Ilmastotyökalut ilmastonmuutoksen torjumisen tukena

Teksti Maria Paldanius
Kuvat Euroopan parlamentti

Kun keskustan poliitikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa 70-luvun lopulla, ei Lapin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa ollut vielä olemassakaan. Niihin aikoihin aihe alkoi kuitenkin saada jalansijaa hallituksen agendalta. Jäätteenmäki oli tuolloin aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja seurasi keskustelua lähietäisyydeltä. Opiskelijana hänellä ei kuitenkaan ollut äänioikeutta tai mahdollisuutta vaikuttaa.

”Viisaat professorit keskustelivat keskenään ja päättivät lopulta, että ei sitä oikeustieteellistä kannata Lappiin perustaa. Heidän näkemyksensä mukaan Napapiirillä ei voi opiskella”, Jäätteenmäki puuskahtaa.

Nuori oikeustieteen opiskelija ei puoltanut päätöstä alkuunkaan ja arvostus professoreja kohtaan laski. Vahvat mielipiteet omaavan Jäätteenmäen mielestä Lappi olisi ollut yhtä varteen otettava ympäristö alan opiskelijoille kuin pääkaupunki, jonne opetus siihen aikaan pitkälti keskittyi. Hän näki Lapin potentiaalin myös laajemmin: pohjoisen ympäristöstä ja luonnosta riittäisi ammennettavaa alalla kuin alalla.

”Ihmettelin, miksi pitäisi kouluttaa vain pääkaupungissa kun koko maan elinvoimaa täytyisi kehittää. Onneksi keskusta ajoi asiaa sitkeästi eteenpäin. Ja missä pisteessä ollaan nyt? Lapin yliopistoon perustettu oikeustieteiden tiedekunta on menestystarina, jota kukaan ei voi enää kyseenalaistaa”, Jäätteenmäki ynnää.

Arktista politiikkaa 

Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa Europarlamenttiin valitun ja siitä lähtien ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä ja ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alavaliokunnan varajäsenenä toiminut Jäätteenmäki kokee arktisten alueiden yhteistyön edelleen yhtä tärkeäksi kuin opiskeluaikoinaan. Myös Euroopan parlamentissa aihe on ajankohtainen, eikä suinkaan vähiten akuutin ilmastonmuutoskeskustelun tähden.

”Arktinen alue lämpenee ilmastonmuutoksen myötä kaikkein nopeimmin ja arktisen alueen herkkä luonto on hyvin haavoittuvainen. Ihmisten elinkeinot ovat pohjoisessa usein sidottuna alkutuotantoon. Arktisen politiikan pitäisikin ehdottomasti olla vahvemmin esillä myös EU:n parlamentissa”, Jäätteenmäki esittää.

Jäätteenmäki oli ulkoministeriön edustajana ajamassa myös Rovaniemellä vuonna 1989 päivänvalon nähneen Arktisen keskuksen perustamisasiaa. Arktisten alueiden puolestapuhujana hän haluaa korostaa yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä mitä tulee arktisten alueiden politiikkaan ja kehityskeskusteluun. Arktisten alueiden valtiot ovat hänen mukaansa luontevia ja elintärkeitä yhteistyökumppaneita toisilleen.

”Tiiviin yhteistyön nojalla voidaan ohittaa ainakin osa kaikkein herkimmistä maailmanpoliittisista kiistakysymyksistä. Erityisesti tämä näkyy arktisen alueen ympäristösuojelutyössä, kuten Suomen aloitteessa mustahiilipäästöjen hillitsemiseksi”, Jäätteenmäki tarkentaa.

Muovistrategia ja metsien käyttö 

Jäätteenmäen mukaan tärkein ilmastotoimi etenkin EU:n päätöksenteossa on ihmisen toiminnan aiheuttamien globaalien päästöjen pääsyyllisen eli fossiilisten raaka-aineiden käytön raju vähentäminen. Hän toivoo, että keskustelussa huomioitaisiin etenkin metsien käytöstä saatavien raaka-aineiden rooli. Niiden avulla voidaan kestävällä tavalla korvata fossiilisia raaka-aineita, kuten muoveja tai polttoaineita.

”Suomen metsävarat ovat suuremmat kuin koskaan ennen ja suomalaisen metsätalouden monikäyttöisillä ja kierrätettävillä tuotteilla on valtava potentiaali muovien korvaamisessa. Resursseja tulisi suunnata yhä enemmän alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Metsäteollisuus tuottaa paljon tuotteita, joista osa on muovia ja osa puuperäistä. Haasteena on olemassa olevien prototyyppien tuotteistus”, Jäätteenmäki pohtii.

”Jätteiden puutteellinen käsittely ja kierrättäminen sekä öljypohjaiset muovit ovat toinen osa talouteemme liittyvää haastetta”, hän lisää.

”Muovistrategia on tämän hetken ajankohtaisin asia ja liittyy paitsi kestävään metsänkäyttöön, myös kiertotalousteemaan. Yleistäen voidaan sanoa, että tärkeintä on kohtuullistaa tavaran ja materian hankintaa ja suosia lähellä tuotettuja tuotteita, kuten lähiruokaa.”
– Anneli Jäätteenmäki

Kestävä metsienkäyttö linkittyy vahvasti muovikeskusteluun. Se tiedetään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, joka on ajanut muun muassa paljon keskustelua herättänyttä lakialoitetta kertakäyttöisten muovituotteiden kiellon puolesta. Esitys kieltää esimerkiksi muoviaterimien, vanupuikkojen, mehupillien ja ilmapallotikkujen myynnin EU:ssa vuodesta 2021 alkaen. Tavoitteena on vähentää luontoon, ja erityisesti meriin, päätyvää muovijätettä.

Ranskan Strasbourgissa kokoontunut parlamentti hyväksyi lain selvin luvuin 571–53. Äänestystulos voidaan nähdä välierävoittona ympäristölle, valtamerille sekä tuleville sukupolville.

”Muovistrategia on tämän hetken ajankohtaisin asia ja liittyy paitsi kestävään metsänkäyttöön, myös kiertotalousteemaan. Yleistäen voidaan sanoa, että tärkeintä on kohtuullistaa tavaran ja materian hankintaa ja suosia lähellä tuotettuja tuotteita, kuten lähiruokaa”, Jäätteenmäki ynnää.

Kuluvalla kaudella Jäätteenmäen kärkiteemoina ovatkin biotalous ja ruokaturva, jotka ovat olennainen palikka ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävässä, kestävämmän tulevaisuuden rakennustyössä.

Ilmastotyökalulla päästöjä vastaan

Euroopan parlamentissa ympäristöä kunnioittavaan ja tulevien sukupolvien elinolosuhteet huomioivaan kehitystyöhön kuuluu merkittävänä osana ilmastonmuutoksen hidastamista edistävien toimintamallien kehittäminen yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kesken. 

”Käytännössä se tarkoittaa kulutuksen, tuotannon ja liikkumisen tuottamien päästöjen ja ympäristöhaittojen radikaalia vähentämistä”, Jäätteenmäki tähdentää.

EU:n keskeisin ilmastotyökalu on teollisuuden, energiantuotannon ja lentoliikenteen päästökauppa, joka asettaa päästöille hinnat ja kannustaa kehittämään vähäpäästöisempiä ratkaisuja kestävämmän tuotannon edistämiseksi. Toinen tärkeä työkalu on maakohtainen päästövähennystavoite liikenteen, maatalouden, jätteenkäsittelyn ja rakennusten lämmittämisen aloilla. Myös yksityisautoilun päästöihin pureudutaan.

”Suomi kuuluu autojen päästörajoja peräänantamattomasti ajavaan rintamaan. Vähäpäästöisen liikenteen tavoitteeseen pääseminen etenee kuitenkin monien EU-säädöksien kautta ja ne ulottuvat aina autojen päästörajoista julkisiin hankintoihin ja uusiutuvan energian edistämiseen asti. Paljon työtä on siis edessä edelleen”, Jäätteenmäki kertoo.

Taas EU kieltää kaiken

Kun Euroopan parlamentissa tehdään päätöksiä, massamedia uutisoi niistä nopeasti ja massat reagoivat samalla nopeudella: ”Taas ne ovat kieltämässä meiltä jotain!” Tästä esimerkkinä vuonna 2011 noussut ilmapallokohu, josta brittimedia uutisoi etunenässä. Uutisen mukaan EU olisi kieltämässä lapsilta ilmapallot. Samalla viikolla uutinen kuitenkin oikaistiin: Iloisia uutisia ilmapallojen ystäville – EU ei kielläkään ilmapalloja! Kyse oli vain varoitustarrasta pallojen sisältämiin myrkyllisiin nitrosoamiineihin liittyen.

”Ihmisillä on hyvin yleisesti se asenne, että me olemme EU:ssa kiusallamme kieltämässä milloin mitäkin ja rajoittamassa yksilön vapautta mielivaltaisin päätöksin. Se ei pidä paikkaansa. Päätöksiä tehdään tarkkaan harkitusti ja pitkäjänteisesti kaikkien yhteiseksi eduksi. Kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta on kaikkien kansalaisten yhteinen asia”, Jäätteenmäki korostaa.

Jäätteenmäki korostaa pienten kehitysaskelten ja yksinkertaisten muutostoimenpiteiden merkitystä yhä monimutkaisemmaksi ja kaikin puolin haastavammaksi muuttuvassa ajassa. Kohtuullistaminen kantaa jo pitkälle.

”Esimerkiksi 1970-luvun öljykriisin aikaan Suomessa otettiin käyttöön järeitä, mutta helppoja keinoja kuten se, että nopeusrajoitukset pudotettiin 80 kilometriin tunnissa. Energiapihi voi olla myös ilman teknisiä keksintöjä. Jokainen pystyy muuttamaan kulutustaan jos vain haluaa”, Jäätteenmäki päättää.