Sitsikulttuurin kipupisteet

Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Siiri Hirsiaho

Sitsikulttuuriin kiinteästi liittyvät sitsilaulut ovat herättäneet jälleen tänä syksynä keskustelua. Missä menee hyvän maun raja ja miksi sitsikulttuurista puhuminen ja sen kritisointi on niin vaikeaa? 

Syksyllä Suomen politiikkatieteilijöiden yhteissitseillä Jyväskylässä tapahtui se, mitä tapahtuu jokaisella sitseillä: siellä laulettiin sitsilauluja. Poikkeavan tapahtuneesta tekee tällä kertaa se, että Maikkari (8.10.2019) julkaisi sitsien jälkeen lyhyehkön uutisen siitä, miten eräs sitseille osallistunut Helsingin yliopiston opiskelija oli pahoittanut mielensä sitsikulttuurista ja sitsilaulujen sisällöstä.

”On yleistä, että ainejärjestöjen piirissä lauletaan ongelmallisia lauluja. Halusin nostaa asian esille, koska mielestäni siihen ei puututa tarpeeksi”, toteaa Maikkarin haastattelema sitseille osallistunut henkilö.

”Itse en ole kokenut loukkaantuvani sitseillä koskaan, mutta ymmärrän miksi jotkut ovat ehkä kokeneet. On aivan tervettä tarkastella sitsikulttuuria, kuten muitakin traditioita kriittisesti ja tarvittaessa muuttaa toimintatapoja, esim. poistaa loukkaavia lauluja. En kuitenkaan lähtisi poistamaan esim. alkoholinkäyttöön liittyviä lauluja, sillä ne kuuluvat mielestäni olennaisesti sitseille, vaikka monet (minä mukaan lukien) eivät käytäkään alkoholia.”

Asia ei ole uusi. Sitsikulttuurin ongelmista on kirjoitettu viime vuosina useampaankin otteeseen. Omat sitsikohunsa on ollut Aalto yliopistossa rasististen toimistoapprojen jälkeen vuonna 2018 (Aino, sisäpiirivitsi 1/18), Jyväksylässä kolonialismin ja rasismin yhteydessä Laine-sitseillä niin ikään vuonna 2018 (Jylkkäri  3/18), Oulussa vuonna 2016 teekkareiden käyttäessä n-sanaa teekkarihymnissä vastoin teekkarivaliokunnan suositusta sekä nyt uudestaan Jyväskylässä jo mainittujen politiikkatieteilijöiden yhteissitseillä.

Tällä kertaa suurin kritiikki ja kohu kohdistui Kansanmurha-lauluun, joka löytyi vielä LYYn laulukirjan vuoden 2017 versiosta, mutta joka poistettiin uudesta vuoden 2019 juhlavuoden painoksesta. Laulun poistaminen laulukirjasta ei tietenkään poista sen olemassa oloa. Jyväskylässäkin laulu laulettiin.

”Hysteria sitsilaulujen ympärillä on naurettavaa. Ne ovat tarkoituksella överiksi vedettyjä juomalauluja, joiden sanoitukset sisältävät hyvinkin mustaa huumoria ja härskiä läppää. Kukaan tervejärkinen ihminen ei ota sitsilauluja ja niiden lyriikoita vakavasti. Tämäkin kommentti varmaan rikkoi jonkun safe spacen. Sori siitä.”

”Holokausti, holokausti tapahtunut on. Ei oo yhtään jutkuu, se on hyvä juttu! Hokokausti, holokausti tapahtunut on / Stalin-setää, Stalin-setää ei saa ärsyttää. Siperia kutsuu, Vaik´ et ois jutku! Stalin-setää, Stalin-setää ei saa ärsyttää / Armenian kansanmurhaa tapahtunut ei. Se on EU:n metku, älä mene retkuun! Armenian kansanmurhaa tapahtunut ei / Ruandassa, Ruandassa kansanmurha on. Ne on jossain tuolla, antaa niiden kuolla! Ruandassa, Ruandassa kansanmurha on / Punakhmeerit, punakhmeerit taukoo pidä ei. Ei oo aikaa muuhun, kun hakkaa vauvaa puuhun! Punakhmeerit, punakhmeerit taukoo pidä ei / Amerikan, Amerikan intiaaneja. Kuka niitä kaipaa, vittuun meidän mailta! Amerikan, Amerikan intiaaneja / Saaristossa, saaristossa lasten leiri on, Breivik sinne saapuu, demareita kaatuu! Saaristossa, saaristossa lasten leiri on / Orjalaivaan, orjalaivaan paljon mustia. Vaikka puolet hukkuu, viedään loput tukkuun, Orjalaivaan, orjalaivaan paljon mustia / Balkanilla, Balkanilla kansanmurha on. Keitä kuoli siellä, en mä edes tiedä! Balkanilla, Balkanilla kansanmurha on / Palestiinaan, Palestiinaan siirtokuntia. Vaikka koko Gazan, pommittaisi maahan, Palestiinaan, Palestiinaan siirtokuntia.”

Näin kuuluu siis Kansanmurhalaulu. Laulun alkuperä ei ole toimituksen tiedossa, mutta ilmeisesti sitä on laulettu täällä Rovaniemellä ainakin jo vuodesta 2015 asti ja suosittu se on ollut etenkin Kosmos Buranin jäsenistössä, jonka perusteella se oli vanhassa laulukirjassa merkitty Kosmos Buranin lauluksi. Laulun olemassa oloa ja vaatimusta sen esittämiseksi on perusteltu muun muassa tietoisuuden lisäämisellä, länsimaisten ihmisten tekopyhyyden ironisoimisella sekä noh, sitsikulttuurilla ja sen perinteellä nauraa kaikille ja kaikelle.

”Rangaistuksia ei saisi langettaa vain yhdelle henkilölle. Sitseillä ei viitsi kieltäytyä rangaistuksista, vaikka niin haluaisikin.”

LYYn uuden laulukirjan sitsikulttuurin abc-osiossa kirjoitetaan näin: Hauskanpito on sitseillä kaiken A ja O, joten paikalle saapuessa kannattaa varata hieman pilkettä silmäkulmaan. Sitseillä joudut kohtaamana pöyristyttäviä asioita ja osa tämänkin kirjan lauluista on täysin ala-arvoisia, mutta niiden on todettu olevan myös hauskoja. Joten pieni ala-arvoisuus sallittakoon.

”Hauska voi olla loukkaamattakin. Musta huumori kuuluu tietyllä tapaa asiaan, mutta syrjintä/rasismi ym. eivät.”

Kieli on luokittelun väline

Kieli ja sanat luovat merkityksiä. Niiden avulla luokitellaan ja nimetään asioita. Ne luovat stereotypioita. Kun sanoja toistetaan ja ne otetaan osaksi käytänteitä sekä kulttuuria niistä tulee tosia. Juutalainen muuttuu jutkuksi, jolla on historiasta tuleva merkitys luokittelevana ja alentavana merkityksenä. Vuosi toisensa jälkeen uudet fuksit opetetaan tähän kulttuuriin. Jossain vaiheessa ironia sanojen takana unohtuu. Niistä tulee yleisesti hyväksyttäviä ilmaisuja, joilla vahvistetaan olemassa olevia rakenteita ja luokittelujärjestelmiä.

”Ainejärjestöt voisivat tarkastella kriittisesti laulettavia laulujaan, yleisesti ottaen sitseillä naureskellaan lievälle rivoudelle sekä ryyppäämiselle, ei esimerkiksi kansanmurhille. Sitsien rangaistuksista tulisi voida kieltäytyä ilman mitään seuraamuksia ja toastmastereiden tulisi pyrkiä luomaan ilmapiiriä missä rangaistuksista kieltäytyminen olisi turvallista ja vessaan tulisi päästä vailla erilistä pyyntöä”

Ongelmallista sitsikulttuurissa on myös seksuaalisen väkivallan ihannointi. Metoo-kampanjan aikana tuntuu kummalliselta, että LYYn uudesta laulukirjasta löytyy muun muassa Lapikas ry:n lauluksi merkitty Lammaslaulu. Laulusta löytyy useita eri versioita, mutta LYYn laulukirjan kaksi viimeistä säkeistöä kuuluu näin:

”Naidaan mummoja, mummoilla on tekohampaita. Heitän tekarit vittuun, työnnän kyrvän sen kurkkuun, sillä mummoilla on tekohampaita. / Naidaan fukseja, fukseilla ei ole tauteja. Laitan fuksin kontilleen, työnnän munan sen perseeseen, koska fukseilla ei ole tauteja.”

Seksuaalista väkivaltaa kokeneelle sitsivieraalle voi olla järkytys kuulla satapäisen sitsikansan hoilaavan kyseisen kaltaisia lauluja. Sitseillä on myös tapana laulaa laulukirjan ulkopuolisia lisäsäkeistöjä, jotka ovat yleensä vielä kyseenalaisempia kuin painetut laulut.

Mutta hei, sitsithän ovat vain hauskanpitoa.  Jos et kestä rasistista tai seksististä huumoria voit jättäytyä sitseiltä pois.

Moni jättäytyykin, mutta kun kyse on ainejärjestöistä, joiden tehtävä on edistää ja ajaa oman oppiaineensa asioita sekä toimia yhdistävä ja avoimena paikkana kaikille ainejärjestön jäsenille tullaan ongelman ytimeen.

”Jos joku laulu koetaan loukkaavaksi useamman kuin yhden ihmisen mielestä, se pitäisi kieltää. Pitäisi myös korostaa, että kyseessä on juhlava tilaisuus eli Akakteeminen pöytäjuhla, aikoinaan niissä oltiin frakit päällä. Toki viinaa on juotu aina ja sehän tilaisuuden tarkoitus onkin, mutta juhlavia perinteitä voisi silti korostaa räkäkännäämisen sijaan. Sibeliuksen sanoin, “sivistys on sitä, että ei läiky yli”.

