Kolumni: Kulutushysterian vaa´ankielellä

Teksti Juho Kähkönen
Kuva Aleksi I. Pohjola

Muusikko Gösta Sundqvist kuvasi elämäntapaamme kulutushysteriaksi. Se on aika osuva analyysi, sillä arkemme rakentuu kuluttamisen ympärille. Kuluttaminen on liian halpaa, se tuottaa kohtuuttomasti jätettä ja kuumentaa uusiutumattoman maapallomme. Kaivosteollisuus on kulutuksen suhteen vaa’ankieliasemassa, sillä yhteiskuntamme perustuu pitkälti kaivosteollisuuden tuottamiin raaka-aineisiin.

Kyllä, kohtuullinen määrä kaivoksia tarvitaan, vaikka kiertotalous alkaisikin toimimaan. Ei, en toivo yhteiskuntaa ilman teknologiaa tai liikennevälineitä. Toivon kylläkin, että kaivannaiset olisivat niin kalliita, että valmistettaisiin pitkäikäisiä älypuhelimia.

Sillä on väliä, paljonko kaivoksia avataan. Raaka-aineiden niukkuus nostaa kaivannaisten maailmanmarkkinahintoja ja korkeammat hinnat ohjaavat kulutusta esimerkiksi palveluihin. Hierojalla käyminen ei juurikaan tuota hiilidioksidipäästöjä tai pahenna maailman jäteongelmia. Kasa rikkinäisiä puhelimia kylläkin.

Suomessa kehityssuunta ei kuitenkaan näytä hyvältä. Kaivoksia suunnitellaan paljon enemmän kuin vastuulliseen elämäntapaan tarvitaan. Tällä hetkellä noin kahdeksasosa Suomen pinta-alasta on varattu kaivosteollisuudelle.

Tämä 43 240 neliökilometriä pitää sisällään kaivosvaraukset, myönnetyt luvat, hakemukset ja varsinaiset kaivosalueet. Kaivosvarauksia on siis Tanskan pinta-alaa vastaava alue. Luultavasti sinunkin lähimetsäsi mineraalipitoisuus on kairattu ja alue varattu.

Kansantaloustieteen professori Olli Tahvosen mukaan Suomen kaivoslaki ohjaa luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Kaivoslaki asettaa myös sukupolvet eriarvoiseen asemaan, koska hinnan kestämättömästä luonnonvarapolitiikasta maksavat seuraavat sukupolvet.

Kaivoksia kuitenkin avataan kiihtyvään tahtiin, koska kaivannaisilla on kasvava globaali kysyntä. Kysyntä lisää kaivoksia, mikä hillitsee kaivannaisten maailmanmarkkinahintoja. Edulliset raaka-aineet edelleen mahdollistavat kestämättömän kulutuksen kasvun.

On toki ristiriitaista, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen nykyisellä teknologialla edellyttää poliittisen tahdon lisäksi runsaasti tiettyjä kaivannaisia. Siis uusia kaivoksia. Tässä toivottavassa skenaariossa uusiutuvaan energiaan ja siihen liittyvään akkuteknologiaan siirrytään nopeasti, mikä kymmenkertaistaa esimerkiksi nikkelin, koboltin ja litiumin tarpeen.

Toistaiseksi uudet nikkelikaivokset eivät kuitenkaan hillitse ilmastonmuutosta. Globaaleilla markkinoilla suomalaisellakin nikkelillä valmistetaan sähköautojen akkuja todennäköisemmin viihdeteknologiaa, katumaastureita ja aseita. Varmuudella en tätä osaa kuitenkaan sanoa, koska kuluttajan on käytännössä mahdotonta tietää, mistä tuotteen kaivannaiset ovat peräisin. 

Olen ehkä naiivi, mutta vastustan uusien kaivoksien avaamista. Jos kaivannaiset maksaisivat mansikoita niin joku rakentaisi niistä kestävän älypuhelimen. Tämä haastaisi vallitsevaa kulutushysteriaa.

Ja ainahan vaihtoehtoja ilmestyy. Esimerkiksi punalieju, joka on ongelmallinen kaivosjäte, paljastui hyväksi rakennusmateriaaliksi. Punalieju kasataan kuitenkin edelleen kaatopaikoille, koska on halvempaa kaivaa perinteisiä materiaaleja.

Kaivosverotuksen kehitysmaana Suomi on toistaiseksi maailman houkuttelevin maa kaivosinvestoinneille, joten toivon, että kaivoslakiin lisättäisiin vähintäänkin kaivosrojaltivero, joka perustuu louhittujen malmien arvoon. Osana globaalia vastuunkantoa kaivosteollisuutta tulee rajata. Ensi vuonna on muuten ainakin kahdet vaalit, joissa poliitikoilta voi perätä vastuunkantoa esimerkiksi juuri kaivoslain suhteen.

Lähteet

https://www.rapport.fi/journalistit/saana-katila/professori-tahvonen-suomen-kaivoslaki-yllyttaa-luonnonvarojen-ryostokayttoon

https://www.fraserinstitute.org/studies/annual-survey-of-mining-companies-2017

http://finnwatch.org/images/kaivosverotuksen_kehitysmaa.pdf, 9