CV ei ole muinaisjäänne
Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Siiri Hirsiaho
Ansioluettelo eli latinaksi Curriculum Vitae ja arkikielessä ihan vain CV on kaikille tuttu asiakirja. Tuo jo antiikin aikaisena pidetty koonti omasta koulutus- ja työhistoriasta ei ole kuitenkaan menettänyt asemaansa työnhaun välineenä. Oikeastaan sen merkitys vain korostuu sitä mukaa kun ihmisten elannonhankintakeinot ja työhistoria muuttuvat yhä pirstaloituneemmaksi työnmurroksen kourissa.
Työhönvalmentaja ja kouluttaja Henna Nieminen on tekemisissä ansioluetteloiden kanssa päivittäin. Muun muassa TE-palveluille työnhakua ja uravalmennusta kouluttava Nieminen toteaa perinteisen CV:n olevan vielä voimissaan, mutta muuttuneena muotona.
”Ansioluettelot ovat menneet enemmän tuote- ja markkinointiesitteeksi omasta osaamisesta. Jos ennen vanhaan CV oli mustavalkoinen ja faktapohjainen, niin tänään siihen yritetään tuota myös omaa persoonaa mukaan.”
Markkinointihenkisyydestä huolimatta hyvän CV:n ainekset koostuvat kuitenkin samoista elementeistä kuin aikaisemminkin. Ansioluettelosta ei kannata tehdä vilkkuvaa joulukuusta vaikka se tietenkin mielenkiinnon herättäisikin, vaan pyrkiä mahdollisimman hiottuun ja tasapainoiseen lopputulokseen, jossa persoonaa voi tuoda esiin vaikka harrastusten kautta.
”Ansioluettelo on tavallaan jokaisen työnhakijan käyntikortti. Ensisilmäys on tärkeää vähän samalla tavalla kuin normaalissakin vuorovaikutuksessa. Mihin katse kiinnittyy ensimmäisenä ja miltä se näyttäytyy kokonaisuutena. Siihen kannattaa panostaa ja aika sekä vaiva pitääkin näkyä siitä”, toteaa Nieminen.
Suosittelijoilla iso rooli
Ansioluettelon rakentaminen kannattaa aloittaa valokuvasta. Minkälaisen kuvan laittaisin itsestäni treffipalstalle? Laita sama kuva ansioluetteloosi. Ansioluetteloon kannattaa Niemisen mukaan laittaa työkokemus 10–15 vuoden ajalta, joskin työtä vastaava olennainen työkokemus kannattaa nostaa paremmin esille kuin 15 vuotta vanha kesätyö.
”Hyvä ansioluettelo on rakenteellisesti hyvin jäsennelty, se on helppolukuinen sekä tarpeeksi tiivis ja ytimekäs. Harrastukset ja esimerkiksi vapaaehtoistyö kannattaa mainita, koska ne voivat antaa lisäarvoa työtehtäviin”, mainitsee Nieminen.
Pätkä- ja projektitöiden maailmassa ihmisten työhistoria pirstaloituu. Siksi suosittelijoita kannattaakin haalia edellisistä työtehtävistä etenkin aloilla, joissa piirit ovat pienet.
Suosittelijat ovat tosi iso juttu tänä päivänä. Rekrytoijat kiinnittävät huomiota suosittelijoihin ja usein myös soittavat heille, toteaa Nieminen.
Siinä missä CV on ihmisen käyntikortti ja keino kiinnittää hakijan huomio, se voi toimia myös toisinpäin. Huolimattomasti tehty CV kiinnittää huomion siinä missä hyvin tehty CV:kin, mutta lopputuloksena on usein ennemmin paperisilppuri kuin kutsu työhaastatteluun.
Ansioluettelon tekoa ei kannata vähätellä vaan siihen pitää oikeasti panostaa.
”Ansioluettelo kannattaa aina oikoluettaa jollain toisella. Kirjoitusvirheet, huolimattomuus ja toisto ovat ihan perusmokia. Myös hakijan oma suhtautuminen ansioluetteloon näkyy helposti lopputuloksessa. Ansioluettelon tekoa ei kannata vähätellä vaan siihen pitää oikeasti panostaa”, linjaa Nieminen.
Audiovisuaalinen CV tekee tuloaan
Siinä missä teknologia on antanut työnhakijalle mahdollisuuden erottua joukosta, on se antanut myös työnantajalle uusia välineitä rekrytointiprosessiin. Isoissa massahakuprosesseissa tai avoimissa hakemuksissa pitää usein täyttää yrityksen oma sähköinen hakemus, jossa kysytään usein lähes samat asiat kuin liitteenä lähetettävässä CV:ssä. Vaikka työ onkin käytännössä kaksinkertainen, niin nämäkin kaavakkeet kannattaa täyttää huolellisesti ja tyhjiin kohtiin kirjoittaa muutakin kuin lue CV:stä, sillä kaavakkeet ajetaan usein hakurobottien läpi, jotka poimivat tekstistä asia- ja avainsanat.
Myös audiovisuaaliset ansioluettelot ovat jo tätä päivää ja etenkin media-, markkinointi ja teknologia-aloilla jo osin arkipäivääkin.
”Audiovisuaalisen CV:n voi ajatella eräänlaisena hissipuheena. Siinä oma koulutus- ja työhistoria sekä muut tarvittavat tiedot esitellään tiivistettynä esimerkiksi minuutin aikana. Audiovisuaalista CV:tä voi harjoitella vaikka peilin edessä käsikirjoituksen avulla”, neuvoo Nieminen.
Oman minän brändäys ei rajoitu enää pelkkään ansioluetteloon, vaan esimerkiksi LinkedIn:n kaltaiset verkostoitumispalvelut ovat tietyillä aloilla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös omasta internetjalanjäljestä sekä eri sosiaalisen median profiileissa antamastaan kuvasta kannattaa pitää huolta, sillä työnantajat tapaavat katsastaa työnhakijan julkiset nettiprofiilit hyvinkin herkästi.
”Työhön valinnassa lopulta kuitenkin työnhakijan persoona, profiili ja työyhteisöön sopiminen ovat ratkaisevassa asemassa. Työnantajat etsivät lopulta hyvää tyyppiä, joka on halukas ja kyvykäs uuden oppimiseen, joustavuuteen sekä myös sitoutunut hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin”, toteaa Nieminen.
Aktiivisuus on kaikista ratkaisevin
Työpaikan etsinnässä aktiivisuus on kuitenkin kaikista tärkein asia. Niemisen mukaan piilotyöpaikkojen osuus työmarkkinoista on jopa 70–80 prosenttia. Nämä työpaikat eivät tule koskaan avoimen haun piiriin. Ne täytetään suhteilla, verkostoilla sekä työnhakijan omalla aktiivisuudella.
”Itselleen voi tehdä vaikka listan työpaikoista, joissa olisi mahtavaa olla töissä, ja jotka olisivat omaan intressiin ja taitotasoon sopivia paikkoja. Sitten vain lähestytään näitä työpaikkoja”, havainnollistaa Nieminen.
Työpaikan hakeminen vaatii rohkeutta. Pelkkiä avoimia työpaikkoja selailemalla tai sähköisiä hakemuksia lähettämällä piiloudutaan helposti sähköisen järjestelmän suojiin ja uskotellaan itselleen, että on ainakin yrittänyt.
”Kyllä työnhaku vaatii älyttömästi rohkeutta. Sille omalle epämukavuusalueelle täytyy mennä ja ottaa puhelin käteen tai mennä käymään työpaikoilla. Kasvokkain kohtaaminen on aina paras tapa, mutta toki aina se ei ole mahdollista. Silloin hyvä hakemus ja CV ovat avainasemassa”, päättää Nieminen.