Hengityksen tie mukavuusalueen ulkopuolelle

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Vilja Tuohino

Jouduin ensimmäisen kerran tekemisiin selkäkipujen kanssa jo viiden vanhana kun olimme perheeni kanssa kesäisessä mansikanpoiminnassa. Maantasossa kyykisteleminen pisti pienen selkäni jumiin. Siitä lähtien olen aina tasaisin väliajoin kärsinyt eri puolille selkärankaa tai jalkoja säteilevistä kivuista. Muutama vuosi sitten uskalsin ennakkoluuloistani huolimatta lähteä joogakurssille. Laji oli mielikuvissani lähinnä intiahippien mystiikankaipuuta ja itsensä erikoisiin solmuihin vääntämistä.

Huomasin nopeasti ainakin astangajoogan olevan itselleni hyvä keino liikkua ja parantaa kehon vaivoja. Harjoituksen avaavan ja lopettavan Ommantran lisäksi en edes tarkkaan katsomalla nähnyt minkäänlaista hörhöilyä vaan tiukkaa ruumiinkuria ja kehoa avaavia venytyksiä. Alaspäin katsova koirani (eräs jooga -asana eli asento) oli tippua kuonolleen, mutta ryhmäliikunnan paine sai otsan hikipisarat kuivumaan ja jaksoin harjoituksen loppuun. Viimeisenä joogassa tehdään loppurentoutus, eli maataan lattialla tarkoituksena saada jokainen ruumiinosa niin löysäksi kuin mahdollista ja tyhjentää mieli kaikista ajatuksista. En ole koskaan pitänyt lattialla makaamisesta tai istumisesta, mutta loppurentoutuksessa joogamatto oli maailman paras ja pehmein sänky.

Harjoituksen jälkeen olo tuntui energiseltä, nälkäiseltä ja iloiselta ja päättelin joogan olevan parhaita asioita mitä voin itselleni tehdä. Silti olen laiska kävijä ja harjoituksen aloittaminen tuntuu vaikealta, sillä mieleni vastustaa sitä kerta toisensa jälkeen, vaikka rationaalinen aivojeni osa tietääkin kaikki saavutettavat hyödyt. Selkäni ei ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa kuin säännöllisen joogaamisen jälkeen.

Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin.

Rovaniemeläinen joogaopettaja Solja Temmes kertoo, että joogaa on perinteisesti opetettu yksilöllisesti, opettajalta oppilaalle. Nykypäivänä tähän on harvoin mahdollista ja itsekin vierastin alussa paljon ryhmässä tekemistä. Koin että muut ovat niin paljon notkeampia ja parempia, että asanoille nauravat harakatkin. Vasta useamman kerran jälkeen opin keskittymään pelkästään itseeni. ”Ryhmässä helposti vertailee itseään muihin, vaikka kyse on tutkimusmatkasta omaan kehoon. Koetankin opettaa, ettei ole mitään väliä millainen oma keho on, sillä jokainen tekee harjoituksen omista lähtökohdistaan. Jos siitä saa jotain positiivisia vaikutuksia, kuten rauhallisuutta, rentoutta ja voimaa niin kaikki on plussaa. Koen että pysähtyminen on välttämätöntä kaikille ihmisille ja joillekin se voi olla helpompaa liikkeen muodossa. Esimerkiksi television katselu kuluttaa energiaa, aivoille on paljon rentouttavampaa viedä huomio omaan hengitykseen”.

Nykypäivänä länsimaalainen jooga saattaa näyttäytyä esimerkiksi instagramia seuraaville pelkkää viherpirtelöä ja raakaruokaa syövien mallinvartaloisten nuorten naisten kilpailuna siitä, kuka kuvaa atleettisimman asentokuvan itsestään. Onko täällä harrastettava jooga vain intialaisesta perinteestä varastettua terveystrendikästä imagon rakentamista? Nykymuotoinen jooga on saapunut länsimaihin 1900-luvun alussa, jolloin on kehittynyt erilaisia fyysisen joogan tyylejä. Yhtä joogaperinnettä ei siis ole olemassa, vaan harjoitusta on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin eri aikoina. Silti sen filosofinen ydin on säilynyt samana tuhansia vuosia. ”Jooga on valtava ilmiö, johon mahtuu paljon kulttuurisia tekijöitä, se mitä aikoinaan on opetettu, ei sovi tähän länsimaiseen elämäntapaan. Arvopohja säilyy vaikka kulttuurit ja tulkinnat muuttuvat. Joogan perustana on ajatus siitä, että keho ja mieli ovat yhtä ja vaikka harjoitusta tekisi millä asenteella se vaikuttaa myös mieleen, joten kyseessä on oikeastaan elämäntapa, joka käsittää paljon muutakin kuin pelkän fyysisen harjoituksen”, Temmes kuvailee.

Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja.

Eräs omista suosikkiartisteistani Jah9, tekee dubja jazzvivahteisen roots reggaen lisäksi joogaopettajan työtä. Hänen filosofianaan on viedä jooga jamaikalaisiin gettoihin, joissa olisi tärkeää vahvistaa nuorten itsetuntoa ja ylpeyttä omista juuristaan, jotteivat köyhissä oloissa kasvavat ihmisentaimet tarttuisi aseeseen, vaan kehittäisivät yhteisöään. Rastojen messiaana palvoma Etiopian entinen kuningas Haile Selassie I oli myös astangajoogan harrastaja. Jah9 on järjestänyt yoga on dub -tapahtumia, joissa joogataan rauhallisen dub-musiikin tahtiin. Joogan voi siis nähdä muokkautuvana perinteenä, jonka voi valjastaa oman päämääränsä palvelukseen. Myös Solja Temmes on käyttänyt musiikkia osana harjoitusta. ”Ennen minulla oli sellainen periaate, etten käytä musiikkia harjoituksessa ja edelleen tykkään tehdä harjoituksen keskittymällä hengitykseen ikään kuin musiikkina. Nyt olen käyttänyt sitä jopa ohjauksessa, musiikki on niin ihmeellinen energiavärähtelyyn vaikuttava asia, ja osana joogaharjoitusta sillä on uskomaton vaikutus”.

Joogaa on jopa Rovaniemellä tarjolla moneen makuun ja tarpeeseen. Astangajooga Lapin viikkotuntien ja Soljan ohjaaman lauantaisen, syviä venytyksiä sisältävän yin -joogan lisäksi opetusta voi saada ainakin Rovaniemen joogayhdistykseltä, joka keskittyy hathajoogaan. Energioihin painottuvaa kundaliinijoogaa on tarjolla Marja Lehtisen ja Heli Hellstrandin opettamana. ”Keskustassa on loistava sertifioitu astanga-opettaja Bela Lipat, joka on opettanut ympäri maailmaa, hän on anatomisesti erittäin tarkka opettaja, jolta olen itsekin oppinut paljon. Hanna Kuosmanen taas opettaa vapauttavaa joogaa, jossa mennään todella syvälle asanoihin, maadoitetaan keho ja suoristetaan selkäranka, Temmes kertoo” Rovalan opistossa on erilaisia joogamuotoja ja muutenkin Rovaniemen tarjonta on erinomainen ja ennen kaikkea edullinen. Helsingissä saattaa joutua maksamaan 25 euroa tunti, puhumattakaan New Yorkin trendialueista.

Solja Temmes uskoo jokaisen löytävän sopivan joogamuodon kokeilemalla ja kehoaan kuuntelemalla. ”Tyylejä on monenlaisia, joten kannattaa miettiä omaa elämäntilannetta kaipaako esimerkiksi rauhoittumista kiireisen elämän vastapainoksi. Astanga on todella hyvä fyysinen harjoitus, jossa on kaikki puolet läsnä, toisaalta jos liikkuu paljon yin-jooga voi olla hyvä vastapaino, maadoittava harjoitus. Emme ole kuitenkaan koneita, täytyy olla herkkä sen suhteen mitä kaipaa. Nykypäivänä trendit vaihtuvat nopeasti ja joskus tuntuu että ihmiset siirtyvät liian nopeasti uuteen. Joogaan liittyy keskeisesti se, että teet määrätietoisen valinnan, kunnioitat harjoitusta ja testaat miten se toimii sinun kohdallasi, miten kehosi reagoi siihen Yksi joogan suurimmista opetuksista on, että vaikkei se tunnu joka päivä hyvältä se kuitenkin tekee hyvää”.

Intiassa sanotaan, että ihmisen todellisen iän voi tarkastaa hänen selkärankansa kunnosta ja että se joka hengittää vain puoliksi elää vain puoliksi. Normaalisti hengityksemme on hyvin pinnallista. ”Usein joogaharrastus alkaa jonkun vaivan, kuten unettomuuden tai selkäkivun vuoksi. Jos on kehon kanssa ongelmia, kannattaa valita sen parannukseen sopiva joogamuoto. Kaikissa länsimaisen joogan muodoissa hengitys on todella tärkeää, on olemassa paljon tieteellistä tutkimusta hengityksen vaikutuksesta esimerkiksi stressiin. Jännitämme kehoa paljon ja tämä jännitys kasaantuu, kun opettelemme hengityksen uudestaan ja se pääsee vatsaan asti, vaikutus aineenvaihduntaan ja kehon toimintoihin on uskomaton. Muutenkin elämässä asioita alkaa tapahtumaan vasta kun menee mukavuusrajansa ulkopuolelle, Solja Temmes kuvailee.