Kierrätysvinkeistä yhteisölliseen vastuullisuuteen

Teksti Milla Suutari
Kuvitus Sari Koukku

Ympäristöystävällisyyden ja vastuullisuuden huomioiminen on olennainen osa 2020-luvun organisaatioiden toimintaa. Tämä näkyy myös ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen toiminnassa, mutta millä tavoin?

Ilmastokriisi ja sen vaatimat toimenpiteet eivät ole ohitettavissa ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen työssä, sillä toiminnan vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä vaaditaan lähes jokaiselta tavoitteelliselta ihmisten yhteenliittymältä.

Tasa-arvo, ympäristöystävällisyys, kumppanuus ja hallinta ovat iskusanoja, jotka vilisevät organisaatioiden laatimissa strategioissa. Myös vastuullisuus osataan jakaa taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin lokeroihin, mutta konkreettisessa toteutuksessa on usein parantamisen varaa. 

LYY ja ainejärjestöt vihreällä asialla

Lapin yliopiston ylioppilaskunnalla eli LYY:llä on keskeinen rooli yliopistoyhteisön kestävän kehityksen toiminnassa. 

Esimerkiksi LYY:n organisoimalla jaostotoiminnalla on tärkeä asema ylioppilaskunnan ja opiskelijajärjestöjen toiminnassa, sillä monet toimeenpantavat asiat esivalmistellaan sen kautta. 

Kullakin ainejärjestöillä on hallituksissaan ympäristövastaava, joka vastaa järjestötoiminnan ympäristöystävällisyydestä ja osallistuu ympäristöjaoston kokouksiin. Jaoston tehtävänä on lisätä opiskelijoiden ympäristötietoutta erilaisten tempausten ja tapahtumien avulla.

Syksyllä yliopistolla vietettiin LYY:n organisoimaa Vastuullisuusviikkoa. Se järjestettiin osana Suomen ylioppilaskuntien liiton Kestävyys kannattaa, kannata kestävyyttä -hanketta, jonka tavoitteena on haastaa opiskelijat pohtimaan omia kulutustottumuksiaan sekä tehdä tutuksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Viikon aikana yliopistolla nähtiin kirppistelyä, vastuullisuuspaneeli, erilaisia kuluttamista pohtivia työpajoja sekä hävikkisitsit. 

Vastuullisuudesta viestiminen on toiminnan ydin 

LYY:n ja ainejärjestöjen ympäristötoiminta konkretisoituu opiskelijoille usein viestinnän kautta. 

Kuluneen vuoden aikana sosiaalisessa mediassa on voinut törmätä muun muassa Arjen vastuulliset valinnat -kampanjaan. Kampanja toteutettiin yhteistyössä opiskelija-asuntoja vuokraavan Domus Arctica -säätiön kanssa, ja siinä jaettiin vinkkejä esimerkiksi asumiseen liittyen. 

Asuminen ja ruoantuotanto muodostavat suuren osan kuluttajien hiilijalanjäljestä. Selaillessani ainejärjestöjen sosiaalisen median tilejä, Jalot Villit vinkkaavat ”elämään pienesti”. Tunnen piston sydämessäni, sillä olen juuri muuttanut tilavaan kaksioon, vaikka asun yksin. 

“Koen, että opiskelijat ovat jo valmiiksi halukkaita edesauttamaan kestävien valintojen vahvistumista ympäristössämme”, toteaa LYY:n ympäristövastaava Siiri Peuraniemi. 

Yliopistoympäristössä vastuullisuudesta on kyettävä kommunikoimaan opiskelijoita kiinnostavalla tavalla. Niksipirkkamaiset vinkit arjen valintojen vastuullisuuden lisäämiseksi ovat leppoisa ja helposti lähestyttävä keino herätellä pohtimaan omia kulutustottumuksia. 

“Henkilökohtainen näkemykseni vastuullisuusviestinnän vaikutuksesta on se, että kun tietoisuus vastuullisuudesta sekä sen puutteesta lisääntyy opiskelijoiden keskuudessa, myös halu vaikuttaa asioihin omassa elämässä ja yliopistoyhteisössä lisääntyy”, sanoo Peuraniemi.

Viestinnän tulisi löytää myös ne, jotka suhtautuvat ympäristöasioihin neutraalisti, varauksellisesti tai jopa kielteisesti.

Tästä syystä positiivisuuden säilyttäminen on tärkeää, vaikka ekologinen kriisi on vakava aihe, ja se vaatii tietämisen ja olemisen mullistamista.

Tutkija Donna Harawayn mukaan ympäristökeskustelu kaipaa lannistavien ja kyynisyyteen taipuvien tarinoiden rinnalle enemmän iloa ja puhetta mahdollisuuksista mahdottomuuksien sijaan. Vastuullisuuden sisällyttäminen osaksi opiskelijatapahtumia on toimiva keino lisätä opiskelijoiden ympäristötietoisuutta. Tärkeää on yhdessä tekeminen. 

Organisaatiot ohjaavat ihmisten toimintaa

Yliopisto on kriittisen ajattelun pelikenttä. Aikaansa seuraavien, uteliaiden nuorten mielten uskoisi siis kaipaavan enemmän kuin vinkkejä vesihanan sulkemisesta tai valojen sammuttamisesta. 

Arjen vastuulliset valinnat -kampanjassa onnistuttiin pohtimaan vaikuttamista myös ympäristötekona. Kesän kynnyksellä käsillä olivat kunnallisvaalit, jossa menestyneet ovat siirtyneet kaupungin- ja kunnanvaltuustoihin päättämään esimerkiksi kuntien hankinnoista. 

Aikaansa seuraavien, uteliaiden nuorten mielten uskoisi siis kaipaavan enemmän kuin vinkkejä vesihanan sulkemisesta tai valojen sammuttamisesta.

Myös ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa äänestäminen on ympäristöteko. Edustajisto päättää organisaation suuntaviivat, jotka konkretisoituvat yhteistyössä LYY:n ja  ainejärjestöjen kanssa.

”Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa”, argumentoi elintasostaan tinkimätön. Nykyään tätä argumenttia kuulee onneksi yhä harvemmin. 

Se on muuttunut yleisesti hyväksyttävämpään muotoon, jonka mukaan yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen voi tehdä jotain. Jaetussa tilassa ja todellisuudessa elävät ihmiset vaikuttavat lähes jokaisella teollaan ja toiminnallaan suorasti tai epäsuorasti muihin yksilöihin. 

Tilat voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa yksilöiden valintoja. 

Opiskelijaelämä ei tapahdu pelkästään luentosaleissa ja kirjaston lukulamppujen alla, vaan myös kampuksen ravintoloissa, opiskelijatapahtumissa sekä opiskelija-asunnoissa. Jotta opiskelija voi toteuttaa vastuullista elämäntyyliä, tulee kyseisten tilojen tarjota mahdollisuus vastuullisten valintojen tekemiseen.

Organisaatiot ohjaavat ihmisten toimintaa. Vaikka yksilöiden on tärkeää kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiinsa, on organisaatioiden ensisijaisen tärkeää arvioida oman toimintansa vastuullisuutta ja toteuttaa sitä. Esimerkiksi tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten arviointi on kuluttajille vaikeaa, jollei organisaatio tee niitä itse näkyviksi.

Arjen vastuulliset valinnat -kampanjassa haluttiin tuoda esiin yritysten ja järjestöjen rooli vastuullisten vaihtoehtojen tarjoamisessa. LYY ja ainejärjestöt haastettiin kertomaan oman toimintansa ympäristövastuusta. 

Peuraniemi kertoo hiilineutraaliutta tavoittelevan LYY:n arvioivan hiilijalanjälkeään muun muassa hankintojen, tapahtumien ja matkustamisen osalta. Edustustilaisuuksiin matkustetaan julkisin liikennevälinein maata pitkin. 

Peuraniemi lisää, että tänä vuonna LYY on toiminnassaan halunnut kiinnittää enemmän huomiota myös muihin kestävän kehityksen ulottuvuuksiin, kuten sosiaaliseen vastuullisuuteen. 

Tuotetilauksissa tämä näkyy vastuullisesti sertifioitujen toimittajien suosimisena. Lisäksi LYY on ilmoittautunut Fairtrade@work-työpaikaksi, jonka myötä se on sitoutunut valitsemaan hankinnoissaan mahdollisuuksien mukaan Reilun kaupan tuotteita. 

Milloin Lovisasta saa vegaanista ruokaa?

Lähden hyvissä ajoin yliopistolle, jotta ehdin käydä lounaalla Lovisassa. 

Samaan aikaan YLE uutisoi Helsingin kaupungin lopettavan liharuoan tarjoilemisen tilaisuuksissaan. Tästä eteenpäin kahvinjuojat saavat kuppeihinsa pelkästään kauramaitoa. 

On perjantai ja yliopistolla on hiljaista. 

Vilkaisu ruokalistaan ei vakuuta: tonnikalasalaattia ja kinkku-pekonipastaa. 

Vaikka olen kasvisruokapainotteinen sekasyöjä, pelkkä mielikuva possua-possun-päälle-pastasta saa minut hikoilemaan. Kohdallani kyse on lähinnä makutottumuksista, enkä voi olla pohtimatta, millaisia ajatuksia päivän ruokalista mahtaa herättää vegaaneissa kanssaopiskelijoissa.

Lovisan kasvisruoka on puhuttanut opiskelijoita jo pitkään. 

On hienoa, että ravintola panostaa ”lappilaiseen likiruokaan” ja raaka-aineiden kotimaisuuteen. Voiko kahvilaa kuitenkaan todella kutsua ”Meidän Lovisaksi”, jos suuri osa opiskelijoista jätetään ”me”-ryhmän ulkopuolelle ruokavalionsa takia?

Kasvisruokavaihtoehtojen lisääminen olisi helppo tapa auttaa opiskelijoita ympäristöystävällisten valintojen tekemisessä. Kasvis- ja vegaaniruokailijoiden määrän kasvaessa jatkuvasti, kyse ei ole pelkästään vastuullisen valinnan mahdollistamisesta, vaan myös asiakaspalvelun kehittämisestä. 

Ravintolatoiminnan kehittämiseen vaikuttavat käytännölliset tekijät. Harvoin on kyse siitä, etteikö ravintola haluaisi toteuttaa lounastajiensa toiveita ja pienentää hiilijalanjälkeään.

Lovisan lounasruokaa ei valmisteta paikan päällä puutteellisten tilojen vuoksi, vaan se ostetaan toiselta yritykseltä. Ravintolan on myös vaikeaa arvioida oman kasvisruokansa todellista menekkiä, kun kampuksella on useampia ravintoloita. 

Vastuullisuus vaatii yhteistyötä

Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta ilman laajempaa eri organisaatioiden kanssa tapahtuvaa yhteistyötä elämän eri osa-alueiden ekologisaatio ei ole mahdollista. 

Ympäristönäkökulman tulisi ohjata kaikkea toimintaa, sillä ilman ympäristöä ei ole taloutta eikä sosiaalista. Vastuullisuuden periaatteet tulisi tehdä LYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa näkyviksi vuoden jokaisena viikkona. 

Vastuullisuuden periaatteet tulisi tehdä LYY:n ja ainejärjestöjen toiminnassa näkyviksi vuoden jokaisena viikkona.

Yliopiston ja sen organisaatioiden on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti yksilökeskeistä kulttuuriaan, sillä vastuullisuus on ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Tuhansia vuosia vanha lausahdus siitä, ettei kukaan ole saari pitää paikkansa edelleen. 

Kirja, joka ei kulu lukemalla?

Koonnut Lotta Lautala

Kahdeksan ihmistä ja kahdeksan kirjasuositusta. Ainejärjestöjen puheenjohtajat kertovat ajamattomista teoksista, joihin palaavat uudelleen. 

Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar. 

Hararin teos tiivistää ihmiskunnan historian viiteensataan sivuun. Mutkia vedetään paikoin suoriksi, mutta se tarjoaa siitä huolimatta paljon ajateltavaa. Mitä jos olisi tapahtunut toisin? Miten asiat silloin olisivat tänään? 

Kirja on niille, joita kiinnostaa historia, mutta ei niin paljon, että jaksaisivat kahlata kaiken. Toisaalta teos voi toimia lähtölaukauksena asioiden tarkastelemiseen myös syvemmällä tasolla.

Luen monipuolisesti erilaisia kirjoja dekkareista yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kun haluan lukea jotain kevyempää, valitsen Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmat. Ne saavat minut nauramaan. Viime vuosien aikana olen myös löytänyt äänikirjojen maailmaan, mitä ilman olisin tuskin koskaan kahlannut esimerkiksi Sinuhe Egyptiläistä läpi.”

Pekka Nikumatti,  politiikkatieteiden ja sosiologian opiskelijoiden Kosmos Buran ry:n vara- puheenjohtaja

Haruki Murakami: Kafka rannalla. Tammi. 

“Nuoruudessani rakastin John Greenin kirjoja, ja luin Kaikki viimeiset sanat uudelleen ja uudelleen.

Vuosien varrella huomaan palaavani Kafka rannalla -kirjan pariin. Murakamin teoksen voi avata mistä kohtaa tahansa, ja löytää kauniisti rakennettuja lauseita, joista saa lohtua harmaaseen päivään.

Olen haaveileva ja utelias lukija. Rakastan kirjakauppoja, ja sitä kun voi uppoutua ja tutustua uusiin kirjoihin. Luen harvoin ääni- tai e-kirjoja. En vain osaa uppoutua niihin samalla lailla.  

Olen antanut itselleni luvan merkitä pokkareihin lempi lauseitani. Tämä helpottaa lohdun etsimistä kirjoista. En tosin koskaan merkkaisi mitään kovakantiseen kirjaan, ja siksi ostan välillä sekä kovakantisen kirjan, että pokkarin. Yhden merkinnöille ja toisen sitä varten, että saan sen joskus unelmakotini kirjastoon.”

Matilda Kalving, taideaineiden opiskelijoiden TAO ry:n puheenjohtaja 

 

Oskari Saari: Aki Hintsa. Voittamisen anatomia. WSOY.

“Olen lukenut Saaren teoksen, mutta myös kuunnellut sen äänikirjana. Siinä yhdistyvät lempikirjallisuuden lajini eli elämäkerta ja self-help.

Hintsan elämä on ollut tapahtumarikasta ja täynnä oivalluksia. Joka kerta kirjaan palatessa olen löytänyt siitä jotain uutta. Erityisesti Hintsan hyvinvointimalli on tuonut uutta omiin valintoihin riippumatta elämäntilanteesta.  

Viime aikoina olen saanut valtavasti inspiraatiota myös monien naisten elämäkerroista.

Lukijana olen kaikki tai ei mitään. Joko hotkaisen kirjan nopeasti tai en lue ollenkaan. Nautin siitä, kun kirjat vievät mukanaan. Luen kuitenkin valitettavan harvoin. Kynnyksenä lukemiselle on hyvän kirjan ja ajan löytäminen.”

Ilona Riihimäki, yleisen kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen opiskelijoiden Lastu ry:n puheenjohtaja

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. WSOY.

 Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo yllätti aikoinaan moniulotteisuudellaan ja nokkeluudellaan. Kirja ei ole ainoastaan romanttinen komedia, vaan käsittelee yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja. 

Vaikka kirja on nyt jo yli 200 vuotta vanha, voisivat Austenin hahmot ja ihmissuhdekuviot olla yhtä hyvin tästä ajasta.

Kirjassa on onnellinen loppu, ja palaan siihen, kun tarvitsen piristystä. 

Yliopisto on tehnyt minusta viikonloppu- ja lomalukijan. Nautin siitä, että voin lukea tuntikausia kerrallaan kirjan kannesta kanteen, mutta arjessa tällaisia hetkiä on vaikea löytää.” 

Sophia Macnamara, oikeustieteen opiskelijoiden Artikla ry:n varapuheenjohtaja

Julia Thurén: Kaikki rahasta. Gummerus. 

“Luin kirjan Kaikki rahasta hiljattain, mutta voisin hyvin lukea sen uudestaan. Kirja sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin, ja ajattelen, että jokaisen olisi hyvä lukea se jossain kohtaa elämää. 

Sijoittaminen ja säästäminen eivät ole kaikille opiskelijoille ajankohtaisia asioita, mutta kirjasta saa vinkkejä myös yleisesti omaan taloudenhallintaan ja oppeja tulevaisuutta ajatellen. 

Pidän Thurénin tavasta kirjoittaa ja myös hänen uusin teos Kaikki kuluttamisesta oli mielenkiintoinen. 

Koen olevani kirjastojen suurkuluttaja. Minulta ei löydy montaakaa kirjaa hyllystä, vaan sen sijaan lainaan paljon kirjoja. Luen mieluiten paperisia kirjoja, enkä niinkään ääni- tai e-kirjoja. Eniten tykkään dekkareista, mutta luen myös paljon muutakin kirjallisuutta.” 

Kiira Sihvola, matkailututkimuksen opiskelijoiden Jalot Villit ry:n varapuheenjohtaja 

Risto Harisalo: Organisaatioteoriat. Tietosanoma. 

“Olen palannut Harisalon kirjaan tasaisin väliajoin viime vuosina. Teos käsittelee keskeisiä  organisaatioteorioita ja sitä, miten jokainen niistä on yhteyksissä toisiinsa.

Kirjasta legendaarisen tekee se, että meidät laitetaan lukemaan se ensimmäisellä kurssilla, jolloin siitä ei juuri mitään vielä ymmärrä. 

Myöhemmin olen käyttänyt kirjaa lähteenä melkein jokaisella kurssilla, joten siihen tulee palattua usein.

Arjessa luen paljon opintoja varten, minkä vuoksi luen muita kirjoja enemmän lomalla. Tykkään lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä, mistä syystä suurin osa kirjahyllyni kirjoista on englanninkielisiä. Lukiessani haluan irrottautua todellisuudesta, ja siksi luen usein fiktiota.” 

Siiri Nokkanen, hallintotieteen, johtamisen ja johtamisen psykologian opiskelijoiden Remburssi ry:n puheenjohtaja

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Gummerus.

“Kuuntelin keväällä viime vuonna ilmestyneen Kolun kirjan ja olen saanut siitä paljon lohtua arkeen, jota sävyttävät kiire sekä suorittaminen. Korkeintaan vähän väsynyt onkin tarkka, mutta lohdullinen kuvaus tämän päivän burnout-kulttuurista, jonka uhrina en näe vain itseäni, vaan opiskelijat yleisemmin.

Suosittelen teosta kaikille, jotka kokevat olevansa yksin ajoittaisen uupumuksen kanssa. 

En oikeastaan lue kirjoja, mutta kuuntelen niitä aina sopivassa välissä, kuten Kolunkin kirjan. 

Jenni Matilainen, sosiaalityön ja kuntoutustieteiden opiskelijoiden Lyhty ry:n puheenjohtaja

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Gummerus.

“Olen lukenut jo muutaman kerran Korkeintaan vähän väsynyt kirjan, vaikka se on ilmestynyt vasta hiljattain. Uskon palaavani siihen vielä monesti tulevaisuudessa. 

Kolun tyyli kirjoittaa on oivaltava ja humoristinen. Pidän siitä, että kirja on konkreettinen ja tarjoaa samaistumispintaa. Meistä jokainen voi varmasti allekirjoittaa sen, että kokee toisinaan riittämättömyyden tunnetta. 

Luen silloin, kun ehdin. Tykkään eniten lukea juuri ennen nukkumaanmenoa. Silloin saan myös paremmin unta.” 

Elisa Hälinen, luokanopettajien ainejärjestö Lapikas ry:n puheenjohtaja 

Essee: Eläköön Oy Minä Ab

Teksti Hertta Huovila
Kuvitus Eeva Hantula

John Websterin ohjaamassa dokumenttielokuvassa Pölynimurikauppiaat 90-luvun Suomessa ovelta ovelle imureita kaupitteleva Kristiina näyttää malliesimerkkiä siitä, kuinka jokainen voi ottaa oman elämänsä haltuun.

Lama, syöpä, antaa tulla. Määrätietoinen imurikauppias on päättänyt puskea läpi.

“Eihän se oikeastaan mistään muusta ole kiinni kuin minusta itsestäni”, hän kiteyttää.

Nykysanastolla Kristiinalla on selvää bosslady-asennetta. Mikä tahansa on mahdollista, kunhan itse tekee töitä sen eteen.

Samaa mentaliteettia on toteuttanut oma isoäitini. Perheessä, jossa lukio-opintoihin ei ollut varaa, alkoi työnteko nuorena.

Haaste ei kuitenkaan ollut este. Määrätietoisella työnteolla hänkin otti ohjat omiin käsiinsä, ja valmistui ylioppilaaksi tenttimällä lukion sillä ajalla, mitä täysipäiväiseltä työltä ja vanhemmuudelta jäi yli.

Toinen Pölynimurikauppiaat-dokumentin seuraama kauppiashahmo on Heimo, joka painaa pitkää päivää kierrellen Itä-Suomen pikkukyliä ovelta ovelle.

Lupsakan ulkokuoren alta paljastuu karun realistinen maailmankuva: “Tuntuu, että olen jossain paskaläjässä. Välillä meinaan sinne hukkua, mutta jostain aina saan kiinni ja nostan itseni sieltä ylös.”

Omat ponnisteluni tuntuvat vaisuilta Kristiinan ja isoäitini lannistumattomien elämänasenteiden rinnalla. Heimon kuvaama vajoaminen ja itsensä vaivoin ylös nostaminen sen sijaan kuulostaa liiankin tutulta.

Isoäitini tavoin ei omakaan ylioppilastodistukseni ollut itsestäänselvyys.

Lukion toisen vuosikurssin alkutaipaleella äitini kehotti minua jättämään lukion suosiolla kesken. Toistuvien poissaolojen takia olin pudonnut useilta kursseilta, eikä opintojen eteneminen näyttänyt todennäköiseltä. Valmistumiseen oli vaikea uskoa, ennen kuin tieto siitä neljännen lukiovuoden päätteeksi todella luki Opintopolussa.

Ovatko paskaläjämme sitten itse aiheutettuja? Vai syntyvätkö ne yhteiskunnan sortuessa kerta toisensa jälkeen heikoimmassa asemassa olevien niskaan?

Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä: itsensä on joka tapauksessa omin voimin nostettava ylös.

 

Uusliberalistiseen ihmiskuvaan nojaava retoriikka, jossa ajan tehokas haltuunotto on ratkaisu kaikkeen, tulee jatkuvasti vastaan. Self help sekä itsensä johtaminen ja kehittäminen perustuvat pitkälti ajan kuluttamisen hallintaan.

Se, mihin kulutamme aikamme, määrittelee keitä olemme. Ja sitä, kuinka onnistuneita olemme yksilöinä. Ajanhallinta on elämänhallintaa.

Motivaatiovideoissa elämä muuttuu heräämällä joka aamu viideltä, aikatauluttamalla päivät tehokkaasti ja olemalla kiitollinen jokaisesta eletystä minuutista. Jokainen päivä ja jokainen tunti on mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa unelmiaan.

Jokainen päivä ja jokainen tunti on mahdollisuus kehittyä ja toteuttaa unelmiaan.

Tämän ohella otetaan sopivasti aikaa itselle. Vapaa-aikakin on aikataulutettavissa niin, että sitä on tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Ja jos on haasteita, terapiaan voidaan vain mennä: “Terapiassa tavataan.”

Ne tavatkoot, joilla on terapiaprosessiin riittäviä voimavaroja sekä ajallisia ja taloudellisia resursseja.

Ratkaisu ongelmiin löytyy aina oman pään sisältä, omista toimintatavoista, omasta ajankäytöstä. Ja jos se ei auta, et ole yrittänyt tarpeeksi.

Raamatunkin mukaan laiskuus on synti. Lepo on kuitenkin sallittua, ja sen erottaa laiskuudesta se, että lepo ansaitaan kovalla työllä.

Maallistuneessa yhteiskunnassa Raamatun säkeet on korvattu motivoivilla lausahduksilla, jotka muistuttavat itsestään somefeedeissä ja kahvimukien kyljissä.

“You have the same 24 hours in a day as Beyonce.”

“It’s not about having time. It’s about making time. Be stronger than your excuses.”

“Some people dream of success, while other people get up every morning & make it happen.”

Aika on siis pelkkä priorisointikysymys, johon jokaisella on samat mahdollisuudet. Ottamalla haltuun oman ajankäyttönsä ja käyttämällä sen tehokkaasti, mikä vain on mahdollista. Hyvä pöhinä päälle ja menoksi.

Suoritusyhteiskunnassa ajatus itsestä huolehtimisestakin tarjoillaan yritysmetaforien kautta. Oy Minä Ab: olet oman elämäsi toimitusjohtaja.

Mutta mitä tapahtuu Oy Minä Ab:n ajautuessa konkurssiin?

 

Yksilökeskeisyyttä painottava yhteiskunta sivuuttaa puolivahingossa erilaiset lähtökohdat ja voimavarat.

Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, kyllä, ja näin ollen jokainen meistä, start up -pöhisijästä rivityöläiseen ja pötköttelijästä toimitusjohtajaan, vaikuttaa omalla tavallaan yhteiskuntaan. Ei voi väittää, etteikö yksilön toiminnalla olisi mitään merkitystä.

Ei voi myöskään väittää, etteivätkö yhteiskunnan tuottamat lähtökohdat vaikuttaisi yksilön mahdollisuuksiin, ja etteivätkö nämä vaikutukset jakautuisi epätasaisesti.

Suomessa erilaisia lähtökohtia on pyritty tasaamaan hyvinvointivaltion keinoin. Peruskoulu-uudistuksen sekä tulonsiirtojen, kuten opintotuen ja asumistuen ansiosta harvinaisen monella on mahdollisuus opiskella jopa korkeakouluasteelle asti.

Tilastoja katsoessa sana “hyvinvointi” ei kuitenkaan nouse kuvaavimpana mieleen. 

Neljäsosa suomalaisista kärsii työuupumuksesta. Joka viides suomalainen kokee vuosittain mielenterveyden häiriöitä. Korkeakouluopiskelijoista psyykkisiä vaikeuksia on useammalla kuin joka neljännellä.

Vastuu rakenteellisista ongelmista jää yksilön omille harteille. 

Vaikeuksien edessä yksilö kääntääkin syyttävän sormen itseensä: tämä on merkki siitä, että minä olen epäonnistunut.

 

Hävettää. Olen kuluttanut päiviä, viikkoja, kokonaisia vuosia voimalla pahoin. Rehellisesti tuntuu, että olen tuhlannut suuren osan elämästäni.

Aika on arvaamaton, abstrakti. Se viivyttelee, tulee liian äkkiä vastaan.

Entä jos olenkin vain laiska ja saamaton, sopeutumaton?

Ei. Se, että osa jäsenistä putoaa pois kyydistä ja osa ei ole kyydissä alun alkaenkaan, kertoo yhteiskunnan heikkoudesta, ei yksilöiden.

Sen sijaan, että keskittyisimme ongelmien laajempiin syy-seuraussuhteisiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, tarjoamme ahkeruutta vastauksena köyhyyteen ja mindfulnessia psyykkiseen pahoinvointiin.

Sen sijaan, että keskittyisimme ongelmien laajempiin syy-seuraussuhteisiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, tarjoamme ahkeruutta vastauksena köyhyyteen ja mindfulnessia psyykkiseen pahoinvointiin.

Esikuviksemme tarjotaan ihmisiä, joilla on täysin erilaiset lähtökohdat, voimavarat ja resurssit kuin meillä. Medioissa toistuu onnistujien narratiivi. Ääni on niillä, jotka ovat selättäneet haasteet ja nostaneet itse itsensä ylös.

Missä ovat ne äänet, jotka kertovat siitä, kun se ei ollutkaan mahdollista? Niitä ääniä löytyy Suomestakin paljon: tilastoista, perheistä, tuttavapiireistä.

 

Yhteiskunnan jäsenten hyvinvointi olisi myös pitkällä tähtäimellä taloudellisen edun mukaista, mutta eikö yksilöllä pitäisi olla oikeus voida hyvin yhteiskunnassa ihan itsensäkin takia? 

Mihin yhteiskuntana pohjimmiltaan oikein pyrimme, jos emme siihen, että jokainen voisi  hyvin?

Rakkaudesta Rovaniemeen ja R&B:hin

Teksti Amanda Hekkala
Kuvat Oona Stålhand

Ensimmäisen EP:nsä tänä syksynä julkaissut rovaniemeläinen Rosa Coste inspiroituu tylsyydestä ja viihtyy kotikaupungissaan. Musiikillaan hän jäsentää omaa, mutta myös muiden maailmaa. 

Rovaniemen keskustassa kerrostalon katutasossa sijaitsee Musta Kissa -kuppila. Se on täytetty lattiasta kattoon kotikutoisilla esineillä, joissa katse viipyilee.

Pöydille asetellut kauniit liinat on kyhäilty pienistä tilkuista, ja tilaa valaisee joukko erilaisia lamppuja.

Kuppilalle ominaiseen tyyliin taustalla soiva soittolista on koostettu kappaleista, jotka poikkeavat toisistaan niin genreltään, lyriikoiltaan kuin kieleltään. Yksi taustalla soivista biiseistä on rovaniemeläisen artistin Rosa Costen uutuuskappale Musta. 

“En hae julkisuutta tai muutakaan huomiota musiikin tekemisellä, mutta onhan se jännää ja kivaa, kun ihmiset tunnistaa. Se vaatii kuitenkin totuttelua”, Coste hymähtää, kun kuulee oman biisinsä soivan taustalla.

Hän on matkalla Saarenkylässä sijaitsevalle studiolleen, mutta ennen sitä hänellä on hetki aikaa kaljalle ja keskustelulle. 

 

Tämän hetken kiinnostavimpiin tulokkaisiin lukeutuva Coste on viihtynyt musiikin parissa pienestä pitäen, ja keikkaillut jo yli kymmenen vuotta. Ennen omaa musiikkia keikoilla kuultiin covereita akustisen kitaran säestyksellä.

Muutama vuosi takaperin Coste esitti ensimmäisen kerran oman kappaleensa paikallisen baarin Granden Open Mic -tapahtumassa. Biisin nimi oli Aamuaurinko.

“En mie siellä kenellekään sanonut, että se on miun biisi. Siellä oli tapana laulaa yhdessä ja jengi oli sitten etsinyt netistä sanoja, mutta ei löytänyt. Kun ne tuli kyselemään, että mikä biisi se oikein oli, niin tunnustin, että se oli oma”. 

Päätös musiikin julkaisemisesta syntyi jo kauan sitten Rosan asuessa Barcelonassa.

“Siellä mie päätin mennä niitä polkuja pitkin, jotka johtaisivat oman musiikin julkaisemiseen jonain päivänä.”

Nyt oma ääni on löytynyt ensisijaisesti R&B:n maailmasta. 

Perjantaina 17. syyskuuta Costen ensimmäinen lyhytsoitto, Ole varovainen näki päivänvalon. Levy- yhtiön järjestämillä levynjulkaisujuhlilla ympyrä sulkeutui, kun Coste esitti samaisen blues-tyylisen Aamuaurinko-kappaleensa kitaralla säestäen.

 

Costen musiikissa näkyy vahvasti hänen oma kädenjälkensä, niin soitossa kuin sanoituksissakin. Kappaleita on tehty myös yhdessä toisten artistien kanssa.

Uudelleen tutustuminen vanhoihin tuttaviin on luonut vahvoja ystävyyssuhteita, joiden punaisena lankana on ollut musiikki. KähinäPaten eli Paulus Kiviniemen kanssa vietetty aika on poikinut jo muutaman biisin: Siesta ja Kesken. 

Coste ja Kiviniemi tekevät molemmat vahvasti omaa juttuaan, omalla tyylillään, mutta aina silloin tällöin ystävykset yhdistävät lahjakkuutensa yhteiseen biisiin. Artistien omatkin biisit syntyvät yhteistyössä, sillä Costen biitit tulevat pääosin Kiviniemeltä. 

Coste ja Kiviniemi asuvat molemmat Rovaniemellä, mikä helpottaa työntekoa musiikin ympärillä. Rapille ja hiphopille ominaiseen tyyliin kuuluu kehuskella oman kotipaikkansa nimissä. 

Suomessa tämä brassailu sijoittuu pääosin Helsinkiin ja Helsingin eri asuinalueille, mutta viime aikoina myös Jyväskylän suunnilta on kuultu poikkeuksellisen paljon leveilyä verrattuna aiempaan. 

 

Vaikka Costen ensisijainen tyylilaji ei ole rap tai hiphop, sanoitukset sijoittuvat useassa kappaleessa Rovaniemelle, mikä luo musiikille joukosta erottuvan miljöön.

Hän kokee Rovaniemen etuna, sillä kaupunki tarjoaa rauhaa sekä kiireettömän ympäristön luonnon keskellä, jossa ihmisillä on aikaa toisilleen. 

Coste on tuottoisimmillaan tylsyyden valtaamana omassa kodissaan, jolloin kappaleiden aiheet ja melodiat syntyvät. 

“En mie olisi tämmöinen ihmisenä, jos ei olisi Rolloa. Tuntuu, että sitä on paljon avoimempi, ja kulkee semmoisella ‘ei sillä oo niin väliä’ -asenteella.”

“En mie olisi tämmöinen ihmisenä, jos ei olisi Rolloa. Tuntuu, että sitä on paljon avoimempi, ja kulkee semmoisella ‘ei sillä oo niin väliä’ -asenteella.”

Rovaniemi on antanut tilaa olla juuri sellainen kuin on, ja tämä on siirtynyt myös Costen luomaan musiikkiin.

”Ajatus siitä, että mie oon niin kun mie, huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu, kiehtoo. Siitä on pystynyt aika hyvin piettää kiinni”, hän kuvailee kotikaupunkinsa tunnelmaa.   

Etelään ei tarvitse asettua, jos haluaa luoda musiikkia ja olla artisti. Keikoille on kuitenkin suunnattava ympäri Suomen. 

