Kuivaa lihaa ja kulttuurintekijöitä
Teksti Teemu Loikkanen
Kuvat Emma Kähkönen
Lappilaisista muusikoista koostuva Reindeer Kalashnikov –yhtye julkaisi toisen levynsä tänä vuonna. Pohjoisen kulttuurielämän rikkaus on bändin mukaan fuusioituminen, kun spesifeihin genrerajoihin ei yksinkertaisesti riitä tarpeeksi toimijoita. Tämä luo kulttuuriin omalaatuisuutta. Mutta voiko lappilaista kulttuuria määritellä ja jos se määritellään, niin kuka tämän määritelmän tekee? Lappilaiset toimijat itse vai ulkopuoliset havainnoijat?
Hyrski Tapio ja PuskaJaska – ristimänimiltään Mikko Hyyryläinen ja Jaakko Enbuska – ottavat toimittajat vastaan kommuunissaan aitoon Lapin tyyliin: siis vastavalmistunutta kuivalihaa tarjoillen. Sooloartisteinakin mainetta niittävät artistit ovat ajankohtaisia yhtyeensä Reindeer Kalashnikovin julkaistua vastikään toisen albuminsa. Kokoonpano on tunnettu energisistä esiintymisistään, joissa ei kaihdeta teatraalisuutta. Villit esiintymisasut tuovat mieleeni erään 1970 -luvun ilmiön: George Clintonin ja hänen muun muassa Funkadelic -nimellä tunnetut projektinsa.
”Yhdessä bändin kanssa olemme fiilistelleet Funkadelicin asu- ja livemeininkejä, ja ajattelin aikoinaan yhtyeestä tulevan jotain sen ja Juice Leskisen Grand Slamin välimaastosta. Olen myös miettinyt Juicen Hevidiggarin Vuorisaarnaa coveriksi”, Enbuska sanoo.
Hyyryläisen mukaan muun muassa Asan ja Puppa J:n tähdittämä JätkäJätkät -yhtye toimi hänen innoittajanaan livesoittimia ja räppiä esittävän kokoonpanon perustamiseen. YleX-radiokanavalla yhtyettä on verrattu niin ikään suurella kokoonpanolla hip-hop -henkistä musiikkia soittavaan Kuningasideaan.
Lapissa taiteilijalla on edessään hyvin erilainen toimintakenttä kuin eteläisen Suomen kaupungeissa. Muusikoiden mukaan monet asiat ovat toisin, mutta se voi olla myös rikkaus.
”Lapin erikoisuus on se, että syntyy helposti fuusioita. Ihmiset liittyvät bändeihin hyvin erilaisista musiikillisista lähtökohdista, joten on pakko tehdä kummallisia yhteistyökuvioita. Tällöin bändeistäkin tulee omalaatuisia”, Enbuska pohtii.
Helsingissä pitkään asuneena tunnistan hyvin erot, joita Hyyryläinen ja Enbuska tuovat esille. Itsellänikin kulttuurikenttä on laajentunut huomattavasti Rovaniemelle muuton jälkeen. Ei yksinkertaisesti ole tarjolla ulossulkevia ja spesifejä ”skenejä” jokaiseen marginaaliseen musiikkityyliin.
”On pakko tulla toimeen, täällä ei ole mahdollisuutta kuppikuntaistumiseen, kuten esimerkiksi Helsingissä”, Hyyryläinen sanoo.
Mitä lappilainen kulttuuri sitten on? Millaista on olla taiteilijana Lapissa vuonna 2019? Klassiset lappilaiset taitelijakuvaukset tuovat mieleen yksinäisenä mökin nurkassa ahdistuneena työskentelevän erakon, joka ”löydetään” vasta katkeran kuolemansa jälkeen. Toisaalta musiikkikentälle on Rovaniemeltäkin noussut 1990- ja 2000 -luvuilla kovia tekijöitä. Kuuntelin jo nuorena lahtelaisena Absoluuttista Nollapistettä ja Tulenkantajia tietämättä Lapista paljoakaan. Murteella räppääminen teki toki ainakin Hannibalista ja Sopasta tunnistettavia pohjoisen edustajia.
”Lappilaista musiikkia ei tunnisteta erityisesti: esimerkiksi Lapin tulevaisuus-selonteossa puhutaan lappilaisesta kulttuurista ja sen merkityksestä, mutta sitä ei määritellä millään tavalla. Lapin yliopiston sivulla ainoa kulttuuri-osiossa mainittu taho on Korundi, joten lähetin heille listan Rovaniemen kulttuuritoimijoista. Olisiko tässä yksi syy siihen, miksi lappilainen kulttuuri ei saa valtakunnallista huomiota: sitä ei tunnisteta edes omalla maalla. Määrittyykö lappilainen kulttuuri sitten enemmän ulkopuolisten tekemien havaintojen kautta”, Hyyryläinen kysyy.
Enbuska näkee lappilaisuuden tulevan esiin symbolien kautta, joita täällä on enemmän kuin monilla muilla maakunnilla. Myös hiihtokeskukset ovat eräs Reindeer Kalashnikovia määrittävä pohjoinen erikoisuus.
