Asiantuntijatieto ei yksin ratkaise koronaa

LYYn edunvalvonta-asiantuntija Aatu Puhakka
Kuva Aleksi I. Pohjola

Viime viikot ovat olleet yksi ylitse muiden opiskelijoidenkin maailmassa. Koronavirus on pakottanut kaikki opiskelijat etätöihin, joka on synnyttänyt huolta ja kysymyksiä kursseista, suorituksista ja valmistumisen viivästymisestä. Samalla muut opiskelijoita koskettavat teemat ovat jääneet julkisessa keskustelussa varjoon tai lähes näkymättömiin. Ajankohtaiset aiheet, kuten sosiaaliturvan kokonaisuudistus ja opiskelijoiden ateriatuki eivät juuri ole mediassa näkyneet, vaikka ruokaa ja rahaa tarvittaneen pandemian jälkeenkin. Yliopistolla käytävät yhteistoimintaneuvottelutkaan eivät poikkeustilanteessa ole yhtään tavallista vähäpätöisemmät.

Vaikka koronavirus on vallannut tilaa monelta tärkeältä asialta, on se myös sivutuotteenaan nostanut esiin kiinnostavia teemoja. Yksi tällainen teema on ollut metakeskustelu asiantuntijuudesta, jota opiskelijoidenkin huomispäivän asiantuntijoina kannattaa seurata.

Keskustelun ytimessä on kysymys siitä kenen ohjeita tulisi kuunnella ja kenen arvioon luottaa. Kevään aikana ei ole ollut pulaa harrastelijavirologeista tai maallikkoepidemiologeista, joilla on selkeä näkemys siitä, kuinka koronaviruspandemia tulisi Suomessa ottaa vastaan. Diletanttiepidemian vastavoimana taas ovat olleet poliitikot ja kansalaiset, jotka ovat luottaneet varauksetta THL:n asiantuntijuuteen.

Skeptisyys itse oppineita tartuntatautieksperttejä kohtaan on varsin ymmärrettävää. Olisi hirvittävän epätodennäköistä, että muutaman viikon aihetta seurannut kansalainen tietäisi koronaviruksesta enemmän kuin pandemioita työssään tutkiva THL:n asiantuntija. Pitäisikö meidän siis lopettaa asiantuntijoiden arvostelu ja antaa heidän päättää miten edetään? Ei välttämättä.

Koronavirukseen varautuminen ja reagointi on luonteeltaan äärimmäisen poliittinen kysymys. Siinä on kyse siitä mitä yhteiskunnassa arvostetaan eniten. Valintoja on jouduttu tekemään esimerkiksi työllisyyden, liikkumavapauden, riskiryhmien terveyden, talouskasvun ja ihmisten elinkeinon välillä. Nämä ovat valintoja, joihin ei voi vastata tieteen tai asiantuntijatiedon perusteella, sillä niissä on kyse perustavanlaatuisista arvoista. Olisi epäreilua myös asiantuntijoita kohtaan, jos heidän olisi oltava vastuussa tällaisista valinnoista.

Lisäksi monimutkaisessa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa koronavirustakaan vastaan ei voi taistella vain yhdellä sektorilla. Toimenpiteiden vaikutusten arviointi vaatii asiantuntemusta myös ekonomisteilta, oikeustieteilijöiltä ja sosiaalipolitiikan asiantuntijoilta, muutamia aloja mainitakseni. Yhteiskunnassamme ei valitettavasti enää ole Antiikin Kreikan yleisneroja, jotka voisivat ottaa kaikki näkökulmat huomioon ja tehdä niiden pohjalta valistuneita kirjoituksia.

On myös muistettava, että asiantuntijatkaan eivät aina ole yksimielisiä. Tämä on tullut esille myös koronakriisissä, kun on keskusteltu siitä kenen arvioita pitäisi kuunnella, WHO:n vai THL:n? Näiden kolmen syyn vuoksi – arvojen, monialaisuuden ja tiedemaailman erimielisyyksien – emme yhteiskuntana voi tuudittautua siihen, että asiantuntijat hoitavat kaiken koronakriisinkään aikana. Sen sijaan tarvitsemme paljon puhuttua poliittista johtajuutta, jota tuetaan monialaisella asiantuntijatiedolla.