Media, pilalla

Teksti Kaisa-Reetta Seppänen
Kuvitus Sara Kalajanniska

Journalismin absoluuttisen objektiivisuuden ihanne on, no, utopiaa. Journalismilta odotetaan syvällisyyttä, mutta se on klikki, mikä myy. Internetin tulo vapautti toimittajat tiedon portinvartijan paikalta. Algoritmi ja tekoäly tuhoavat varmasti loputkin yhteneväisen mediakulttuurin rippeet. Kaikki on pilalla.

Esitimme väitteitä kolmelle median ammattilaiselle;

Antti Kokkonen, Päätoimittaja Lapin Kansa

Riikka Heikkilä, Päällikkö YLE Lappi

Mari Molkoselkä, Lapin Kansa nuorten palsta Vasan tuottaja, medianomiopiskelija

 

Media on pilalla.

A: Media ei ole lainkaan pilalla. Uskosin ja väittäisin, kun tässä on omaa mediahistoriaa yli kolmekymmentä vuotta, niin tällä hetkellä tehdään parempaa mediaa ja journalismia, kuin koskaan aikaisemmin.

R: Eri mieltä. Media ei ole missään nimessä pilalla, mutta näen, että median toimintakenttä on yhä haastavampi. Haasteet tulevat siitä, että median käyttötavat muuttuvat nopeasti. Näissä poikkeusoloissa medialla on ollut tosi iso rooli ajankohtaisen tiedon välittämisessä ja tietynlaisen turvallisuuden tunteen luomisessa.   

M: En koe, että suomalainen media olisi pilalla. JSN:n ohjeisiin sitoutuneet median tekijät eivät ainakaan ole pilalla. Tottakai media tekee virheitä. Ihmiset tekevät virheitä. Mutta media ne ihan mielellään oikaisee ja korjaa. Se ei ole mikään häpeä missään nimessä myöntää virheitänsä.

Journalismi on pilalla. 

A: Journalismi ei ole pilalla. Niin kuin äsken sanoin, tehdään parempaa (toim.huom journalismia), kuin koskaan aikaisemmin. Journalismi on uhattuna, sen voin sanoa. Suurin uhka on varmasti taloudellinen; on liian vähän journalisteja ja liian paljon selvitettäviä asioita. Myös kiire on uhkana.

R: Isossa kuvassa näen, että ei missään nimessä journalismi ole pilalla. Näen, että laadukas, moniääninen, yleisöä kuunteleva journalismi on demokraattisen yhteiskunnan etu ja edellytys, niinkun nyt ollaan nähty tässä maailman ajassa. Suomessa tehdään hyvää journalismia ja siitä pitää pitää kiinni ja vaalia; yleisöä ja ilmiöitä kuunnellen. On yhä tärkeämpi pitää kiinni siitä, minkä vuoksi journalismi on syntynyt; riippumattomuutta, avoimuutta ja luotettavuutta varten. Jos näissä onnistutaan, niin journalismi ei tule menemään pilalle.   

M: Jokainen journalisti on sitoutunut journalistin ohjeisiin eli niihin ohjeisiin, joiden tarkoitus on vaalia sananvapautta, välittää tietoa lukijoille ja löytää oikea tieto. Media valvoo itse itseään, ja oikaisee virheitä. Ja myös tavallinen ihminen voi kannella median virheistä. Valvonta toimii ja Suomi on aika korkealla sananvapaudessa maailmaan verrattuna.

Totuus on pilalla. Myyvä tarina menee edelle. 

A: Taas pitää olla eri mieltä. Tarinallisuus on yksi keino tehdä hyvää journalismia. Nyt jos koskaan pyrkimys totuuteen on journalismin pelastus, koska on niin paljon sosiaalisen median hälinää ja ei-totuudellista tietoa verkossa liikkeellä.

R: Huomio on tietenkin se eittämättä, että tarinallisuus on journalismissa ajan ilmiö. Tarinallisuus on se, millä tavoin asioita voidaan tuoda esille ja kertoa paremmin. Mutta se tarina ei saisi mennä totuuden edelle; hyvä tarina on huono, jos siinä ei ole faktat kunnossa ja jos sillä ei ole jotakin merkitystä.   

M: Journalismissa on aina etsitty tarinoita ja ihmiset on täynnä tarinoita. Mutta kyllä itse ajattelen, että totuus on tärkein.

Anonymiteetti on pilannut julkisen keskustelukulttuurin.

A: Nyt olen ainakin osittain samaa mieltä. Joku on sanonut, että anonyymi keskustelu ei ole keskustelua ollenkaan. Se on varmasti aika pitkälle näin. Meillä on tekstaripalsta, joka mahdollistaa tietynlaiseen ääneen pääsyn, mutta lähtökohtaisesti anonyymi keskustelu ei ole keskustelua lainkaan.

R: Anonymiteetti -kysymys on vaikea. Se on varmaan hyvä ja huono asia. Moni media on viime vuosina vaatinut rekisteröitymistä omalla nimellä joihinkin keskusteluihin, jonka on toivottu suitsivan vihapuhetta. En näe, että anonymiteetti olisi yksin pilannut keskustelukulttuurin, vaan näen, että syyt huonontuneeseen keskustelukulttuuriin on paljon syvemmällä kulttuurissa, eikä se johdu siitä, saako anonyymina olla keskustelussa mukana vai ei. On paikkoja, jossa on nimettömänä syytä ja tarpeenkin olla esillä. Esimerkiksi journalismissa voi olla anonyymi lähde ja sitä suojataan. Ilman anonymiteettiä jotkin asiat eivät tulisi esille.   

M: Aika samaa mieltä. Sensitiivisyyden vuoksi tietty anonymiteetti on journalismissa välttämätöntä; jotkut asiat voivat olla niin sensitiivisiä, ettei niitä pysty omilla kasvoilla kertomaan. Anonymiteetissa on myös se, että internetissä jollakin ihmisellä voi olla useita profiileja ja näillä eri profiileilla ajaa yhtä agendaa. Se pilaa ja vääristää keskustelua. Anonymiteetti ottaa inhimillisen sensuurin pois päältä ja siksi pystytään sanomaan paljon kovempia asioita.

Sanomisen vastuu on pilalla, kun esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa sanomisen ilman vastuuta. 

A: Sosiaalisen median piti aikanaan demokratisoida tiedonvälitys ja sitä kautta tuoda kaikkea hyvää ja se on tehnytkin varmasti myös hyvää, mutta kun siitä puuttuu vastuu ja kun se ei ole sitoutunut totuuden etsimiseen, niin puntari kääntyy senkin kanssa enemmän negatiivisen puolelle.

R: Sosiaalinen media on varmasti muuttanut keskustelukulttuuria rajummaksi ja huonommaksi ja koskaan ei voi sosiaalisen median kanavilla varmistua ihmisen henkilöllisyydestä. Some ei yksin pilaa kulttuuria; se on alusta, jolla niitä asioita tehdään. Ihmiset näillä alustoilla luovat keskustelukulttuurin. Tässäkin näen, että syyt on syvemmällä, kuin alustoissa, jossa keskustelukulttuuria tehdään. Toki ne tarjoaa foorumin ja jokaisella meillä on vastuu toimia niillä foorumeilla sääntöjen mukaisesti ja hyvää keskustelukulttuuria edistävästi.   

M: Jos ihminen puhuu sosiaalisessa mediassa omalla nimellään ja kasvoillaan, niin silloin hänen sanomisensa voidaan tarkistaa ja hän joutuu kantamaan siitä todennäköisesti vastuun. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa sananvapauden jokaiselle.Ei hyvää keskustelua synny, jos ihmiset eivät ole valmiita kuuntelemaan toisia oikeasti. Ei ihminen ole koskaan valmis omien ajatustensa kanssa. (Myöhemmin Molkoselkä tarkentaa sananvapauden tuomaa vastuuta. Hän painottaa että sananvapauden myötä ihmisten tulisi kantaa vastuu sanomisistaan.)

Sananvapaus on pilalla; valta on somejäteillä ja esimerkiksi Yhdysvaltain entisen presidentin Twitter-tilin sulkeminen oli sananvapautta rajoittava teko.

