Terrorismi ja sen uhka Suomessa
Teksti ja kuva Matias Partanen
Infografiikka Juho Hiilivirta
Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan terrorismi on herkullinen aihe tutkijalle: tutkimus voi käsitellä terrorismin kohteita, sille leimallista väkivaltaa sekä erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pääpaino tutkimuksessa on vuosien saatossa siirtynyt selittämisestä ymmärtämiseen, millä on hyöty myös torjunnan kannalta, sillä ymmärrys antaa keinot puuttua esimerkiksi radikalisoitumiseen.
Terrorismi, tai oikeastaan terrori, esitettiin terminä ensimmäisen kerran Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä. Vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit teloittivat tuhansia vastustajikseen katsomia giljotiinilla. Terrorismi ei siis ole yksiselitteisesti valtiovaltaa vastaan taistelevien metodi – se voi myös olla vallanpitäjien väline pitää kansa kurissa ja nuhteessa. Terrorismi voi olla myös sorretun viimeinen tai ainoa käytettävissä oleva keino sortajaa vastaan. Tästä pääsemme Portaankorvan mukaan kliseiseen toteamukseen yhden terroristista ja toisen vapaustaistelijasta, mikä ainakin vielä 90-luvulla otettiin myös terrorismin tutkimuksessa jossain määrin vakavasti. Erään tulkintatavan mukaan terrorismia ei välttämättä tulisi omana käsitteenään, vaan yhtenä väkivaltarikollisuuden ilmiönä. Terrorismin määritteleminen onkin yksittäistapauksissa vaikeaa. ”Voitaisiinko jopa ajatella, että terrorismista olisi ideologiaksi”, Portaankorva kysyy.
Rote Armee Fraktion
Terrorismin tavoitteena on usein vallankumous väkivaltaisin keinoin. Jäsenille toiminta voi olla lähestulkoon elämäntapa. Saksan liittotasavallassa vaikuttanut Punainen armeijakunta, joka toimi vuosina 1970–1998, on yksi esimerkeistä. Ryhmän vasemmistoradikaalit pyrkivät kommunistiseen kansannousuun Länsi-Saksassa. Ironisesti ryhmän jäsenet olivat itse mieltyneet ylelliseen elämään. Liikkeen juuret olivat 1960-luvun opiskelijaliikkeessä, joka vähitellen radikalisoitui väkivallan asteelle. Ryhmän jäsenet harjoittelivat Lähi-Idän koulutusleireillä, ryöstivät pankkeja, tekivät salamurhia ja tuhopolttoja sekä pommi-iskuja. Punaisen armeijakunnan kaupunkisota päättyi kahdeksansivuisen ilmoituksen myötä 20. huhtikuuta 1998, lähes 28-vuotisen toiminnan jälkeen.
Terrorismi voidaan nähdä myös sodankäynnin taktiikkana, jolla kylvetään kauhua linjojen takana. Käsitteellinen ero terrorismin ja sissisodan välillä on hankala. Terroristi edustaa tietyllä tavalla sissisodan äärimmäistä muotoa, jossa yhteydenotot ovat kokonaan korvautuneet kätkeytymisellä ja terroriteoilla. Kansainvälisen lain kannalta ero sissiliikkeiden ja terroristijärjestöjen välillä voidaan tehdä luokittelemalla terroristeiksi ne, jotka itsekin katsovat asettuvansa sodan lakien ulkopuolelle. Terroristi määritellään rikolliseksi, mikä ainakin teoreettisesti erottaa hänet sissistä.
Ongelmallisia ovat esimerkiksi terrorismin käsitteelliset rajat suhteissa muihin poliittisen väkivallan muotoihin, kuten radikaaleihin ideologioihin, aseelliseen oppositiotoimintaan, sissisodankäyntiin, perinteiseen sodankäyntiin, poliittisiin murhiin, kouluammuskelujen tapaisiin yksilöiden tekemiin joukkomurhiin, materiaaliseen sabotaasiin ja ylipäätään jonkin hallituksen vastustamiseen.