Vaikka monet tuntuvat tenttaavan, milloin Coste siirtää osoitteensa Helsinkiin, ei se ole ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa. Rovaniemi on koti niin pitkään, kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa työskentely onnistuu. Paulus Kiviniemi on yksi heistä.

Kaiken ydin Costelle on kuitenkin musiikin tekeminen, johon fyysinen paikka ei loppupeleissä vaikuta. 

Ainoa haaste Lapissa asumisessa on verkostoituminen, mutta sekin onnistuu sangen mainiosti viestein ja sosiaalisen median välityksellä. 

“Levy-yhtiön näkökulmasta promoaminen on hankalaa, jos mie oon kaukana ja haluttaisiin esimerkiksi kuvattuja juttuja. Kuitenkaan itse musiikin tekemiseen ei vaikuta se, etten mie siellä Helsingissä ole”, hän tiivistää. 

Muita artisteja ja musiikkiskenessä pyöriviä kasvoja Coste aikoo tavata kesän festarikiertueella, jonka suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Ensi kesän keikkakalenteri näyttää jo nyt melkoisen täydeltä, mistä kertoessaan hän silminnähden innostuu. 

 

Perjantaisin julkaistaan rutkasti uutta musiikkia, jonka parissa monen musiikkiharrastajan viikonloput kuluvat. 

Aluksi uudesta musiikista, etenkin Spotifyn New Music Friday -listasta syntyi kovat paineet. Costen omaakin musiikkia on löytynyt kyseiseltä listalta. 

Sitä alkaa helposti vertailla omia kappaleita muuhun julkaistuun musiikkiin. 

Coste kuluttaa arjessaan musiikin lisäksi paljon muutakin taidetta. Runokirjat, runoillat ja spoken word ovat lähellä sydäntä. 

Näiden lisäksi kuvataide ja erityisesti valokuvataide puhuttelevat. Myös äänikirjat kuuluvat kuulokkeista päivittäin. Tällä hetkellä kuuntelussa on Harry Potterit sekä tietokirjoja.

Muusta taiteesta voi ammentaa omaan musiikkiin. Toisaalta Coste myös rentoutuu, latautuu ja hengailee mielellään taiteen äärellä. 

Päämäärätön hengailu antaa juuret uuden luomiselle.

 

Coste ei kuvittele yleisöään kappaleita kirjoittaessaan, vaan tekee ne pikemminkin itselleen, aivan kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. 

Sanoitukset toimivat itsereflektiona, ja niiden avulla voi saada ulos päässä junnaavia asioita, joista muodostuu lopulta kokonaisia biisejä. 

Musiikin kautta on myös mahdollista herätellä yksittäisiä kuulijoita, ja sitä kautta vaikuttaa myös isompiin kokonaisuuksiin.

“Olisihan se tosi hienoa, jos mie saisin omalla musiikilla heräteltyä kuulijassa ajatuksia, että hei voisikohan asiat mennäkin eri tavalla. Tai joku muuttaisi omaa käyttäytymistään, kun on kuullut sanoituksiani”, Coste miettii.

“Olisihan se tosi hienoa, jos mie saisin omalla musiikilla heräteltyä kuulijassa ajatuksia, että hei voisikohan asiat mennäkin eri tavalla.”

Coste on saanut paljon palautetta sanoituksistaan ja musiikkivideoistaan eri ikäisiltä. 

Hän mainitsee esimerkkinä kappaleensa Hiukset, jonka lyriikoiden kautta hän on onnistunut sanoittamaan ja jäsentämään muidenkin ajatuksia. 

Keskustelu ja kalja Costen kanssa kääntyy loppua kohden, ja aluksi tyhjillään ollut kuppila alkaa pikkuhiljaa täyttyä asiakkaista. Puheensorina ympärillä yltyy ja yksittäiset keskustelut peittävät toinen toistaan.

Taustalla soi musiikki, joka sitoo erilaiset seurueet yhdeksi suureksi joukoksi. 

3 X Costen Rovaniemi 

“Musta kissa ja grande on paikkoja, joissa on aina hyvä olla ja rento meininki. Erityisesti Mustan Kissan spoken word -illat vetävät puoleensa.”

“Rovaniemen kaupunginkirjaston mystinen vinyylihuone. Siellä on suunnattoman osaava ja huomaavainen henkilökunta.”

“Ounasvaaran huippu, etenkin talvisin. On lohduttava näky, kun koko Napapiiri loistaa.”

Kolumni: Kulutuslupaus

Teksti Erkka Lehtoranta

Timantit ja kulutus ovat ikuisia, Kelan tuet eivät.

Opiskelijan kulutus koostuu lähinnä välttämättömistä, eli asumiseen, ruokaan, liikenteeseen tai vastaavaan liittyvistä menoista. Pääasiassa opiskelijoilla on kaikkia kulutustavaroita muita kotitalouksia vähemmän, poikkeuksena tietoliikennelaitteet kuten puhelimet ja tietokoneet.

Opiskelija on merkittävän kuluttajan sijaan vain lupaus tulevasta kulutuksesta. Siksi esimerkiksi opiskelija-alennukset toimivat lähinnä symbolisina kädenojennuksina, jossa yhtenä tavoitteena on myönteisen markkinointikokemuksen ujuttaminen osaksi horisontissa lymyilevän keskiluokan kulutusta. Symbolikin jättää jäljen.

Rajallisella budjetilla aitojen kulutusvalintojen tekeminen on normaaliakin hankalampaa, eikä opiskeluajan kulutusta siksi ole kiinnostavaa puida enempää. Kärsikää pois, töihin siitä.

Sen sijaan opintojen jälkeen väistämättömässä keskiluokkaunelmassa oletus on, että kulutuspotentiaali kasvaa. Valinnanvaraa on enemmän jo opiskeluajalta tutuissa kulutustyypeissä, ja uusi elintaso avaa kokonaan uusia kulutuskohteita. Kysymykseksi jää, miten entinen opiskelija kuluttaa?

Olen jo pariin otteeseen horissut tähän lehteen, että yliopistossa tehtävänä on laveasti katsottuna kasvaa vapauden ja vastuun ristipaineesta kriittiseksi ja hyväksi kansalaiseksi. Hyvään kansalaisuuteen voidaan lukea vastuullinen kuluttaminen sekä tietoisuus yhteiskunnan kuormituksesta laajemmin. Kriittinen kansalaisuus toimii suojana markkinointia vastaan.

Olettaen, että yliopistolaitos toimii, opiskelijan kulutuskäyttäytyminen muovautuu yliopiston ja opiskelun myötävaikutuksesta. Opintojen ohella vaikuttaa tietenkin opiskelijayhteisö, jossa perustellut käsitykset kuluttamisesta vuotavat tulevaan käyttäytymiseen. Pointin voi lisätä listaan niistä syistä, miksi terve, vireä ja keskusteleva opiskelijakulttuuri on äärimmäisen tärkeää yliopistossa.

Näkökulman kulutukseen tulee olla kaksitasoinen, ja näyttäytyä henkilökohtaisen sekä suurempien toimijoiden kulutuskritiikin kautta.

Kriittistä linssiä kaipaa esimerkiksi harvoin ilmastokeskustelussa esiintyvä tietoliikenneala. Jokainen netissä pinkova bitti kuluttaa sähköä useammassa paikassa; datakeskuksissa, operaattoreilla ja päätelaitteissa. Maailmanlaajuisen dataliikenteen kokonaispäästöille on vaikea saada kiveen hakattua hintalappua.

Aalto-yliopiston tutkija Kari Hiekkanen kertoo Kahvit näppikselle -podcastissa, että eri raporttien mukaan internetin dataliikenteestä 85 % on kuluttajapalveluita. Tästä bittivirrasta valtaosa on videoita, kuten striimauspalveluita tai sosiaalisen median videosisältöä. Mainittuja voi huoletta väittää 2020-luvun popkulttuurin ytimeksi, joten kulutuksen lopettaminen ei juuri tule kyseeseen. Katso sarjasi seurassa!

Yliopiston voi pelata läpi vuodessa 583 opintopisteellä, tai olla allekirjoittaneen lailla pelaamatta lainkaan. Opiskelijana olennaista on piiskata itseä ja ympäröivää yhteisöä lupaamaan uudenlaista kulutusta, koska kuluttamalla kuluu tulevaisuus.

Kirjoittaja on koodaava yhteiskuntatieteilijä ja striimiaddikti, joka ajautui jälleen hävettävän syvään itsereflektioon taustatutkimuksensa myötä.

