Bisnesseikkailuja ja pettymyksiä

Teksti Henrik Telkki
Kuvitus Siiri Hirsiaho

Yliopistoissa tunnetusti tiivistyy maan johtava tietämys. Ne ovat täynnä nuorta intellektuelliaa edustavia opiskelijoita, jotka ovat Suomen tehokkaimpia tiedonhankkijoita. Miksi siis yliopistojen sydämessä sijaitsevat ja opiskelijoista muodostuvat ylioppilaskunnat sössivät taloutensa?

Kun ravintola Comicon kylkeen tässä taannoin avattiin ‘Tivoli-Klubi’, saattoi tuoreemmilla rovaniemeläisillä olla siinä ihmettelyä: Mistä naavaparrat oikein vöyhöttivät? Ja miksi avajaisten jälkeen saattoi törmätä lausuntoihin kuten “rahastus” ja “ostivat vain nimen”? Närkästyksen taustalla oli fiilis tunteilla pelaamisesta ja muistuttelu sen oikean yöravintola Tivolin tien ikävästä päättymisestä.

Tivoli oli miltei legendaariseen asemaan kohonnut yökerho, joka aikoinaan hallitsi Half-Moonin ylitse juhlien go-to jatkopaikkana. Yliopistolaisten kannalta Tivolin tapaus on kuitenkin muutakin kuin vain yksi menetetty yökerho. Tivolin toimitiloina toiminut rakennus, niin kutsuttu Valistustalo, kun sattui olemaan Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallinnoiman LYY-kiinteistöt Oy:n omistuksessa.

Rakennuksena Valistustalo, tai Valsa, kuten se puhekielessä tunnettiin, oli monellakin tapaa Rovaniemen kulttuuritoiminnan kehtoja. Valsalla harjoittelivat bändit, sieltä löytyi opiskelijoille estradin tarjonnut Galleria Värinä ja tietenkin muutama lisäliiketila. Tämän kaiken lisäksi rakennus oli myös Rovaniemen historian kannalta merkittävä kohde, ainakin jos kysyit Museovirastolta, jonka mielestä rakennus olisi pitänyt suojella.

LYY osti Valsan LYY-Kiinteistöt Oy:n kautta vuonna 2004. Tämän jälkeen seuranneista tapahtumista on vuoron perään syytetty LYY:n kelvotonta bisnesvaistoa, hyvää vaistoa ja huonoa tuuria, LYY:n kykenemättömyyttä, Rovaniemen kaupungin korruptiota, sekä ulkoavaruuden reptiliaaneja. Valsa kehitti tarinasta riippuen aivan hirvittävät, tai ei niin pahat, kosteusvauriot. Vuosien väännön jälkeen kielteinen päätös suojeluhakemuksessa mahdollisti ongelmallisen kiinteistön myymisen Lemminkäiselle ja näin LYY selvisi seikkailusta täpärästi taloutensa pelastaen.

Miltei 60-vuotias Valsa kohtasi purkukoneet viimein vuonna 2016. Vaikka Valsan kohtalo useaa rovaniemeläistä raivostuttikin ja jälkiviisaus on tarkkanäköistä, ei LYY:tä kuitenkaan kannata liikaa hommasta pilkata. Jos jotain, niin Valsan kautta LYY otti osaa Ylioppilaskuntien arvokkaaseen perinteeseen; perseelleen menneisiin hankkeisiin.

Jos jotain, niin Valsan kautta LYY otti osaa ylioppilaskuntien arvokkaaseen perinteeseen; perseelleen menneisiin hankkeisiin.

Arvokkaat perinteet

LYY:n hallitukset ovat muodostuneet yhteiskuntatieteilijöistä, taiteilijoista ja oikeustieteilijöistä, joilla ehkä on jotain yrityskurssia hivenen käytynä siellä takana. Tämä saattaa osaltaan avata Valsan tilanteen syntymistä. Eikä sekään nyt niin hirveästi suteen mennyt; lisää yökerhoilua ja hommaa oltaisiin vielä joskus saatettu pitää menestyksenä.

Vaasassa puolestaan on yliopisto, joka kouluttaa liiketalouden maistereita. Kiinteistöbisnestä noin yleensä pidetään yhtenä turvallisimmista bisneksen muodoista. Joten mitä saadaan, kun yhdistetään ajantasainen liiketalouden osaaminen ja turvallisemmat bisnekset? No uusi hieno ylioppilastalo, joka tuottaa pienen omaisuuden edestä ylläpitokustannuksia ja kahden miljoonan euron velat.

Vaasan tapauksessa se, paljonko opiskelijat hyötyvät ylioppilastalosta on hivenen kyseenalaista. Koko talo ei ole ylioppilaskunnan omistuksessa ja omistetuissakin tiloissa ollaan vähän vaikeina sen suhteen, paljonko opiskelijoita niihin viitsii päästää. Vaasa säilytti maineensa Suomen korkeimman ylioppilaskunnan jäsenmaksujen haltijana ja onnistui antamaan kirveestä ylioppilaskunnan lehdelle. Ja vaikka tätä ei voidakaan pistää yksin ylioppilastalon syyksi, niin Markku Vierun kursseille voi hakeutua se, joka vääntää kahden miljoonan velat toimintaa kannattelevaksi tekijäksi.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on puolestaan perittyjä kiinteistöjä ja pitkällisesti kokemusta toiminnasta. Useita miljoonia säästössä, ravintolabisnes ja Suomen suurin jäsenmäärä ei kuitenkaan paljoa aikanaan lämmittänyt, kun kiinteistöjen kanssa puljattiin. Helsingissä uuden hienon ylioppilastalon (nk. Leppätalo) kustannukset karkasivat lapasesta, johtaen remonttikulujen miltei tuplaantumiseen. Kun kaveriksi otettiin vielä yhden arvokiinteistön remontointi (Villa Kuunari), alkoi soppa olemaan valmis. 

Ylioppilaskunta päätyi kaatamaan esityksen hankkeen päätöksenteon vaiheita ja avoimuutta arvioivan selvitysryhmän asettamisesta. Seuraavat viisi vuotta syötiin säästöjä, ennen kuin alamäki saatiin jäsenmaksujen korottamisen ja tiukemman taloudenpidon kautta katkaistua.

Sallimuksen rajoissa

Niin hauskaa kuin sormella osoittelu ja tämän lehden siltojen poltteleminen ympäri Suomea olisikin, on totta, etteivät ylioppilaskunnat ole helpoimmassa asemassa. Teknisesti ylioppilaskunta ei ole yhdistys vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toiminnasta säädetään yliopistolaissa. Täten se ei voi täysin päättää olemassaolostaan tai tehtävistään. Tästä kumpuaa muun muassa ylioppilaskuntien pakolliset jäsenmaksut. Vaikka laki turvaakin tulonsaantia jäsenmaksujen muodossa, ylioppilaskuntien luonne myös rajaa niiden toimintamahdollisuuksia.

Ylioppilaskuntien ei luonteensa vuoksi ole mahdollista harjoittaa esimerkiksi järjestelmällistä ja tarkoituksellista taloudellisen voiton maksimointia. Voittoa toki saa ja usein tehdäänkin, mutta varsinainen suuren luokan ammattimainen liiketoiminta ei ole mahdollista. Tätä rajoitusta ylioppilaskunnat useimmiten pyrkivät kiertämään ulkoistamalla liiketoiminnan ylioppilaskunnan omistamille, mutta niistä silti erillään toimiville yhtymille, kuten Helsingin HYY Yhtymä (nyk. Ylva) ja meidän Laky Oy. Näiden järjestelyiden reiluudesta sopii toki keskustella, mutta nykyjärjestelmässä ne ovat pakollisia.

Järjestelmä luo myös ylimääräisen byrokratian asteen, mikä rasittaa liiketoimia. Onkin asiallista pohtia, vaarantaisiko ylioppilaskuntien jäsenmaksujen pakollisuudesta luopuminen myös niiden taloudellisen selviytymisen? Tämä kun hyvinkin saattaisi korostaa liiketoiminnan merkitystä ylioppilaskuntien toiminnassa, mikä kuten todettu, on tukkoista. Automaatiojäsenyydestä luovuttaessa voisi toki olla paikallaan myös vapauttaa ylioppilaskuntien käsiä harjoittaa liiketoimintaa, mutta sitten taas, Suomi.

