Tiedeyhteisön toimitusjohtaja vai akateemisuuden edunvalvoja?

Teksti ja kuvat Vilma Romsi

Lapin yliopisto sai uuden rehtorin 1. marraskuuta, kun HTT, FT Antti Syväjärvi muutti kolmannen kerroksen suurimpaan toimistoon. Kysyimme tuoreelta rehtorilta, millaisen johtajan pieni yliopistomme saa yhteiskunnassa, jossa korkeakoulut joutuvat tasapainottelemaan yhä enemmän tempoilevan koulutuspolitiikan, rahoitusmallien muutosten ja akateemisen vapauden välillä.

Hallintokerroksen käytävät ja yliopistoyhteisö ovat Antti Syväjärvelle tulleet tutuksi – ensin hallintotieteiden professorina, sitten yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanina ja lopulta tiedevararehtorina. Vielä kuluvan vuoden keväällä hän ei kuitenkaan ajatellut, että tulisi astumaan yliopistomme rehtorin saappaisiin.

”Kun Mauri Ylä-Kotola ilmoitti ettei aio hakea jatkokaudelle, ajatus rehtoriksi hakemisesta alkoi pikkuhiljaa nousta mietintään kollegoilta ja tutkimusmaailmasta saadun kannustuksen saattelemana. Tiede on se, jonka vuoksi olen alun perin yliopistoon tullut töihin. Tämä tie vei ensin yhteiskuntatieteiden dekaaniksi, sitten tiedevararehtoriksi. Palaset ovat ikään kuin vuosien varrella loksahdelleet paikoilleen”, Syväjärvi kertoo.

Rehtorin valinta piti alun perin tehdä syksyllä. Syväjärvi kuitenkin erottui hakijoiden joukosta kokemuksensa ansiosta kansainvälisessä tutkimusmaailmassa sekä tiedeorganisaatioiden johtamisen parissa. Valinta tehtiin lopulta jo kesäkuussa.

Yliopistomaailman uudet tuulet vaativat rehtorilta kuitenkin muutakin kuin tutkijataustaa ja tiedemaailman tuntemusta. Millainen rehtori hallintotieteiden tohtorista muodostuu?

”Sanotaan, että yliopiston rehtorin tehtävä on nykyään toimitusjohtajan työtä. Nyt ollaan tultu viimeisimpien vuosien aikana, varsinkin vuoden 2010 yliopistolain uudistuksen myötä sellaiseen maailmaan, jossa korkein tieteen harjoittaminen ja yliopisto-opetuskin seurustelee yhä tiiviimmin ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Rehtorilta edellytetään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi yritysmaailman ja julkisen hallinnon kanssa.”, Syväjärvi kertoo.

Syväjärvi ei kuitenkaan pidä, eikä halua pitää, itseään toimitusjohtajana. Sen sijaan hän näkee rehtorin tehtävän ensisijaisesti akateemisena johtajuutena ja edunvalvontana.

Syväjärvi ei kuitenkaan pidä, eikä halua pitää, itseään toimitusjohtajana. Sen sijaan hän näkee rehtorin tehtävän ensisijaisesti akateemisena johtajuutena ja edunvalvontana.

”Yliopistohan on olemassa korkeinta tutkimusta ja opetusta varten, eikä se saa menettää tätä perustehtäväänsä. Tuotetaan kriittisesti tietoa, innovaatioita ja ratkaisuja, ollaan tosiasioiden ja totuuden perässä. Se tehtävä ei ole kadonnut mihinkään, mutta jotta sitä pystytään tekemään, esimerkiksi rahoituksen saamiseksi pitää toimia toimitusjohtajamaisesti eli myydä yliopiston omaa osaamista ja rakentaa yhteistyömahdollisuuksia aiempaa aktiivisemmin.”

Pieni yliopisto tempoilevan koulutuspolitiikan pyörteissä

Viime vuosien haasteelliset talousnäkymät, korkeakoulujen rahoituksen leikkaukset ja vuodesta toiseen jatkuneet indeksijäädytykset ovat rapauttaneet yliopistojen tulopohjaa. Samanaikaisesti yliopistot ovat käyneet läpi valtavan mullistuksen vuoden 2010 yliopistolakiuudistuksen myötä. Yliopistot irrotettiin valtiosta ja niistä tehtiin itsenäisiä taloudellisia toimijoita. Valtion niille myöntämä perusrahoitus laski ja ulkopuolisen rahoituksen, esimerkiksi yksityisen sektorin osuus rahoituksesta kasvoi.

Rahoitus ja resurssipula ovatkin suurin haaste, johon Syväjärven mukaan yliopistojen rehtoreiden on tartuttava.

”Meidän on yliopistona säilytettävä tietynlainen autonomia ja riippumattomuus sekä akateeminen vapaus olla ja toimia ilman ulkopuolisia kahleita.”

”Meidän on yliopistona säilytettävä tietynlainen autonomia ja riippumattomuus sekä akateeminen vapaus olla ja toimia ilman ulkopuolisia kahleita.”
– Antti Syväjärvi

Resursseilla Syväjärvi tarkoittaa paitsi euroja, myös osaamispohjaa.

”Meillä jää paljon ihmisiä eläkkeelle ja ikäluokat pienenevät. Kolmantena ja viimeisenä tarkoitan resurssilla sitä, että tekemiselle on myös aikaa. Tietyt tutkimustulokset voivat ottaa vuosia, ennen kuin niistä voidaan ulosmitata hyöty. Nyt eletään tällaisessa pikaruokalassa; tiede ja taide eivät toimi samanlaisella syklillä.”

Yhä merkittävimpänä rahoittajana valtio ohjailee yliopistoja rahoitusmalleilla. Vuonna 2021 voimaan astuva rahoitusmallin muutos pyrkii vastaamaan osaajapulaan painottamalla rahoitusta tavoiteajassa valmistuneisiin tutkintoihin. Tästä Syväjärvi ei ole huolissaan, sillä valtakunnallisesti vertailtuna Lapin yliopisto on ”tehokas tutkintojen tuottaja”. Taustalla uudistuksessa on viime vuonna hyväksytty uusi korkeakouluvisio, jonka tavoitteena on, että puolet nuorten ikäluokasta korkeakouluttautuisivat vuoteen 2030 mennessä. Tähän puolestaan ei ole luvattu lisärahoitusta.

Syväjärvi näkee, että loppupeleissä rahoitusmallit eivät koskaan ole täydellisiä. Vielä haasteellisempaa yliopistolle on hänen mukaansa tempoileva korkeakoulupolitiikka, jonka myötä rahoitusmallit vaihtuvat hallituskausittain.

”Yliopisto ei ehdi reagoida rahoitusmallin tempoiluun kovin hyvin. Yliopistojen toive on, että tehtäisiin pidemmällä aikajänteellä tätä toimintaa. Me emme ole mikään pörssissä oleva bisnesorganisaatio joka elää kvartaaleissa, vaan yliopisto jonka suunnittelun aikajänne on pitkä. Yliopisto on vastuussa ihmisisten koulutuksesta, osaamisesta ja tulevaisuudesta – me emme voi elää sen mukaan, että tuuli muuttuu oikealta vasemmalle neljän vuoden välein. Tempoilu on rasite myös opiskelijoille ja henkilökunnalle.”

Esimerkiksi juuri vision 2030 toteuttamiseksi vaadittaisiin niin euroja kuin pitkäjänteisyyttä.

Vahva tutkimusyliopisto

Yliopistoja kannustetaan tulostavoitteiden lisäksi vahvaan profiloitumiseen. Syväjärvi näkee tärkeänä, että Lapin yliopiston profiilia Suomen arktisena yliopistona sekä kestävän kehityksen edelläkävijänä vahvistetaan entisestään. Lisäksi Syväjärvi haluaa kehittää Lapin yliopistoa vahvana tutkimusyliopistona.

”Yliopiston ensisijainen kehityksellinen tarve liittyy tutkimuksen puolelle. 40-vuotias yliopistomme on kovassa iskussa ja hoitanut hyvin koulutus- ja opetuspuolen. Viime vuosikymmenen aikana olemme profiloituneet myös tutkimusyliopistona. Meillä tehdään laadukasta, erittäin kilpailukykyistä tutkimusta ja julkaisuja syntyy lähes kolme per henkilötyövuosi, mikä on yksi parhaista tuloksista Suomessa. Itse haluaisinkin kehittää Lapin yliopistoa vahvana tiede- ja taideyliopistona nimenomaan tutkimuksen kautta.”

Tämä ei kuitenkaan Syväjärven mukaan tarkoita opetuksen merkityksen vähättelyä.

”Näen asian siten, että tutkimuksen korkea laatu näkyy myös opetuksessa, sillä koulutus perustuu yliopistossa tuotettuun tutkimustietoon.”

Millaisena tutkimusorientoitunut rehtori sitten näkee taiteiden tiedekunnan ja taideopetuksen roolin tiedeyliopiston rinnalla yhteiskunnassa, jossa työelämälähtöisyydellä ja tulostavoitteilla on yhä enemmän painoarvoa?

”Olemme tiede- ja taideyliopisto. Taide on loistava yhteistyökumppani monelle tieteelle. On erittäin tärkeää, että yliopisto kehittyy jatkossakin vahvana tiede- ja taideyliopistona, sillä se on valtti tulevaisuuden korkeakoulupoliittisessa skenaariossa. Korkeimman taiteen tutkimuksen ja opetuksen harjoittajia ei Suomessa ole kovin monta – taiteiden tutkinnoista kolmasosa suoritetaan täällä. Voi kuitenkin olla, että taiteiden tiedekuntamme tunnetaan paremmin kansainvälisesti kuin kansallisesti, jolloin kansallista roolia tulee kirkastaa.”

Korkeakoulukonsernin tulevaisuutta Syväjärvi haluaisi ajatella yhteistyömahdollisuuksien kautta.

Korkeakoulukonsernin tulevaisuutta Syväjärvi haluaisi ajatella yhteistyömahdollisuuksien kautta.

”Konserniyhteistyö on hyvää palveluiden suhteen, mutta myös tietyillä koulutusalueilla. Se voi olla hyvinkin hedelmällistä esimerkiksi matkailuntutkimuksen puolella. Yliopiston rooli korkeakoulukonsernin kehittämisessä on tärkeä. Yliopistolla on koulutuksen ja tieteen alalla vahvaa näyttöä ja pitkä historia.”

Alueellista vetovoimaa ja akateemista johtajuutta

Brändäystä tarvitaan myös opiskelijoiden houkuttelemiseksi Lappiin. Entistä työelämälähtöisemmän koulutuspolitiikan valossa sekä alueellisen elinvoiman ylläpidon kannalta lienee toivottavaa, että Lapin yliopistosta valmistuneet myös jäisivät pohjoiseen. Tällä hetkellä näin tekee valmistuneista reilu neljännes.

”Opiskelijoiden juurruttaminen Lappiin vaatii niin veto- kuin pitovoimatekijöitä. Yliopiston brändäyksessä opiskelijat tulisi huomioida kohderyhmänä nykyistä paremmin. Voitaisiin esimerkiksi tuoda esille se, kuinka yhteisöllistä, viihtyisää ja kotoisaa Lapin yliopistossa opiskelu on verrattuna moniin muihin yliopistoihin, joissa on enemmän esimerkiksi massaluentoja.”

Syväjärvi listaa veto- ja pitovoimatekijöiksi myös yliopiston toiminnan laadun sekä digitaalisuuden, joka toisi opintoihin ajasta ja paikasta riippumatonta joustavuutta. Lisäksi on löydettävä uusia työelämäkanavia.

”Tämä on juuri sitä rehtorilta vaadittavaa yhteiskuntasuhteiden ylläpitoa.”

Samalla, kun rehtorin on punottava verkkoja yliopistoa ympäröivään yhteiskuntaan, on langat pidettävä käsissä myös yliopiston sisällä. Yhtäaikaa rehtorinvalinnan kanssa yliopistolla käynnistyi johtamisjärjestelmän uudistus, jonka yhtenä tarkoituksena on edistää yksiköiden osallisuutta päätöksenteossa. Syväjärvi itse sanoo haluavansa kehittää johtamisjärjestelmää suuntaan, joka tukee paitsi osallisuutta myös akateemista johtajuutta.

”Osallistavassa ja akateemisessa johtamisessa tiedekuntien ja yksiköiden ääni tulee kuuluviin.”

Ainakaan ei vaikuta siltä, että tuore rehtori jäisi jakamaan käskyjä hallintokäytävästä käsin ylhäältä alas. Hän arvioi tutkimustyönsä johtamisen psykologian ja hallintotieteiden parissa osoittaneen, kuinka asiantuntijuutta tulee kunnioittaa ja vuorovaikutus on hyväksi.

Kysyttäessä näkemyksestään itsestään arvojohtajana Syväjärvi toteaa sanalla olevan hieman kulttimainen vivahde, mutta tyytyy luonnehtimaan itseään akateemisuuden puolestapuhujaksi.

”Olen ihmisten kohtaaja, tulen ihmisten kanssa toimeen.”

Antti Syväjärvi

• s. 1968
• Filosofian tohtorin tutkinto Cardiffin yliopistosta (pääaineena johtamisen psykologia) 1998
• Hallintotieteiden tohtorin tutkinto Lapin yliopistosta 2005
• Toiminut Lapin yliopistossa:
• hallintotieteiden professorina vuodesta 2005
• yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanina 2015-2017
• tiedevararehtorina 2018-2019
• Toimi Lapin korkeakoulukonsernin painoaloihin liittyvän kehitystyön vastuuhenkilönä vuonna 2018-2019