Karun kaunis Islanti

Teksti ja kuvat
Matias Partanen

Kerrotaan, että kun Yhdysvallat valmistautui 60-luvun lopulla ensimmäiseen miehitettyyn Kuulentoon, astronautit lähetettiin harjoittelemaan Islantiin. Keflavikin lentokentän parkkipaikkojen jälkeen paljastuvan maiseman perusteella tuota tarinaa ei kyseenalaista. Avautuva näkymä on karkeaa kivikkoa silmän kantamattomiin korkeiden lumihuippuisten vuorten häämöttäessä horisontissa. Vihertävä sammal on pesinyt rosoisten lohkareiden rakoihin muodostaen kauniin kontrastin vulkaanisen mustan kiven kanssa.

Matka Keflavikin kansainväliseltä lentokentältä Reykjavikin keskustaan taittuu bussilla noin 45 minuuttiin. Islantilaiset ovat tehneet suunnitelmia radan rakentamisesta lentokentän ja pääkaupungin yhdistämiseksi useaan otteeseen. Jos viimeisin suunnitelma toteutuu, rakennustyöt aloitetaan vuonna 2020. Uusi rata lyhentäisi matka-ajan varttiin.

Vaikka Islanti on pieni maa – ainoastaan Lapin maakunnan kokoinen – tarjoaa se silti valtavasti nähtävää. Piskuinen valtio on ollut monesti ihmisten huulilla, viimeksi jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuiden aikaan, jolloin maa vastoin kaikkia odotuksia selvitti tiensä puolivälieriin saakka. Puhuttiin Islannin ihmeestä. Sitä ennen se teki itsensä tunnetuksi suomalaisten keskuudessa selviytymällä maata koetelleesta talouskriisistä.

Finanssikriisi pyyhkäisi Islannin ylitse vuonna 2008 hyökyaallon lailla. Maan kolme suurinta pankkia, Glitnir, Kaupthing ja Landsbanki, olivat turvonneet moninkertaiseen kokoon, lähes kymmenkertaiseksi suhteessa pienen maan talouteen. Globaaleilla markkinoilla pankit nähtiin liian riskialttiina, mikä syöksi Islannin kruunun romahduspisteeseen. Lopulta ulkomaanvelat olivat seitsenkertaiset verrattuna maan bruttokansantuotteeseen.

 

Mannerlaattojen liikkuminen muokkaa maisemaa synnyttäen kanjoneja ja laaksoja.

Sitten tapahtui jotain poikkeuksellista; hallitus ei rynnännytkään pelastamaan maan pankkeja veronmaksajien rahoilla, vaan niiden annettiin kaatua. Talouskriisin myötä Islannissa nähtiin paljon mielenosoituksia, ja oikeistohallitus vaihtui punavihreään. Muun muassa Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman suitsutti Islannin valitsemaa linjaa, jolla se kykeni jopa vahvistamaan sosiaalista turvaverkkoaan.

Nykyään Islannilla menee suhteellisen hyvin, mikä tuntuu myös matkaajan lompakossa. Hintataso on korkea, noin samaa tasoa kuin Norjan. Esimerkiksi alkoholi, jota myydään ainoastaan Vínbúdin-liikkeissä, on erittäin kallista. Siksi janoisen matkalaisen onkin suositeltavaa täyttää leilinsä lähtöpaikkansa ulkomaanterminaalin tax-freessä. Myös asuminen ja ruoka ovat suhteellisen kalliita, ja opiskelijan kannattaakin etsiä kattoa päänsä päälle yksityisten tarjoamista aamiaismajoituksista tai Airbnb:stä.

Saari keskellä Atlanttia

Islanti on pieni saarivaltio, joka sijaitsee Atlantin valtamerellä, välittömästi napapiirin alapuolella. Saari on tunnettu vulkaanisesta toiminnastaan, ja se sijoittuu Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen väliselle saumalle. Mannerlaatat ovat hiljalleen erkaantumassa, minkä voi havaita myös Islannin maastossa. Esimerkiksi Þingvellirin luonnonpuistossa tämä erkaantuminen on selvästi huomattavissa alueen kivimuodostelmissa. Mannerlaattojen liikkuminen synnyttää kanjoneja ja laaksoja sekä aiheuttaa huomattavia maanjäristyksiä alueella. Þingvellir on toiminut myös Islannin parlamentin Alþingin näyttämönä jo vuodesta 930 tehden näin siitä yhden Euroopan vanhimmista parlamenteista.

