Suihkivaa sopoa ja kuumaa kopoa: Grande Finale
Edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläaho
Viimeistä viedään. Tulin LYYlle töihin lokakuussa 2016, ja nyt edessä on pitemmälle opintovapaalle jääminen. Toistaiseksi en uskalla luvata onko jatkoa LYYn kolumneilleni tulossa, joten lähdetään siitä, että tämä on viimeinen kolumnini.
Työnkuva on muuttunut viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana paljon. Sen huomasi viimeistään, kun siivosin työläppärini kansioita. Vuosien 2016-2017 aikana toiminta keskittyi paljolti puhdasveriseen lobbaamiseen. Oli monia erilaisia tilaisuuksia, missä esiinnyttiin ja esiteltiin omaa toimintaamme ja omia tavoitteitamme. Lobbaaminen oli sen verta menestyksekästä, että nyt vuosien 2018-2019 aikana työ on keskittynyt paljolti lupausten lunastamiseen. On huomattavasti helpompaa puhua ja huudella, mutta mielestäni vasta se kuinka sanansa pitää, näyttää kuinka tosissaan tavoitteiden kanssa oltiin.
Työskentelyaikani isoin muutos LYYn edunvalvonnassa on ollut opiskelijatuutoroinnin siirtyminen ylioppilaskunnan vastuulle. Se on ollut mahtavaa, kiitollista, mutta myös äärimmäisen painavaa työtä. Mielestäni on tärkeää, että tuutoroinnin suunnat lähtevät opiskelijoiden ajatuksista, jolloin tuutoroinnin organisointikin opiskelijoiden puolelta on todella perusteltua.
Toinen havaitsemani muutos koskee yhteiskunnallisen ja opiskelijakentän keskustelun keskittymistä painokkaasti ympäristökysymyksiin. Kun katsoin omia papereita ja esityksiäni, olen enemmän puhunut viimeisen vuoden aikana ympäristöstä kuin vaikka opiskelijan toimeentulosta. Kysyntä, ja yleisön kiinnostus, on ollut selvästi suurempaa ympäristökysymyksissä kuin oikeastaan missään muussa aiheessa. Ympäristöasioista puhuttaessa olemme mielestäni osallistuneet yliopistolain mukaiseen kasvatustehtävään, kun olemme valmistaneet opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Ympäristöstä huolta pitäminen on oman sukupolveni tärkein tehtävä ja samalla keinoista puhuttaessa todennäköisesti haastavin kysymys ratkaistavaksi. Elintasosta, materian omistamisesta ja kulutuksesta on karsittava, ja silloin kun puhutaan ihmisten omistuksista ja tulonsaannista, on poliittinen puhekenttä herkkä. Yliopiston on myös oltava suunnannäyttäjä julkisoikeudellisena tieteentekijänä ympäristöasioissa ja sitouduttava omassa toiminnassaan kestävän kehityksen arvoihin ja ekologisten käytänteiden vahvistamiseen.
Kolmantena isona muutoksena työkentällä on toiminut korkeakoulujen rakennekentän muutos. Lapissa muutos on kouriintuntuva – ja toisaalta taas ei ole ollenkaan sitä. Lapin korkeakoulukonserni on muodostettu 2007, ja vuonna 2017 kehitys ampaisi uusille urille, kun Lapin yliopisto osti Lapin AMK:n enemmistöosakkuuden. ”Konserni menee kovaa vauhtia, mutta mihin?” Tähän kysymykseen tiivistäisin tämän hetkisen tilanteen. Opiskelijat ovat saaneet olla mukana erityisesti ylioppilas- ja opiskelijakunnan kautta kehitysprosesseissa, mutta mielestäni silti yhteistä tavoitetta, jonka omistaisivat konsernin hallinto, henkilöstö ja opiskelijat, ei ole saatu vielä konsernille muodostettua vuosien 2017-2019 aikana. Näin 2017 kehitysprojektin käynnistyessä vauhdikkaasti konsernissa paljon mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä prosessin maalilinjan näkymättömyys huolestuttaa. Jos opetuksen kehittämisprojektien tuloksena syntyy opetuspaketteja tai pakettien suunnitelmia, joissa saa epäillä henkilöstön motiivia opettaa niitä ja opiskelijoiden motivaatiota opiskella niitä, hakataan päätä niin kovaa seinään, että jossain kohtaa pää antaa seinälle periksi ja murtuu.
Kaivan vielä lopuksi kristallipalloni esiin ja ennustan, mikä seuraava asia muuttaa työnkuvaa, tai mihin asiaan on syytä kiinnittää huomiota. Kyse on opiskelijoiden asumisesta. Rovaniemi on Suomessa laboratorio siihen, miten lyhytaikaisvuokrat vaikuttavat opiskelijoiden vuokramarkkinoihin. En ole kuullut, että missään toisessa opiskelijakaupungissa yksityisiin vuokramarkkinoihin olisi niin vahvaa vaikutetta lyhytaikaisvuokrilla kuin Rovaniemellä. Tässä asiassa mielestäni pitäisi lähteä ainakin siitä, ettei lyhytaikaisvuokratoimintaa kiellettäisi. Esimerkiksi, jos asunto-osakeyhtiö kieltäisi lyhytaikavuokratoiminnan, voisi asuntosijoittajien kiinnostus Rovaniemen asuntomarkkinoita kohtaan heiketä, mikä voisi tarkoittaa pitemmällä aikavälillä entistä vähemmän rakennettavia asuntoja, eli tulevaisuuspotentiaalisen opiskelija-asuntokannan vähenemistä. Selvitys tulisi siirtää siihen, miten lyhyt- ja pitkäaikaisvuokraaminen voisivat mahdollistua samanaikaisesti, jopa samassa vuokraosakkeessa. Olisiko mahdollista toistaiseksi voimassaolevalla vuokrasopimuksella vuokralla olevan ja vuokranantajan välillä erillissopimuksen turvin sopia asunnon luovuttamisesta vuokranantajalle lyhytaikaisvuokrakäyttöön tietyksi aikaväliksi? Tämä erillissopimuksella sovittu luovutus kompensoitaisiin vuokralaiselle, vaikka vuokrien euromäärissä.
Laitetaan kuitenkin kristallipallo kaappiin takaisin. Ja laitetaan sinne kaappiin pian myös työkynä, jolla sopoasioita on suihkittu ja kopoasioita kuumoteltu. Neuvoja annetaan vasta, kun joku niitä kysyy. Nyt haluan kiittää kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet niin menestymisen kuin epäonnistumisten kautta oppimisen työssäni näiden parin viime vuoden aikana. Vuorovaikutus on ollut rehellistä ja avointa, ja jotain on myös aikaan saatu.
No piru, se on siinä. EV-Ana over and out.