Green office – Kampuksella vihertää

 

Teksti Teemu Loikkanen
Kuvitus Siiri Hirsiaho

Ilmastonmuutos on jatkuvasti tapetilla. Tuhlaamme luonnonvaroja heittämällä syömäkelpoista ruokaa roskiin, kuluttamalla energiaa valaisemalla tyhjiä huoneita ja valitsemalla kertakäyttöisen astian, joka päätynee kaatopaikalle tai poltettavaksi. Erityisesti puhtaan arktisen luonnon avulla huomiota, turismia ja kiinnostusta keräävän Lapin olisi luontevaa toimia uudenlaisten elämäntapojen pioneerina, puhumattakaan yliopistosta, joista suuret yhteiskunnalliset liikkeet ja muutokset perinteisesti ovat kummunneet. Silti Lapin yliopiston ympäristöasioissa on vielä puutteita. Esimerkiksi kierrätys on ollut käytännössä olematonta. Olemme kuitenkin saamassa tilanteeseen parannusta.

Yliopistot vihreäksi

Lapin yliopisto on viime vuonna allekirjoittanut WWF:n kanssa sopimuksen Green Office – yhteistyöstä. Green Office on Suomen WWF:n kehittämä toimistoille suunnattu käytännönläheinen ympäristöjärjestelmä, jonka avulla yliopisto voi pienentää hiilijalanjälkeään ja vähentää kasvihuonepäästöjään. Lapin yliopisto tavoittelee Green Office -sertifikaattia tälle keväälle. 

Green Officen tarjoamien työkalujen ja ulkopuolisen konsultin avustuksella yliopistolle on luotu sen omista lähtökohdista kumpuava yksilöllinen ympäristöohjelma ja WWF seuraa tarkastajan avulla toiminnan etenemistä. Yliopisto raportoi vuosittain toiminnastaan ja ympäristöohjelma päivitetään joka kolmas vuosi, jolloin myös toimistotarkastus suoritetaan. Toiminnassa pyritään jatkuvaan parantamiseen, joten myös tavoitteita on tällöin nostettava.

Nykypäivänä lähes kaikki yritykset ja yhteisöt pyrkivät esiintymään ympäristöystävällisinä toimijoina. Pahimmillaan tämä näkyy tyhjissä lupauksissa ”sitoutumisesta vihreisiin arvoihin”, joka ei välttämättä tarkoita mitään konkreettista. Green Officen hyviä puolia ovat valvotut selkeät tavoitteet, joiden toteuttamista WWF seuraa, antaen myös määräaikoja. Verkostossa on mukana myös muita korkeakouluja, kuten Taideyliopisto. Samankaltaiset yhteisöt voivat oppia toisiltaan ja jakaa hyväksi havaittuja käytäntöjä. 

Lapin yliopiston Green Office -tiimi on monialainen; yhteensä noin 30 ihmisen joukkoon kuuluu henkilökunnan edustajia eri yksiköistä ja tiedekunnista, opiskelijoita eri ainejärjestöistä ja LYYstä sekä kiinteistönomistajan, YTHS:n, Amican, Lovisan ja SOL:n väkeä. Yliopiston virallisena Green Office -yhteyshenkilönä toimii tilasuunnittelija Hanne Alajoutsijärvi.

Lapin yliopiston Green Officen toteutuksessa mukana olevat GO-yhteyshenkilön edustajat Asta Sinervä ja Siiri Hirsiaho uskovat toiminnan tärkeyteen.

”Yliopisto on iso toimija ja täällä on paljon ihmisiä, joten ympäristökuormituksemme on melko suuri. Tekemillämme kulutusvalinnoilla on siis merkitystä. Ympäristöohjelman puitteissa on mahdollista myös viedä hyviä käytäntöjä ulospäin, niin yliopistossa koulutettavien tulevaisuuden opettajien ja yhteiskunnallisten toimijoiden kuin myös vaihto-opiskelijoiden välityksellä. Mielipidevaikuttajan roolissa yliopistoyhteisö voisi pyrkiä tekemään muutosta kaupungin tasolla esimerkiksi julkiseen liikenteeseen tai jätekäytäntöihin.”

Ympäristöohjelman päätavoitteet Lapin yliopistossa ovat energian- ja vedenkulutuksen, sekä polttokelpoisen ja kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrän vähentäminen viidellä prosentilla vuoden 2016 tasosta vuoteen 2019 mennessä. Ympäristökuormituksen vähentämisen lisäksi yliopisto voi Green Office -merkin avulla viestiä arvoistaan ja toimintatavoistaan ulospäin, millä myös toivotaan olevan positiivisia vaikutuksia.

Ympäristökampanjat viestivät mielikuvilla

Useat ympäristökampanjat kehittelevät erilaisia konkreettisia esimerkkejä, jotka saattavat helpottaa ymmärtämään, kuinka paljon energiaa yksittäisiin asioihin kuluu. WWF:n nettisivuilla kerrotaan, että Suomen Green Office –toimistot vähensivät vuonna 2015 energiankulutusta niin paljon, että samalla määrällä ajaisi autolla kuuhun ja takaisin 145 kertaa. Samaan ajatukseen perustui vastikään yliopiston pääaulaan pystytetty pahvimukiveistos. 17 tunnin kuumaliimaamisen jälkeen syntyneen teoksen on tarkoitus herättää ajattelemaan, kuinka yksittäisistä kertakäyttöastioista syntyy äkkiä jättimäinen jätevuori. Pahvimuki, jossa lukee ”green” saattaa herättää ostajansa ajattelemaan sen ostamisen olevan ympäristöteko, koska kuppi ei ole muovinen. Ympäristöystävällisyys ei kuitenkaan ole mitenkään selkeä konsepti, energiaa kuluttaa myös jatkuva astioiden peseminen voimakkailla pesuaineilla. Huuhdeltava kestokuppi olisi todennäköisesti kaikista vähiten kuluttava vaihtoehto päivittäisille kahvittelijoille.

