Sosiaalityössä aktivismi on vastuullisuutta

Teksti Eve Orhanli-Viinamäki
Kuvitus Helmi Hakuri

Sosiaalityö on kulkenut pitkän matkan setlementtityöstä köyhäinhoidon ja sosiaalihoitajuuden kautta nykyiseen paikkaansa yliopistossa opiskeltavana ja tutkittavana yhteiskuntatieteen alana. Sosiaalityö mielletään yhä harvemmin kutsumusammatiksi. Se pelaa nyt samoilla kentillä tieteelliseen tietoon perustuvien ammattien kanssa. Lisäksi sosiaalityöllä on kokonaan oma asiantuntijuuden areenansa: yhteiskunnallinen vaikuttamistyö.

Sosiaalityö kärsii yksiulotteisesta julkisuuskuvasta. Se on johtanut siihen, että palvelujen käyttäminen koetaan edelleen usein leimaavana ja ehkä hieman salaperäisenäkin. Siinä missä terveydenhuollon palveluntarjoajat ovat aika avoimia palveluidensa sisällöistä ja alan ammattilaiset kommentoivat lehtien palstoilla palvelujen kehittämistä sekä potilastyytyväisyyttä, sosiaalityöntekijät puolestaan ovat hyvin varovaisia mediaviestinnän suhteen.

Vääristyneen julkisuuskuvan aiheuttaa se, että sosiaalityöntekijät eivät voi salassapitosäädösten vuoksi kommentoida yksittäisiä asiakastapauksia julkisuudessa, mutta asiakkaat sen sijaan voivat vapaasti kertoa oman näkökulmansa. Tällöin tyytymättömyys sosiaalityöhön tai sosiaalityöntekijöiden kohtuuttomuus jäävät usein ainoiksi mielikuviksi, jotka lööpeistä ja otsikoista paistavat. Ehkäpä vanha markkinoinnin sanonta pätee siis myös tässä, nimittäin tyytyväinen asiakas kertoo saamastaan palvelusta keskimäärin kolmelle ja tyytymätön yhdelletoista.

Yksilötyötä laajempaa näkökulmaa etsimässä

Sosiaalityön vaikuttamistehtävästä puhutaan rakenteellisena sosiaalityönä. Siitä on käytetty kansainvälisessä tutkimuksessa ympäri maailmaa erilaisia nimityksiä, kuten structural social work (rakenteellinen sosiaalityö), radical social work (radikaali sosiaalityö) ja critical social work (kriittinen sosiaalityö). Jokainen niistä sisältää hieman omanlaisensa sävyn, mikä johtuu sosiaalityön roolista ja poliittisista jännitteistä eri puolilla maailmaa. Juuri yhteiskunnallisen näkökulman huomioon ottaminen muodostaa selvimmän eron esimerkiksi sosiaalityön ja psykologian välille asiakastyössä.

Sosiaalityöntekijöiden sananvapaudesta ja mediavaikuttamisesta keväällä 2019 Lapin yliopistossa väitelleen vs. sosiaalityöntekijä Laura Tiitisen mukaan syy rakenteellisen sosiaalityön nykytilanteelle on monitahoinen ja sitä voidaan etsiä useista eri näkökulmista.

”Suurin syy on varmaankin koko sosiaalityön assosioituminen yksilötyöksi. Se johtuu koko suomalaisen rakenteellisen sosiaalityön historiasta. Eri maissa sosiaalityöhön suhtaudutaan eri tavoilla ja jossain maissa sosiaalityö ylipäätään on aidosti poliittisempaa kuin täällä. Silloin rakenteellinen työ on myös luonnollista.”

Suomessa sosiaalityön mieltäminen yksilötyöksi alkaa jo yliopisto-opinnoissa. Asiakastyössä yksilötyö painottuu toisaalta myös siksi, että asiakkaalla on oikeus saada palvelua tietyssä ajassa ja näihin vaatimuksiin on suurten asiakasmäärien kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden vastattava.

”Jos rakenteellinen sosiaalityö olisi osa organisaation kulttuuria tai se olisi määritelty osaksi työntekijöiden tehtävänkuvaa, toteutuisi rakenteellinen työ varmasti nykyistä paremmin”, Tiitinen pohtii.

”Jos rakenteellinen sosiaalityö olisi osa organisaation kulttuuria tai se olisi määritelty osaksi työntekijöiden tehtävänkuvaa, toteutuisi rakenteellinen työ varmasti nykyistä paremmin.”
– Laura Tiitinen

Yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat ihmisten elämiin

Tällä hetkellä Tiitinen työskentelee vastaavana sosiaalityöntekijänä Rovaniemen kaupungin erityisryhmien asumispalveluissa. Hänen yksikössään rakenteellista työtä tehdään ja se on merkitty työntekijöiden tehtävänkuviin. Silloin aikaa rakenteelliselle työlle on helpompi ottaa työviikon aikana, kun sille on kirjallinen oikeutus.

Rakenteellisesta sosiaalityöstä säädetään kuitenkin sosiaalihuoltolaissa osana sosiaalityöntekijän tehtäviä. Lain mukaan rakenteellinen sosiaalityö on tiedon tuottamista asiakkaiden tuen tarpeista sekä siitä, millaisia yhteyksiä niillä on yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Rakenteellista sosiaalityötä ovat myös erilaiset tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä ihmisten elinympäristön kehittämiseksi.

Arkikielellä todettuna rakenteellinen sosiaalityö on hyvin yksinkertaisesti työote ja ajattelutyyli, jonka avulla voidaan hahmottaa, miten asiakkaan tilanne ja yhteiskunnallinen tilanne vaikuttavat toisiinsa. Sosiaalityöntekijä, joka työskentelee rakenteellisesti, käyttää asiantuntijuuttaan ja ammattilaisasemansa tuomaa valtaa asiakkaiden asioiden poliittiseen ajamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön.

”Nuoret sosiaalityöntekijät tietävät teoriassa, mitä rakenteellinen työ on. Sitten kun he astuvat organisaatioon töihin, he hyppäävät liikkuvaan junaan ja koettavat oppia sen toimintatavat. He siis omaksuvat organisaation tavat, joihin rakenteellinen työ ei välttämättä kuulu. Työntekijöiden on taisteltava oikeudestaan tehdä rakenteellista työtä ja perusteltava se, miksi he käyttävät siihen aikaa.”

Rakenteellinen ajattelu juurtuu työyhteisöihin hiljalleen

Yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tehdään erityisesti sosiaalialan osaamiskeskuksissa, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä järjestöissä. Jo mainitussa laissa säädetään rakenteellisuudesta kuitenkin osana kaikkien sosiaalityöntekijöiden työtä. Miten käytännön asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät esimerkiksi aikuissosiaalityössä, maahanmuuttajatyössä ja lastensuojelussa toteuttavat rakenteellista työotetta?

”Tällä hetkellä rakenteellinen sosiaalityö on enimmäkseen sellaista, että sosiaalityöntekijä kertoo esimiehelle rakenteellisen sosiaalityön tarpeesta ja esimiehet vievät sen eteenpäin, mikäli kokevat sen tarpeelliseksi. Lisäksi on kehittämisprojekteja ja työryhmiä, joissa työstetään organisaatioiden välistä yhteistyötä. Ihanteellisinta olisi kuitenkin, jos laajemmalla organisaatiolla olisi keinoja rakenteellisen työn tekemiseen. Näin tekeekin esimerkiksi Helsingin kaupunki.”

Helsingissä tehdään jo sosiaalista raportointia ja yhä enemmän ympäri maata puhutaan myös vaikuttavuusmittareista. Vaikuttavuusmittari voi kuulostaa ensi alkuun markkinataloussanalta, mutta sosiaalityössä vaikuttavuuden perusteita on pyritty hakemaan ensisijaisesti alan eettisistä ohjeista eikä tuloksellisuudesta. On kuitenkin myönnettävä, että markkinoistuminen vaivaa myös sosiaalityötä: sosiaalityöntekijöiden työajan käyttöä seurataan joissakin yksiköissä hyvinkin tarkasti. Työajan seurannassa tarkastellaan esimerkiksi sitä, paljonko ajasta kuluu asiakkaiden kohtaamiseen.

Vaikuttavuuden arvioinnilla tavoitellaan näyttöön perustuvaa asiantuntijuutta. Näyttöön perustuvuus tarkoittaa tiedon tuottamista yhdessä asiakkaiden kanssa sekä tutkimukseen pohjautuvaa käytännön työtä. Vaikuttavuuden mittaamiseen liittyy kuitenkin harmillinen dilemma, sillä sosiaalityön vaikuttavuustutkimuksessa ei voida olla täysin varmoja siitä, johtuuko muutos juuri sosiaalityöstä eli onko kohentuneen tilanteen ja sosiaalityön palveluiden välillä suora seuraussuhde. On nimittäin myös mahdollista, että asiakkaan henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut jokin sosiaalityöstä riippumaton muutos, kuten terveydentilan kohentuminen tai työpaikan saaminen.

Kynä oikeaan käteen, megafoni vasempaan

Tulevaisuusnäkymät rakenteellisen sosiaalityön osalta ovat vielä tuntemattomat, sillä tutkimustietoa siitä on varsin vähän. Tiitisellä on selvä käsitys siitä, miten rakenteellinen työ voisi toteutua nykyistä paremmin asiakastyön rinnalla.

”Työntekijöiden on tärkeää tietää millaisten asiakkaiden kanssa he työskentelevät: millaisia haasteita asiakkailla on ja toisaalta, millaisia palveluita asiakkaille on tarjottu ratkaisuiksi heidän tilanteisiinsa. Lisäksi työntekijöiden olisi hyvä olla selvillä myös siitä, mihin tarpeisiin tulisi vastata nykyistä paremmin. Se on se rakenteellisen sosiaalityön ydinkysymys.”

Sosiaalityöntekijöiden olisi siis ensiarvoisen tärkeää tehdä asiakastyöstä kertynyttä tietovarantoaan näkyväksi sekä julkiseksi. Tiitisen mukaan se voisi myös vahvistaa heidän ammatillisuuttaan ja ammatillista ylpeyttään. Vaikuttaa siltä, että rakenteellinen sosiaalityö teemana vaatii esiinnostoja ja keskustelunaloituksia sosiaalityöntekijöiden taholta eri yhteyksissä. Jotta sosiaalityöntekijät voisivat toimia nykyistä vahvemmin myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla, on tiedostettava myös vapaus priorisoida itse omaa työtään.

Vaikuttaa siltä, että rakenteellinen sosiaalityö teemana vaatii esiinnostoja ja keskustelunaloituksia sosiaalityöntekijöiden taholta eri yhteyksissä.

Tiitisellä on sosiaalityön alumnina ja entisenä yliopisto-opettajana mielessään viesti, jonka hän toivoisi tulevien ammattilaisten tietävän.

”Ehkä kamalinta, mitä olen kuullut, on se, kun opiskelija tulee ensimmäiseltä käytännönjaksoltaan kertoen, ettei sitä (rakenteellista sosiaalityötä) saa tehdä tai voi tehdä ollenkaan. Että voi ainoastaan ohjata asiakkaat tekemään valituksen. Silloin työntekijät siirtävät velvollisuuden hoitaa asiakkaan tilannetta asiakkaalle itselleen. Emme me voi vastuuttaa heikompiosaisia heidän oikeuksiensa ajamisesta rakenteissa. Kun työntekijä näkee rakenteellisen ongelman, se täytyy tuoda esille. Se on se viesti, minkä haluan kertoa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *