Pääkirjoitus: Ole hiljaa setämies, kuuntele kun nuori puhuu

Päätoimittaja Aleksi I. Pohjola

Nuoret ovat pilalla.

Milloin ei tiedetä mistään mitään. Milloin ei osallistuta. Milloin ei kiinnosta. Ja silloin kun kiinnostaa, niin kiinnostaa internet ja älypuhelimet.

Tänä keväänä on kuitenkin tiedetty. On osallistuttu. Ja on kiinnostuttu.

Sekään ei riitä. Kun nuoret ovat esittäneet aidon huolensa elinympäristöstä ja sitä myötä konkreettisesti omasta tulevaisuudestaan ja vaatineet päättäjiltä aitoja ja uskottavia toimia ilmaston ja sitä kautta hyvinvoinnin ja tulevaisuuden eteen, ovat kommentit olleet lähinnä vähätteleviä tai toruvia.

Nuorten yhteiskunnallisen aktivoitumisen voisi luulla herättävän riemun kiljahduksia alenevan äänestysprosentin maassa, jossa on jo pitkään tuskailtu siitä, miten nuoria voitaisiin kannustaa mukaan päätöksentekoon, yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen.

Huoli on aiheellinen, sillä nakertaahan heikko yhteiskunnallinen osallistuminen demokratiaa ja sen uskottavuutta. Mutta sitten kun osallistutaan ja vaaditaan, käsketään nuoria painumaan takaisin koulun penkille oppimaan tai naureskellaan partoihin keväthormonien sekoittamista teineistä.

Suomen väestöpyramidi seisoo kärjellään, ja se rasittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoidon kustannuksia sekä asettaa nykyisen eläkejärjestelmän lähes mahdottomaan tilanteeseen. Samalla tämä pyramidi vääristää myös päättäjien ikää etenkin, kun puoluepolitiikka ei ole nuorison keskuudessa kovinkaan kovassa huudossa. Eläkeläisille luvattu vappusatanen johtuu – anteeksi nyt vain – siitä, että eläkeläiset ovat aktiivisia äänestäjiä. Opiskelijoille ei luvattu vappusatasta. Sen sijaan lähti indeksikorotukset ja tuli koulutusleikkaukset. Ja se johtuu – anteeksi nyt vain – siitä, että opiskelijat eivät ole yhtä potentiaalinen äänestäjäjoukko vanhan maailman puolueille.

Nuoret eivät ole pilalla. Nuoret ovat tämän maan – ja maailman – tulevaisuus, jotka kantavat tulevaisuudessa vastuun tästä yhteiskunnasta ja joiden täytyy elää siinä elinympäristössä, jonka nykyiset päättäjät heille jättävät. Siksi nuorten huolta tulevaisuudesta ei tule vähätellä. Se tulee ottaa tosissaan ja siihen huoleen on pystyttävä myös vastaamaan.

Vähättelemällä nuoria koko poliittinen järjestelmä sahaa lopulta omaa oksaansa. Vähättelyn sijaan vaikuttamiskanavia on sen sijaan entisestään monipuolistettava ja otettava nuoret osaksi päätöksentekoa. Jos vallitseva puoluejärjestelmä ei tähän kykene, on se vaikuttamis- ja päätöksentekojärjestelmänä auringonlaskun edessä.

Hyvä nuoret!