Kolumni: Kampuksella kuin buffetissa – kuinka ilotella sivuainevapauden ja rajatun opintotuen ristipaineessa

Teksti Emma Kähkönen

Lienet kuullut, että olet onnekas opiskellessasi Lapin yliopistossa, sillä koulussa vallitsee vapaa sivuaineoikeus. Tämän on oltava huima etu: miksi muuten kaikki yliopistot mainostaisivat samoin? 

Olen halunnut ajatella, että pienemmässä koulussa riittää erityistä lempeyttä suvaita opiskelijan sivupolkuja. Ainakin minun korvissani kaikuivat sanat “vapaa” ja “oikeus” niiden kauneimmissa merkityksissä, kun sukelsin vuosia sitten kampuksen tarjontaan. Marssin tiedekunnissa kuin buffetissa poimien kurssin kokoisia makupaloja. Kun tarjolla on tulevaisuudentutkimusta, metodityöpajoja ja elokuvantekoa, miksen kokeilisi?

Kun kokeilut lisääntyivät, huomasin kilpailuttavani opettajia ja kursseja. Moni kurssi jäi kesken, kun epäilys iti kesken johdantoluentojen. Oliko materiaali ajantasaista? Olinko valmis sitoutumaan opetustapoihin? Kiinnostiko aihe lehtoriakaan? Ehkä joku muu opettaisi esikuvallisemmin. Etsin parhaita paloja kuin kullankaivaja vaskoolillaan hippuja. Kokemukset eri tiedekunnista nostivat itsetuntoani ja tukivat muun muassa kandin kirjoittamista: osasin valita useiden kokeiltujen työtapojen väliltä.

Sivuaineopiskelu ei ole toki pelkkää vapautta. Kokeiluillani on ollut hintansa, sillä niiden aikana olen kuluttanut rajattuja tukikuukausia. Välillä epäilin valintojani. Kohtasin heitä, joiden kurssipaletti oli optimoitu, rönsytön. Kun törmäytimme keskusteluissa erilaisia tyylejämme, vanha totuus pulpahti pintaan. Vapaus tarkoitti kaikille eri asioita, samoin taloudelliset riskit. 

Olen itse omaksunut generalistisen tiedonihanteen: suvussani on monialaisia opettajia, ja äitini on napsinut sivuaineita rajattomien tukikuukausien Suomessa. Kukaan ei närkästy joulupöydässä, jos kerron tehneeni “sitä ja tätä”.

Entä kursseista maksaminen? Monille rahankäyttö maksuttomien tutkintojen Suomessa on pyhäinhäväistys. Itsekin koin sydämentykytyksiä, kun tajusin, ettei kaipaamaani sivuainetta löydy koulun maksuttomasta tarjonnasta. Nykyään koen jo jonkinlaista turvaa, kun ostan opinto-oikeuden uuteen avoimeen yliopistoon. Uskallan ostaa sivuaineen, jos tiedän sen niin tenhoavaksi, että en vahingossakaan jätä leikkiä kesken.

Kurssipaletin koostaminen voi olla varsinkin vasta-aloittaneelle opiskelijalle hähmäisen epävarmaa. Opintojen venymistä torjutaan joka suunnalta, mikä luo vaikutelman, ettei opiskelija saisi enää irrotella. Siksi haluankin alumnin uskottavuudella sanoa kaikille yllytystä kaipaaville: ANNA MENNÄ. Käännä sivuaineopiskelijana kaikki kivet, kun koostat näköisesi tutkinnon.

Käytännössä: tutustu Lapin yliopiston sivuilla JOO-opinto-oikeuksiin sekä kesäyliopiston ja avoimen yliopiston tarjontaan. Juttele opintosihteerin kanssa, käy sivuaineinfoissa ja hae vaihtoon. Kirjoita hakukoneeseen “avoin yliopisto” ja “avoin ammattikorkeakoulu” ja kahlaa läpi Suomen, miksei naapurimaidenkin, tarjolla olevat kurssit. Jos rahapuoli jännittää, muista opiskelijoille suunnatut apurahat ja laita hakemukset vetämään.

Uskallan ennustaa, että tulevaisuudessa kynnys kerätä sivuaineita eri aloilta ja maista madaltuu, kiitos etäopintojen kehityksen. Viron tuoreen presidentin Alar Karisin puheissa Suomi ja Viro ovat yhdessä matkalla koulutuksen huipulle, jos vain maat syventävät korkeakoulujensa yhteistyötä. Viro on nyky-Euroopan PISA-ihme ja edelläkävijä yhteiskunnan digitalisaatiossa, ja voi vain toivoa, että osa tästä kehityksestä roiskuu Suomen puolelle.

Tämän päivän sivuaineopiskelijan ei kuitenkaan tarvitse odottaa tulevaisuuden uudistuksia ja yhteistöitä. Jos osaat käyttää Lapin yliopiston Moodlea, sinulla on jo taitoa pärjätä verkko-opiskelijana joka mantereella: Moodle sattuu olemaan planeetan käytetyin verkko-oppimisympäristö.

Kirjoittaja on free-toimittaja ja Lapin yliopiston alumni, joka on ollut kirjoilla viimeisen kolmen vuoden aikana kuudessa koulussa, kolmessa maassa.

Joulukalenteri: ROSKIS – roskakierrätyskranssi

Teksti Sofia Parada Barrenechea
KUVAT Annu Kuivas
Kuvasyväys Elli Alasaari

Muovi – puh, pah, pelistä pois! Näin alkakoon seesteinen, kestävä kulkumme. Roskiskaapissa totuus on toinen – joutojätteen ja kääreiden kirkkauden luoma kontrasti kummastuttaa ja kirvoittaa päivittämään suhdettamme roskaan. Tein sen puolestanne, olkaa hyvät.

ENNEN:

Roska – kuluttamisen laiska lapsi, joka roikkuu perässä pistäen silmään, kuin muistuttaakseen elämämme perinnöstä.

JÄLKEEN:

Kultaakin kalliimpi ja kujeilevampi kaveri, joka materiaalin roolissa reissaa mukanamme myös tulevaisuudessa. 

Kokoa Lapin ylioppilaslehden joulukalenteri 2021 kotoa käsin talosi tähteistä suorittaaksesi tämän joulukalenterin kaikki 24 kohtaa. Palkintona kalenterin suorittamisesta, jouluaattona kotiasi koristaa ROSKIS.

Tarvitset 

  • 6–10 kpl vessapaperihylsyjä 
  • nitojan
  • liimaa
  • lankaa ripustukseen
  • roskaamisen riemua

  1. Aloita materiaalin keräys. Valitse päiväsi puhuttavin muoviroska. Yhtä monta kuin joulukalenterissa luukkuja, niin myös roskia tässä kalenterikranssissa. Tallenna yksi roska päivittäin. Huuhtele, kuivaa ja käyttöön vaan! 
  2. Kerää kotisi wc/talouspaperihylsyt talteen. Kranssi muodostuu hylsyrungon ympärille.
  3. Hylsyt voi halutessaan koristella. Kaiva esiin vanhat lahjapaperit, nyt ne pääsevät käypään kulutukseen. 
  4. Tänään kelpuuta päivän roskaksi isohko rompe, muhkeaa ROSKIS:ta varten.
  5. Sunnuntai! Ekan adventin kunniaksi tallenna taskusta löytyvä pienen pieni adventtiroska. 
  6. Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäinen haaste: Suomi100-aiheinen roska (kuva someen pliis ja sit tägää @lapinylioppilaslehti, niin nähää tää huippusuoritus) Vähintään nyt jotain siniristiroskaa.
  7. Hylsyjen kertyessä aloita koristelu. Ruraaleimman ROSKIS-lookin saa toki päällystämättä, mutta värin ystävät voivat helposti kiepauttaa hylsyn ympärille lahjapaperia nitojalla ja liimaten.  
  8. Koristuksen jälkeen ala kiinnittämään hylsyjä toisiinsa. Tämä tehdään pareissa. Laita kaksi hylsyä pystysuunnassa vierekkäin ja nido keskeltä yhteen.
  9. Taukotanssitorstai! Keskity roskien sijaan hieman heilumiseen. Heiluva roska? 
  10. Perjantain kunniaksi talleta roska, joka alkaa P:llä. Pullo, Pirkka, pussi, pakkaus – näitähän riittää.
  11. Tee valmiisiin hylsypareihin reiät ripustusta varten. Rei’itin tai sakset hoitavat tämän homman. Varalta joka hylsyyn. Tee reikä sille puolelle, jonka et halua näkyvän ulospäin. 
  12. Hyvää adventtia nro dos! Second hand, second best, hopea ei oo häviö. Inspiraatiota roskan valitsemiseen olkaa hyvät. Jos ilmenee vaikeuksia hylsyjen keräilyssä/kiinnityksessä, niin nopeimmille löytyy valmiita hylsyrunkoja yliopistolta LYY:n lasiputken lähellä sijaitsevan toimiston edestä huomenna maanantaina 13.12.
  13. Hylsyhunttiin yliopistolle! Ota talteen jokin ylpältä löytyvä roska.
  14. Jos et saanut valmista hylsyrunkoa, niin onneksi tästä kalenterista löytyy kuin löytyykin mitä osuvimmat ohjeet. Aloita siis hylsyjen koristelusta, sitten nidot ne kaksi kerrallaan yhteen. Toistotiistai.
  15. Hylsykaksikoiden kertyessä aloita nitomaan pareja toisiinsa. Hylsyjen on tarkoitus muodostaa ympyrä. Tätä varten parit on hyvä nitoa toisiinsa pienessä kulmassa, niin että rivistö taipuu ympyrään. 
  16. Taukotanssitorstai! Kerää talteen jokin tanssimainen roska. 
  17. Mitä enemmän hylsyjä sitä leveämmän halkaisijan saat rungolle. Kuudella hylsyllä saat pienen ympyrän. Kuvan ROSKIS sisältää 8 hylsyä.
  18. Muista tehdä hylsyjen reunaan reikä ripustusta varten. Lauantain kunniaksi jokin luikerteleva roska.
  19. Hartaana adventtina sopii kerätä mahdollisimman rauhoittava roska. Jokainen tyylillään!
  20. Kun hylsyhommat alkaa olla paketissa, niin rohkeasti vaan ympyrä sulkeutumaan. Huomioi, että ripustusreiät jäävät sisäpuolelle. Jos ne jäi ulkopuolelle, olkoon ne koristeita, tee uudet kuitenkin sinne sisälle myös. 
  21. Tähän mennessä olet varmasti saanut jo kivan joukon rempseitä roskia kasaan. Next vaan rungon ympärille niitä kiinnittämään. Alas, ylös, lomaan, sivuun, leiki! Suosittelen aloittamaan kevyemmistä, nitojalla kiinnittyvistä kappaleista. 
  22. Siirry raskaampien roskien pariin. Ne kiinnittyvät parhaiten kuuma- tai pikaliimalla. Kaksipuolinen teippi toimii näppärästi myös.  Karkkikeskiviikko? Namuroskia? 
  23. Jatka roskien kiinnittämistä runkoon sekä toistensa lomaan niin, että ROSKIS näyttää sinulta. 
  24. Ripusta lopuksi lanka (toivottavasti) hylsyjen sisäpuolelta löytyvistä rei’istä niin, että saat teoksen ripustettua. 

Onneksi olkoon, olet suorittanut Lapin ylioppilaslehden joulukalenterin 2021 – nyt sinulla on ROSKIS.

Kuinka käy Käyrästunturin?

Teksti Sampsa Hannonen
Kuvitus Maiju Kettunen

 

Lapin ylioppilaslehden toimittaja Sampsa Hannonen havainnoi metsäpolitiikkaa perusteellisen läheltä. Kylmänhorkka iskostui toimittajan ytimeen tunturissa, ja kuiva leivos pelastettiin lorauksella kermaa Metsä-päivillä. Lisäksi selvisi, että Käyrästunturin aluetta uhkaa hakkuusuunnitelma.

Ilma on sakeana sumusta, ja jäätävä tihkusade valuu pitkin kuoritakkia mättäälle. 

Vanhoja mäntyjä kohoaa korkeuksiin, ja kelopuita nököttää siellä täällä kertoen alueen pitkästä historiasta. Edessä kohoaa rinne. Nousu on alkamassa.

Noin kaksi kilometriä autopaikalta paistaa ensimmäinen punainen nauha jykevän männyn ympärillä. Se osoittaa puun elinkaaren päättyvän. 

Käyrästunturi sijaitsee Sodankylän kainalossa, ja se on Rovaniemen ainoa tunturi. 

Käyrästunturin alue on ollut syksyllä luonnonsuojelijoiden pintapuolisen kartoituksen kohde, josta kartoittajat löysivät uhanalaisia lajeja. Yksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu löydös on hömötiainen.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, ja kiihtyvä eliöiden uhanalaistuminen on maailmanlaajuisesti tunnistettu uhka. Tämän takia EU:n biodiversiteettistrategia velvoittaa suojelemaan alueita entistä kiivaammin.

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2019 julkaiseman “Punainen kirja” -selvityksen mukaan uhanalaistuminen on kasvanut 1.4 prosentilla edellisestä tarkastelusta. Joka yhdeksäs eliölaji on Suomessa uhanalainen. Vanhojen metsien suojelu on yksi keinoista torjua monimuotoisuuskatoa.

Suuri määrä uhanalaislöydöksiä tehtiin Kuusivaaralta, jonne on suunniteltu hakkuita. Vajaa puolet Käyrästunturin vierestä sijaitsevasta Kuusivaarasta on merkattu leimikoksi. 

Leimikolla tarkoitetaan merkattua hakkuusuunnitelmaa.

Käyrästunturin löydökset olivat osa isompaa projektia. Siinä kartoitettiin valtion metsiä pohjoisessa. Metsäaktivisti Olli Manninen on osa pohjoisen metsissä kiertänyttä ryhmää, ja hän pitää aluetta arvokkaana luontokohteena.

“Pintapuolisen kartoituksen perusteella voin sanoa, että alue on luonnonsuojelullisesti todella arvokas, ja kiinnostava kohde. Alueella on paljon vanhaa metsää, lahopuuta ja uhanalaisia lajeja.”

Käyrästunturille hamutaan luonto- ja matkailukeskusta

Tunturista on useita merkintöjä retkeilijöiden suosimissa blogeissa ja Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolla. Käyrästunturia luonnehditaan Visit Rovaniemen toimesta yhtenä tämän kevään “hittikohteena”. 

Blogipalveluiden kuvailema karu metsäkohde voi olla suurten muutosten edessä. Kokoomuksen riveissä viime keväänä istunut kunnanvaltuutettu Veli-Matti Kilpimaa haluaisi valjastaa tunturin kaupalliseksi luonto- ja matkailukohteeksi. 

Esityksen puuhamiehenä hääränneen Kilpimaan mukaan esitys on visio tulevaisuuden Käyrästunturista. 

“Tämä on visio, josta olemme ylpeitä, koska Käyrästunturi on ensimmäisiä suuria esityksiä pitkään aikaa. Visioita pitää olla!”

Tunturin muuntaminen matkailukohteeksi maksaisi 200 - 500 miljoonaa euroa. Vuoteen 2060 mennessä alueella voisi olla 20 000 vuodepaikkaa, ja useita yrityksiä. 

Kilpimaa ei halua suojella aluetta. Kuullessaan uhanalaislöydöksistä, vanhasta metsästä ja hakkuusuunnitelmasta muuttuu mielipide. 

“En ole luonnonsuojeluvastainen. No, ehkä siellä sitten voisi suojella hehtaarin tai pari.”

Kilpimaan mukaan kuntapoliitikkojen ja viranomaisten parissa selvitys otettiin hyvin vastaan, mutta asia ratkeaa markkinaehdoin. Kiinnostuneita sijoittajia on salamyhkäisen Kilpimaan mukaan muutama.

Kilpimaa ei tullut valituksi kaupunginvaltuustoon kesän 2021 kunnallisvaaleissa.

Metsähallituksen kiinteistökehityksestä vastaava myyntipäällikkö Kari Männistö huomauttaa, että Metsähallitus sai tiedon kokoomuksen ehdotuksesta lukiessaan paikallislehteä. Hänen mukaansa kunnallisvaalien alla tullut esitys vaikutti pelkältä vaalikikalta.

“Ihan puskista tuli, kun luin Lapin Kansaa. Jotenkin kuvittelisi, että asiasta oltaisiin maanomistajaan yhteydessä, jos tällaisia esityksiä halutaan tehdä.”

Alueen toivotaan kehittyvän, mutta maltillisesti ja luonnon ehdoin

Rovaniemellä on haaveiltu jo kauan erilaisten huippujen valloittamisesta liiketoiminnallisin keinoin. Nyt 15 vuotta kaavoituksessa jumissa ollut Ounasvaaran mökkikylä on nytkähtänyt eteenpäin. Alueen hankkeesta on uutisoitu tiuhaan.

Sen sijaan Käyrästunturi-politiikkaa voisi kuvailla sanalla “näkymätön”. Politiikka tunturin ympärillä on ollut passiivisessa tilassa ennen kevättä 2021.

Alueen luontoarvoista ja kehityksestä on puhuttu vähän ennen Kilpimaan esitystä. Vielä vähemmän toimittajan haastattelemat kuntapoliitikot tuntuvat tietävän vanhoista suojelualueista, ja ekologisista arvoista Käyrästunturin ympärillä.

