Pääkirjoitus: Mielen kollaasi
Päätoimittaja Kaisa-Reetta Seppänen
Kuva Elli Alasaari
“What if I went on sleeping for a while and forgot all the idiocies,” ajattelee Gregor Samsa, herätessään aamulla vuoteestaan ‘suunnattomana syöpäläisenä’, jonkinlaisena kovakuoriaisena, Franz Kafkan novellissa Muodonmuutos. Sitaatti on sittemmin lähtenyt elämään omaa elämäänsä meemikanaville ja aforismisivuille. Muodonmuutos käsittelee odottamatonta ja peruuttamatonta tapahtumaa ja siihen sopeutumista. Ensishokiltaan Gregor pyrkii kieltämään tapahtuneen nukkumalla sen ohi. Lopulta hänellä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin hyväksyä tilanne. Vaikeinta hyväksyminen on Gregorin perheenjäsenille; hän päätyy lähes täysin eristetyksi huoneeseensa, josta seurailee ja kuuntelee muun perheen elämää, keskusteluja ja suhtautumista häneen. Loppujen lopuksi Gregorista tulee riesa, jolle edes muodomuutoksen alussa empaattinen sisko ei jaksa antaa huomiota. Pari vuotta Kafkan Muodonmuutos -novellin jälkeen julkaistaan Virginia Woolfin novelli The Mark On The Wall, joka ei sekään ole helppoa luettavaa, paikoin tappavan tylsää (onneksi teksti ei ole pitkä). Summattuna Woolfin novelli kuvaa päähenkilön tajunnanvirtaa; ainoa novellin maailmaa kasassa pitävä objekti on seinällä oleva merkki, johon päähenkilön huomio toistamiseen palautuu ajatuksen päättömän juoksun lomasta.
Ehkä Woolfin teksti on tylsää siksi, että fokus ei tahdo pysyä päähenkilön tajunnanvirrassa, jolla ei ole päätä eikä häntää. Ehkä vaikeaselkoista siksi, että mieli yrittää konstruoida edessä olevasta datasta loogista tarinaa ja kertomusta, jota ei sittenkään tunnu löytyvän. Molempien kirjoittajien ajatellaan edustavan modernismia. Kirjallisuudessa modernismi kiinnittää huomion subjektiiviseen kokemukseen jättäessä järkeilyn sivummalle. Keskeistä modernismille on kaaos ja pirstaleisuus; tietynlainen epäsymmetria ja irrationaalisuus. Vanhoista konventioista luopuminen, ehkä jopa vastustaminen. Vaikka Kafkan ja Woolfin tyyli ja kirjalliset maailmat eroavat toisistaan, niitä yhdistää epäjohdonmukaisuus; Kafka luo surrealistisen maailman ja tekee siitä arkisen, Woolfin arkisissa tilanteissa on surrealismia. Kafkan Muodonmuutos ilmestyi vuonna 1915, Woolfin The Mark On The Wall vuonna 1917. Ensimmäinen maailmansota toimi reaalimaailman kontekstina tuon ajan kirjoittajille ja sysäyksenä modernismille; kaikkialla nähtiin kaaosta, joka eksyi myös kirjallisiin konventioihin.
Kaunokirjallisuudessa on se hedelmä, että teokset saavat aina uusia merkityksiä muodostaen teoksen ympärille merkityskerrostumia. Siispä Woolfin ja Kafkan novellit toimivat edelleen; Woolfin novellin tajunnanvirta yhdistettynä Kafkan eristäytyneeseen maailmaan tuo väistämättä mieleen vuotta 2020 leimanneen ahdistuksen. Lapissa kaikki on tavallaan hyvin, mutta ilmassa leijuu outo odotus. Toisille vuosi on voinut olla paras ikinä, mutta tilanne ajaa jo ennen epidemiaa kuormittuneet ja apua tarvinneet opiskelijat ahtaalle. THL:n tuoreen selvityksen mukaan muun muassa yksinäisyyden kokemukset ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi ovat lisääntyneet opiskelijoiden keskuudessa etäopintojen aikana. Kokemuksesta visuaalisen esimerkin antaa Väinö Sirén lehtemme viimeisellä sivulla. Jo ennen koronaa opiskelijoiden uupumuksen kasvu on ollut tapetilla. Vaikka se olisi trendi, siitä ei saa tulla normi. Vuoden 2019 opiskelijatekona LYY palkitsi Mielentärkeyden -ilmauksen, jonka vaateena oli opintopsykologin palkkaus Lapin yliopistoon. Mitä asialle kuuluu nyt? Linkki Maria Paldaniuksen juttuun.
PS. Jos kokisin Gregor Samsan kohtalon, toivoisin ehdottomasti herääväni laiskiaisena. Silloin tämän kirjoituksen aloitusajatelma voisi toimia, koska laiskiaiset nukkuvat suurimman osan elämästään. Toisaalta, ihan hyvä elämänohje ilman muodonmuutosta. Muistakaa nukkua. (Ja syödä D-vitamiinia).