynen painottaa, että jos opiskelijan huumausaineiden käytöstä ilmoitetaan eteenpäin, konsultoidaan asiasta ensin myös muita, eikä päätöksen tulisi jäädä yksittäisen viranomaisen varaan. 

Väyrynen täsmentää jälkikäteen vielä sähköpostilla, että terveydenhuollon ammattilaiselle kerrotut asiat ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä.

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) koulutuspolitiikan asiantuntija Nikolas Bursiewicz kertoo, että SORA-alojen lainsäädäntö on muuttumassa.

“Merkittävin muutos on se, että SORA-aloja laajennetaan. Uudet lait tulevat koskemaan sellaisia aloja, joissa työskennellään esimerkiksi vanhusten ja vammaisten kanssa.”

Valtioneuvoston SORA-lainsäädäntöä avaavassa julkaisussa vuodelta 2015 kerrotaan, että korkeakoulu voi edellyttää huumausainetestausta, jos henkilöllä epäillään huumausaineriippuvuus. Tämä on kirjattu yhtenä perusteena testaukselle.

Tämänhetkiset kriteerit huumausainetestaukselle ovat korkeakouluille epäselvät, kirjoittaa SYL lausunnossaan uudistuvista SORA-säädöksistä.

Bursiewicz kertoo, että on kyseenalaista sekä tulkinnanvaraista, milloin voidaan epäillä huumausaineriippuvuutta. 

SYL toivoo mahdollisimman tarkkarajaisia kriteerejä, jotka takaavat opiskelijoiden oikeusturvan, linjaa Bursiewicz.

Hän huomauttaa, että huumausaineita koskevaan keskusteluun ja lainsäädäntöön nivoutuu laajempi yhteiskunnallinen asenneongelma. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, halutaanko apua hakea.

“SORA-lait ovat todella hankalia. Niillä ymmärrettävästi halutaan lisätä turvallisuutta korkeakouluissa, mutta toisaalta niillä puututaan räikeästi opiskelijan sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Lainsäädännön tulisi olla selkeä”, Bursiewicz kertoo.

Uudistuneen SORA-lain on määrä astua voimaan vuoden 2023 elokuussa.

Näin juhlittiin ennen

Teksti Inka Komonen ja Lotta Lautala
Kuvat Heikki Rissanen / Lapin Kansa Kauppayhtiön arkisto, Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n kokoelma, Lapin maakuntamuseon kokoelma, Lapin yliopiston ylioppilaskunta

 

Rovaniemellä toimii nykyään kolme yökerhoa: Half Moon, Oliver’s Corner ja Roy Club. Poikkeustapauksissa ennen vilkkaina juhlapaikkoina toimineet Doris ja Pohjahovi ovat myös auki. Suuria bileitä ei juuri ole lukuunottamatta esimerkiksi Simerockia. 

 

Jätkänkynttilän silta

Vuonna 1996 ensimmäisen kerran Jätkänkynttilän toisella kaistalla järjestetyt Siltatanssit tanssittiin heinäkuussa useampana vuonna. Talkoovoimin tuotettu tapahtuma yhdisti tanssit ja markkinat, ja keräsi oluttelttojen ja soittolavojen eteen tuhansia ihmisiä. Päivän ja illan aikana tapahtumassa esiintyi useita kymmeniä artisteja.

Aikanaan haaveiltiin, että tanssit voitaisiin järjestää kaksipäiväisenä ja koko sillan levyisenä – tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. 

 

 

Kauppayhtiön alakerta

Kauppayhtiön alakerran historia juhlapaikkana on lyhyt, mutta muistot elävät edelleen kaupunkilaisten puheissa. Vuonna 2009 tiloihin avautui pieni ja intiimi klubi, joka kulki nimellä Underground. Se oli jotain muuta, mihin Rovaniemellä oli totuttu. 