Viimeisimmät tunturialueen kuulumiset piirtävät asukkaille ja luonnolle epävarmaa tulevaisuudenkuvaa. Hiljainen taisto on kuitenkin jatkunut jo vuosia.

Vuonna 2003 Yleisradion julkaisemassa uutisessa Namman kylätoimikunnan puheenjohtaja Juha Piittisjärvi toteaa, että hakkuut pilaavat vuosia ulkoiluseutuna pidetyn luonnonkauniin alueen. Yleisradion uutisen mukaan alueen asukkaat vastustivat hakkuita jo tuolloin.

Namma on Sodankyläntien varressa ja Rovaniemen pohjoisosassa sijaitseva kylä.

Tiaisen kyläseuran puheenjohtaja Heli Saraniemi kokee, että kehittymiselle ei nähdä esteitä, mutta luonnon tilaa tulisi ajatella ensisijaisena. Rinteessä makaava laavu pitäisi peruskorjata tai ainakin tarkastaa, ja puiden kuljettamisesta tulisi tehdä mutkatonta. Parkkialuekaan ei olisi pahitteeksi.

Tunturin juuressa sijaitseva Tiainen kuvastuu omaleimaiseksi alueeksi, jossa ei niin pidetä meteliä. Varsinkaan itsestä.

Asukkaat tuntuvat perin vaatimattomilta ja hiljaisilta. Puhelinkeskustelut ajautuvat pitkälliseen pohdintaan luonnon tilasta, ja siellä liikkumisesta. 

Haastatellut kyläläiset eivät toivo hakkuita alueelle.

Pitäisikö keskusteluun ottaa mukaan myös metsäbiologit?

Pöydät notkuvat lämpimäisistä, ja pumpputermarit nököttävät vierekkäin. Valmiiksi lautaselle asetettu torttu maistuu erinomaiselta, ja loraus kermaa leivoksen päälle tekee ihmeitä. 

Suomen Metsäyhdistyksen järjestämää Metsä-päivien keskustelutilaisuutta Helsingissä juontaa Yleisradion Matti Heikkilä. Keskustelu lähetetään suorana Rovaniemen Tiedekeskus Pilkkeen tiloihin. 

Metsäkeskustelu on osa Yleisradion Hyvin sanottu – Bra sagt -hanketta. 

Metsäyhdistyksen sivuilla kerrotaan avajaistapahtuman keskustelusta, jossa “erimielisten ihmisten kohtaaminen muuttuu voimavaraksi”. 

Mukana keskusteluissa ei ole luonnonsuojelijaa tai monimuotoisuuteen perehtynyttä luonnontieteiden edustajaa. Ainoa tieteen edustaja lienee Pellervon taloustutkimuksen taloustutkimusjohtaja Paula Horne. Horne on ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen maisteri.

Ohjattuun kysymys-vastaus-rinkiin on saatettu keskustelemaan myös ihmisiä, jotka ovat hankkineet pieniä aloja metsää silkasta uteliaisuudesta. Heille merkitsee eniten luontoarvot ja rauha. Kaikki keskustelijat tuntuvat kuitenkin kannattavan metsän hoitamista.

Helsingin avajaiskeskustelun jälkeen ohjelma jatkuu tiedekeskus Pilkkeen tiloissa Rovaniemellä. Keskustelun teemana on pohjoisen metsät.

Vajaan kahden tunnin aikana valtio-omisteisista pohjoisen metsistä ei juurikaan puhuta. Paneeliin on kuitenkin saapunut Metsähallituksen Metsätalous Oy:n Ossi Pesälä.

Pesälä kiteyttää puheenvuoronsa, jossa hän lainaa Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmaa. 

“Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.”

“Suojelu, taloudellinen toiminta ja virkistyskäyttö on Metsähallituksen ytimessä.”
– Ossi Pesälä, Metsähallitus

Metsähallitus pohtii toimia uuden tiedon valossa

Useat yhteydenottopyynnöt alkavat tuottaa tulosta tiedusteltaessa Käyrästunturin alueen hakkuusuunnitelmasta. Sähköpostiviestit ja puhelinsoitot laskeutuvat hiljalleen Metsähallituksen Lapin aluejohdolta alaspäin. 

Yhdeksi vaihtoehdoksi tarjotaan Metsätalous Oy:n tiimiesimies Ossi Pesälää. Hän kuitenkin kieltäytyy haastattelusta, koska ei omien sanojensa mukaan tunne aluetta hyvin johtuen tuoreesta työtehtävästä.

Pesälä suosittelee soittamaan suunnittelupäällikkö Lauri Karvoselle.

“Metsähallituksella on hakkuusuunnitelma Käyrästunturin alueella, ja se on myös merkitty maastoon”, kertoo Karvonen. 

Karvonen kertoo haastattelun jälkeen lähetetyssä sähköpostissa, että hakkuusuunnitelma on kooltaan noin 40 hehtaaria, ja se koskettaa Käyrästunturin välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa Kuusivaaraa.

Alueella on määrä tehdä 0,3 hehtaarin kokoisia pienaukkoja ja peitteistä metsähakkuuta. Kyseisellä hakkuumenetelmällä tarkoitetaan tiheään kasvaneen metsän harventamista. 

Kuusivaara on kartoittajien toimesta huomioitu arvokkaaksi, ja luonnonsuojelullisesti merkittäväksi kohteeksi. 

Suunnitelmat Käyrästunturin alueella on aloitettu Karvosen mukaan vuosi sitten. Hakkuiden toteutusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. 

Karvonen korostaa alituiseen metsätalouden ja virkistystoiminnan yhteensovittamista. 

Kysyttäessä Karvoselta alueen uhanalaisesta ekologiasta suhteessa hakkuisiin, hän toteaa, että on metsiä, joita on hyvä hoitaa. Hänen näkemyksensä mukaan hyvin suunnitellut hakkuut eivät vaikuta alueen monimuotoisuuteen.

"Tietyllä tavalla hoidamme metsänhoidollisesti sitä puustoa."

Aluetta kartoittanut joukko on lähettänyt Metsähallitukselle ennakkotiedon käynnistä ja Käyrästunturin suojelupotentiaalista syyskuussa.

Karvonen kertoo puhelimessa, että ei ole nähnyt sähköpostia, mutta korjaa asian myöhemmin. Hän luuli puhuttavan toisesta sähköpostista, jossa ilmoitetaan kaikki uhanalaishavainnot, ja tarkat tiedot Käyrästunturin alueen metsäkartoituksesta.

“Jos tietoa on enemmän, niin asioita tulee punnita uudelleen”, linjaa Karvonen.

Käyrästunturilla voi nähdä metsän

Kylmänkostea tutkimusretki alkaa tulla päätökseensä, ja matka jatkuu kohti tunturin reunaa. Isot saappaat ja liukas kivikkoinen rinne saa etenemisen näyttämään laskettelemiselta. Ei tosin aikaakaan, kun teroittamattomat saappaan kantit pettävät, ja painovoima vetää velton tutkimusmatkailijan kohti kivikasaa. 

Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin. 

Tunturin jyrkässä seinässä kasvaa vanhaa kippuraista puustoa. Järkälemäisiä runkoja lepää lumen peitossa. Vastaavanlaisia jättimäisiä puunrunkoja näkee harvoin.

Juuri tällaiset puut ovat erityisen tärkeitä monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Ne tarjoavat ravinnon tai kodin lukemattomille eri eliöille. 

Käyrästunturin pohjoispuolella on runsaasti jo suojeltua aluetta, lähes 500 hehtaaria. Siellä sijaitsee lampia ja soita. Suojeltu kokonaisuus rajautuu Käyrästunturin juureen.

Sen sijaan itse Käyrästunturi, ja sen juuressa sijaitsevat lähialueet on tällä hetkellä merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jossa on virkistyskäyttöä. Mitään virallista suojelua näillä alueilla ei ole.

Olli Manninen vieraili Rovaniemellä marraskuussa, ja tapasi Metsähallituksen edustajia. He kiersivät yhdessä Rovaniemen alueen metsiä. Hänen näkemyksensä mukaan kiistely vanhoista metsistä on nykytiedon valossa turhaa.

“Kyllähän luonnonsuojelupuoli on ollut liian hiljaa, ja valta on metsätaloudella. Mikä tahansa hakkuu on uhka monimuotoisuudelle, mutta ennen kaikkea ongelma on vanhojen arvokkaiden metsäalojen kaataminen.”

Rovaniemen vierailu tuotti varovaisen positiivisen olon Manniselle. Metsähallitus on hänen mukaansa lupautunut pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja toimia.