Nykyinen sitsikulttuuri on poissulkevaa toimintaa, jota yhdistää ala-arvoinen ja loukkaava huumori sekä alkoholikäytön korostaminen ja ihannointi. Vaikka sitsikulttuurista puhuttaessa korostetaankin sitsien perinnettä loukata kaikkia tasapuolisesti on täysin selvää, että useimmilla lauluja laulavilla ei ole mitään kokemusta seksuaalisesta väkivallasta tai kansanmurhista; vierustoverillasi tai sitsit väliin jättävällä opiskelijakaverillasi sen sijaan voi olla.

Ilmapiiri ei tue keskustelua

Sitsikulttuurin ongelmista puhuminen on vaikeaa. Leimakirves heilahtaa nopeasti ja huomauttaja hiljennetään ilonpilaajana ja tosikkona. Innokkaimmat heiluttelevat sananvapauskorttia, mutta tosiasiassa kyse on rakenteista, kulttuurista ja perinteistä, joita ei uskalleta tarkastella kriittisesti ja joihin puuttuminen koetaan hyökkäykseksi omaa tilaa ja vapautta vastaan. Ehkä mukana on myös puolustusreaktiota omien toimintatapojen kyseenalaistamiseen; lauloin vain kännissä ja läpällä. En oikeasti ajattele niin.

Mutta lauloit silti.

”Sitsikulttuuria ei tarvitse muuttaa mikäli yksittäiset henkilöt eivät ymmärrä huumoria.”

Lapin Ylioppilaslehti teetti anonyymin kyselyn koskien sitsikulttuuria. Kyselyn ensimmäiseen kysymykseen vastasi 236 ihmistä ja toiseen 233 (graafit kysymykset 1 ja 2). Lisäksi viereiselle sivulle on kerätty avoimiin vastauksiin jätettyjä kommentteja.

Lähes 40% prosenttia kyselyyn vastaajista kokee siis sitsikulttuurin ilmapiirin olevan sellainen, ettei nöyryyttävistä/loukkaavista rangaistuksista voi kieltäytyä tai kyseenalaisiin lauluihin puuttua. Yhteisön paine on kova ja usein onkin helpompi vain sulkea suunsa kuin tulla leimatuksi tosikoksi tai ilonpilaajaksi. Kyseiseen kohtaan vastanneista 233 ihmisestä 40 prosenttia on noin 90 ihmistä. Se on iso määrä suljettuja suita.

Avoimissa vastauksissa* esille nousivat loukkaaviksi koettujen laulujen lisäksi rangaistuskäytännöt; vessaan ei saa mennä ilman lupaa ja rangaistukset koetaan nöyryyttäviksi etenkin, jos ne joutuu tekemään yksin.

Entä jos kärsii sairaudesta, jossa vessassa käynnin tarve on muita tiheämpi? Tai jos uutena fuksina yhteisöön tutustuminen jännittää jo valmiiksi ja joutuu vanhempien opiskelijoiden silmätikuksi? Pelkkä kokemuksen tunne nöyryytyksestä saattaa riittää yhteisöstä eristäytymiseen vaikka kokeneemmat sitsaajat olisivatkin tottuneet leikkiin eivätkä omasta mielestään mitään pahaa tarkoitakaan.

Korulauseista konkretiaan

Sitsikulttuuri eli siis akateeminen pöytäjuhla on ainutlaatuinen opiskelijaperinne, johon ei yliopiston ulkopuolella juuri törmää. Sen avulla voidaan luoda yhteisöllisyyttä, rakentaa perinteitä ja pitää ihan vain hauskaa opiskelukiireiden keskellä, mutta pelkän perinteen vuoksi sitä ei pidä kunnioittaa liikaa; sitsikulttuuriin liittyvissä sitsilauluissa hyvän maun raja on ylitetty jo ajat sitten ja niiden voisi kuvitella kuuluvan ihan johonkin muuhun perinteeseen kuin akateemiseen pöytäjuhlaan.

Terve, kaikki ihmiset tasapuolisesti huomioon ottava sitsikulttuuri jossa hauskaa voidaan pitää myös ilman rasistista tai seksististä huumoria on täysin mahdollista saavuttaa. Se vaatii kuitenkin nykyisen kulttuurin kriittistä tarkastelua, johon osallistuvat sekä ainejärjestötoimijat että ylioppilaskunnat. Korulauseita ja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia voidaan laatia loputtomiin, mutta jos ne eivät välity jokapäiväisen toiminnan tasolle ja sitä kautta kulttuuriin, ovat ne lopulta vain kauniita ajatuksia ilman mitään konkreettista sisältöä.

Minkälaista kulttuuria, rakenteita ja käytäntöjä ylioppilaskunnat ja ainejärjestöt haluavat rakentaa ja vaalia? Minkälaiseen kulttuuriin uudet opiskelijat halutaan kasvattaa? Nämä ovat kysymyksiä joita tulisi pohtia Suomen jokaisessa ylioppilaskunnassa ja ainejärjestössä aina Rovaniemeltä Helsinkiin.

*Artikkelin nostoissa on otteita kyselyn avoimista vastauksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *