Luovaa innovatiivisuutta sosiaalityön kustannuksella

Kuvitus Meri Heikkilä

"Yliopistossamme toimii Suomen suurin sosiaalityön yksikkö, jossa koulutamme yhteiskuntatieteellisiä osaajia. Yliopistomme sosiaalityön oppiaine on valittu kolme kertaa valtakunnallisesti opetuksen laatuyksiköksi. Sosiaalityön oppiaine on ainoa sosiaalialan yliopistollinen tutkinto Suomessa. Se on tieteellinen oppiala, joka koostuu tutkimuksesta, koulutuksesta ja käytännön sosiaalityöstä sekä niiden vuorovaikutuksesta.”

Näin Lapin yliopisto kuvailee sosiaalityön oppiainetta nettisivuillaan. Mutta mitä kulisseissa oikeasti tapahtuu?

Lapin korkeakoulukonserni on jo pidempään hautonut ajatusta Lapin yliopiston sosiaalityön koulutusohjelman ja Lapin ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksen opintosuunnitelmien osittaisesta yhdistämisestä. Tämä projekti eli LUC 2020-kehittämisohjelma konkretisoitui Lapin yliopiston ostettua Lapin ammattikorkeakoulun enemmistöosakkeet. Projektin aikataulullinen tavoite on astua voimaan syksyllä 2020. On vielä epäselvää, kuinka paljon yhteisiä sosiaalialan opintoja tuleva opintosuunnitelma todellisuudessa sisältäisi: tällä hetkellä suunnitelmana on löytää yhteisiä opintoja 120 opintopisteen verran, mikä on opiskelijoiden mielestä absurdi ajatus.

“Jotta sosiaalityö voisi kehittyä tutkimusalana ja tutkimukseen perustuvana ammatti- ja työalana, koulutuksen on perustuttava tutkimukseen ja tuotettava alalle riittävää tutkimusosaamista.” (Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan professori Juha Hämäläinen, 2014, teoksessa: Rakenteellinen sosiaalityö).

Huolemme on, että “luovan edelläkävijä” korkeakoulukonsernin myötä yliopisto-opetuksen tutkimus- ja teoriapainotteisuus heikentyvät. Tämä vaarantaisi ammatti-identiteetin ja profession lisäksi käytännön asiakastyön, sillä osittainen yhdistelmäkoulutus ei meidän mielestämme valmistaisi sosiaalialalle päteviä sosiaalityöntekijöitä eikä sosionomeja. Opetussisältöjen yhdistelyssä näemme riskin, että käytännönläheinen opetus painottuu teorian ja tutkimuksellisen osaamisen kustannuksella. Pahimmillaan tällainen voi heikentää sosiaalityön ammatillisuutta ja muodostua työelämässä ongelmalliseksi etenkin haastavissa asiakastilanteissa.

Sosiaalityön kelpoisuusvaatimukset on säädetty laissa, jonka tarkoituksena on edistää asiakasturvallisuutta varmistamalla sosiaalityöntekijöiden riittävä ammatillinen pätevyys. Sosiaalityö on yhteiskunnallinen tieteenala, joka kouluttaa yhteiskunnallisia vaikuttajia, osaajia ja tutkijoita. Jotta näiden taitojen ja varmuuden kaltainen ammatillisuus kehittyy, tarvitaan vahvaa teoreettista pohjaa.

Teetimme kyselyn, jonka tarkoituksena oli tuoda tietoa LUC 2020-projektista, sekä selvittää sosiaalityön opiskelijoiden ja ammattilaisten mielipidettä projektista. Kyselyyn vastasi 75 henkilöä, joista 80 % näki projektin negatiivisena.

Kyselyyn vastanneet ilmaisivat huoltaan Lapin yliopiston sosiaalityön koulutuksen tulevaisuudesta. Uhkakuvana nähdään, että Lapin sosiaalityön koulutus tulevaisuudessa poikkeaa tasoltaan muiden yliopistojen koulutuksesta muodostaen “Lapin mallin” ja “muun Suomen mallin”. Huolemme on, että Lapin yliopistosta valmistuneet sosiaalityöntekijät olisivat muutoksen myötä eriarvoisessa asemassa verraten muualta valmistuneisiin sosiaalityöntekijöihin, sillä opetus poikkeaa tulevaisuudessa sisällöltään huomattavasti muiden yliopistojen opetuksesta. Sosiaalityön yliopistoverkosto SOSNET on jo pitkään ylläpitänyt sosiaalityön yhdenmukaista ja tasavertaista opetusta kautta maan, ja tämä muutos vesittää myös SOSNET:in arvokasta työtä. Muutoksen tulisi siis olla valtakunnallinen eikä vain Lapissa tehtävä kokeilu.

“Jos nyt hakisin opiskelemaan sosiaalityötä ja Lapissa olisi tällainen käytäntö, valitsisin toisen yliopiston“, toteaa eräs kyselyyn vastannut.

Projekti vaikuttaa negatiivisesti koko koulutuksen tasoon. Pelkäämme, että yhteiset opinnot eivät vastaa enää yliopisto-opetusta. Tutkimuksellisen ja teoreettisen opetuksen mahdollisen vähenemisen lisäksi huomio kiinnittyi suuriin opetusryhmiin, opetuksen tasoon sekä lisääntyvään etäopetukseen, jota on jo nyt liikaa. Isot opetusryhmät luovat irrallisuutta ja vaikeuttavat dialogia. Tällä hetkellä ryhmissä on mahdollisuus käydä helposti keskustelua ja opettajat tuntevat opiskelijansa myös kasvoilta, mikä on tärkeä osa yhteisöllisyyttä. Pelkäämme yhteisöllisyyden ja luentojen dialogin katoavan suuriin opetusryhmiin tai Moodlen keinotekoisiin keskustelualustoihin.

Ylläolevat asiat ovat todellisia huolenaiheita, ja tämä projekti uhkaa kokonaisvaltaisesti sosiaalityön opintoja ja sitä kautta professiota. On uskomatonta, että vielä tänäkin päivänä joudumme puolustamaan sosiaalityön tieteellisyyttä. Meidän ei tule hyväksyä asioita, jotka sotivat meidän tulevaa ammattiamme vastaan. Sosiaalityö, kuten mikä tahansa muukin tieteenala, tarvitsee jatkuvaa uudistumista ja kehittymistä. Yhteistyötä tulee tehdä, mutta näemme yhteistyön olevan erityisen tärkeää muiden tiedekuntien kanssa, kuten kasvatus- ja oikeustieteen kanssa. Projektin tuoma muutos ei kehitä sosiaalityötä tieteenalana, vaan muuttaa sen tarkoitusperän tutkivasta yhteiskuntatieteestä yleiseksi terveydenhuollon apuammatiksi.

Sosiaalityön opiskelijat

Catharina Vossi

Emmi Saastamoinen

Linda Määttä

Saana Heikkinen