Kohti yhdenvertaista verkkoa
Teksti Kaisa-Reetta Seppänen
Kuvitus Helmi Hakuri
Tietotekniikka halpenee, mutta eriarvoisuutta lisäävä digitaalinen jako kasvaa. Digitaaliseen saavutettavuuteen keskittymisellä kurotaan kuilua pienemmäksi käyttöliittymien ja verkkosisältöjen osalta. Perusperiaate saavutettavuuden osalta on se, että verkkopalvelua pystyisi käyttämään ja ymmärtämään kuka tahansa huolimatta mahdollisista aisti- tai toimintarajoituksista.
Kotimaisten kielten keskus Kotus julkaisee vuosittain listan ajankohtaisista sanoista. Yksi vuoden 2018 sanapoiminnoista oli digitaalinen eriarvoisuus. Ilmiöstä käytetään myös termejä digitaalinen jako ja digitaalinen kuilu.
Kielikeskuksen määritelmän mukaan digitaalinen eriarvoisuus on tietotekniikan yleistymisestä johtuvaa epätasa-arvoa. Tasa-arvoa nakertaa niin käyttöliittymien käytettävyys kuin myös verkkosisältöjen käytettävyys.
Farooq Mubarakin Turun yliopistoon vuonna 2018 tehdystä väitöskirjassa Rethinking the digital divide köyhyyden todetaan olevan suurin digitaalisen eriarvoisuuden aiheuttaja. Muita syitä ovat esimerkiksi haluttomuus käyttää digitaalisia palveluita ja laitteita sekä luottamuspula teknologian hyödyllistä käyttöä kohtaan.
Mubarak selventää digitaalisen jaon käsitteen olevan haastava, sillä usein määrittelyssä on keskitytty laitteiden ja palveluiden saatavuuteen teoriassa, mutta ei siihen, kuinka hyödylliseksi ja helpoksi ihminen kokee verkon käytön.
Väitöksessä todetaan myös, että vaikka tietotekniikan hintojen lasku on mahdollistanut tietotekniikan saatavuuden isommille ryhmille, on digitaalisen jaon kehitys haronut päinvastaiseen suuntaan.
Digitaalisella saavutettavuudella kohti yhdenvertaisuutta
Digitaalinen saavutettavuus pyrkii kuromaan kiinni digitaalista eriarvoisuutta niin sisältöjen kuin laitteiden käytettävyydenkin suhteen.
Saavutettavaa verkkosivua pitäisi pystyä käyttämään vaikka ei esimerkiksi näkisi tai kuulisi. Saavutettavuudella pyritäänkin ottamaan ennen kaikkea huomioon ne, jotka jäävät nykyisten palveluiden ulkopuolelle, mutta siitä on hyötyä myös kaikille verkossa toimiville.
Projektipäällikkö ja käytettävyystutkija Marjut Pietarlehto kuvailisi digitaalista saavutettavuutta sanalla yhdenvertaisuus.
“Usein ajatellaan, että saavutettavuus koskettaisi vain tiettyjä erityisryhmiä, kun tosiasiassa se saattaa koskettaa meitä kaikkia joskus. Esimerkiksi ikänäön tuomat haasteet voivat koskettaa monia.”
“Usein ajatellaan, että saavutettavuus koskettaisi vain tiettyjä erityisryhmiä, kun tosiasiassa se saattaa koskettaa meitä kaikkia joskus. Esimerkiksi ikänäön tuomat haasteet voivat koskettaa monia.”
– Marjut Pietarlehto
Pietarlehto on toiminut digialalla liki 20 vuotta. Hän on saavutettava.fi -sivuston perustajajäsen ja tehnyt töitä saavutettavuuden saralla useissa projekteissa.
Saavutettava.fi perustettiin noin 15 vuotta sitten, kun suomen kielellä ei ollut paljon tietoa saavutettavuudesta, vaikka digiala oli huimassa kasvussa. Kolmen hengen porukka käänsi aluksi sivustolle englanninkielisiä artikkeleita. Myöhemmin mukaan tulivat digitaalista saavutettavuutta käsittelevien uutisten julkaisu sivustolle. Sivuston tarkoitus on lisätä informaatiota ja tietoisuutta saavutettavuudesta.
Saavutettavuutta voi itse arvioida monella tapaa. Selaimiin voi ladata lisäosia, joiden avulla voi simuloida erilaisia saavutettavuuteen liittyviä haasteita kuten värejä, kontrasteja ja koodia. Toimivuutta voi kokeilla erilaisilla päätelaitteilla ja selaimilla, tai kokeilla muokata väriasetuksia.
Pietarlehto puhuu myös saavutettavasta designista. Jo laitetta tai verkkosivua suunniteltaessa saavutettavuus ja käytettävyys tulisi ottaa huomioon.
“Olisi hyvä tehdä saavutettavaa muotoilua alusta alkaen, niin ei tarvitse alkaa korjaamaan (tuotetta) projektin jälkeen, jolloin se on paljon kalliimpaa. Suunnitteluprosessiin tulisi ottaa mukaan enemmän loppukäyttäjiä.”
Pietarlehto on iloinen, että saavutettavuus on alkanut kiinnostaa isompia yleisöjä. Hänen mukaansa vielä 15 vuotta sitten saavutettavuusseminaareissa ihmisiä oli paikalla vain kourallinen. Nykyään tilanne on toinen. Salit ovat usein täynnä.
Julkinen sektori haltuun EU- direktiivillä
Mielenkiintoista saavutettavuuden kentällä juuri nyt on EU-direktiivi, joka velvoittaa useita julkisen sektorin toimijoita räätälöimään verkkopalvelut saavutettavuus standardien mukaiseksi.
Saavutettavuus standardit keskittyvät verkkopalveluiden sisältöön, ei käyttöliittymiin. Aikaväli, jolloin verkkosivujen uudistusten tulee olla tehtynä, vaihtelee 2019 vuoden syyskuusta vuoden 2020 syyskuuhun, riippuen sivustojen luomisajankohdasta. Mobiilisovellusten tulee olla standardin mukaisia vuoden 2021 kesäkuuhun mennessä.
Myös LYY on uudistanut verkkosivujaan saavutettavuusdirektiivin mukaiseksi.
”Yksi tärkeä motiivi uudistaa LYYn sivut oli saavutettavuusdirektiivi ja etenkin englanninkielisen informaation puuttuminen vanhoilta sivuilta. Painotimme sivujen toimittajan valinnassa juurikin saavutettavuusdirektiivin tuntemista”, kertoo LYYn pääsihteeri Heljä Kärnä.
Pietarlehto näkee direktiivin voimaantulon positiivisena asiana, vaikka asiassa voi nähdä myös toisenkin puolen.
“On ollut pakko luoda direktiivi, koska muu ei ole auttanut.”
“On ollut pakko luoda direktiivi, koska muu ei ole auttanut.”
– Marjut Pietarlehto
Pietarlehto muistuttaa, ettei saavutettavuuden tulisi koskea pelkästään julkista sektoria.
“Ei saavutettavuuden pitäisi olla vain julkisen sektorin vastuulla vaan kaikkien sektorista riippumatta, sillä siitä hyötyy kaikki.”
LYYn uudet nettisivut aukeavat marraskuun aikana.
KOMMENTTI:
Etuoikeutettu digiloikkija
Kaisa-Reetta Seppänen
Maslowin tarvehierarkiasta on muokattu uusi hilpeyttä herättävä versio. Perus selviytymistarpeiden eli veden, suojan, ilman ja ruoan alle on piirretty lokerot wifi:lle. Myöhemmin wifi:n alapuolelle on ilmestynyt laatikko laitteen tarvitsemalle virralle.
Korkeakoulutettuna pohjoismaalaisena lainaan Sheldon Cooperia: “It’s funny cuz it’s true.” Jos et tiedä, kuka on Sheldon Cooper, KVG.
Onhan se totta, että toimiminen ilman internetiä asemasta josta itse tulen, tuntuu yhtä suurelta mahdottomuudelta kuin asuminen syrjäkylällä ilman autoa. KVG –ilmaisu toimii meillä, koska meillä on rajaton mahdollisuus netissä surffailuun.
Analyysi- ja konsulttiyhtiö Teficcientin vuoden 2018 raportin mukaan Suomessa käytetään eniten mobiilidataa maailmassa. Oxfordin yliopiston ylläpitämän ourworldindata -sivuston mukaan vuonna 2017 lähes 90% suomalaista oli pääsy nettiin. Ukrainan vastaava luku oli 53% vuonna 2016. Heikoimmassa asemassa oli Keski-Afrikan tasavalta, jossa pääsy nettiin oli 4% väestöstä. Tutkimuksessa, jonka pohjalta luvut kerrotaan, pääsy nettiin tarkoitti sitä, että henkilö oli käyttänyt nettiä viimeisen kolmen kuukauden aikana.
Vuonna 2019 hieman yli puolella maailman populaatiosta on pääsy nettiin, joista suurin osa tulee Pohjois-Amerikasta, Oseaniasta ja Euroopasta. Samalla luvut tarkoittavat myös sitä, että puolet maailmasta jää internetin ulkopuolelle.
Vaikka netin saatavuus näyttää ajan mittaan värittävän koko maailman karttaa, World Wide Webin isänä pidetty Tim Berners-Lee muistuttaa www:n 30-vuotiskirjoituksessaan, että jokaisen uuden verkkopalvelun ja –piirteen myötä jako niiden välillä, jotka ovat ja eivät ole netissä, kasvaa.
Olen etuoikeutetussa asemassa, kun joka kuudes minuutti nostan älylaitteen käteeni ja peukalo vääränä haen tietoa milloin mistäkin asiasta. Olen erityisen etuoikeutetussa asemassa, kun voin nauraa tarvehierarkia –meemille, koska kylven yltäkylläisyydessä kaikkien muiden tarpeiden osalta.