Sisäilman kirous

Teksti Erkka Lehtoranta
Kuvitus Tirsa Toivonen

Suomessa erityisesti koulutusinstituutiot ovat saaneet maistaa kaiken kosteusvaurioista homesieniin siinä määrin, että ”homekoulu” on vakiintunut arkikielen käsitteeksi. Muutaman vuoden vanhoja rakennuksia tunnutaan revittävän auki kaikkialla siellä, missä niitä rakennetaan, ja remontista tiedottaessa aihetunnisteena on usein mystinen termi ”sisäilma”.

Kyseessä on kuitenkin laaja käsite, joka yhdistetään usein liian herkästi koskemaan nimenomaan home- ja kosteusvaurioita, jolloin samalla sivuutetaan suuri osa siitä mikä varsinaisesti tekee sisäilmasta ja sen ongelmista niin moniulotteisen ja puhuttavan aiheen.

Sisäympäristö yliopistolla

Lapin yliopisto sai trendiin sopivan murheenkryyninsä vuonna 2009, kun yliopiston henkilökunnalla teetetyn sisäilmakyselyn tulokset antoivat syyn tarkastella F-talon eli pääasiassa taiteiden tiedekunnan käytössä olevan rakennuksen sisäilmaa mikroskoopin alla. Vuonna 2010 yliopiston kiinteistön omistava Suomen Ylioppilaskiinteisöt Oy (SYK) lähti mukaan perusteellisiin sisäilmatutkimuksiin, joiden lopputuloksena oli koko F-siiven sulkeva remontti. Korjaustyön alettua vuonna 2013 pitkien tutkimusten jälkeen, kesti se lopulta vuoden 2015 alkusyksyyn asti. Remontin pakottama taideaineiden Pöykkölä-evakko kummittelee edelleen syvällä vanhempien taideopiskelijoiden sieluissa.

Nyt pölyn laskeuduttua ja kolmisen vuotta F-siiven katastrofin jälkeen on hyvä päivittää yliopiston sisäilmatilannetta. Voisi kai varovasti olettaa, että kaikki on vihdoin ja viimein kunnossa?

”Eihän talo ole ikinä valmis”, tokaisee Lapin yliopiston laatupäällikkö Jukka Sankala keskustellessamme yliopiston sisäilman nykytilanteesta.

”Kaikki mitä oli mahdollista tutkia, tutkittiin, ja sen pohjalta etsittiin paras mahdollinen korjausvaihtoehto.” - Juha Aavikko

Onneksi Sankala puhuu kuitenkin yliopistosta kokonaisuutena eikä viittaa F-talon saavan saagalle jatkoa. Korjaavia ja ennaltaehkäiseviä kunnostustoimia on vastikään tehty yliopiston A-siivessä, jonka myötä yliopiston pääkampus alkaa olla peruskorjattu kauttaaltaan ja sisäilman laatu on yleisesti ottaen hyvä. Koneellisesta ilmanvaihdosta johtuva kuivuus aiheuttaa ikävää tunkkaisuutta, mutta varsinaiset rakenneviat ovat kurissa.

Yliopiston F-siiven tutkimukset vuosina 2009-2013 olivat kiinteistö- ja hankintapäällikkö Eija Ruokamon mukaan Suomen mittakaavassa erittäin mittavat.

”Rakennuksesta (F-talosta) päädyttiin ottamaan tuhansia näytteitä”, Ruokamo sanoo.

SYK:n Lapin yliopiston kampusmanageri Juha Aavikko lisää, että ”kaikki mitä oli mahdollista tutkia, tutkittiin, ja sen pohjalta etsittiin paras mahdollinen korjausvaihtoehto”. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on käyttänyt tuloksia rakentaessaan suosituksia vastaavanlaisten tilanteiden varalle.

Sankala, Ruokamo ja Aavikko ovat yhdessä kiitollisia siitä, että prosessi yliopiston sisäilmanlaadun valvomiseksi ja parantamiseksi on ollut kiitettävän avoin ja yhteistyö on toiminut hyvin omistajaosapuolen ja yliopiston välillä. Sekä tutkimus että remontointi on aina kallista, ja siksikin osapuolien hyvää henkeä voi pitää erittäin tärkeänä.

Noin neljästi vuodessa kokoontuvassa yliopiston sisäympäristötyöryhmässä toimiva kolmikko vakuuttaa, että tilannetta seurataan jatkuvasti säännöllisten tarkistusmittausten avulla. Yliopiston edustajista sekä terveys- ja rakennusalan asiantuntijoista koostuva ”iskuryhmä” käy aika ajoin yliopiston tilat kävellen läpi ja pohtii ennalta sisäympäristössä mahdollisesti esiin nousevia ongelmia.

Ennaltaehkäisevä toiminta nousee esiin haastattelun aikana useasti. Sisäympäristön käyttäjien eli yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden palautetta työryhmäläiset korostavat kullanarvoiseksi. Juha Aavikko kertoo, että kaikki SYK:lle saapuvat, palvelupyynnöiksi kutsutut ilmoitukset johtavat aina kiinteistönhuollon perustarkastukseen kyseisessä tilassa. Jos tässä tarkastuksessa ei ilmene aiheuttajaa ilmoittajan oireille ja ne jatkuvat, suositellaan ilmoittajalle terveystarkastusta, ja jos selitystä ei löydetä muusta terveysongelmasta, tilassa käynnistetään laajempi sisäilmaselvitys. Tilan käyttäjän kokemus tilasta on siis toiminnan keskiössä.

”Eihän se ole kenenkään etu, jos ihmiset voivat tässä rakennuksessa huonosti”, kiteyttää Sankala päällimmäisen motiivin sisäilmakeskustelusta.

Näkymätön uhka – mikä ihmeen sisäilma?

’Sisäilmaongelma’ on yhtä tarkka kuvaus rakennuksen käyttäjien kokemasta ongelmasta kuin ’ulkoilma-aktiviteetti’ on henkilön liikuntaharrastuksista, mutta ympäripyöreä se on syystäkin.

Huono sisäilma on paljon muutakin kuin määrittelemätöntä tunkkaisuutta, vaikka ihminen ei usein pysty hajuaistinsa ja kielen avulla sitä tarkempaan määritelmään. Usein sisäilman laadun heikkous esiintyy yleisinä oireina kuten päänsärkynä, joita ei välttämättä osaa heti liittää sisäilmasta johtuviksi oireiksi.

Sisäilman epäpuhtaudet jaotellaan monisanaisen tarkasti lähteen, kuten tupakansavun tai rakennusmateriaalien päästöjen sekä fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien eli erilaisten ilmaan päätyvien hiukkasten ja hiilivetyjen perusteella ryhmiin. Näistä epäpuhtauksista ihmiset erittävät osuutensa sisäilmaan muun muassa hajusteilla ja vaatekemikaaleilla, ulkoilman epäpuhtaudet kuten siitepöly ja pakokaasut vaikuttavat sisälläkin ja rakenteista sekä kiinteistön pesuaineista haihtuu ilmaan jatkuvasti sisäilman laatuun vaikuttavia yhdisteitä.

Kun sisäympäristön ilmassa leijailee useampia epäpuhtauksia samanaikaisesti, on ilman näkyvää syytä vaikea osoittaa yksiselitteisesti, mistä ihmisyksilöiden tai -ryhmien oireilu johtuu. Samalla se on ensisijaisen tärkeää, sillä suuri määrä epäpuhtauksia ilmassa on terveysriski, jotka voivat laskea työtehoa tai täysin estää työskentelyn sille tarkoitetussa tilassa.

Heikkolaatuinen sisäilma esteellisyystekijänä

Laajasti käsitettynä rakennus tai tila on esteellinen, jos on olemassa henkilö, joka ei pysty käyttämään tilaa tarkoituksenmukaisesti siellä vallitsevien olosuhteiden seurauksena. Näkyviä esteellisyystekijöitä on monia, ja niiden poistoon pyrkivät toimenpiteet todistetaan usein pyörätuoliramppeina, tilavampina käymälöinä ja pistekirjoituksena.

Mutta mitä silloin tehdään, kun koko tila on enemmän tai vähemmän esteellisyystekijä syystä, jota ei voi varsinaisesti aistia? Todellisuutta tämä on esimerkiksi hengitystiesairauksista tai ympäristöyliherkkyydestä kärsiville. Samalla etenkin rakennusvirheistä johtuvat sisäilmahaitat ovat perusterveellekin ihmiselle pitkään altistavina terveysriskejä. Hengittämisen lopettaminen kun ei ole vaihtoehto eikä sisäilmastoaan voi valita etenkään, jos se sijaitsee opiskelu- tai työpaikalla.

SYK osallistuu tällä hetkellä valtakunnalliseen tutkimukseen, jossa selvitetään muun muassa yliherkkyystiloja ja niiden nostaman esteellisyyskysymyksen ratkaisemista yhteiskunnan toimintaympäristöissä.

Jos haluat ilmoittaa havaitsemastasi sisäilmaongelmasta, voit lähettää yliopiston nettisivujen ”Tilojen kunnossapito” -osion kautta palvelupyynnön sisäympäristöstä huolehtivalle SYK:lle.