Nykyinen järjestelmä on myös omiaan vaikuttamaan siihen, ketkä näitä välistä huomattaviakin taloudellisia päätöksiä tekeviä järjestöjä johtavat. Päätöksentekijät tuppaavat nousemaan vielä valmistumattomista opiskelijoista, jotka ovat vasta kasvamassa tulevaisuuden Nalle Kekkeruuseiksi, takanaan joitain kursseja ja isin vinkit yksityistämisestä. Yliopistot yleensä mielletäänkin turvalliseksi paikaksi kokeilla siipiään, epäonnistua ja oppia, ilman elämää romahduttavia seurauksia. Se ei tietenkään paljoa lämmitä esimerkiksi Valsan tapauksessa, mutta ylioppilaskunnilla ei ole mahdollista palkata Nordean huippuekonomisteja ilman, ettei rajaa täysimittaisen liiketoiminnan harjoittamiseen koetella liikoja.

Mitäpä sitten?

Mitä ylioppilaskuntien oikein sitten pitäisi tehdä? Kysymykseen on tällä hetkellä vaikea vastata. Yliopistolaki saattaa muuttua lähivuosina, eikä tulevia muutoksia vielä tiedetä. Ylioppilaskuntien tämän hetkiset kahleet rajoittavat suoria toimintamahdollisuuksia.

Yksi keino edetä tämän hetkisessä tilanteessa voisi olla oppilaitosten välisen yhteistyön kehittäminen, sekä tehokkaampi opiskelijoissa piilevien resurssien etsintä.

Nykyisellään kaikki pyrkivät pitämään pelikortit mahdollisimman lähellä omaa rintaa. Tämä ei välttämättä palvele ylioppilaskuntien tarvetta. Ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan ole suoraan toistensa kanssa kilpailevia tahoja. Jos jonkinlainen suunnitelmien ja osaamisen jakaminen saataisiin rakennettua, se voisi palvella ylioppilaskuntia kokonaisuutena.

Myös parempi kommunikaatio oman yliopiston opiskelijoihin päin auttaisi. Lapin yliopistokin on pohjimmiltaan kokoelma osaajia eri aloilta ja elämän vaiheilta. Näiden osaajien piilevä potentiaali kannattaa kartoittaa ja kerätä käyttöön. LYY toki pyrkii kommunikoimaan opiskelijoihin päin, mutta kommunikaatio tahtoo jäädä kuitenkin turhan usein ei kenenkään seuraamaan facebook-sivun ja jonnekin hukatun flyerin varaan.

Vielä enemmän kannattaisi kampuksen käytävillä näkyä ryhmänä, tehdä yhteistyötä AMK:n kanssa ja huutaa omista tarpeista. Silloin aikoinaan se olisi voinut tuoda LYY:lle reserviin amatööri kylterin, kosteusmittaajan ja timpurin.

Lähteet

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, talousarvio 2011. https://issuu.com/ylioppilaskunta/docs/ta2011

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, toimintatalouden talousarvio 2013. https://issuu.com/ylioppilaskunta/docs/hyy_budjetti_2013

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, toimintatalouden talousarvio 2015. https://issuu.com/ylioppilaskunta/docs/ta_2015

HYY-Yhtymä tilinpäätös ja toimintakertomus 2017. https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/hyy/yhtyma/2018/04/HYY-Yhtymä-tilinpäätös-ja-toimintakertomus-2017.pdf

HYY Yhtymä vuosijulkaisu 2015. https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/hyy/yhtyma/HYY_Yhtyma_Vuosijulkaisu_2015.pdf

Kellot lyövät  Rovaniemen Valistustalolle. https://yle.fi/uutiset/3-6705434

Kuinka käy Valsan? https://issuu.com/lapinylioppilaslehti/docs/2015_2

Lapin Kansa: Ely-keskus valittaa Valsan luvasta. https://yle.fi/uutiset/3-6767640

Lapin maakuntamuseo 40 vuotta. https://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=929df103-60d2-4ba9-8a7a-5aff0c5ca1ae

Leppätalon kulut paisuvat. https://ylioppilaslehti.fi/dev/2006/11/leppatalon-kulut-paisuvat/

LYY myy Valistustalon Lemminkäiselle. https://yle.fi/uutiset/3-8660403

Miksi jokainen opiskelija tarvitsee ylioppilaskunnan taakseen? https://hyy.fi/fi/media-arkisto/uutiset/miksi-jokainen-opiskelija-tarvitsee-ylioppilaskunnan-taakseen

Museovirasto lausunto MV/22/05.01.01/2014. https://docplayer.fi/2397677-Lausunto-museoviraston-eritysistunto-on-kasitellyt-asian-kokouksessaan-12-2-2015.html

Musevirasto: Valistustalo suojeltava Rovaniemellä. https://yle.fi/uutiset/3-7825133

Oulun yliopiston opiskelijat haluavat kumota lain, joka rokottaa opiskelijan kukkaroa yli sadan euron verran vuodessa. https://yle.fi/uutiset/3-10434075

Rovaniemi valitti Valsasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. https://yle.fi/uutiset/3-7213031

Vaasan ylioppilaslehti 3/2017. https://issuu.com/vylkkari/docs/vykk__ri_3_2017_verkkoon

Vaasan ylioppilastalosta tuli raskas taakka ylioppilaskunnalle. https://yle.fi/uutiset/3-5636244

Ylioppilaskunnan talous on rahan siirtämistä taskusta toiseen, ja siksi jäsenmaksua halutaan nostaa. https://ylioppilaslehti.fi/2015/10/ylioppilaskunnan-talous-on-rahan-siirtamista-taskusta-toiseen-ja-siksi-jasenmaksua-halutaan-nostaa/ 

ylva.fi

Meidän Lovisa – Iso olohuone

Teksti Henrik Telkki
Kuva Aleksi I. Pohjola

"Porukka vain viihtyy", siihen kiteytyy vastaus, kun kysyt Meidän Lovisaa johtavalta Henna Kokolta menestyneen kahvilatoiminnan salaisuutta. Kuten nimestä voi päätellä, Meidän Lovisa on meidän, siis opiskelijoiden. Se on osa Lapin yliopiston ylioppilaskunnan omistamaa Lapin Lyyli Oy:tä, jonka toimitusjohtaja Kokko on.

Opiskelijaomisteisuus luo Meidän Lovisan ylle mielenkiintoisen vuorovaikutuksen himmelin. Kahvilan palveluiden käyttäminen hyödyttää suoraan ylioppilaskuntaa ja näin opiskelijoita. Juuri tämän esille tuomisen Kokko näkee tärkeimpänä osana Lovisan viestiä.

"Minusta tuntuu, että se on mennytkin enemmän siihen, että painotetaan, että Lovisa on meidän opiskelijoiden".

Samalla yhteys opiskelijoihin vaikuttaa Lovisan toimintaan enemmän, kuin Fazerin omistamien Petronellan ja Fellin tapauksessa. LYY sekä käyttää Lovisaa tapahtumiinsa, että osallistuu Lapin Lyylin kokouksiin. Lovisa myös joutuu huomioimaan asiakkainaan toimivia opiskelijoita eri tavalla.

"Opiskelijathan ovat edelläkävijöitä monessa asiassa. Ruokatrendeissä, vegaanisessa ruokavaliossa, ekologisuudessa, kestävässä kehityksessä", toteaa Kokko.

Jatkuva pyrkimys opiskelijoiden toiveiden täyttämiseen on ihailtavaa, kun tarkastelee miten vaikeassa paikassa Lovisa on. Fazer piirittää kahviota molemmilta puolilta ja Sale on miltei vastapäätä. Tämän lisäksi Lovisaa rasittavat tilajärjestelyt, mikä pakottaa tilaamaan tarjottavan ruoan ulkopuoliselta toimittajalta. Ulkopuolisuus ja kotimaisuusaste näkyvät ruoan laadussa, mutta samalla se myös tuottaa haasteita ruoan hinnoittelussa ja tarjoamisessa. Opiskeluruokailua tukeva KELA antaa vain tietyn määrän avustusta opiskelijaruokailijaa kohden, jolloin pitääkseen kiinni edullisista aterioista, täytyy heittäytyä luovaksi. Lovisan kohdalla tämä tarkoittaa tarkkaa punnintaa aterioissa, mikä on syy rajattuihin annoskokoihin. Lovisakin kun on liiketoimintaa, jonka täytyy pystyä olemaan voitollista.

Haasteista huolimatta Lovisan kekseliäisyys on tehnyt siitä pienoisen menestyksen. Se on ylioppilaskuntamme parhaiten suoriutuneita liiketoimia, jolla on pystytty paikkaamaan epäonnisempien hankkeiden perintöä. Se on jotain mistä jokainen asianomainen saa olla ylpeä.

"Mie oon tosi tyytyväinen tähän mihin me ollaan päästy", päättää Kokko.