Ristiriitaisuuksien Lappi
Teksti Aleksi I. Pohjola
Kuvitus Helmi Hakuri
Lappi painii samojen rakenteellisten ongelmien kanssa kuin moni muukin maakunta Suomessa: kuntataloudet ovat kovilla, väestö keskittyy voimakkaasti ja vanhenee. Lapilla on kuitenkin muutama valtti, jotka monelta muulta alueelta puuttuvat: Lapilla on brändi ja valtavasti luonnonvaroja. Miten Lapilla menee ja miten Lapin osittain ristiriitaiseltakin vaikuttavat tulevaisuuskuvat olisi sovitettavissa yhteen?
Mielikuvissa Lappia myydään tarunhohtoisena talviparatiisina. Revontulet leiskuvat taivaalla, lumihanget kimmeltävät keskiyön kuutamossa, puhdasta ilmaa indikoivat naavat roikkuvat kyläkaupan pihan petäjässä ja porot paimentavat takapihoilla. Ja oikeassahan he ovat; Lapin luonnon ympärille rakennettu brändi on sanojen ja kuvien arvoinen – ja paljon enemmänkin.
Mutta mielikuvien ja markkinoinnin lisäksi – ja ennen kaikkea – Lappi on myös yksi Suomen maakunnista.
Miten tällä 177 310 ihmisen maakunnalla menee? Mitä valtavalla, 92 674,49 km2 alueella, jonka väestötiheys on vaivaiset 1,9 (as/ km2 ), tulee tulevaisuudessa tapahtumaan?
Suomessa tunnistettuja ja tunnustettuja tulevaisuuden haasteita ovat esimerkiksi kuntatalouksien surkea tilanne, syntyvyyden lasku ja sitä myötä huoltosuhteen vääristyminen sekä väestön keskittyminen muutamiin kasvukeskukseen.
Suomi autioituu, palvelurakenne heikkenee ja väestön vanheneminen rasittaa sosiaali- ja terveyspalveluita sekä aiheuttaa paineita eläkejärjestelmälle.
Lisäksi Suomessa on niin sanottu kohtaanto-ongelma, jossa työntekijän ja työnantajan tarpeet eivät kohtaa. Toisin sanoen meillä on työttömyyttä ja samaan aikaan työvoimapula.
Tätä kaikkea tapahtuu myös Lapissa.
”Lapin tilanne on kaksijakoinen. Voi sanoa, että elinvoima ja aluekehityksen tilanne on hyvä. Lapissa tapahtuu selkeää kasvua ja erityisesti meillä on kasvun potentiaalia. Toinen puoli on meidän tavattoman suuret haasteet, jotka kulminoituvat väestö- ja ikärakenteeseen. Se näkyy palveluiden tuottamiskykynä ja kiihtyvänä rahoituspohjan rapautumisena. Huoltosuhteen heikkeneminen ja alueellisten erojen kasvaminen vaikuttaa elinkeinojen kehitysnäkymiin negatiivisesti. Tilanne on siis hyvin kaksijakoinen, mutta se ei toisaalta poikkea muistakaan maakunnista merkittävästi rakenteellisten ongelmien osalta”, analysoi Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi.
Lappi tarvitsee ihmisiä, työntekijöitä ja asukkaita. Asukkailla turvataan lopulta palveluiden saatavuus ja pysyvyys sekä alueiden elinvoima ja sitä myöten kehitys. Jos palvelut lakkaavat ja elinvoima häviää, lähtevät Lapista myös täällä jo valmiiksi asuvat ihmiset. Paikallinen, omaleimainen kulttuuri näivettyy ja tilalle tulevat vain kausityöntekijöiden parakit.
”Meillä Lapin liitossa on starttaamassa laaja esiselvitys pito- ja vetovoimatekijöistä. Siinä tarkoitus on lähteä pohtimaan peruskysymyksiä: Miten pitää väestö Lapissa ja millä saisimme uusia pysyviä muuttajia. Yksi asia, joka on noussut jo ennakolta hyvin vahvasti esille on, että oma pesä on saatava mahdollisimman hyvään kuntoon. Markkinointi ei riitä, vaan kuntien ja elinolosuhteiden laittaminen kuntoon on ihan selkeä ykköstavoite”, huomauttaa Riipi.
Yksi Lapin selkeä vahvuustekijä on se kuuluisa Lappi-brändi. Tämä brändi rakentuu pitkälti puhtaan luonnon ja siitä saatavan elämyksellisyyden ympärille. Brändillä houkutellaan turisteja, mutta sillä houkutellaan myös enenevissä määrin pysyviä asukkaita Lappiin.
”Toinen iso kysymys on se, että mikä on tässä maailmanajassa sellainen elämäntapa, jossa Lappi näyttäytyy syrjäisenä, arktisena, harvaan asuttuna luonnoltaan rikkaana paikkana. Miten tämän elämäntavan omaavat ihmiset voitaisiin tavoittaa? Näen, että tämä on kansallisesti työperäisen maahanmuuton kautta ratkaistava ongelma. Lappi on aina ollut luonnostaan kansainvälinen maakunta. Rohkeasti kääntäisin katseeni rajoittamatta mitään aluetta”, pohtii Riipi.