”Mekin olemme käyttäneet esimerkiksi poronsarvia visuaalisena elementtinä. Murteen kautta voi myös erottua. Uusi kappaleemme Tunturiralli kertoo hiihtokeskuskeikkailusta. Rovaniemen keikkapaikkatilanne on huono Tivolin lopetettua, parhaat keikkapaikat meille ovat pohjoisen suunnassa. Julkkarikiertueemmekin sijoittuu Ylläksen ja Levin maisemiin. Suurin osa bändin jäsenistä harrastaa lumilautailua tai laskettelua, ja näiden suhteiden kautta olemme alun perin päässeet soittamaan hiihtokeskuksiin.”
”Lapin erikoisuus on se, että syntyy helposti fuusioita. Ihmiset liittyvät bändeihin hyvin erilaisista musiikillisista lähtökohdista, joten on pakko tehdä kummallisia yhteistyökuvioita.
Tällöin bändeistäkin tulee omalaatuisia”
–Jaakko Enbuska
Valtakunnan suuret musiikkilehdet huomioivat harvoin lappilaisia esiintyjiä, kenties senkin takia, että olemme maantieteellisesti kaukana sieltä missä tapahtuu. Hyyryläisen mukaan töitä riittää, mutta pitkät välimatkat tekevät eteläisen Suomen kiertueista taloudellisesti haastavia. Eikä kaikki muutenkaan ole välttämättä paremmin etelässä. Yhtye on soittanut keikan myös Pohjois-Ruotsissa, ja Norjan mahdollisuudet kiinnostavat.
”Hiihtokeskuksissa on hyvät palvelut, etelässä saat tsägällä yhden kaljan alennuksella,” artistit kuvaavat kärjistävästi.
Itsekin Lapin yliopistossa opiskeleva Hyyryläinen kritisoi Rovaniemen kaupunkia siitä, ettei opiskelijoita osata sitouttaa jäämään paikkakunnalle. Myös ei-opiskelevat tuttavat lyövät toisinaan kiilaa itsensä ja haalarikansan välille.
”Mennään esimerkiksi yksityisautoilu edellä, opiskelijat jäävät omaksi kuplakseen ja muuttavat heti tilaisuuden tullen Etelä-Suomeen”.
Aiemmin mainitut Rovaniemi-musan suuruudet muuttivat jo aikoinaan Tampereelle ja samaan ovat päätyneet muun muassa osa aktiivisesti Suomea kiertävän Autiomaan jäsenistöstä. Kulttuurivuoto vaikuttaa koko kaupungin vetovoimaan ja viihtyvyyteen. Puoliksi peloissani tiedustelen Hyrskin ja PuskaJaskan tulevaisuuden suunnitelmia, onko yhtyeessä harkittu ”etelään” muuttoa?
”Henkilökohtaisesti olen joskus harkinnut asiaa, yhtyeen kanssa siitä ei ole keskusteltu koskaan”, Hyyryläinen sanoo.
”Ei mithään hinkua ole. Tulkhoon ne tänne”, lisää Jaska.
Kuvaaja alkaa peräänkuuluttaa ”uutta kulttuuripuljua” Rovaniemelle. Onneksi kaupungissamme on aktiivisia kulttuurityöläisiä, jotka jaksavat laulaa, soittaa, piirtää, maalata, kirjoittaa, näytellä, kuvata, esittää, keskustella ja järjestää tapahtumia.
Ilman heitä meillä olisi vain hiihtoa. Ja muutama hassu poro.
Tulevia keikkoja
- 26.4. Äkäshotelli, Ylläs
- 27.04. Wanha Mestari, Kuusamo
- 30.4. Ravintola Valdemari
- 4.5. Camp531, Levi
REINDEER KALASHNIKOV: II
Kahdeksanhenkisen Rovaniemen ”superbändin” odotettu kakkoslevy julkaistiin tänä vuonna. Rumpali Hyrskin mukaan uusi levy on selkeää jatkumoa edelliselle. Bassoa soittava ja lyriikkaa suoltava PuskaJaska lisää kyseessä olevan yhtenäisempi, hienostuneempi, ja paremmin kasaan nivoutunut paketti. Sävellystyössä useammat jäsenet ovat olleet aiempaa aktiivisempia, yhteistyö on parantunut ja sovituksia on tehty koko porukalla. Levy potkii joissain kappaleissa kuin Tulenkantajilla – hiphopin ja funkin yhdistäminen Rovaniemellä tuo väistämättä mieleen legendaarisen kokoonpanon. Toisaalta lätyllä on myös iskelmäsävyisiä kohtia, särökitararokkia, balkanpaahtoa, sekä cowboy- ja havaijisoundia. Sanoitusten tarinat ovat arkisia elonkuvauksia itseironisella otteella sävytettynä. Monipuolinen räppäri- ja laulajakaarti tuo vaihtelua muuten yhtenäisen kuuloiselle levylle, lisäksi Jaakko Laitisen mukanaolo Savotta –kappaleella toimii erinomaisesti.Kolmoselta odottaisin vieläkin suurempaa vaihtelua – tiedossa on, että soittajilla on taitoja monenlaisiin rytmeihin: mausteita voisi ottaa vaikkapa Etelä-Amerikan, Karibian ja Afrikan musiikkimaailmoista. Olkoonkin, että ne ovat omia suosikkejani.