Ympäristöaatteen ja kaivannaisteollisuuden hankala suhde

Teksti Miia Pietiläinen
Kuvitus Miku Huttunen

Luonnonvarojen käyttöä pidetään Lapin kehityksen perustana, samaan aikaan huoli ympäristön tilasta kasvaa. Kansalaisaloite Kaivoslaki Nyt keräsi noin 58 000 nimeä. Esitys lain uudistamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa. 

Kaivannaisteollisuuden kysynnän ja ympäristöaatteen kasvu

2000-luvun alussa metallien maailmanmarkkinahinnat kohosivat ennennäkemättömän korkealle, ja ulkomaiset kaivosyhtiöt suorastaan ryntäsivät Suomeen, jossa kaivosteollisuus oli ollut pitkään valtiojohtoista ja suhteellisen pientä toimintaa. Vuosikymmenen loppupuolella Suomeen perustettiin useita uusia kaivoksia. Kittilässä toimintansa aloitti Euroopan suurin kultakaivos.

Parhaimmillaan Suomessa toimi yli 50 kaivosta, nykyisin niitä on vähemmän. Metallikaivoksista lähes kaikki ovat ulkomaisessa omistuksessa. Tällä hetkellä Lapissa kaivoksia on viisi ja vireillä on seitsemän uutta hanketta.

60-luvulla, ennen kaivannaistuotteiden kysynnän huimaa nousua, ympäristöajattelu rantautui Suomeen ja luonnonsuojeluaate oli kasvava trendi; keskiössä olivat aluksi paikalliset ympäristöongelmat, kuten myrkyttyneet vesistöt, mutta 90-luvulle tultaessa suomalaisten huoli kohdistui voimakkaasti myös globaaleihin kriiseihin. Juuri näihin aikoihin kaivosvastaisuus otti tuulta. Kaivosteollisuuden epäonneksi voisi sanoa, että kaivannaistuotteiden kysyntä kasvoi huimasti samaan aikaan, kun ympäristöajattelu levisi maailmalla.

Kaivosteollisuuden epäonneksi voisi sanoa, että kaivannaistuotteiden kysyntä kasvoi huimasti samaan aikaan, kun maailmalla levisi yhä kasvava ympäristöajattelu.

Yksipuolinen keskustelukulttuuri

Syitä kaivoskriittisyydelle on useita. Ulkomaisten yhtiöiden kaivoshankkeissa paikallisten asukkaiden osallistaminen on usein ollut niukkaa ja yksisuuntaista.  Noihin aikoihin syntyi myös ajatus siitä, että maamme mineraalit pitäisi käsittää kansallisomaisuudeksi. Myös ympäristöongelmat huolettivat monia, sillä  esimerkkejä kaivosten aiheuttamista ympäristötuhoista ei maailmalta puuttunut. Joissakin valtioissa ympäristölainsäädäntö on ollut löyhää tai liki olematonta, minkä seurauksena kaivokset ovat tuhonneet jopa kokonaisia ekosysteemejä. Esimerkiksi Filippiineillä kultakaivos on vuotanut myrkkyjä Abrajokeen jo 30-luvulta lähtien.

Kuusamolainen ympäristöaktiivi, jokikalastaja, poliitikko ja Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden väitöskirjatutkija Mika Flöjt aktivoitui seuraamaan yhteiskunnassa käytävää kaivoskeskustelua Suomen kaivosbuumin kupeessa vuosituhannen alussa. Flöjtin mukaan mediassa oli vaikea saada kaivoskriittisiä kantoja läpi lähes 2010-luvun alkupuolelle asti.

“Tämä oli erityinen ongelma Pohjois-Suomen mediassa”, kirjoittaa Flöjt sähköpostin välityksellä.

Hän kokee, että kriittisiä ääniä pyrittiin vaientamaan. Keskustelukulttuuri on Flöjtin mukaan sittemmin muuttunut, vaikka ei kaikilta osin.

“Ihmiset uskaltavat ottaa kantaa sekä puolustaa puhdasta elinympäristöään, mutta eihän tämä leimaaminen ja syrjintä ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin näin some-aikana se on miltei osin pahentunut.”

Fjölt on huomannut, että Marinin hallitusohjelmaan kirjattu kaivoslain uudistus on aiheuttanut keskustelussa jälleen kärjistymistä. Nykyinen kaivoslaki on peräisin vuodelta 2011 ja ympäristöjärjestöt ovat vaatineet sen uudistamista pitkään. Fjölt oli mukana laatimassa lähes 60 000 allekirjoitusta saanutta Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitetta, joka luovutettiin eduskuntaan vuoden 2019 lokakuussa.

