katukultnost-01

Katukulttuuri nosteessa

 

Teksti ja kuvat
Aleksi I. Pohjola

Katukulttuuri ja -taide ovat olleet viimeisten vuosien aikana kovassa nosteessa. Helsingin kaupungin harjoittama – paljon kritiikkiäkin kerännyt – Stop töhryille -hanke vuosina 1998–2008 säteili nollatoleranssilinjallaan myös muihin katukulttuurin osa-alueisiin kuin vain eniten julkisuudessa olleisiin graffiteihin. Nollatoleranssilinjan loputtua Helsingin Suvilahteen perustettiin laillinen maalausaita. Aita saikin kulttuuritoimelta heti ensimmäisen toimintavuoden jälkeen vuoden kulttuuriteko-palkinnon. Sen jälkeen asenteet ovat muuttuneet entistä enemmän hyväksyvämmäksi ja nuorison suosimaa kulttuuria on alettu ymmärtämään myös voimavarana esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi nuorisotyössä sekä yleisesti kaupunkien viihtyvyyden parantamisessa.

Vuonna 2016 perustettu rovaniemeläinen Katukulttuuriyhdistys Transcendent pyrkiikin omalta osaltaan nostamaan katukulttuurien arvostusta sekä tietoisuutta myös kaukana Helsingin vilskeestä.

”Yhdistys tukee taiteilijoita ja pyrkii yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jotta katutaide ja -kulttuuri saisivat hyväksyttävämmän aseman yhteiskunnassa ja viralliset toimijat antaisivat tunnustusta tälle kulttuurikentälle”, toteavat yhdistyksen perustajajäsenet Matti Martiskainen ja Santeri Karttunen lähes yhdestä suusta.

 

Positiivinen vastaanotto

Katutaiteeseen ja -kulttuuriin liittyy mielikuvia ja ennakkoluuloja, jotka kaikki eivät toki ole tuulesta temmattuja; jos katukulttuurissa jokin asia on ideologisesti ylitse muiden, niin se on vapaus, säännöttömyys sekä institutionalismin haastaminen. Yhdistystoiminta voikin joidenkin mielestä olla askel lähemmäksi instituutioita ja byrokratiaa, mutta se on lopulta varsin kapea katsontakulma.

Kulttuuri- ja nuorisotoimi ovat ottaneet meidät todella hyvin vastaan.

”Alakulttuureihin kuuluu, että niistä tulee jossain vaiheessa populaaria, mutta silti niiden sisällä on myös aina se alakulttuurisuuden ja epävirallisuuden viitekehys, joissa osa toimijoista haluaa toimia. Me ei olla ottamassa sitä pois, mutta me tuodaan siihen rinnalle yhteiskunnallisesti laajemmalti hyväksytty toimintamuoto”, toteaa Martiskainen.

katukultnost-03

Matti Martiskainen pyörittää itseään ja katukulttuuriyhdistys Transcendent ry:tä.

Yhdistys onkin saanut positiivisen vastaanoton niin katukulttuurien harrastajien piirissä kuin myös kaupungin puolelta. Yhdistyksen kautta asioita on helpompi ajaa etenkin virallisten tahojen kanssa.

”Kulttuuri- ja nuorisotoimi ovat ottaneet meidät todella hyvin vastaan. Meillä on paljon samoja intressejä nuorisotoimen kanssa kuten esimerkiksi yhteisöllisyys ja harrastustoiminta. Siitä syystä yhteistyö etenkin nuorisotoimen kanssa on ollut todella saumatonta”, toteavat Martiskainen ja Karttunen.  

 

Huonon maineen vanki

Katukulttuuri ja -taide ovat etenkin nuorten suosimaa harrastustoimintaa. Sen vaikutusta ja potentiaalia ei ole kuitenkaan ymmärretty hyödyntää. Siihen ovat vaikuttaneet nollatoleranssilinjan ja muiden ääriajattelujen juurruttama stigma marginaalisuudesta ja laittomuuksista. Katukulttuuri ja -taide ovat kuitenkin monimuotoinen, urbaanien kaupunkien kulttuurikenttä, jonka sisälle mahtuu monenlaisia toimintamuotoja.