Paikka oli kuuluisa erityisesti DJ-illoista, mutta myös livekeikkoja järjestettiin usein. Alakerrassa viihtyivät erityisesti ne, jotka eivät tunteneet oloaan kotoisaksi listahittibaareissa. Klubi oli myös opiskelijoiden suosiossa. 

Toimintaa oli vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen paikka oli auki vain erikoisiltoina vuoteen 2016. Sulkemista perusteltiin tilojen ahtaudella sekä lipunmyynnin vähyydellä. 

 

 

Cafe Tivoli 

Nyt jo puretussa Lapin yliopiston ylioppilaskunnan omistamassa Valistustalossa sijaitsi opiskelijoiden suosima Tivoli. Yökerhossa vietettiin niin vappua kuin laskiaista, mutta se tunnettiin myös muun muassa legendaarisista rantabileistään, jossa sisälle kannettiin kuutioittain hiekkaa mittareiden ollessa 30 astetta plussalla.

“Tivoli oli sellainen paikka, missä ei jotenkaan kuvattu, kun oli niin villiä menoa”, sanoo yökerhossa vuosina 2009–2015 juhlinut opiskelija.

Paikka sai lisänimen Lapin Tavastia, ja se tunnettiin paikallisten sekä Suomen suurimpien artistien keikkapaikkana. Keikkailtoja saattoi olla jopa 100 vuodessa. 

Viimeisen kerran Tivolissa juhlittiin vuonna 2015. Vuotta myöhemmin vuonna 1958 rakennettu Valistustalo purettiin, mikä aiheutti laajaa vastustusta. Rakennus oli toiminut useiden seurojen ja yhdistysten kotipaikkana sekä oli näkyvä osa Rovaniemen kulttuurihistoriaa. 

Valistustalon omistanut LYY-Kiinteistöt Oy halusi luopua rakennuksesta vedoten sen vaatimiin korjaustöihiin. Nykyään tontilla sijaitsee kerrostalo.

 

 

Ounasvaara

1900-luvun alkupuoli oli Ounasvaaralla erityisesti juhannusjuhlien kulta-aikaa. Ihmiset kokoontuivat sankoin joukoin Juhannuskalliolle sekä vaaran rinteille keskiyön auringon alle. 

Samuli Paulaharju ei turhaan kutsunut vaaraa ”sydänyön auringon vuoreksi”. 

Bileiden vakiovarusteisiin kuuluivat muun muassa tuohikontit, maitotonkat sekä kahvipannut. Omat eväät ja posliinikupit kruunasivat juhlatunnelman. Pukukoodina nähtiin monesti viehkot hatut sekä pitkät takit ja leningit.  

Mistään kissanristijäisistä ei ollut kyse, sillä esimerkiksi vuonna 1930 vaaralla juhannusta juhli jopa 5000–6000 ihmistä. Maine kiiri entisestään, kun 1934 paikalla oli Yleisradio, joka teki Ounasvaaran tunnetuksi koko valtakunnalle.  

 

 

Lähteet: Kaleva, Kauppayhtiö, Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry, Lapin Kansa ja Lapin maakuntamuseo

 

"On vaikea ymmärtää, miten yliopisto

ei ole enemmän huolissaan"

Teksti Iikka Sorvali
Kuvitus Sari Koukku

 

Ainejärjestössä ja LYY:ssa ei olla tyytyväisiä siihen, miten yliopisto on toteuttanut uudistuksen sosiaalityön lisäpaikkojen avaamisesta Ouluun.

 

Lapin yliopiston sosiaalityön ja kuntoutustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lyhty ry:n puheenjohtaja Joel Liukkosen puheessa kuuluu huoli, kun hän vastaa puhelimeen. Eletään elokuun alkupuolta, ja uudet opiskelijat aloittavat opintonsa noin viikon päästä.

”Ainejärjestömme on kohta 40-vuotias, ja sen historian suurin uudistus tapahtui yllättäen ja meiltä kysymättä. Tämä on todella ikävää”, hän harmittelee.

Liukkonen kertoo, että kuuli uudistuksesta helmikuussa, kun hänen äitinsä lähetti hänelle asiaa koskevan uutisen.

“Sitten meni aika pitkään, että saatiin yhtään mitään tarkempaa tietoa yliopistolta.”

Liukkosen mukaan Lyhdyn hallitus on erittäin tyytymätön ongelmiin yhteistyössä yliopiston kanssa.

Uudistus tarkoittaa yliopiston hanketta, jossa sosiaalityön sosiaalityön kursseja tarjotaan Rovaniemen lisäksi Oulussa. Opiskelupaikan vastaanottanut opiskelija voi esittää ensisijaisuustoiveen siitä, haluaako hän suorittaa opintonsa Rovaniemellä vai Oulussa.

Lapin yliopistossa syksyllä aloittaneesta 110 opiskelijasta 73 valitsi Oulun. Osa Oulun valinneista opiskelijoista saattaa tehdä opintonsa kokonaan tai osittain etänä jostain muusta kaupungista käsin. Lisäksi jo aiemmin aloittaneet opiskelijat voivat ilmoittautua kurssitoteutuksille Oulussa. Heidän määrästään ei kuitenkaan ole vielä tietoa.

Syyskuun alussa Oulussa johdantokurssilla aloitti 24 opiskelijaa. Tulevien kurssien osalta ei ole tiedossa, kuinka moni opiskelija tulee paikan päälle.

Sosiaalityön aloituspaikkojen lisäämisellä pyritään vastaamaan Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia vaivaavaan sosiaalityöntekijäpulaan, kertoo yhteiskuntatieteiden dekaani Merja Laitinen.

”Se tarve on todellinen. On kyse isosta kaupungista ja ihmisten perusoikeuksista saada tiettyjä palveluita. Kaupungin tasolla on ollut ihan oikea hätä”, Laitinen kuvailee.

”Ainejärjestömme on kohta 40-vuotias, ja sen historian suurin uudistus tapahtui yllättäen ja meiltä kysymättä."
-Joel liukkonen,
Lyhty ry:n puheenjohtaja

 

Suunnittelussa on ollut puutteita

Oulun opintokokonaisuuden suunnittelu aloitettiin jo keväällä 2021, kun Lapin yliopiston rehtoraatti vieraili Oulussa. Yliopiston hallituksessa tehtiin 25. elokuuta 2021 päätös hakea Opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) rahoitusta sosiaalityön opiskelupaikkojen lisäämiseen. OKM:stä saatiin myöntävä rahoituspäätös joulukuussa.

Laitisen mukaan henkilökunnalla oli tiedossa suunnitelma paikkojen avaamisesta Ouluun elokuusta joulukuuhun.

Yliopiston hallituksen opiskelijajäsen Sofia Tuovisen mukaan hallituksen kokouksessa ei tullut ilmi, että opiskelijoita sijoitettaisiin jonnekin muualle kuin Rovaniemelle.

Laitinen ei muista, että opiskelijoiden edustajille olisi ilmoitettu yliopiston aikomuksesta avata paikkoja Ouluun.

”Riskinä olisi ollut, että asiassa tehtäisiin turhaa työtä ennen myönteistä päätöstä.”

Laitinen kertoo, että OKM:n lukuvuoden lopulla tulleet päätökset ovat usein aiemminkin kiristäneet aikatauluja. Hänen mukaansa Oulun opintokokonaisuuden käytännön suunnittelu aloitettiin tammikuussa lomien jälkeen ja asia julkistettiin helmikuussa.

Yhteistyössä yliopiston kanssa on ollut Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) edunvalvonta-asiantuntija Ella Keski-Panulan mukaan puutteita senkin jälkeen, kun opiskelijoita otettiin mukaan suunnitteluun.

Esimerkiksi epävarmuus Oulussa aloittavien opiskelijoiden määrästä on ollut suuri haaste LYY:lle sekä Lyhdylle. Opiskelijaedustajille jäi uudistuksen uutisoinnista kuva, että Oulun ensisijaisuuksien määrä olisi rajattu 20–30 opiskelijaan.

 

Oulussa ei tarjolla samoja palveluita kuin Rovaniemellä

Liukkoselle Oulun ensisijaisuuden valinneiden opiskelijoiden todellinen määrä tuli yllätyksenä.

”Asia selvisi opiskelijoille sattumalta loppukeväällä yliopiston henkilökunnan kanssa järjestetyssä palaverissa.”

Hänen mukaansa tiukka aikataulu sekä uudistuksen puutteet asettavat Oulun opiskelijat Rovaniemellä opiskelevia huonompaan asemaan. Tiedotus Oulussa tarjottavista palveluista tai opiskelun käytännön toteutuksesta ei ole ollut riittävää, kertoo Liukkonen.

Laitisen mukaan Oulun yliopiston tiloja voidaan käyttää vuoden loppuun asti. Vielä ei ole tiedossa, mihin opiskelijat siirtyvät sen jälkeen.

Lapin ja Oulun yliopistojen välillä ei ole sopimusta, joka takaisi sosiaalityön opiskelijoille erityisasemaa Oulun tiloissa. Sosiaalityön opiskelijat eivät saa kulkukortteja, joten heidän tulee käyttää tiloja vain niiden aukioloaikoina. Esimerkiksi sunnuntaisin yliopiston tilat eivät ole auki.

Sosiaalityön opiskelijat voivat käyttää verkkomateriaaleja sekä kaukolainata teoksia Rovaniemeltä. Laitinen vakuuttaa Oulun ammattikorkeakoulun kirjastosta löytyvän laajasti sosiaalialan kirjallisuutta ja että Rovaniemellä on varauduttu kaukolainojen määrän kasvamiseen.

Kuraattoripalveluita Oulussa opiskeleville on tarjolla ainoastaan Rovaniemellä tai etänä.

 

Ainejärjestötoiminnan edellytykset heikolla pohjalla

Myös tuutoroinnin järjestäminen Oulussa on aiheuttanut ongelmia. LYY:ssa huomattiin keväällä tarve paikan päällä oleville tuutoreilla, joten heitä haettiin lisää. LYY:n edunvalvonta-asiantuntija Keski-Panula kertoo, että lisähaussa saatiin kolme tuutoria, joista kaksi on Oulussa.

”Koska tietoa aloittavien opiskelijoiden määrästä ei ollut, tuutoreita haettiin liian vähän”, Keski-Panula avaa tilannetta.

Tuutoroinnin lisäksi Lyhdyssä ja LYY:ssa ollaan huolissaan myös muun toiminnan toteutuksesta Oulussa.

Liukkosen mukaan ainejärjestötoimintaa ei voida järjestää ainakaan syksyn aikana. Kaikki Lyhdyn hallituksen jäsenet asuvat Rovaniemellä, eikä ainejärjestöllä ole resursseja järjestää tapahtumia kahdessa kaupungissa.

”Voisimme pyrkiä siihen, että Oulussa alkaisi omaa ainejärjestö- tai sisarjärjestötoimintaa jollain aikajänteellä, mutta tuskin tänä vuonna. Ainejärjestötoiminta on tehty mahdottomaksi tänä syksynä niin suurelle ihmismäärälle”, Liukkonen kertoo.

Myöskään LYY ei pysty järjestämään Oulussa tapahtumia tai palveluitaan. Tapahtumia ei pystytä Keski-Panulan mukaan tarjoamaan Oulussa, ja Hyvinvointipassin kumppanit ovat Rovaniemen alueella. 

LYY:n muut palvelut ovat opiskelijoiden käytössä mahdollisuuksien mukaan etänä.

 


Opiskelijat haluavat, että virheistä opitaan

Keski-Panulan mukaan on selvää, että uudistuksen suunnittelu ei ole mennyt niin kuin sen olisi pitänyt. Tämä vaikuttaa hänen mukaansa myös opiskelijoiden edunvalvontaan, sillä LYY:lla ja Lyhdyllä ei ole ollut kunnollista mahdollisuutta olla valvomassa opiskelijoiden edun toteutumista.

Myös Liukkosella on palautetta yliopistolle.

”Yliopiston olisi pitänyt olla valmis omaan uudistukseensa, kun sitä alettiin tekemään. Lyhtyyn sekä ylioppilaskuntaan olisi pitänyt olla paremmin yhteydessä ja Oulussa aloittavien opiskelijoiden määrään olisi pitänyt asettaa kiintiö.”

Dekaani Merja Laitinen, oletko huolissasi, että Oulussa opiskelevilla ei ole tarjolla samoja palveluita kuin Rovaniemellä?

“Katsotaan nyt, miten tämä rakentuu. Tiedekunta voi myös tarjota tukea, mikäli syntyy ongelmia. Onhan tiedekunta tukenut ainejärjestöjä poikkeuksellisilla avustuksilla viime keväänä.”

Laitisen mainitsemat raha-avustukset eivät kuitenkaan liity Oulun opintokokonaisuuteen, vaan niitä jaettiin kaikille yhteiskuntatieteiden ainejärjestöille. Lisätuesta Lyhdylle ei ole ollut puhetta.

Laitinen kehuu haastattelun aikana useaan otteeseen yhteistyötä opiskelijaedustajien kanssa. Hän kuitenkin toteaa myös: “Opiskelijat ja Lyhty maalailevat kauheasti kaikkia ongelmia. Asiat eivät suju, heitä ei ole kuultu ja että tämä on lähtökohtaisesti väärin suunniteltu sekä tehty.”

Hänen mielestään olisi kuitenkin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen, jotta uusilla opiskelijoilla olisi hyvä aloittaa opintonsa.

Liukkosen puheessa korostuu sen sijaan epävarmuus tulevasta. Hänen mukaansa yliopistolla ei ymmärretä uudistuksen vaikutuksia opiskelijoihin.

”On vaikeaa ymmärtää, miten yliopisto ei ole enempää huolissaan siitä, että niin valtava määrä opiskelijoita aloittaa Oulussa ilman mitään tukirakenteita.”

 

 

Syksyn aikana LYY, Lyhty ja yliopisto ovat jatkaneet keskusteluja saman pöydän ääressä tilanteen selvittämiseksi sekä pohtineet, miten viesti kulkee tulevaisuudessa paremmin.

Ajankuva: Ante Jalvela

Teksti Ante Jalvela
Kuva Juuso Sievänen

 

Ante Jalvela (s. 1998) on saamelainen taiteilija, muusikko ja säveltäjä, joka opiskelee Lapin yliopistossa kuvataidekasvatusta. 

Jalvela käsittelee teoksissaan muun muassa saamelaisuutta, kielen menetystä ja identiteettiään suhteessa saamelaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin. Kuvataiteessaan hän tutkii luonnon teemoja ja käyttää paljon mustetta ja murrettuja tummia sävyjä. Musiikissa ja äänitaiteessa Jalvela on kiinnostunut äänen filosofiasta, sen eri tekstuureista ja kokeilevuudesta. Viimeisimpiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet C-kasetit, ja seuraavaksi hän onkin työstämässä äänellistä kasetti-installaatiota Lapin yliopiston toukokuun näyttelyihin.

Opiskelun ohessa Jalvela toimii esiintyvänä artistina, ja on keikkaillut Lentävän poron improvisaatioteatterin kanssa. Lisäksi hän on säveltänyt ja tuottanut musiikkia erilaisiin mediateoksiin ja projekteihin, joista Jonne Piltosen audiovisuaalinen runoteos Metsään on julkaistu Jano-lehden kautta. 

VAHVA on Jalvelan ensimmäinen julkaistu runoteksti.