Terrorismille on usein tyypillistä välillinen väkivalta. Sen vaikuttamisen kohteena eivät ole ensisijaisesti sen välittömät uhrit, jotka ovat vain sijaiskärsijöitä terroristien todellisten suunnitelmien toteuttamiseksi. Terrorismi ei myöskään ole kaoottista tai spontaania, vaan suunnitelmallista, poliittisesti motivoitunutta ja järjestäytynyttä toimintaa. Toki yksittäisiäkin tekijöitä on ollut, mutta heitä yhdistää kuitenkin laajempaan poliittiseen kontekstiin esimerkiksi ideologinen sidos.
Terrorismi ja julkisuus
Terrorismin teho perustuu suurelta osin sen julkisuusvaikutukseen. Näyttävillä teoilla saadaan luotua pelon ilmapiiriä. Terrorismi ja media kulkevatkin käsi kädessä – mitä enemmän terrorismille annetaan palstatilaa, sitä parempi terroristien kannalta. Viime vuosina terroristien ja median suhde on kehittynyt entisestään. Nykyään esimerkiksi ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.
ISIS kykenee tuottamaan omaa ammattimaista propagandaansa muun muassa Dabiq-verkkolehden ja videoiden muodossa.
Terrori-iskujen yhteydessä puhutaan usein vastuun ottamisesta. Tapa on peräisin Irlannin tasavaltalaisarmeijan tavasta soittaa viranomaisten varta vasten ilmoittautumista varten perustettuun puhelinnumeroon tehdyn iskun jälkeen. Tällä tavalla pysyttiin kärryillä siitä, kuka oli iskun taustalla. Nykyään vastuun ottaminen iskusta ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että jokin taho olisi vastuussa teosta. Terroristiryhmille vastuun ottaminen esimerkiksi epäselvistä onnettomuuksista on taitavaa mediapeliä.
Terrorismin juridinen määrittely
Kun akateeminen tarkastelu lähestyy ilmiötä sen ymmärtämisellä ja selittämisellä, on viranomaisen taas määriteltävä se juridiselta kannalta. Suomessa viranomaisen toiminnan on perustuttava lakiin, ja niin sanotuista terrorismirikoksista säädetään rikoslain 34a-luvussa. Laki nimenomaisesti kriminalisoi tietyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset, kuten terroristiryhmän johtamisen, murhat ja pahoinpitelyt, terroristiryhmän toiminnan edistämisen ja värväyksen.
Terroristiseksi tarkoitukseksi katsotaan vakavan pelon aiheuttaminen väestön keskuudessa, valtion hallituksen tai viranomaisen tai kansainvälisen järjestön pakottaminen johonkin, jonkin valtion valtiosäännön oikeudeton kumoaminen tai valtion oikeusjärjestyksen horjuttaminen, erityisen suuren vahingon aiheuttamisen yhteiskunnalle tai kansainväliselle järjestölle. Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälisiä tai niihin rinnastuvia järjestöjä, kuten EU:ta, YK:ta tai Punaista Ristiä.
Ylitarkastaja Portaankorva tunnustautuu juridisen näkökulman kannattajaksi. Kovat, lakiin perustuvat keinot terrorismin puuttumiseen eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Portaankorvan mukaan terrorismin syihin pyritään vaikuttamaan pehmeämmin keinoin ennen kuin mitään rikosta on edes välttämättä tapahtunut. Syihin, kuten nuorten miesten toimettomuuteen, syrjäytymiseen sekä radikalisoitumiseen pyritään puuttumaan erilaisten viranomaisten kuten poliisin ja sosiaalitoimen sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä. Valtioneuvosto asetti vuonna 2012 hankkeen valmistelemaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Toimenpideohjelman tavoitteena on ehkäistä kaikkea väkivaltaa, jota perustellaan aatteilla tai ideologioilla. Vaikka terrorismintorjunnan päävastuu on poliisilla, pyritään ekstremismiin puuttumaan jo sen varhaisissa vaiheissa. Uhkana voivat myös muodostaa konfliktialueilla taistelemassa käyneet ja sieltä palanneet ihmiset.
”Osa voi muodostaa uhkan sieltä saatujen oppien ja ideologian vuoksi. Toiset taas ovat palanneet. sieltä rikkinäisinä ja he voivat olla monimuotoisen avun tarpeessa”, Portaankorva sanoo.
Terrorismi nykyajassa
Terrorismi ammentaa oikeutuksensa niin maallisista kuin uskonnollisistakin kysymyksistä. Poliittinen ja nationalistisseparatistinen terrorismi on jäänyt tällä vuosituhannella islamistisen terrorismin varjoon, ja esimerkiksi Euroopasta etnisseparatistinen terrorismi on Portaankorvan mukaan kadonnut käytännössä kokonaan.
Sen sijaan Koraanin ääritulkinnasta oikeutta ammentava islamistinen terrorismi on ollut yksi 2000-luvun näkyvimmistä. Tuhoisten iskujen myötä tämän tyyppisen terrorismin näkyvyys läntisessä mediassa on ollut lähes päivittäistä ja se on tuonut Lähi-Idän tapahtumat myös osaksi suomalaisten kahvipöytäkeskusteluja.
Myös vielä 90-luvulla julkisuudessa näyttäytynyt termi valtioterrorismi on kadonnut. Termillä viitataan yleensä ilmiöön, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy terrorismin piirteitä täyttäviin tekoihin. Näitä ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, joiden kohteena voivat olla jopa täysin syyttömät tai ulkopuoliset ihmiset.
Yhdysvallat on luokitellut erinäisiä valtioita terroristeja tukeviksi. Näitä on tai on ollut ainakin Iran, Irak, Pohjois-Korea, Libya ja Sudan. Libyan katsottiin ainakin tukeneen Skotlannin Lockerbien kylän yläpuolella räjähtäneeseen koneeseen pommin asettaneita. Libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen.
Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy.
Islamistisesta terrorismista puhuttaessa yritetään olla leimaamatta uskontoa. Uskonto on jihadisteille hyödynnetty peruste, mutta ei kuitenkaan tekojen syy. Motiivit voivat löytyä esimerkiksi kalifaatin perustamisesta tai Koraanin ääritulkinnasta. Terroristisiin tekoihin syyllistyvien tavoitteina voivat olla puhtaan terrorin lisäksi värväys sekä iskujen yleisön puhuttelu. Tämä yleisö koostuu muista ääriradikaalisti tulkitsevista. Perustettuun kalifaattiin saapuu muualta puhdasoppiseen elämään haluavia.
Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistonlehtori, dosentti Aini Linjakumpu on tutkinut poliittista islamia. Hän on kirjoittanut aiheesta teoksen Islamin globaalit verkostot. Linjakummun mukaan islamistinen terrorismi on viime vuosikymmeninä muuttanut muotoaan.
”Muutos ei välttämättä ole suuri, mutta sellainen on tapahtunut. Al-Qaida ja ISIS ovat liikkeinä erilaisia. Al-Qaida oli luonteeltaan ylikansallinen ja sen pyrkimykset olivat poliittisia, mutta epämääräisiä. ISIS on omalta osaltaan muuttanut jihadismin kenttää. ISIS:in toiminta on hyvin vahvasti paikkaan ja tilaan liittyvää toimintaa. Se pyrkii saamaan ja säilyttämään kalifaatille konkreettisen alueen.”
Kalifaatilla tarkoitetaan ISIS:in Irakin ja Syyrian alueelle perustamaa ”Islamilaista valtiota”, jossa sovelletaan šaria-lakia. ISIS:in hallinnassa oleva kalifaatti käsittää noin Belgian kokoisen maa-alueen. ISIS ja kalifaatti nousivat Irakin sodan ja Syyrian sisällissodan tuhkista. Siemenen toiminnalle oli istuttanut alueella toiminut Al-Qaida. ISIS taas on lyhenne Irakin ja Syyrian islamistista valtiosta.
Portaankorva ei pidä ISIS:tä sinänsä mitenkään uutena ilmiönä. Poikkeuksellisena hän pitää kuitenkin liikkeen ennennäkemätöntä raakuutta ja julmuutta, josta jopa Al-Qaida on sanoutunut irti. Järkyttävillä toimillaan järjestö on saavuttanut ennennäkemättömän mediahuomion.
Näkyvä toimiminen internetissä pitää myös yllä radikaalin viestin läpimenoa ja värväystä. ISIS ja muut sen kaltaiset ääriliikkeet hyödyntävät sosiaalista mediaa taitavasti, ja pystyvät vaikuttamaan juuri siihen kohderyhmään, joka on ääri-ideologioille otollisin. Myös Al-Qaida pyrki vaikuttamaan monin eri tavoin esimerkiksi Inspire-lehteä julkaisemalla, mutta vasta ISIS on onnistunut ottamaan modernin viestintäteknologian kokonaisuudessaan haltuun.
”Ääriliikkeiden värväyksen kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti nuoret miehet. Eivät viisikymppiset tee vallankumouksia. He voivat johtaa niitä, mutta toimeenpaneva voima ovat nuoret”, Linjakumpu summaa.
Tämän puolesta puhuu myös Suojelupoliisin tiedoissa olevien Syyriaan ja Irakiin lähteneiden taustat: ikäjakauma on 19-50 vuotta, mutta lähes puolet on joko 25-vuotiaita tai alle sen. Portaankorvan mukaan Suojelupoliisilla on tieto noin 70 konfliktialueelle lähteneestä. Euroopan alueelta lähteneitä on noin 5000.
”Lähtijöiden suurta määrää selittää nykyaikaisen jihadin helppous. Syyriaan ja Irakiin on verrattain helppo päästä. Verkossa jaetaan ohjeita siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mihin mennä”, Portaankorva selittää.
Mikä jihadissa vetoaa?
Linjakummun mukaan syy ISIS:in vetovoimaan voi olla merkitysten kriisissä. Merkitysten kriisillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa modernisaation nopean etenemisen myötä merkitykset katosivat ihmisten elämästä. ”Ihminen haluaa olla jotain. Tehdä jotain tärkeää. Kun miettii esimerkiksi toisen sukupolven muslimia tai käännynnäistä Lontoon lähiössä tai jossain muualla, voidaan huomata, ettei tällaisen ihmisen asema ole välttämättä mitenkään helppo”, Linjakumpu toteaa.
Tällaisilla henkilöillä voi olla hankalat eväät olla ja saavuttaa asemaa missään länsimaassa. Työllistyminen voi olla valtaväestöä hankalampaa, osallisuus yhteiskuntaan voi olla heikko ja asema omassa yhteisössäkin voi olla huono. Tällaisessa tilanteessa ISIS:in tarjoama maailmankuva voi olla houkutteleva. ”ISIS voi näyttäytyä sellaiselta taholta, joka konkreettisesti tekee jotain. Sen tarjoama visio maailmasta on selkeä. Tällainen liike tarjoaa väylän olla jotain.”
Konfliktialueille lähtevillä ihmisillä ei ole mitään selkeää profiilia Suomessa. Matkustaneista noin viidesosa on naisia ja mukana on myös lapsia. Viime aikoina lähtijöiden pyrkimys on lähes poikkeuksetta osallistua väkivaltaisen ryhmän toimintaan. ”Uusia lähtijöitä on yhä vaikeampi tunnistaa ennalta. He salaavat lähtönsä todella hyvin, ja lähtö perheillekin tulee yllätyksenä”, Portaankorva toteaa.
Yhtenä päivänä nuoren somepäivitykset saattavatkin tulla Syyriasta tai Irakista.
Kohdistuuko Suomeen uhkaa?
Linjakummun mukaan tavallisen kansalaisen kohdalla tilannetta voidaan verrata auto-onnettomuuden uhkaan: se on olemassa, mutta kannattaako sen antaa vaikuttaa omaan elämäänsä? Tilastojen valossa auto-onnettomuuden uhriksi joutuminen on globaalistikin ajateltuna huomattavasti todennäköisempää kuin terroristi-iskussa menehtyminen. Myös Portaankorva pitää uhkaa edelleen matalana.
”Suomi on edelleen niin sanotusti matalan riskin maa. Terrorismista murehtiminen kannattaa siis edelleen jättää viranomaisten harteille. Lintukoto emme kuitenkaan enää valitettavasti ole, hän toteaa.”
Terrorismin uhka-arvion, joka annettiin 3. marraskuuta viime vuonna, mukaan Suomeen kohdistuva terroriuhka on kohonnut ja monimuotoistunut vuoden 2014 tasosta. Terroristijärjestöjen suunnitelmallisten iskujen uhka on matala, mutta yksittäisten terroristien väkivallantekojen uhka on edelleen kohonnut Suojelupoliisin kesäkuussa 2014 antaman arvion jälkeen.
Syyriaan lähteneissä Suojelupoliisia huolestuttaa muun muassa konfliktialueella opitut taidot ja madaltunut kynnys väkivaltaan, mutta myös Suomi-kuvan leviäminen äärijärjestöjen keskuudessa. Suotavaa ei myöskään ole se, että Suomesta muodostuu tukialue ja levähdyspaikka terroristeille.
Ulkopoliittiset seuraukset olisivat voimakkaat, jos joskus kävisi ilmi, että Suomen alueella on suunniteltu muualla tehtävää terroritekoa.
Uhkan kasvuun ovat vaikuttaneet kaksi toisiaan vahvistavaa negatiivista kehityssuuntaa: suojaavien tekijöiden murentuminen ja terroristikytkösten laadullinen muutos. Internet, sosiaalinen media, maahanmuutto ja matkustaminen ovat pienentäneet maailmaa. Erilaisten terrorististen ryhmittymien määrä on kasvussa, ja nämä kilpailevat myös keskenään mediahuomiosta. Myös todellisten kytkösten määrä on kasvussa: nykypäivänä on yhä useampia henkilöitä, jotka ovat toimineet ase kädessä tuolla jossain.
Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300.
Suojelupoliisin terrorismintorjunnan kohdehenkilöitä on yli 300. Heillä on eriasteisia yhteyksiä, jotka pitävät sisällään myös yhteyksiä Al-Qaidaan ja ISIS:in. Usein nämä ovat kytköksissä kansainvälisiin konflikteihin ja konfliktialueisiin. Tietoihin ei ole kuitenkaan tullut konkreettisia iskusuunnitelmia. Myös turvapaikanhakijoiden vaikutus uhkakuvaan on otettava vakavasti, vaikkei tällä hetkellä olekaan viitteitä siitä, että turvapaikanhakijoiden keskuuteen olisi todellisuudessa soluttautunut terroristeja.
Kristallipalloon katsominen vaikeaa
Linjakumpu ei usko, että ISIS:in kaltainen ideologia tekisi maailmanvallankumousta. Hän haluaa uskoa, etteivät ihmiset pääsääntöisesti haluaa elää sellaisessa maailmassa, jota ISIS edustaa.
”Usein tällaisilla liikkeillä on elinkaari. Esimerkiksi Al-Qaidalla nousu kesti kauan, ja järjestö saavutti kulminaatiopisteensä 2000-luvun alussa. Se alkoi menettää vaikutusvaltaansa 2010-luvun alussa. Myös ISIS:illä on oma elinkaarensa. Se ei välttämättä vielä ole saavuttanut omaa kulminaatiotaan, mutta se ei välttämättä ole kaukana”, Linjakumpu ennustaa.
Tällä hetkellä ISIS:in tavoitteena on laajentaa kalifaattia ja sen vaikutusvaltaa. Tähän kuuluvat iskut länsimaissa, mutta myös muissa muslimivaltioissa, joiden hallintoa se pyrkii horjuttamaan. ISIS yrittää myös lisätä vaikutusvaltaansa niin sanotun kolmannen rintaman alueella, johon kuuluvat muun muassa maltilliset, mutta suuret muslimimaat kuten Indonesia ja Bangladesh.
Suomalaisen kannalta tämä muodostaa uhan joutua iskun tai kidnappauksen uhriksi muualla kuin Suomessa. Suomen kohdalla pahimman uhkan muodostavat niin sanotut yksinäiset sudet, joiden suunnitelmiin viranomaisten on todella vaikea puuttua. Portaankorva ennustaa, että kansainvälinen tiedusteluyhteistyö tulee jatkossa korostumaan terrorismin kukistamiseksi. Tällä hetkellä Suomi on riippuvainen muiden valtioiden tarjoamasta tiedustelutiedosta ulkomaiden osalta. Suojelupoliisilla ei ole toimivaltaa ulkomailla. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua, jos Suomeen säädetään tiedustelulainsäädäntö, joka antaisi suomalaisille viranomaisille laajemmat toimivaltuudet.