Asenteiden ja stigman korjaaminen ei tapahdu hetkessä.

”Kasvatuspuolella ollaan nyt löytämässä katukulttuuri. Katukulttuuri on lähtöjään nuorisokulttuuria, joten sieltä on myös luonnollista ottaa opetussisältöjä opetukseen”, toteaa itsekin kuvataidekasvatusta Lapin yliopistossa opiskeleva Karttunen. 

Asenteiden ja stigman korjaaminen ei tapahdu hetkessä. Etenkin byrokratian tasolla asenteet tahtovat korjaantua hitaasti ja uuden tekeminen konkretian tasolla on tehty välillä todella hankalaksi. Yksi hyvä esimerkki byrokratian asenneongelmasta on nelostien korjausurakka, jossa myös nelostien alittavat alikulkutunnelit korjattiin. Linja-autoaseman vieressä vanhassa alikulkutunnelissa oli jo eräänlaiseksi urbaaniksi maamerkiksi muodostunut Maahisten valtakunta –muraali. Korjausurakan valmistuttua esimerkiksi Lapin taiteilijaseura selvitti mahdollisuuksia tehdä uusi muraali tuhoutuneen tilalle. Paljastui, että alikulkutunneleiden pinnat oli käsitelty kaksi vuotta kestävällä valkealla suoja-aineella, joka olisi myyntipuheiden mukaan helposti puhdistettava. Tosiasiassa se kerää valkoisella pinnallaan vain töhryjä ja ilmansaasteiden pinttymiä, joiden puhdistaminen ei ole yhtään sen halvempaa kuin ennenkään.

katukultnost-02

Santeri Karttunen breikkaa Monden Open Jameissa.

”Laadukas tekeminen takaa aina pidemmän päälle pienemmät kustannukset. Hyvin tehtyjä taideteoksia ei töhritä. Vaikka Rovaniemellä tapahtuukin hyviä asioita – esimerkiksi uusi laillinen graffitiaita vanhan Lapinaukean aidan tilalle – niin silti asioiden toteuttaminen esimerkiksi muraalien osalta voisi olla helpompaakin. Urbaani visuaalinen ilme löytyy jokaisesta kansainvälisestä eurooppalaisesta kaupungista, ja sillä on yleensä positiivinen vaikutus kaupungin maineelle ja matkailulle”, toteaa yhdistyksen viestintävastaava Juha Mytkäniemi.

 

Yhteisöllisyys ennen kaikkea

Katukulttuurin eri toimintamuodot ovat vuosien saatossa eriytyneet toisistaan. On syntynyt omia organismeja, jotka toimivat toisistaan riippumattomina. Asenneilmapiirin parantuessa eriytyneet organismit ovat kuitenkin kaivautuneet pikku hiljaa esille. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia yhteisöllisyydelle.

Meillä on yhdistyksen arvoissa kirjoitettu yhteisöllisyys.

”Meillä on yhdistyksen arvoissa kirjoitettu yhteisöllisyys. Se korostuu meidän toiminnassa. Tehdään sellaista toimintaa, että se on kaikille mahdollisimman avointa ja edesauttaa yhteisöjen syntymistä”, toteaa Karttunen.

Monikulttuurisessa ja välillä kovin mustavalkoisessa maailmassa ihmisten ajattelu- ja elinympäristökuplat saattavat muodostua todelliseksi ongelmaksi, kun eri kulttuurit ja ajattelutavat erkanevat toisistaan. Katukulttuurilla ja -taiteella on kuitenkin mahdollisuus tuoda ihmiset yhteen siellä, missä he muutenkin ovat.

”Meidän tulisi välillä ajatella niin, että me (ihmiset) ei olla vain tuottava yksikkö. Ihmisten tulisi aktivoitua siinä omassa elinympäristössään; yhteisölliset katukulttuuritapahtumat, osallistumaan kannustavat harrastustoiminnat, julkisen tilan haltuunottaminen ja elämisen lisääminen kaupunkikulttuurissa ja julkisissa tiloissa, esimerkiksi puistoissa ja aukioilla”, päättää Karttunen.

Katukulttuuriyhdistys Transcendent ry
Facebookista ja Instagramista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *