Kansalaistottelemattomuutta kulttuurin puolesta
Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Aino Soininen
Valistustalon trauma ja niin kutsuttu Turun tauti. Toimintaedellytykset ja ainainen taistelu niiden puolesta. Kaupunkitila, kaupunkilaiset ja kaupunki. Tilojen valtaus ja kansalaistottelemattomuus. Olemmeko Berliinissä? Ei sentään. Tämä kaikki tapahtuu Rovaniemellä, ja tapahtuisi vielä enemmän, jos sille annettaisiin mahdollisuus.
Rovaniemen kulttuurikenttä on ollut ahdingossa jo pitkään. Kaupungissa olisi ammattitaitoisia tekijöitä, halua kehittää toimintaa sekä myös tilausta elävälle ja monipuoliselle kulttuuritarjonnalle, mutta tilojen puute rajoittaa toimintaedellytyksiä ja toiminnan kehittymistä.
”Toiminnan kehittäminen ei ole mahdollista, kun energiaa menee koko ajan muutoksien organisoimiseen ja niistä selviytymiseen”, toteaa tuottaja, kulttuuriyhdistys Valsa ry:n jäsen Eveliina Paksuniemi.
”Toiminnan kehittäminen ei ole mahdollista, kun energiaa menee koko ajan muutoksien organisoimiseen ja niistä selviytymiseen.”
– Eveliina Paksuniemi
Valistustalon, tuttavallisemmin Valsan, purkaminen vuonna 2016 teki ison aukon kaupungin kulttuuritiloihin, eikä menetystä ole pystytty kokonaan paikkaamaan.
Valsan purkuun johtanut vuosien mittainen saaga oli monisyinen, josta voittajana selviytyi lähinnä rakennusyhtiö. Rakennuksen viimeinen omistaja oli Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY, joka myymällä huonokuntoisen rakennuksen rakennusyhtiölle pelasti täpärästi taloutensa, mutta kärsi kirvelevän imagotappion ja sai osakseen kulttuuriväen tyrmistyksen.
Muita nenilleen saaneita olivat ainakin Museovirasto, joka haki rakennuksen suojelua sekä ennen kaikkea Rovaniemen kulttuurielämä, joka kävi pitkän ja uuvuttavan taistelun Valsan puolesta katkeraan loppuun asti. Kulttuurikenttä puhuu tapahtuneesta jopa Valsan traumana. (Lue lisää Valsan loppuvaiheista Lapin Ylioppilaslehden numerosta 2/19: Bisnesseikkailuja ja pettymyksiä)
Makasiinien valtaus
Turun tauti. Tällä nimellä kutsutaan ilmiötä, jossa vanhoja, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia puretaan uusien, modernien rakennusten tieltä. Usein nämä modernit rakennukset ovat liikekiinteistöjä tai kovan rahan asuntoja.
Alkuperäisellä termillä viitataan etenkin 60- ja 70-lukujen purkuvimmaan Turussa, mutta esimerkkejä löytyy ympäri Suomen myös tuoreemmilta vuosikymmeniltä. Myös kiinteistöjen tarkoituksenmukainen alasajo hoidon laiminlyöntinä voidaan pitää yhtenä Turun taudin ilmenemismuotona.
Uusin esimerkki tästä tulee Rovaniemeltä.
Lampelan alue on Rovaniemelle rakennettava uusi asuinalue. Se on alue, joka näkyy rautatieasemaa vastapäätä radan toisella puolella isojen kirpputorien takana. Alueelle tulee kaupan liiketiloja sekä kerrostaloasuntoja. Purkutuomion saavat muun muassa radan varressa tyhjillään olevat VR:n omistamat makasiinit.
Nyt näistä makasiineista on tullut symboli kulttuurikentän tilaongelmalle.
Kesän loppupuolella kulttuuriosuuskunta Dead Standing Tree ja Valsa ry ryhtyivät kokoamaan Rovaniemen kulttuurikenttää yhteen. Tavoitteena oli saada yhdistykset ja yksittäiset tekijät yhdistämään voimansa tilaongelman ratkaisemiseksi.
Syntyi ajatus ottaa haltuun tyhjillään olevia kiinteistöjä ja osoittaa näin akuutti tilantarve sekä luoda samalla poikkitaiteellisia tapahtumia vallattuihin kiinteistöihin.
Kohteeksi valikoitui makasiinit.
”Kansalaistottelemattomuus synnyttää keskustelua. Haluamme positiivisen energian kautta synnyttää yhteistyötä ja synergiaetuja sekä luoda tällä yhteisöllisellä toiminnalla mahdollisuuksia kulttuuritoimijoille”, toteaa Paksuniemi.
Järjestäjät tiedustelivat myös lupaa VR:n makasiinien käyttöön, mutta sitä ei myönnetty.
”Kansalaistottelemattomuuden (valtausten) malli tulee Etelä- ja Keski-Euroopasta. Byrokratia ja taidekenttä eivät aina ymmärrä toisiaan”, toteaa videotaiteilija, tuottaja Arttu Nieminen.
Makasiinit vallattiin kulttuuritoimijoiden osalta kaksi kertaa; elokuun lopussa poikkitaiteellisessa tapahtumassa ja taiteiden yönä syyskuun alkupuolella järjestetyssä päätapahtumassa vieraili useita satoja rovaniemeläisiä.
Makasiinien valtausten yhteyksissä kerättiin myös adressi kulttuuritilojen puolesta, jonka allekirjoitti 14 yhdistystä tai järjestöä sekä noin 500 yksityishenkilöä.
Myös kulttuuri tarvitsee yleisötiloja
Kulttuurikenttää tilaongelmassa hiertää erityisesti se, että akuutin tilaongelman lisäksi kulttuuritoimijoiden tilat ovat usein toimintaa rajoittavia. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei tiloissa voida järjestää kunnolla esimerkiksi yleisölle suunnattua esittävää taidetta.
Valsa ry:n uudet tilat Metsätalossa eivät mahdollista esittävän taiteen tapahtumia. Myös pääsääntöisesti Lapin Ylioppilasteatterin käytössä oleva kulttuuritalo Viljami on varattu usein pitkälle tulevaisuuteen, eikä se siksi sovellu spontaaneiden yleisötapahtumien näyttämöksi.
”Valsalle tulee koko ajan kyselyitä tiloista ja mahdollisuuksista tulla esiintymään, mutta tekijöille joutuu usein sanomaan, ettei sopivia tiloja ole tarjolla. Koko kaupunki hyötyisi elävän kulttuurin tiloista, jotka mahdollistaisivat luovan ja spontaanin toiminnan”, kertoo Paksuniemi.
Myös Rovaniemen kaupungilla ollaan tietoisia kulttuuripuolen tilaongelmista.
”Ehdottomasti tilatarvetta kulttuurikentällä on. Kaupungin tekemässä tilakartoituksessa esille nousi yleisellä tasolla se, että kulttuuritoimijoiden tarpeet ovat hyvin monipuoliset. Tilatarvetta on muun muassa harrastustiloissa ja taiteilijatoiminnassa”, toteaa palvelualuepäällikkö Merja Tervo Rovaniemen kaupungin kulttuuripalvelukeskuksesta.
Keskustelu kaupungin ja kulttuuritoimijoiden välillä tulee hankalaan ajankohtaan, sillä Rovaniemen kaupungilla on menossa toiminnan ja talouden uudistamisohjelma, jolla tavoitellaan pahasti alijäämäisen talouden tasapainottamista.
Kansan kielellä ohjelma tarkoittaa vyön kiristystä ja leikkauksia.
”Meidän näkökulmasta on harmillista, että kun me samanaikaisesti tunnistetaan tarpeita, niin me joudutaan silti etsimään säästöjä. Kaikki kyllä tunnistaa sen, että elävä taide ja monipuolinen taidekenttä ovat kaupungille tarpeellinen”, sanoo Tervo.
Luovia ratkaisuja ja poliittisia päätöksiä
Usein tarve ja niukat resurssit synnyttävät luovia ratkaisuja.
Kulttuurikentän aktivoituminen ja toiminnan ympärille muotoutunut yhteistyö ja yhteisö sekä sen yhteisön lujittaminen yhteisillä päämäärillä ja ratkaisuilla voidaan nähdä jo nyt merkittävänä avauksena ja etappina rovaniemeläisessä kulttuurielämässä.
Kulttuurikentän aktivoituminen ja toiminnan ympärille muotoutunut yhteistyö ja yhteisö sekä sen yhteisön lujittaminen yhteisillä päämäärillä ja ratkaisuilla voidaan nähdä jo nyt merkittävänä avauksena ja etappina rovaniemeläisessä kulttuurielämässä.
– Eveliina Paksuniemi
Se on onnistunut synnyttämään keskustelua ja avauksia sekä tuonut tilatarpeen esille tavalla, jolla myös esitellään toiminnan potentiaalia ja niitä hyötyjä, mitä siitä yhteisölle tulee.
Kaupungin puolella ollaan myös valmiita vuoropuheluun ja luoviin ratkaisuihin.
”Varovaisesti ajatellen mahdollisuus voisi olla esimerkiksi löytää sellainen kulttuuripuolen avustusmuoto, jolla pystyttäisiin tukemaan yhdistyksiä ja kulttuuritoimijoita tilaratkaisuissa. Tällä hetkellä avustusmuodot koskettavat kohde- ja yleisavustuksina toimintasisältöjä”, miettii Tervo.
Myös tilaratkaisuissa itsessään voidaan käyttää luovia ratkaisuja.
”Rovaniemen palveluverkkouudistuksessa palveluverkkoa tiivistetään. Pitää tarkastella, jos sieltä jäisi sellainen tila, jota voisimme hyödyntää kulttuuritoimijoiden tilaratkaisussa”, pohtii Tervo.
Myös poliitikkojen soisi osallistuvan keskusteluun entistä aktiivisemmin; byrokratian purkaminen, kaavoituspäätökset sekä kaupungin budjetin laatiminen ovat pitkälti heidän hallussaan.
Myös Tervo pitää keskustelua tärkeänä.
”Meillä on kaupungissa kulttuuritoimijoita, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta ja roolia erilaisissa toiminnoissa. Keskustelu pitää käydä päätöksentekijöiden, viranhaltijoiden ja kulttuuritoimijoiden välillä. Rovaniemi haluaa näyttäytyä kulttuurimyönteisenä kaupunkina ja ihmisillä on tahtotila etsiä ratkaisu asiaan.”
Tilojen valtaus yhteisöllisen toiminnan nimissä on harvinaista, ellei jopa ainutkertaista Rovaniemen alueella.
Kyseessä on kulttuurikentän luova, positiivisella hengellä osoitettu voimannäyttö, jonka ympärillä väreilee potentiaalin ja luovuuden energiaa.
Tarkoituksenomaisessa paikassa se potentiaali voi purkautua koko kaupunkia elävöittävällä ja eheyttävällä tavalla; siihen pitää vain uskaltaa luottaa ja sille pitää vain uskaltaa antaa mahdollisuus.
”Kaupungilla pitäisi olla näkemystä ja halua ottaa rohkeita askeleita. Pitäisi uskaltaa unelmoida isosti. Ja jos tässä omia motivaatioita tehdä tätä miettii, niin kyllä se hyvin pitkälti on se, kun yhteensaatetut ihmiset alkavat resonoida”, päättää Nieminen.