Oppaanamme toimivan Leifur Gunnarssonin mukaan valtiopäivät olivat aikoinaan suuri tapahtuma; vapaat miehet kokoontuivat sinne päättämään yhteisistä asioista ja ratkomaan riitoja. Jokainen valtiopäiville osallistuja sai tuoda asiansa esille Lögbergillä, niin sanotulla lakikivellä. Lakikiven läheisyydessä ei väkivaltaa tai veritekoja suvaittu, mutta pragmaattiset islantilaiset saattoivat ratkaista tämän ongelman raahaamalla vastarannan kiisken Alþingin rajojen ulkopuolelle.

Islannilla on runsaasti geotermistä energiaa ja vesivoimaa käytössään.

Vulkaanisen toiminnan vuoksi Islannissa sattuu runsaasti maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Matkamme aikana uutissivustot täyttyivät uutta mahdollista ilmailukatastrofia maalailevista otsikoista: Islannin neljä suurinta tulivuorta ovat aktivoituneet yhtä aikaa. Sinänsä tämä ei ole kuitenkaan mitenkään poikkeuksellista, selittää kotimaansa asioista perillä oleva Ari Karlsson. Mannerlaattojen risteämiskohdassa olevat tulivuoret ovat yhteydessä toisiinsa, joten ne usein myös aktivoituvat samaan aikaan. Paikallista arkkitehtuuria tarkastellessa panee merkille, että hallitseva rakennusaine on betoni. Osin sen vuoksi, että puuta on saarella melko heikosti saatavilla, osin siksi, että talot on suunniteltu kestämään maanjäristykset.

Esimerkiksi vuonna 2008 pääkaupungin Reykjavikin lähellä tapahtunut, voimakkuudeltaan 6,1 richterin asteikolla ollut maanjäristys, ei juurikaan aiheuttanut vahinkoa. Huolenaiheena vaikuttaa kuitenkin olevan Mýrdalsjökull-jäätikön alla piilotteleva Katla, joka on jo vuosikymmeniä myöhässä purkautumissyklistään. Jos Katla purkautuisi, seuraukset jäätikölle olisivat vähän kuin jääpalalle vesilasissa; sulanut vesi nostaisi koko jäätikön kellumaan. Alta purkautuvat vesimassat saattaisivat aiheuttaa tsunameihin verrattavaa tuhoa. Onneksi Katla kuitenkin sijaitsee eteläisessä Islannissa – alueella, jossa ihmisasutus on vähäistä. Silloin tällöin maan historiassa on koettu valtaisia katastrofeja. Kun Lakagigar purkautui vuonna 1783, se tuhosi lähes kaiken karjan ja sadon aiheuttaen nälänhädän, jossa kuoli yli 10 000 islantilaista. Viidesosa maan väestöstä.

Vulkaaninen toiminta on kuitenkin lähes kaikkialla läsnä. Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus vuonna 2010 syöksi Euroopan yli viikon kestäneeseen lentokaaokseen, joka aiheutti lentoyhtiöille miljarditappiot. Myös tällä kertaa maassa matkaillut ei voinut välttyä ajatukselta: venähtäisiköhän reissu, jos vuoret syöksisivät varoittamatta tuhkaa taivaalle?

Vulkaanisen toimintansa ja sijaintinsa vuoksi maalla on runsaasti geotermistä energiaa ja vesivoimaa käytössään. Halvan energian vuoksi maassa tuotetaan runsaasti alumiinia. Energiasta saattaisi joku päivä tulla pienelle maalle jopa vientituote, mutta toistaiseksi hankkeet ovat olleet jäissä pitkien etäisyyksien vuoksi.

 

Aikaisemmin Islannissa kaikessa oli kysymys kaloista ja kalastuksesta.

Maan talouden selkärangan muodostavat matkailu, kalastus ja alumiini. Vielä 15 vuotta sitten matkailu oli Islannissa melko vähäistä, mutta nyt vuosittaiset matkailijamäärät ylittävät miljoonan muodostaen yli viisi prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Esimerkiksi Icelandair tarjoaa valtamerta ylittäville jopa seitsemän vuorokauden mittaista pysähdystä Islannissa ilman lisäveloitusta, mikä on vaikuttanut varsinkin yhdysvaltalaisten matkailijoiden määrään. Tärkein yksittäinen ala on kuitenkin yhä kalastus, joka vastaa lähes kolmanneksesta koko maan taloudesta. Kalavesiä suojellaan mustasukkaisesti, ja tämä on vaikuttanut myös maan EU-suunnitelmiin.

Korttitalo romahtaa

Pieni talous on alttiina maailman myllerryksille. Tämä nähtiin poikkeuksellisen voimakkaasti vuoden 2008 talousromahduksen yhteydessä. Katastrofin siemenet oli kylvetty vuosituhannen alussa, jolloin pankkeja yksityistettiin voimakkaasti. Maata muutettiin kalastuskeskeisestä pikkutekijästä bisneskeskukseksi. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta touhu muistutti Suomen kasinotaloutta 1980- ja 1990-luvuilla. Lainaa myönnettiin avokätisesti ja kotitalouksien velkaantumisaste kasvoi räjähdysmäisesti. Kun korttitalon romahdus sai alkunsa Yhdysvalloista, maksun aika tuli myös islantilaisille. Työttömyys kasvoi noin 10 prosenttiin, ja kotitalouksiin iski maksukyvyttömyys. Sijoittajat menettivät rahansa, ja vastuista väännettiin kättä useita vuosia.

Islantilaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet korjaamaan pankkeja veronmaksajien rahoilla. Maassa oli runsaasti mielenosoituksia, jotka huipentuivat vuonna 2009 kattilavallankumoukseksi, joka johti uusiin vaaleihin. Maahan syntyi sen historian ensimmäinen vasemmistohallitus, joka pyrki pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli. Maan verojärjestelmä uusittiin kokonaan. Tasa-vero sai lähteä, ja tilalle tuli kolmiportainen, jyrkästi progressiivinen tulovero. Aluksi muutosta vastustettiin ja hyvin toimeentuleva luokka uhkasi lähteä Islannista. Talous kuitenkin kääntyi hitaaseen ja tasaiseen nousuun. Myöhemmin kansainvälinen tuomioistuin totesi, ettei Islannin valtion tarvitse maksaa yksityisten pankkien velkoja.

Kun oppii Islannin historiasta, ei voi välttyä ajatukselta, että maan asukkaita ovat kohdanneet milloin mitkäkin vaikeudet. Islantilaiset ovatkin arjessaan varautuneet vaikeisiin aikoihin. Ylijäävä raha pyritään säästämään, ja luonteenlaatu on jääräpäistä, jopa uhmakasta. Pohtiessamme Leifur Gunnarssonin kanssa Lebowski Barin tiskillä islantilaisten ja suomalaisten mutkatonta kanssakäymistä, huomio kiinnittyy kansojemme piirteiden yhtäläisyyksiin. Meidän molempien historia on muiden kansojen alamaisuuksissa ja vaikeissa ajoissa, mutta silti olemme aina kyenneet nousemaan.

 

Harpa on vuonna 2011 valmistunut Islannin musiikkitalo.
Yksi rakennusprojektin päärahoittajista oli
finanssikriisissä kaatunut Landsbanki.

Matkatessa Islannin maaseudulla huomio kiinnittyy kahteen asiaan: kirkkojen ja hevoslaitumien suureen määrään. Islanti oli taannoin uutisotsikoissa, sillä maan ateismin tasoa väitettiin hyvin korkeaksi: tutkimusten mukaan juuri kukaan islantilaisista nuorista ei usko Raamatun luomiskertomukseen. Gunnarssonin mukaan kirkoista kuitenkin haetaan turvaa vaikeina aikoina, ja hän sanoo, että islantilaiset ovat enemmän tapakristittyjä kuin ateisteja. Luomiskertomuksen hylkääminen onkin viite maan korkeasta sivistystasosta, ei niinkään yhtäläisyydestä ateismiin.