Ristiriitaisuuksien Lappi
Lapissa on kuitenkin muutakin kuin brändi. Täällä on luonnonvaroja. Valtavasti metsää ja kaivannaisteollisuuden raaka-aineita, joita esimerkiksi akkuteknologian kehittyessä lukemattomat toimialat enenevässä määrin tarvitsevat.
Lapin suhdannekatsauksessa vuodelta 2019 Lapin toimialojen kehityksessä kaivostoiminta erottuu selkeästi pitkän aikavälin trendikehityksessä muita toimialoja positiivisemmalla liikevaihto- ja henkilöstömääräkehityksellä.
Myös Lapin erikoistumisalat rakentuvat pitkälti luonnonvarojen ja palvelutoiminnan ympärille. Suhdannekatsauksessa vahvimmiksi erikoistumisaloiksi mainitaan kaivostoimintaa palveleva toiminta, metallimalmien louhinta, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta, metallien jalostus, majoitus sekä metsätalous ja puunkorjuu.
Lapin kannalta kysymyksessä on ristiriita.
”Haaste tulee siitä, että samaan aikaan kun Lappi-brändi toimii käyntikorttina tai lupauksena jostain, niin me kamppaillaan tämän luonnon säilyttämisestä. Silloin kun aloitin tässä työssä, niin joku sanoi, että tämä työ on sovittelijan työtä. Tässä työssä toimitaan puolen valtakunnan sovittelija. Yhteensovittamisen logiikka on ollut Lapissa iän kaiken; me olemme luonnonvarojen aarreaitta. Itse näen, että meillä on edellytykset yhteensovittamiseen (esimerkiksi luonnonvarojen käyttö ja kestävä matkailu toim. huom.). Suurin haaste tulee siitä, että pelikenttä on kansallinen ja globaali. Asiat eivät ole yksistään meidän lappilaisten käsissä. Tämä tuo yhteensovittamiseen ja dialogiin ristiriitaan. Kuitenkin, niin kauan, kun me uskalletaan käydä dialogia maakunnan sisällä, meillä on mahdollisuus”, toteaa Riipi.
”Haaste tulee siitä, että samaan aikaan kun Lappi-brändi toimii käyntikorttina tai lupauksena jostain, niin me kamppaillaan tämän luonnon säilyttämisestä.”
– Maakuntajohtaja Mika Riipi
Lapin Liitossa on ollut käynnissä Tulevaisuus Lapista – ennakointi uudessa maakunnassa -hanke, jonka tavoitteena on ollut tukea maakunnan kykyä, osaamista ja tietopohjaa tulevaisuuden ennakoinnin osalta. Hankkeella on pyritty luomaan uusia toimintatapoja Lapin maakunnan tulevaisuusajatteluun ja toimintatapa, joka tuottaa tulevaisuutta koskevaa tietoa moniäänisesti ja jatkuvasti päivittyen.
”Aikanaan Lapin liiton, ELY-keskuksen ja oppilaitosten maakunnallinen ennakointi oli pitkälti koulutustarpeiden määrällistä ennakointia. Lapin ennakointia on kuitenkin jo pitkään tehty yhdistäen sekä koulutuksen että aluekehittämisen tarpeet. Lapin ennakoinnin uudessa toimintatavassa ennakoinnin ytimen muodostavat toimialaklusterit, joihin kuuluvat esimerkiksi jo edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi elinkeinoelämän edustajia. Klustereissa on omat ennakointivastaavat, joiden avulla tieto liikkuu eri toimijoiden ja klusterien välillä. Olemme myös rakentaneet maakunnalliseen ennakointiin lisää rajapintoja esimerkiksi kuntien ja yritysneuvojien verkoston kanssa: näin saamme vihjeitä tulevaisuudesta ja kehittämistarpeista jatkuvasti ja laajasti koko Lapista. Lisäksi on luotu johdon strategiafoorumi. Tässä foorumissa on maakunnan kehitykseen vaikuttavien instanssien johtoa ja se käy koko maakunnan laajuista tulevaisuuskeskustelua, yhdistää eri näkökulmia ja ideoi yhteisiä, strategisia toimenpiteitä paremman tulevaisuuden hyväksi. Se siis kytkee ennakoinnin päätöksentekoon”, kertoo Tulevaisuus Lapista -hankkeen projektipäällikkö, ennakointikoordinaattori Hanna-Leena Pesonen.
Myös Pesonen korostaa maakuntajohtajan tavoin keskustelua.
”Tärkeää on, ettei pelkästään tuoteta tietoa vaan myös keskustellaan tiedoista. Asiat vaikuttavat eri tavoin eri kohderyhmiin. Erilaisten näkemysten tunnistaminen tekee arvopohjaa läpinäkyvämmäksi.”
Lisäksi on tärkeää tunnistaa, kenen ääni tulevaisuusskenaarioissa ja -suunnitelmissa kuuluu ja näkyy.