Amica ja Lovisa voisivat avata bioroskiksensa iltaisin opiskelijoiden käyttöön.

Ruokahävikki on toinen jatkuvasti pinnalla oleva aihe. Amica mittasi Euroopan jätteen vähentämisen viikon aikana ravintolan asiakkailta kertyneen biojätteen määrää konkretisoiden sen samalla näkyväksi. Hävikki näkyy yliopiston lisäksi myös kauppojen roskiksilla. Kuka tahansa joskus dyykkaamista harrastanut tietää ylijäämän olevan valtava ja päivittäinen. Suurin osa kaupoista lukitsee roskakatoksensa, mutta muutamat pitävät ovia auki. Dyykkaajat voivat elää käymättä ollenkaan kaupassa ja osa myös jakaa löydöksiään tuntemilleen yksinhuoltajille tai syrjäytyneille. Opiskelijat ovat aktiivisimpia roskaruokailijoita, eivätkä viimeisimmät opintotukileikkaukset ainakaan laajenna ruokabudjettejamme tulevaisuudessa. Kenties Amica ja Lovisa voisivat avata bioroskiksensa iltaisin opiskelijoiden käyttöön. Nahistuneet vihannekset maistuisivat monen vähävaraisen iltapalapöydässä.

Vastuu ja vastareaktiot

Ympäristöliikkeen luoma kuvasto tuhotusta luonnosta ja siitä vastuussa olevasta itsekkäästä ja välinpitämättömästä ihmisestä synnyttää herkästi vastareaktioita. Saavutetusta elintasosta harvemmin halutaan nipistää, eikä kukaan meistä elä vapaaehtoisesti kylmässä ja ankeassa huoneessa toissavuotista lantunpalaa kynttilänvalossa jyrsien. Kun Green Officen porukka on kiertänyt kertomassa toiminnasta, on ihmisillä toisinaan noussut huolia, millaisia muutoksia on luvassa.

”On pelätty, että lämmöt menevät alas ja elämä yliopistolla tehdään kurjaksi. Hyvinvoinnista ei kuitenkaan ole tarkoitus karsia, vaan ympäristöohjelman painopisteet ovat ympäristöystävällisten valintojen mahdollistamisessa ja niiden ottamisessa osaksi normaalia toimintakulttuuria. Toiminnassa ylipäätään pyritään muistuttamaan arjen pienistä valinnoista positiivisten kannusteiden ja tempausten kautta.” Sinervä kertoo.

Toisaalta yhdenkin asteen laskeminen lämmityksestä vähentää WWF:n mukaan energiankulutusta merkittävästi, sitä tuskin kukaan edes huomaisi. Jokainen voi koettaa ottaa vähemmän lounaalla ja hakea sen jälkeen ruokaa lisää, jottei sitä menisi hukkaan ja pyrkiä lajittelemaan jätteensä mahdollisimman tarkasti, kun viimein saamme jakeet eri jätelajeille. Jo hankintoja tehdessä on tärkeä miettiä todellista tarvetta, suosia kestäviä tuotteita ja miettiä valmiiksi, mitä poistettaville laitteille voisi tehdä, kun niiden elinkaari on lopussa.

Opiskelijoita on puhuttanut myös uusi maksullinen tulostuskäytäntö. Monet vaativat suoritukset yhä perinteisesti paperisina, mikä on herättänyt keskustelua. Paperinkulutuksen vähentäminen linkittyy myös Green Officeen. ”Kuka tahansa voi ehdottaa toimenpiteitä tai osallistua tempausten toteutukseen. Toiminnassa halutaan korostaa kaikkien aktiivisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Tällä hetkellä ehdotuksia voi kertoa GO-tiimiläisille, sähköpostitse, Facebookissa tai esimerkiksi kirjoittamalla yliopiston käytävillä liikkuvaan GreenWall-seinään. Kun saamme sertifikaatin, tulevat lisäksi omat nettisivut, joiden kautta voi myös esittää ideoita. Jokainen voi myös omilla arjen valinnoillaan osallistua ympäristötalkoisiin”, Sinervä lisää.

Vastuu esimerkiksi jätteen vähentämisestä onkin sälytetty vahvasti kotitalouksille ja yksittäisille ihmisille. Jätetutkimus suosittelee rakentamaan uudenlaisen suhteen tuottamaamme ylimäärään. Ensimmäinen askel on huomata jäte: mitä pidät jätteenä ja miksi? Mitä uskot pökäleellesi tapahtuvan kun se katoaa pöntön uumeniin? Kun tiputat syömättä jääneen panininpuolikkaan biojäteastiaan, mihin se menee? Voisiko sille tehdä jotain muuta kuin olet tottunut ajattelemaan?