A: Tämä on iso ongelma kyllä. Nimenomaan somejättien valta on ehkä yksi suurimpia demokratian uhkia tällä hetkellä ja niin vastenmielistä kuin Trumpin twiittailu oli, niin ei ole oikein, että somejätit voivat päättää siitä, kuka pääsee ääneen ilman mitään erillisiä pelisääntöjä.

R: Laaja ja iso kysymys. En osaa ottaa tarkemmin kantaa. Eittämättä somejäteillä on valtava valta ja vastuu, mutta kysymys siitä, rajoitettiinko sananvapautta, siihen on vaikea ottaa kantaa. Sen toki voi nähdä sananvapauden rajoittamisena, mutta toisaalta yhtiöillä ja somejäteillä on olemassa säännöt alustoilla toimimiseen ja nähdäkseni tässä tapauksessa kuitenkin tehtiin oikea ratkaisu mahdollisen väkivallan estämiseksi. Tämä on iso kysymys ja raju ratkaisu; tätä tullaan varmasti tarkastelemaan.   

M: Jos mietitään Trumpia, niin olihan se sitä. Mutta milloin tahansa Trump päättää, että hän pitää lehdistötilaisuuden, niin siellä on jokaisesta mediasta väki kuuntelemassa, että kyllä hänellä edelleen on sananvapautta. Twitter otti ohjat omiin käsiin ja teki päätöksen. Heillä oli painava syy sille. Kyllähän sillä tilillä on yllytetty väkivaltaan, mikä ei missään nimessä ole oikein. Mutta millä muulla Twitter -tilillä on yllytetty väkivaltaan tai toimimaan jollakin tavalla väärin? Aika monella.

Viimeistään tekoäly ja algoritmien kirjoittamat automaattiset uutiset pilaavat median. 

A: Tekoälyä voi varmasti tiettyyn rajaan asti journalismissa käyttää hyväksi, mutta viime kädessä kone ei journalismia ja journalistia voi korvata ja siten ei voi myöskään pilata.

R: En usko, että koskaan mennään automaattisiin uutisiin. Aina tarvitaan journalismia ja journalisteja sisällöissä. Tekoäly on hyvä apu ja keino digitaalisten sisältöjen kehittämisessä, mutta koskaan ei aitoa toimittajaa tule robotit korvaamaan, kyllä siihen tarvitaan ihmisen työ onneksi jatkossakin.   

M: Journalismia luetaan myös syvällisen ja tutkivan journalismin takia. Uskon, että tekoäly tulee nimenomaan tukemaan nopeaa uutistyötä. Aina tarvitaan toimittaja, joka soittaa ja tapaa ihmisen ja kysyy, mistä tässä on kyse. Tullaan varmasti näkemään huikeita juttuja, joita robotit on kirjottanut, mutta vain ihmiset pääsee ihmisläheisyyteen.

Seuraa oikea kysymys.

Mikä on journalismin tarkoitus 20-luvulla maailmassa, jossa kaikilla on megafoni? 

A: Totuuteen pyrkivä, virheet korjaava journalismi on paras tae demokratialle ja se ei missään tapauksessa ole tuhoutumassa, vaan ollaan ehkä menossa aaltoliikkeessä sitä kohti, että sen arvostus vain kasvaa ja nähdään sen rooli demokratian turvana.

R: Näen kyllä sen, että journalismin tarkoitus on ennen kaikkea tukea demokraattista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ja lisätä ymmärrystä kokemusten ja luotettavan tiedon ja elämysten avulla. Journalismin tarkoitus on välittää monipuolista ja moniäänistä kuvaa Suomesta ja maailmalta. Edelleen korostan journalismin riippumattomuutta; sitä pitää vaalia tässä tilanteessa, kun kaikilla on se megafoni.

M: Journalismin tarkoitus on se, mikä sillä on aina ollut eli tiedon välitys. Koska kaikilla on megafoni, se ei silti tarkoita, että kaikilla olisi yhtä äänekäs megafoni. Meillä on edelleen se eliitti, jolla on suurin megafoni ja meillä on ne, joilla on kärkkäimmät ja seksikkäimmät sanat, jotka saavat eniten julkisuutta. Heillä on paljon ääntä. Journalismin tehtävänä on etsiä ne, joilla ei ole sitä ääntä ja jotka eivät pääse ääneen.