”Tärkeää on, ettei pelkästään tuoteta tietoa vaan myös keskustellaan tiedoista. Asiat vaikuttavat eri tavoin eri kohderyhmiin. Erilaisten näkemysten tunnistaminen tekee arvopohjaa läpinäkyvämmäksi.”
– Ennakointikoordinaattori Hanna-Leena Pesonen
”Jo pelkästään kieli rajoittaa; esimerkiksi maaseudun kehittäminen. Mitä mielikuvia sana maaseutu herättää? Ketä se kutsuu osallistumaan ja ketä jättää pois? Liian helposti me annetaan ääni vain niille, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia. Ennakoinnin toimintatavassa on tärkeää tunnistaa myös se, ketkä osallistuvat ja ketkä eivät osallistu”, huomauttaa Pesonen.
Yhtenäisvaltiologiikka hiertää Lapissa
Lapissa siis tehdään aktiivista työtä tulevaisuuden ennakoinnissa sekä jo olemassa olevien haasteiden selättämisessä.
Mutta ei Lappi ole tyhjiössä, ei irrallaan eikä itsenäinen.
Globaalit haasteet ja toimijat ovat osa Lappia siinä missä muuallakin. Esimerkiksi matkailu on suhdanneherkkä ala, jossa maailmanpoliittiset kriisit ja globaalit haasteet voivat johtaa yllättäviin seurauksiin; talouspakotteet, valuuttojen heilahtelut (esimerkiksi ruplan heikkeneminen) tai vaikka globaalit tautiepidemiat kuten viimeisimpänä koronaviruksen aiheuttama globaali epidemia lento- ja matkustusrajoituksineen voivat heilauttaa suhdanneherkkää alaa hetkessä.
Vientivetoisena maana Suomi on myös riippuvainen raaka-aineiden kysynnästä sekä hintatasosta, mikä näkyy Lapissa etenkin metsä- ja kaivosteollisuudessa. Myös kansainväliseen viitekehykseen sitoutuminen, esimerkiksi EU-politiikka, vaikuttaa myös Lapissa.
Mutta sen taakse, ettei mitään voida tai kannata tehdä, ei pidä mennä.
”Oman paikallisen identiteetin ja tahtotilan esiintuominen ja puolustaminen tässä maailmanajassa on sellainen arvo, joka nousee ja siihen pitäisi panostaa entistä voimakkaammin. Jos ajatellaan isoja haasteita, niin kyllä sen muutoksen täytyy tapahtua alhaalta ylöspäin. Me ollaan jo nähty se vaikeus (päätökset) kansallisvaltioiden kesken. Paikallisuuden puolustaminen on hirvittävän arvokasta”, huomauttaa Riipi.
Globaalit suhdannevaihtelut ovat usein Suomesta riippumattomia asioita, mutta ei Suomikaan samaan sapluunaan alueiden ja niiden erityispiirteiden osalta helposti mahdu. Maakuntajohtaja Riipi haastaakin voimakkaasti Suomen valtionvaltaa yhtenäisvaltiologiikan osalta.
”Lappi poikkeaa monella tavalla muusta maasta. Suomessa on ollut viimeiset 20–30 vuotta hyvin vahva yhtenäisvaltiologiikka, jolloin kaikissa kehittämistoiminnoissa on pyritty asettamaan koko maahan sama sapluuna. Yhtenäismalli on edelleen valtavan leimaava ja monesti mennään perustuslain taakse – viimeisin esimerkki, että Lapissa voitaisiin lähteä kokeilemaan matkailuveroa, joka on käytössä suuressa osassa muuta maailmaa. Suomessa ei ole haluttu nostaa asiaa esille ja aloitteeseen on suhtauduttu negatiivisesti.”
Pilottimaakuntana toimimisesta Lapilla on aikaisempaakin kokemusta, tunnetuimpana esimerkkinä varmasti kansakoulun uudistus 60- ja 70-luvuilla. Lapissa pilottimaakuntana toimimiseen suhtaudutaan ennen kaikkea mahdollisuutena.
”Pilottimaakuntana toimiminen nähdään positiivisena asiana; olosuhteet ovat erilaiset – esimerkiksi työntekemisen olosuhteet. Ajatuksena on, että tänne voisi räätälöidä ja kokeilla erilaisia ratkaisuja. Se olisi lappilaisten etu”, huomauttaa Riipi.
Lopulta asiat voivatkin olla yllättävän paljon myös omissa käsissä kaikista haasteista ja globaaleista heilahduksista huolimatta; valta- ja päätöstyhjiöt kyllä täyttyvät, jos niitä ei itse käytetä.
”Korostaisin erityisesti sitä, että maakuntana meidän pitäisi puolustaa niitä näkökulmia ja arvovalintoja joita paikalliset ihmiset arvostavat. Paikallisuuden arvostaminen on avain tulevaisuudessa. Olen voimakkaasti kuntatason päätöksenteon puolestapuhuja. Perusyksikkö kansanvallassa ja demokratiassa on kunta. Kunnissa pitäisi entistä enemmän uskaltaa käyttää suoran demokratian muotoa; neuvoa antavia kansanäänestyksiä esimerkiksi isoissa hankkeissa vrt. sosiaalinen toimilupa”, päättää Riipi.
