la

Niin monta rautaa tulessa

 

Teksti ja kuvat
Matias Partanen

Noilla sanoilla voisi osuvasti kuvailla 32 vuotta täyttävää, Lapin yliopiston kansainvälisten asioiden suunnittelijaa ja Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimivaa Liisa Ansalaa. Niin monta rautaa tulessa toimi myös otsikkona Ansalan nuorten aktiivisuutta käsittelevälle väitöskirjalle. Sen aiheesta on helppo vetää yhtäläisyyksiä Ansalaan itseensä, varsinkin, jos tuntee hänen taustaansa. Hän on pitkän linjan aktiivi itsekin, sillä hän on toiminut muun muassa LYYn hallituksen puheenjohtajana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa. Poliittisesta aktiivisuudesta nyt puhumattakaan.

”Olen itsekin patologinen aktiivi. Mielestäni aktiivisuus liittyy maailmanparantamishaluun. Ympärillä näkee niin paljon kehitettävää, johon tekee mieli tarttua. Toisaalta taas omalle kohdalle on sattunut mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joihin on vaikea sanoa ei”, hän pohtii.

Ansalan opintotausta on kasvatustieteissä. Hän aloitti Lapin yliopistossa vuonna 2004 luokanopettajien koulutuksessa. Kandin jälkeen hän siirtyi yleiseen kasvatustieteeseen. Sieltä tie on vienyt monen mutkan kautta viimein väitöskirjan pariin.

Ansala väitteli kasvatustieteen tohtoriksi helmikuun lopulla. Hänen väitöskirjansa tarkastelee opiskelijoiden osallistumista järjestötoimintaan. Opiskelijajärjestötoiminnalla on suuri merkitys nuoria aktivoivana tekijänä. Sen kautta opitut taidot voivat vaikuttaa pitkällä työelämässä, mutta niistä voi olla apua myös opinnoissa selviytymiseen. Väitöskirja itsessään keskittyy neljään osa-alueeseen: motivaatioon osallistua, opittaviin asioihin, haasteisiin ja työelämänäkymiin. Voisi sanoa, että se on eräänlainen opiskelija-aktiivin kasvutarina, joka varmasti jollain tavalla reflektoi myös kirjoittajaansa.

Motivaationa opiskelija-aktiivisuudelle toimivat usein sosiaalisten suhteiden luominen sekä integroituminen yliopistoyhteisöön. Toiminnassa mukana olemisella voidaan ehkäistä yksinäisyyttä ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Joskus pohditaan myös CV-merkintöjen arvoa: mikä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa?

”Mukana on toki myös altruistisia piirteitä; halutaan toimia yhteisön hyväksi esimerkiksi lisäämällä yhteisöllisyyttä. Toisaalta taas ajatellaan sitä kuuluisaa verkostoitumista, josta voi olla hyötyä myös tulevaisuudessa työelämässä.”

On tärkeää, ettei polta kynttilää molemmista päistä.

Huomionarvoista kuitenkin on, että järjestötoimintaan hakeutuvat sellaiset ihmiset, jotka monesti ovat muutenkin monessa mukana. Huomiota tulisi kiinnittää myös sellaisiin opiskelijoihin, jotka eivät vielä ole osallistuneet vaikuttamistoimintaan. Ratkaisu tällaisten ihmisten aktivointiin on avoin ja positiivinen toimintakulttuuri, joka rohkaisee osallistumaan.

Opiskelija-aktiivin elämä voi olla hektistä. Opinnoissa tulisi edetä, erilaiset tapahtumat ja palaverit haukkaavat leijonanosan vuorokaudesta ja omaa aikaakin pitäisi olla.

”On tärkeää, ettei polta kynttilää molemmista päistä. Usein oikeanlainen ruokavalio laiminlyödään ja liikuntakin jää vähäiseksi. Omalla kohdalla olen huomannut tärkeäksi juuri liikunnan, kuntosalin ja joogan, joita ilman ei pärjäisi. Väitöskirjani viesti aktiiveille onkin: pitäkää itsestänne huolta”, Ansala neuvoo.

Mutta entäpä ne opinnot?

Paineet valmistua opinnoista ovat viime vuosina kasvaneet ja opintotuen ehtoja on tiukennettu. Muutokset eivät rohkaise osallistumaan opiskelijatoimintaan, koska edessä voisi olla opintopisteitä kartuttamaton vuosi. Ansala kokeekin tärkeäksi, että tulevaisuudessa yliopistojen tulisi vastata näihin tehokkuusvaatimuksiin, ja tukea osallistumisen mahdollisuuksia.

”Järjestötoiminnassa oleminen opettaa valtavasti sellaisia taitoja, joita ei muualta tulisi opittua. Esimerkiksi työnantajien piirissä aktiivisuutta pidetään arvossa. Myös aktiivit itse tunnistavat ja tunnustavat opittuja taitoja ja suhtautuvat luottavaisesti niiden hyödyllisyyteen.”

Tutkimuksen aikana selvisi, että järjestötoiminnassa oleminen parantaa muun muassa yksilön minäpystyvyyttä, jolloin hän kokee olevansa valmiimpi esimerkiksi työelämän asettamiin haasteisiin. Monet järjestötoiminnassa kartutetut taidot ovat suoraan työelämässä sovellettavia: muun muassa ryhmätyötaitoja, käytännön taloustaitoja ja johtamista.

Työnantajien piirissä aktiivisuutta pidetään arvossa.

”Yliopistojen vastuulla olisikin ottaa koppi ja tunnustaa näiden taitojen oppiminen. Järjestötoiminta voisi olla tulevaisuudessa kiinteä osa esimerkiksi opintosuunnitelmia”, Ansala toteaa.

Järjestötoiminnasta on myönnetty jo nyt jonkin verran opintopisteitä, mutta toiminta ei ole kuitenkaan ollut millään tavalla suunnitelmallista tai ohjattua. Toiminta voitaisiin integroida paremmin osaksi korkeakoulujen arkea, ja tietynlaisissa toimissa työskentely voisi vastata samassa asiayhteydessä olevia kurssisisältöjä. Integraatio mahdollistaisi arvokkaan, yhteisöllisyyttä nostattavan opiskelijajärjestötoiminnan jatkuvuuden, sillä se turvaisi aktiivien opintotuen sekä opintojen edistymisen samalla tarjoten mahdollisuuksia, joita perinteinen yliopisto-opetus ei välttämättä kykene tarjoamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *