Mitä jos opintoihin ja mielenterveyteen saisi apua samasta paikasta?

Teksti Maria Paldanius
Kuvitus Judit Ginzboorg

Lapin yliopistossa on käyty kiivasta keskustelua opintopsykologin palkkaamiseksi jo parin vuoden ajan. Tarve on ilmeinen, mutta asia makaa edelleen ”työpöydällä”. Mitä siitä sanovat opiskelijat ja LYY:n edustajat? Entä mitä tuumaavat suomalainen opintopsykologi ja yliopiston johto?

Opintopsykologeja voisi kuvailla eräänlaisiksi korkeakoulujen majakoiksi: he auttavat opiskelijoita suunnistamaan opintojen ja arkielämän myrskyissä, ja myrskyn silmässä heitä kohti voi myös surutta suunnistaa. Koulutukseltaan he ovat oppimisen ja motivaation psykologiaan, sekä ohjaus- ja neuvontapsykologian työmenetelmiin erikoistuneita, laillistettuja psykologeja.

”Oppilaitoksissa opintopsykologit tukevat ennaltaehkäisevää työtä ja hyvinvoinnin edistämistä. Työ vaatii psykologiosaamisen lisäksi tietoa ja ymmärrystä opiskeluelämästä, sekä laajaa tietoutta muun muassa oppimisen psykologiasta”, Itä-Suomen yliopistossa 12 vuotta opintopsykologina toiminut Katri Ruth avaa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että näin tärkeä tehtävä olisi täytetty kaikissa Suomen korkeakouluissa. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Suomen psykologiliiton mukaan kolmessa kolmannen asteen opinahjossa on tällä hetkellä opintopsykologin mentävä aukko. Lapin yliopisto on yksi niistä. Miksi? Sitä pähkäilee moni.

Suomen psykologiliiton mukaan kolmessa kolmannen asteen opinahjossa on tällä hetkellä opintopsykologin mentävä aukko. Lapin yliopisto on yksi niistä. Miksi? Sitä pähkäilee moni.

”Tuntuu ristiriitaiselta, että opinnoissa edistymistä edellytetään, mutta siihen ei tarjota riittävää tukea. Onko yliopistolla tosiaan varaa antaa opiskelijoiden pudota opinnoistaan?”, johtamisen psykologiaa Lapin yliopistossa opiskeleva Risto Ukkonen lataa.

Riittämätön apu kiven alla

Miksei Lapin yliopistossa ole opintopsykologia? Sen kysymyksen äärelle on joutunut pysähtymään myös Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) puheenjohtaja Esa-Pekka Tuppi. Hän tietää, että monissa muissa yliopistoissa toimii useampiakin opintopsykologeja ja osa on rekrytoimassa kovan kysynnän tähden lisää.

”Muiden ylioppilaskuntien edustajien kanssa keskustellessani kaikki ovat yllättyneet siitä, ettei meillä ole edes sitä yhtä. Yliopiston ei pitäisi olla suoritusputki. Siksi tarvitsemme opintopsykologin”, Tuppi kuittaa.

Tällä hetkellä Lapin yliopiston opiskelijat voivat hakea apua kolmesta suunnasta: korkeakoulukuraattoreilta, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) kautta tai kunnalliselta puolelta. Jos opiskelijoilta kysytään, tukimuodot eivät riitä vastaamaan kiristyvien opiskeluvaatimuksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Itsekin avuntarpeessa ollut Ukkonen uskoo, että nimenomaan opintopsykologi olisi monelle ainoa oikea apu.

”Opintopsykologit sijoittuvat opinto-ohjauksen ja mielenterveystyön välimaastoon. Siinä missä kuraattorit voivat auttaa opintoihin liittyvissä arjen haasteissa, opintopsykologia tarvitaan silloin, kun vaikeudet liittyvät konkreettisemmin opintojen ja mielenterveyden rajapintaan”, Ukkonen korostaa.

Sen lisäksi, että tarjolla oleva apu on riittämätöntä, myös avun piiriin pääseminen vaikuttaa usein olevan haastavaa. Se kysyy energiaa ja voimavaroja, mitä avunhakijalla ei tyypillisesti ole.

”Olisi hienoa, jos energian voisi käyttää avun käyttöön, eikä sen etsimiseen”, Ukkonen huokaa.

”Olisi hienoa, jos energian voisi käyttää avun käyttöön, eikä sen etsimiseen.”
– Risto Ukkonen, johtamisen psykologian opiskelija

Paletti kerralla kuntoon

Avunhakemisen monet kiemurat tuntee myös kuvataidekasvatusta Lapin yliopistossa opiskeleva Maiju Saikkonen. Kun opinnot alkoivat takkuilla ensimmäisen lukuvuoden lopulla henkilökohtaisessa elämässä sattuneen tapahtuman myötä, olivat hyvät neuvot kalliit. Sellaisia ei kuitenkaan kasvanut puissa. Saikkonen kertoo, että tutor-opettajakin tuntui lähinnä ahdistuvan hänen ilmaistessa avuntarpeensa.

”Kävin monilla ammattilaisilla YTHS:n kautta, mutta koin sen täysin hyödyttömäksi. Käyntivälit olivat liian pitkät, henkilökunnan vaihtuvuus suurta ja asenne sen suuntainen, että olin vain vaikea tapaus. Uskon, että opintopsykologi olisi osannut auttaa elämän haasteiden ja opintojen yhdistämisessä”, Saikkonen miettii.

Yksi pelastusrengas oli Rovaniemen etsivä nuorisotyö, jossa Saikkonen pääsi keskustelemaan paitsi mielenterveydestä, myös opintoihin liittyvistä asioista. Ratkaisevinta oli pääsy terapiaan ja neuropsykiatrian poliklinikalle. Siellä Saikkosella diagnosoitiin ADD. Sen jälkeen hän hakeutui yliopiston kuraattorin juttusille.

”Kaipasin apua mielenterveysongelmien, ADD:n ja opiskelun yhdistämiseen. Kuraattorilla käynti osoittautui kuitenkin tyhjäksi arvaksi. Sain apua kaikkeen muuhun, mutta en mielenterveysongelmiin. Opin, että tukea opintoihin saa toisaalla ja mielenterveyteen toisaalla, muttei koskaan samasta paikasta”, Saikkonen ynnää.

Merkillepantavinta on se, että aluksi apua löytyi vasta, kun sitä lähti hakemaan yliopiston ulkopuolelta. Oman kiitoksensa ansaitsevat silti Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan amanuenssi ja opintopäällikkö, jotka ottivat tilanteesta kopin. Heidän ansiostaan Saikkonen pääsi palaamaan opintojen pariin terapian ja sairasloman jälkeen. Jos asiaa spekuloidaan jälkikäteen, olisiko opintopsykologin olemassaolo voinut kuitenkin olla ”voittoarpa”?

”Kuka tietää, ehkä sairasloma olisi ollut lyhyempi ja ehkä opintoihin paluu olisi ollut helpompaa, jos paletti olisi laitettu kuntoon psykologin, ei vain kuraattorin osaamisella. Opintopsykologin olemassaolo tarkoittaisi myös sitä, ettei opiskelijan tarvitsisi juosta ympäriinsä etsimässä apua”, Saikkonen analysoi.

Kaikenlaista kehitteillä

Saikkonen ei ole haasteineen yksin. Korona-ajan opiskelijakyselyt osoittavat, että henkilökohtaisen tuen ja ohjauksen tarve on kasvanut enenevässä määrin. Lapin yliopiston vararehtori Satu Uusiautti vakuuttaa, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat, ja kuormitus ovat yliopiston johdon tiedossa.

”Kyselyissä on noussut esiin esimerkiksi opiskelijoiden yksinäisyys, motivaatio-ongelmat, vertaistuen puute ja itsenäiseen opiskeluun liittyvät haasteet. Vaikka suuri osa opiskelijoista vaikuttaa sopeutuneen hyvin etä- ja hybridimuotoisiin opiskeluolosuhteisiin, toisille se on ollut erittäin raskasta,” Uusiautti pohjustaa.

Opiskelijoiden hyvinvointi onkin Uusiautin mukaan yksi tärkeimmistä tulevaisuuden kehittämiskohteista. Nyt kehitteillä on esimerkiksi Work+-ohjelma, joka tähtää työntekijöiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvän tuentarpeen kartoittamiseen, ja vahvuusperustainen hyvinvoinnin tukiohjelman luomiseen.

Myös Esa-Pekka Tuppi kertoo saaneensa sellaista viestiä, että opiskelijoiden hyvinvointi olisi nyt yliopiston johdon prioriteettilistalla. Ei pidä kuitenkaan unohtaa olematonta opintopsykologia. Mitä ”hänelle” kuuluu?   

”Kehitteillä on Lapin korkeakoulukonsernin opetus- ja oppimispalvelu-uudistus uuden strategian pohjalta. Sen tiimoilta on tarkoitus palkata sekä kuraattoreita, että opintopsykologi. Tämä on se viesti, jota on viimeksi saatu”, Tuppi väläyttää.

Tieto ei ole tuulesta temmattu. Uusiautti vahvistaa asian olevan paraikaa käsittelyssä osana LUC-korkeakoulukonsernipalvelujen kehittämistä. Kyseessä on opetuksen ja oppimisen palvelukokonaisuus, jonka avulla korkeakouluopiskelijoille halutaan luoda selkeät ja joustavat hyvinvointi- ja uraohjauspalvelut.

”Tämän palvelukokonaisuuden alla toteutuvat myös korkeakoulujen yhteiset kuraattoripalvelut. Se, miten opintopsykologipalvelut järjestyvät, on kuitenkin vielä auki”, Uusiautti myöntää.

Yhteinen intressi ei edisty

Moni muistanee vielä Mielentärkeydenosoitus -mielenilmauksen, joka järjestettiin Lapin yliopistossa marraskuussa 2019. Tempauksen päämääränä oli opintopsykologin saaminen Lapin yliopistoon. Siitä on nyt noin vuosi aikaa. Mitä mielenilmaus poiki – vai poikiko mitään, tempauksen ideoinut Risto Ukkonen?

”Siinä missä me opiskelijat koimme mielenilmauksen hyvänä keskustelunavauksena, yliopiston johto tuntui ottavan sen lähinnä vastakkainasetteluna. Johto kyllä totesi, että asiasta ollaan yhtä mieltä ja intressit ovat yhteiset, mutta ero on siinä, miten tärkeänä asiaa pidetään ja miten vakavasti se otetaan”, Ukkonen sanoo.

Teoriassa kaikki osapuolet tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että opiskeluelämän ja mielenterveyden edistämiseen tähtäävien tukimuotojen tulisi olla helposti saatavilla ja saavutettavissa. Käytännössä opintopsykologiasia kuitenkin kangertelee, eikä kyseisen viran täyttämistä ole nähty ratkaisun avaimena.

”Taustalla on epäily resurssipulasta ja rekrytoinnin vaikeudesta, mutta se on vain asian vähättelyä. Uskon, että aina on rahaa niihin asioihin, joita pidetään oikeasti tärkeinä. Opintopsykologin palkkaaminen olisi aito välittämisen ele opiskelijoiden suuntaan. On suuri mysteeri, miksi asia ei ole edistynyt”, Ukkonen päättää.

Edistysaskeleita toivoisi myös Maiju Saikkonen, jonka matka mielenterveyden ja opintojen siivittämällä polulla alkoi vuonna 2012 – ja jatkuu edelleen. Opinnot ovat katkenneet pitkään sairaslomaan ja terapiaan. Hän kokee, että mahdollisuus tavata opintopsykologia tukisi sekä hyvinvointia, että opintojen edistymistä.

”Opiskelu mielenterveysongelmien kanssa on jatkuvaa pelkoa siitä, ettei onnistu. Yliopistossa on ihmisiä opiskelijoita varten, mutta kukaan heistä ei aja sitä asiaa, mitä opintopsykologit ajavat”, Saikkonen linjaa.