Vapaa-ajallaan islantilaiset tyypillisesti viettävät aikaa ystävien ja perheen parissa. Tätä tehdään muun muassa uimaloissa, joiden altaat täyttyvät geotermisesti lämmitetyllä vedellä. Kontrasti kylmän tihkusateen ja kuuman, lähes 40-asteisen uimaveden välillä on suuri. Ympärillä parveilee kuitenkin runsaasti kaiken ikäistä väkeä. Itse olin ehtinyt viettää maassa reilun tunnin, kun minua jo kiikutettiin vieraanvaraisten islantilaisten toimesta kylpylään. Muita yleisiä ajanviettotapoja ovat ohjatut ryhmäliikunnat sekä kuntosali.

Kaunis ja omintakeinen luonto

Maan luonto edustaa yhtä maailman omintakeisimmista. Kasvillisuutta on vain osassa Islantia, sillä eroosion kasvattamat hiekkamaat ja jäätiköt peittävät suurimman osan saaren pinta-alasta. Kerrotaan, että maassa oli metsiä ennen ihmisten saapumista, mutta ne hakattiin laidun- ja viljelysmaan tieltä. Sittemmin puita on istutettu eroosion suitsemiseksi ja esimerkiksi maan kaakkoisosissa sijaitsee nykyään metsiä. Islannin luonnonmaisemien pariin pyrkivälle matkailijalle järkevin tapa on vuokrata auto, mielellään nelivetoinen, sillä maan tiet ovat heikossa kunnossa. Saaren kiertäminen on yleinen tapa, ja monet matkailuyritykset tarjoavat nykyään myös räätälöityjä paketteja sitä varten.

Myös Reykjavik ja sen lähiseudut kykenevät tarjoamaan runsaasti nähtävää ja koettavaa. Reykjavikin kadut tulvivat väkeä myös yöaikaan, ja monessa baarissa ja yökerhossa meno jatkuu auringonnousuun. Sivukujilta voi löytää erilaisia pikkuputiikkeja ja ravintoloita. Suuremmat ostoskadut sen sijaan tarjoavat kansainvälisesti tunnettuja merkkejä ja esimerkiksi islantilaisia villapaitoja ostettavaksi.

Islanti ei nimensä mukaisesti kuitenkaan edusta jään maata, sillä ilmasto on suomalaiselle matkailijalle varsinkin talvisaikaan yllättävän leuto. Reykjavikin keskustassa sijaitseva lampikin on jäätön, tarjoten näin talvehtimispaikan useille joutsenille. Lännestä puskeva Golfvirta pitää ilmaston melko lämpimänä, eikä toppatakeille ole helmikuussakaan tarvetta. Sisämaassa on kuitenkin kylmempää.

Turismin merkitys tulee lähivuosina varmasti korostumaan.

Oma Reykjavikiin ja sen lähellä olevalle kultaiselle kolmiolle suuntautunut viikon matkani oli vasta pintaraapaisu. Kultaisen kolmion alueella sijaitsevat yksi maan suurimmista vesiputouksista, Gullfoss, Þingvellirin luonnonpuisto sekä geoterminen alue Haukadalur, jossa sijaitsevat kuumat lähteet Geysir ja Strokkur. Luonnonnähtävyyksiä on muuallakin, kuten esimerkiksi idässä olevilla jäätiköillä sekä pohjoisessa Húsavíkissa, jossa voi ottaa osaa esimerkiksi valassafarille.

Turismin merkitys Islannissa tulee lähivuosina varmasti korostumaan entisestään, kun maa etsii keinoja taloutensa vakauttamiseksi. Loputtomiin turistimääriä ei kuitenkaan voida nostaa, mikä myös luonnonnähtävyyksiin nojaavassa matkailumaassa on tiedostettu. Tällä hetkellä nostokurjet ovat kuitenkin silmiinpistävä näky lähes kaikissa asutuskeskuksissa, joissa pyritään vastaamaan maahan kohdistuvaan kysyntään.