Lakiuudistuksen tavoitteena on parantaa kaivosten ympäristönsuojelua ja toimintaedellytyksiä. Lainvalmistelua tukevaan työryhmään kuuluu edustajia niin poronhoitajien, ympäristöjärjestöjen, matkailuyrittäjien kuin kaivosteollisuuden yhdistyksistä. Hallituksen esitys kaivoslain uudistamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa.

Tärkeä, mutta ongelmallinen

Ympäristömyönteinen ajattelu on ollut Lapissa noususuhdanteessa – näin kertoo Kajaanin Ammattikorkeakoulun teettämä kyselytutkimus vuodelta 2016. Kyselystä selviää, että vielä 90-luvulla yli puolet lappilaisista olivat sitä mieltä, että luontoa on Pohjois-Suomessa jo suojeltu tarpeeksi. Vain neljännes kannatti lisäsuojelua. Sen sijaan vuonna 2016 jo 45 prosenttia kyselyyn vastanneista kannatti lisäsuojelua ja enää 30 prosenttia koki, että Lapin luontoa on jo suojeltu tarpeeksi.

Samaisen kyselyn mukaan kaivosasiat huolettavat pohjoisessa Suomessa. Vastaajista 70 prosenttia oli huolissaan kaivosteollisuuden ympäristövaikutuksista. Sitä suuremmat huolenaiheet olivat maapallon ekologinen kantokyky ja ruokatuotannossa käytetyt kemikaalit.

Samaan aikaan kaivosteollisuutta pidetään kuitenkin tärkeänä. Yli puolet KAMKn kyselytutkimukseen vastanneista olivat sitä mieltä, että luonnonvarojen käyttö on Lapin ja Kainuun kehityksen perusta.

Ympäristöstä enemmän huolissaan olevat suhtautuvat louhintaan kriittisemmin, ilmenee vuonna 2016 julkaistusta Eero Rantalan, Tuija Jarttin ja Tapio Litmasen Uskomuksista ja oletuksista tutkittuun tietoon -artikkelista, joka esittelee kaivostoiminnan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden määrällistä tutkimista, joka heidän mukaansa on Suomessa ollut varsin vähäistä.

Voidaan siis vetää varovainen johtopäätös, että ympäristöhuolien lisääntyessä myös kaivoskriittisyys on Lapissa lisääntynyt.

Toiminnan kehittämistä vai sanahelinää?

KAMKn kyselytutkimuksesta käy ilmi, että kaivosalan ympäristövastuullisuuteen suhtaudutaan kriittisesti. Lähes puolet vastaajista ilmoitti alan hoitaneen ympäristöasiansa “erittäin huonosti”. Vastausten taustalla on saattanut vaikuttaa Talvivaaran kaivoksen ympäristötuhot, joita käsiteltiin laajasti julkisuudessa vuosina 2012 ja 2013. Tapaus oli kaivosalalle suuri imagohaitta.

Yleisesti ottaen enemmistö lappilaisista koki, etteivät viralliset tahot ota ympäristönsuojelua tarpeeksi vakavasti; noin 70 prosenttia kyselyyn vastanneista ajatteli, ettei ympäristörikkomuksiin puututa tarpeeksi. Yli puolet ei pitänyt lakeja riittävinä ympäristönsuojeluun.

Viime vuosina kaivosyhtiöt ovat heränneet paikallisen väen hyväksynnän tärkeyteen. Puhutaan sosiaalisesta toimiluvasta, joka lyhyesti kiteytettynä tarkoittaa paikallisen yhteisön sosiaalista hyväksyntää kaivostoiminnalle. Sosiaalisen toimiluvan ansaitseminen on olennaista, mutta sen voi myös hetkessä menettää. Suomessa toimii Kestävän kaivostoiminnan verkosto, jonka tarkoituksena on toimia neutraalina foorumina kaivosalan ja muun yhteiskunnan välillä, sekä luoda käytäntöjä vastuulliseen toimintaan. Voisi siis kuvitella dialogia syntyneen myös ympäristöaktivistien ja kaivosteollisuuden välille. Fjölt suhtautuu epäilevästi toimien vilpittömyyteen:

“Kaivosyhtiöt käyvät dialogia saadakseen kaivoshankkeitaan läpi”, kirjoittaa Flöjt.

Sovinnollinen kansa

Vaikka yleisönosastokirjoituksissa käydään kärkevää keskustelua puolesta ja vastaan, suurin osa lappilaisista ei näe ristiriitaa luonnonsuojelun ja työpaikkojen välillä. Päälle kahdenkymmenen vuoden aikana asenteet eivät ole kokeneet suurta muutosta; edelleen vain pieni joukko vastaajista asettaisi talouden ympäristön edelle huolimatta siitä, kärsiikö ympäristö. Ympäristöä ei siis tahdottu turmella talouden vuoksi 90-luvullakaan, vaikka varsinaiseen lisäsuojeluun (esimerkiksi luonnonsuojelualueisiin) suhtauduttiin nihkeämmin.

Vaikka yleisönosasto-kirjoituksissa käydään kärkevää keskustelua puolesta ja vastaan, suurin osa lappilaisista ei näe ristiriitaa luonnonsuojelun ja työpaikkojen välillä.

Vastaavasti alle 20 prosenttia vastaajista uskoi, että luonnonsuojelu lisää työttömyyttä. Myöskään Tilastokeskuksen vuonna 1996 julkaisemassa valtiotieteilijä Rauno Sairisen valtakunnallisessa Suomalaiset ja ympäristöpolitiikka -tutkimuksessa vastaajat eivät kokeneet vastakkainasettelua ympäristönsuojelun ja työpaikkojen välillä, vaan ympäristömyönteisyys nähtiin yritysten tulevaisuuden kilpailuvalttina.

Toivoa sopiikin, että tuleva kaivoslain uudistus vastaa lappilaisten huoleen kaivosteollisuuden ympäristövastuullisuudesta.

Lähteet

Haastattelu, Mika Flöjt

Suopajärvi, Mononen 2016: Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapin Yliopistokustannus

Suopajärvi L., Kynsijärvi A., Uusisalmi R., Tikkanen H., Valkonen J., (2016). Ympäristötietoisuus Lapissa ja Kainuussa: Kyselytutkimus lappilaisten ja kainuulaisten suhteesta ympäristöön, ympäristöpolitiikkaan ja ympäristöhallintoon., Kajaanin ammattikorkeakoulu Oy.

Kommentti: Kaivoskysymykset herättävät intohimoja

Teksti Miia Pietiläinen
Kuvitus Miku Huttunen

Kaivoskysymykset herättävät intohimoja, koska niissä on pohjimmiltaan kyse suurista asioista: siitä, mihin suuntaan paikkakuntaa tai valtiota halutaan kehittää, tai siitä, mitkä arvot ohjaavat päätöksentekoa. Pidetäänkö tärkeimpänä luonnon säilyttämistä mahdollisimman koskemattomana seuraaville sukupolville, vai onko oleellisempaa lisätä paikkakunnan vireyttä, vaikka ympäristö siitä kärsiikin?

Kaivokset paitsi tuovat vaurautta paikkakunnalle, myös monipuolistavat alueen elinkeinorakennetta. Samalla, kun yritetään vähentää alueen riippuvuutta vain muutamasta elinkeinosta, saatetaan kuitenkin luoda uusia pulmia. Kaivoksen elinikä on yleensä 10–30 vuotta. Toiminnan loputtua paikkakunnalla saattaakin olla vastassa rakennemuutosongelma. Tämä havaittiin esimerkiksi 80-luvun Kolarissa. Suljettu Rautaruukin kaivos ja samaan aikaan lopetettu sementtitehdas olivat työllistäneet viidesosan kunnan työllisistä.

Kaivokset sen sijaan saattavat jättää merkkinsä ympäristöön pitkäksi aikaa. Suomessa on useita suljettuja kaivoksia, joista edelleen valuu haitallisia aineita vesistöihin ja pohjavesiin. Erityisesti radioaktiiviset kaivosjätteet ovat ympäristölle vaarallisia vuosikymmenien ajan. 60-luvulla suljettu uraanikaivos Enon Paukkajanvaarassa vuotaa vieläkin radiumia ympäristöönsä.

Kaivosten jäteongelma ei ole pieni. Tilastokeskuksen mukaan kaivostoiminta ja louhinta tuottivat 75 prosenttia kaikesta Suomen jätteestä vuonna 2016, yli 90 miljoonaa tonnia. Maapallon mineraalivarojen ehtyessä yhä heikkolaatuisempien esiintymien kaivaminen tulee kannattavammaksi. Kun kiveä joudutaan kaivamaan yhä suuremmat määrät, on vaarana, että kaivosteollisuuden ympäristövaikutukset ja -riskit kasvavat tulevaisuudessa entisestään.