Arktisen rajoja etsimässä

Teksti ja kuvitus Kaisa-Reetta Seppänen

Arktisuus on seksikästä. Arktisuus on brändien etuliite. Ja arktisuus muuttuvien määrittelyjen liikkuva objekti. Kaisa-Reetta Seppänen avaa matkaraportissaan Arctic Frontier-konferenssin tunnelmia Tromssasta.

Bussimatka Rovaniemeltä Tromssaan kestää noin kahdeksan tuntia. Kautokeinon kohdalla kyytiin hyppää yksi suomalainen, muutoin penkkejä täyttää joukko ulkomaalaisia matkailijoita. Matka etenee joutuisaan. Ylä-Lappi pistää parastaan pakkasen lähennellessä kolmeakymmentä maiseman värittyessä kirkkaana, lumisena erämaana.

Olen matkalla vuotuiseen Arctic Frontiers-konferenssiin. Monelle pohjoisen matkaajalle tutussa kaupungissa riittää vilinää. Tromssan elokuvajuhlat on juhlittu edellisellä viikolla ja konferenssin aikaan kaupungissa pidetään The Northern Lights -musiikkifestivaaleja.

Ensimmäisenä konferenssipäivänä hotellin aulassa on kuhinaa. Geneerinen asuvalinta on smart and casual, joukossa näkyy myös paljon alkuperäiskansojen pukuja. Sisään saliin mennään ensin lipun tarkastuksen, narikan ja laukun tarkastuksen lävitse.

Sitten on puheita, puheita, puheita. Nopeasti tiivistettynä konferenssissa toisteltavia teemoja ovat arktisen alueen muuttuva tila, ilmastonmuutos, nuoret ja kestävä kehitys alueella.

Arktinen on seksikäs. Entinen perähikiä on muuttunut Arctic -etuliitteisiin brändeihin. Arktinen on raikas, hiljainen, kaunis. Arktista kehotetaan kokemaan. Kun aluetta aletaan oppikirjan mukaan määrittelemään, voi valita yhden seitsemästä.

Konkreettisin määritelmä on Pohjoinen napapiiri, joka toimii kätevästi alueen eteläisenä rajana. Arktiseen jengiin pääsee, kun alueella on vähintään yksi kaamos vuorokausi talvella ja yksi yöttömän yön kausi kesällä (käytännössä tämä ei toteudu kaikkialla, sillä maanpinta on epätasaista ja valo taittuu ilmakehässä). Napapiiri kulkee leveyspiirillä noin 66 33 48.0, mutta sekään ei ole kiveen hakattu.

Jos haluaa poiketa tutusta, voi arktisen määritellä myös lämpötilan, metsänrajan, ikiroudan ja kulttuurisen mukaan. Luonnollisesti määritelmä muuttuu ilmastonmuutoksen myötä, sillä jään sulaessa, lämpötilan noustessa ja metsän rajan kiriessä ylemmäs, arktinen, kuten sen olemme tähän asti ymmärtäneet, kutistuu. Ei kulttuurinen määrittely sekään oikein anna minulle tyydyttävää kuvaa Arktisesta. Pohjoisten alkuperäiskansojen kotiseutu, se sanoo. Kotiseutu milloin? Tänään, tuhat vai kaksituhatta vuotta sitten?

Poliittinen määrittely on kuitenkin kaikista levottomin. Se vaihtelee sen mukaan, miten rajaus palvelee erilaisia kansainvälisen yhteistyön tai valtion etuja.

Kiinan nousu, uusi maailmanjärjestys. Arktinen ei ole enää takapajula, kertoo australialainen kansainvälisen politiikan asiantuntija Bobo Lo. Väliaika, kahvit, kuhinaa aulassa. Takaisin keskusteluun. Katsomossa läppärillään töitä tekeviä ihmisiä, tässä välissähän ehtii vähän somettaa. Kiristäviä puvuntakkeja, kollektiivinen konferenssihiki alkaa vienosti leijailla salissa. Joku tietää sanoa, että nuorissa on tulevaisuus. Missä ne nuoret on? Ai tuolla! Nuoret käyvät pitämässä minuutin mittaisen puheen sivulavalla siitä, että heidän pitäisi olla päälavalla. Nyökyttelyä. Kiitos nuoret. Taputus. Keskustelu jatkuu.

Nuorissa on tulevaisuus. Sen kuulee neljän päivän aikana vähintään yhtä monta kertaa, kuin ilmastonmuutoksen.

Pitäisi kysyä nuorilta, miksi he muuttavat pois täältä, joku sanoo. En tiedä, kysyikö kukaan.

Ei ole uusi asia, että ihminen itsenäistyessään haluaa koluta vähän muitakin ojanperiä kuin niitä, joita on teini-ikäiseksi samassa paikassa asuneena tonkinut. Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että ajattelin koko ikäni, että minun tulee muuttaa etelään opiskelujen ja töiden perässä, koska koko elämänsä pienellä paikkakunnalla asuneena sai kuulla, ettei täällä ole mitään ja on muutenkin noloa asua jossain jumalan selän takana, koska kaikki coolit asiat on etelässä ja trendit rantautuvat kasvukeskuksiin paljon nopeammin.

Paikalla on väliä, paikalla on status. Ihminen rakentaa identiteettiään monista rakennuspalikoista, myös elinympäristönsä kautta. Paikka on kokemusten, oletusten ja odotusten kautta rakennettu subjektiivinen mielentila. Arktinen alue ei tarjoa kuvaa hyvää elämää lupaavasta urbaanista pöhinästä; vilkkaista kaupungeista, muodikkaista työpaikoista, urakiidosta. Se ei tarjoa sitä tarinaa, mitä ihminen lähtee hyvän elämän perässä hakemaan.

Kirjassaan Sapiens - ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari valottaa läpi kirjan, kuinka tarinat totuttavat ihmisen ajattelemaan tietyllä tavalla, käyttäytymään tiettyjen normien mukaisesti ja haluamaan tiettyjä asioita. Arktinen ei voi ikinä tarjota samoja tarinoita, jotka vetävät ihmisiä pois alueelta. Eikä sen tarvitsekaan, sillä hyvän elämän tarinoita on muitakin. Niitä pitää vain löytää ja kertoa.

Lähteet

Arctic Frontiers konferenssi, Tromssa. 27.-30.1.2020 × Arcticcenter.org/arktinen alue × Torvinen, Hanna. Muistojen värittämät maisemat: Humanistisen maantieteen näkemyksiä aistien, muistojen ja paikkojen merkityksistä. Hybrislehti. https://hybrislehti.net/muistojen-vrittmt-maisemat × Harari, Yuval Noah. Sapiens – ihmisen lyhyt historia.