University of Lapland debating society

Teksti Matias Partanen
Kuvitus Maria Tuunanen

Kyky puhua on ihmisyyden perustaito, ja nykyajan ammateissa kommunikointitaitojen merkitys korostuu. Vakuuttavasti argumentoivan on helppo vaikuttaa muihin ihmisiin. Historiamme tuntee puheita, jotka muuttivat maailmaa. John F. Kennedyn ”Ich bin ein Berliner”, Kingin ”I have a dream” sekä Ronald Reaganin vaatimus Gorbatšoville, ”Tear down this wall”, ovat kiistatta jättäneet jälkensä historiankirjoihin.

Sanan säilä on taito, jota on harjoitettava tullakseen mestariksi. Harvempi on seppä syntyessään, ja Lapin yliopiston kielikeskus tarjoaa aiheesta kursseja. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Deniz Yildiz olikin saanut vaikutteita puheviestinnän kurssilta, ja suunnitteli viime syksynä väittelyseminaarin järjestämistä Rovaniemen European Law Students’ Associationille, ELSA Rovaniemelle.

”Juristeille retoriikka ja ilmaisun hallinta tulevat olemaan tärkeitä omassa työelämässä. Ne ovat olennainen osa juristin ammattia”, Yildiz pohtii.

”Toki taito on yleishyödyllinen alalla kuin alalla”, hän jatkaa.

Yildizin mukaan väittelytoiminta on yleistä muissa yliopistoissa, mutta se ei kuitenkaan ollut rantautunut napapiirille. ELSA:n seminaarin jälkeen Yildiz jäi pohtimaan, voisiko väittelyä alkaa harjoittaa esimerkiksi jonkinlaisessa yhteisössä. Oikeustieteitä myöskin opiskellut Oskar Toivonen tutustutti Yildizin Helsingin yliopistolla toimivaan väittelyihin keskittyvään yhdistykseen, joka on toiminut vuodesta 2001 lähtien. 

”Aloimme pohtia, miten saman konseptin saisi siirrettyä tänne Lappiin. Kävinkin Helsingissä niin kutsutussa harjoittelupäivässä tutustumassa toimintaan.”

Helsingin kerho käyttää väittelyissään kansainvälisiä sääntöjä, jotka perustuvat Britannian parlamentaariseen käytäntöön. Samoja sääntöjä, tai niiden muunnelmia, käytetään väittelyseuroissa ympäri maailman. Brittityylinen väittely on joukkuelaji, joka kehittää harrastajansa taitoja monipuolisesti niin argumentoinnissa kuin loogisessa ajattelussakin. Pyörää ei alettu keksiä uudelleen, vaan toimivaksi havaittu konsepti päätettiin siirtää lähes sellaisenaan myös pohjoiseen. 

Kerho on toiminut Lapin yliopistolla alkuvuodesta lähtien, ja kokoontumisia on järjestetty joka keskiviikko lomia lukuun ottamatta. Toistaiseksi osanottajat ovat koostuneet oikeustieteilijöistä, mutta järjestäjät toivovat kerholle poikkitieteellistä osallistujakuntaa. Esimerkiksi Helsingin kerhossa väittelijöitä on tieteenalasta riippumatta. Kerhon on järjestänyt myös näytösväittelyitä F-siiven Agoralla.

”Itse innostuin toiminnasta ja ajattelin, että se on yleishyödyllistä. On tärkeää pystyä puhumaan aiheesta kuin aiheesta ja argumentoida uskottavasti. Tätä kautta myös omasta epävarmuudesta voi päästä eroon ja kehittyä”, Yildiz kertoo.

Vaikka kerhosta ei opintopisteitä saakaan, tarjoaa kerho jotain pisteitä vielä paljon tärkeämpää: aitoa kehittymistä. Järjestäjien tarkoituksena on tulevaisuudessa rekisteröidä toiminta yhdistykseksi, jotta toiminnalle saataisiin jatkuvuutta ja ihmisiä, jotka ottavat kopin toiminnan harjoittamisesta.

”Yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista asioista väittelyissä on ollut se, että välillä on joutunut väittelemään sellaisen asian puolesta, jota ei välttämättä todellisuudessa kannattaisi. Se pakottaa ottamaan myös toisen ihmisen näkökannan huomioon ja asettumaan tämän asemaan. Se, jos mikä, kehittää ajattelua”, Yildiz summaa.