Pääkirjoitus: Kipeitä kysymyksiä
Päätoimittaja Kaisa-Reetta Seppänen
Kuva Elli Alasaari
Vaikka korona on horjuttanut maailmaa, niin yksi on ja pysyy. Aljaksandr Lukashenka. Lukashenka on mainittu puoliysin primetimessa niin kauan, kuin minä olen ollut elossa. Maailma diktaattorin ympärillä on muuttunut, mutta vallasta hän ei halua luopua, vaikka valkovenäläiset haluaisivat hänen haluavan. Monetkaan Euroopan maat eivät ole tunnustaneet Lukashenkaa presidentiksi, joka vaivihkaa järjesti itselleen virkaanastujaiset, ilman, että siitä tiedotettiin juuri kenellekään. Sen sijaan valkovenäläinen itsenäinen uutissivusto tut.by päätettiin sulkea vuoden loppuun asti. Kyseinen uutissivusto on raportoinut laajalti Lukashenkan vilpilliseksi arvioidun vaalivoiton jälkimainingeissa syntyneistä protesteista, joissa erityisesti naiset ovat olleet esillä.
Syyskuussa Minskissä järjestettyyn rauhanomaiseen mielenosoitukseen, naisten marssiin, osallistui The New York Timesin mukaan arviolta tuhat naista. Lehden haastattelema taloustieteilijä. Irina K. Palyukovich kertoi, etteivät miehet voi taistella diktatuuria vastaan samaan tapaan, kuin naiset. Ei siksi, että miehet olisivat heikkoja, vaan siksi, että miehet ovat haavoittuvaisempia, koska heidät hakataan useammin tai herkemmin. No, ei liene kuitenkaan yllätys, etteivät protestoijat ole säästyneet väkivallalta.
Yasmeen Sehran kirjoittaa The Atlanticissa naisjohtoisista protesteista. Hänen haastattelemien Harvardin yliopiston professoreiden Erica Chenowethin ja Zoe Marksin mukaan naiset tuovat muutakin, kuin volyymia protesteihin. Chenowet kertoo haastattelussa, että naiset, erityisesti äidit ja isoäidit, ottavat roolikseen saarnata viranomaisille ja turvallisuusjoukoille omaksuen heidän äidillisen roolinsa yhteiskunnassa. Haastateltavat kertovat naisvetoisten protestien olevan yleensä myös rauhanomaisempia.
Samaan aikaan toisaalla, Black Lives Matter -liike on viimeistään vuonna 2020 tullut mediaa kuluttavien ihmisten tietoisuuteen ja Malevitsin musta neliö on saanut jälleen uusia konnotaatioita; liikkeen mainingeissa keskustelua on virinnyt hyvesignaloinnista, rakenteellisesta rasismista ja valkoisen ihmisen etuoikeuksista.
Uutisvirta antaa toki vääristyneen kuvan maailmasta; mediaa selaillessa tuntuu, että kaikki on huonosti, eikä kehitystä tapahdu. Maailman meno voi ahdistaa. Wellness kulttuuri on nostanut pinnalle tärkeitä asioita itsestä huolehtimisen taidosta ja itsensä kehittämisestä, mutta sittenkin voi ajatella, millä osalla ihmiskunnasta on valta välittää tai olla välittämättä, miten muulla maailmalla menee; kenellä on valta sulkea selain ja tuudittautua onnellisuuden etsintään hyvinvoinnin kehdossa.
Kipeitä kysymyksiä vallasta ja sen käytöstä nostaa esiin sukupuolentutkimus. Lotta Lautala ja Inka Komonen kirjoittavat; “Ajankohtainen uutisvirta kylmää. Uutiset kytkeytyvät tiukasti ihmiskunnan ydinkysymyksiin; kysymyksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta, luokasta ja rodusta. Kysymyksiin vallasta ja hierarkioista. Teemoihin, joissa tutkimusyhteisön on oltava jatkuvasti hereillä. Tasa-arvo ei näytäkään kulkevan positiivisena janana kohti huippua ja vakiintuvan sinne, vaan se aaltoilee edestakaisin.” Lapin yliopiston yhteistoimintaneuvottelujen tuoksinassa suositun sivuaineen vakautta heikennettiin. Tapaus sai valtakunnallista huomiota. Nettiaddressin sukupuolentutkimuksen puolesta allekirjoitti noin 800 ihmistä. Lautala ja Komonen kirjoittivat kattavan jutun aiheesta, jonka voit lukea tästä.