Työnteon harrastajat

Teksti Juuso Sievänen
Kuvat Maiju Kettunen, Veli-Matti Vierelä ja Johanna Keränen
Kuvien editointi Maiju Kettunen

Jokainen yliopistolla tietää jonkun opiskelijan, joka on monessa mukana. Mutta minkä takia jotkut ovat jokapaikanhöyliä, kannattaako se ja mihin sellainen elämä voi johtaa? Kaksi aktiivia kertoo elämästään.

Aktiivi on opiskelija, joka toimii useassa opiskelijatoiminnassa ja joskus vieläpä yhtä aikaa. Jotkut opiskelijat toimivat pienemmissä tehtävissä, kuten tuotantoavustajina, tuutoreina tai vaikkapa varajäsenenä ainejärjestön tai harrastustoiminnan hallituksessa. Jotkut taas ovat haastavammissa hommissa, kuten tuottajina, tuutorvastaavana tai puheenjohtajina. Tunnistavatko haastateltavat itsensä tästä kuvauksesta? ”Kyllä!”, kuuluu vastaus. Etäisyydestä ja kiireistään johtuen, kaksi opiskelija-aktiivia on nyt Google Meet:n kautta etähaastattelussa. Toinen heistä, Meri Forsman, on 2020 kesällä teollisen muotoilun puolelta valmistunut taiteiden maisteri. Forsman asuu Muoniossa ja on töissä Metsähallituksella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

”Aloitin aktiivina toimimisen jo ensimmäisenä opiskeluvuotena Jalot Villit ry:n kulttuurivastaavana ja ylioppilaskunnan kulttuuripuheenjohtajana. Vaihto-opiskelun jälkeen ehdin opiskeluaikana olla niin LYYn hallituksessa, LYTin SYTY-vastaavana sekä Loimu Speksin ohjaajana ja puheenjohtajana. Lisäksi olin näyttelijänä useassa LYT:n näytelmässä”, listaa Forsman.

Johanna Keränen istuu tietokone sylissään Lapin Ylioppilasteatterin takahuoneessa samalla, kun näytelmäharjoitukset ovat käynnissä.

”Kaksi ensimmäistä vuotta en ollut mukana missään, mutta sitten aloitin Loimu Speksissä valokuvaajana. Sen jälkeen olen ollut Speksissä tuottajana sekä varatoiminnantarkastajana. Niin ikään olen toiminut LYT:ssä tuottajana ja nyt olen mukana myös hallituksessa. Radio Säteilyssä olen ollut tuotantoavustajana, ohjelmantekijänä ja valokuvaajana. Olen myös kevytyrittäjä ja olen mukana tekemässä podcastia, blogia ja somea Lapin yliopistolle”, Keränen latelee.

“Mutta jos juttuja tekee vain hyödyllisyyden tunteen takia, niin se näkyy siinä tekemisessä ja kuluttaa paljon. Silloin sitä asiaa ei pidä olla tekemässä. Muutenkaan ei ole sellaista käsitettä kuin hyödytön ihminen.” – Johanna Keränen

Ihmiset voivat tehdä juttuja eri tavoin. Asioilla on tapana loksahtaa paikoilleen, vaikka pohjaominaisuudet olisivat tekijöillä erilaiset. – Johanna Keränen

Mikä ajaa aktiiviksi? Kun asioita perataan taakse päin ja mietitään, miksi opiskelijat aikoinaan lähtivät niin moneen toimintaan mukaan, Forsman kertoo omalla kohdallaan kaiken saaneen alkunsa hänen olemuksestaan.

”Kun aloitin yliopistolla, olin äänekäs persoona ja siksi kai kysyttiin mukaan juttuihin. Ja sitten kun halusi kavereita, niin siitä se lähti. Kun olin tehnyt pienempiä hommia, niin heräsi kiinnostus kerätä vastuuta isommista tehtävistä ja sitä kautta löysin asioita, joissa koin olevani hyvä ja halusin kehittyä”, Forsman muistelee.

Keräsen tarina on hieman toisenlainen:

”Minulla on aina ollut tarve vaikuttaa. Jos voi tehdä siistejä juttuja, niin niihin haluaa mukaan. Minulla syttyi palo teatterin tekemiseen, kun kävin katsomassa LYT:n näytelmän. Oli niin hienoa, kun mahtavanoloiset tyypit tekivät jotain niin siistiä ja halusin voida tehdä samoin. Kaverini innostivat minua lähtemään myös mukaan Loimu Speksiin ja sitä kautta sain enemmän varmuutta miten hommat toimivat. Aktiiviksi tulooni ei ole mitään yhtä vastausta, vaan jostain syttyi kipinä ja se lähti leviämään.”

On pakko tiedustella, onko aktiiviopiskelijoilla joitain yhteisiä piirteitä.

”Vastuullisia he ovat ainakin. Kaikki ovat erilaisia, mutta heillä on kuitenkin yhteinen halu tehdä sitä samaa asiaa ja heillä on intohimo omaa osuuttaan kohtaan”, aloittaa Forsman.

”Ja innostuminen! Vaikka tekisi eri asioita, niin jaksaa innostua siitä prosessista aina uudestaan. Ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä asioita. Ei ole mitään peruslähtökohtaa, että tarvitsee jotkin ominaisuudet, että voi tehdä jotain tehtävää”, Keränen summaa.

Keräsen ja Forsmanin mielestä syy miksi ihmisestä tulee aktiivi, riippuu paljon hänen omista tavoitteistaan, prioriteeteista ja elämäntilanteesta. Joillakin toimeliaisuus toteutuu perheessä ja jotkut käyvät töissä eivätkä ehdi tekemään muuta. Ja joillakin ei vain ole tarvetta olla niin puuhakas.

Muoniossa poikaystävänsä ja Halti-hauvan kanssa asuva Meri Forsman ja rovaniemeläinen Johanna Keränen ovat oppineet, että aktiivisuudesta on valtavasti hyötyä, mutta se vaati myös veronsa, jos ei osaa varoa.

Hyötyä ja hyödyttömyyttä

Alettaessa pohtia, mikä saa jonkun olemaan aktiivi, keskustelun sävy muuttuu.

”Fomo-fiilis on ainakin itsellä. Kun kaverit tekevät asioita, niin harmittaa. Sitä miettii, että minäkin haluan olla tuolla, koska tietää, että siellä on hauskaa. Yhdessä vaiheessa uuvuin ja silloin piti pitää taukoa. Se teki hyvää, mutta kyllä myös harmitti, kun ei voinut olla mukana”, Forsman pohtii.

Keräsen mieleen muistuu uutinen, jossa pohdittiin ihmisen tarvetta olla hyödyksi:

”Tunnistan sen itsessäni, että kun olen kolme päivää tekemättä mitään, niin alan miettiä, että mitä tekisin, että olisin hyödyksi. Mutta jos juttuja tekee vain hyödyllisyyden tunteen takia, niin se näkyy siinä tekemisessä ja kuluttaa paljon. Silloin sitä asiaa ei pidä olla tekemässä. Muutenkaan ei ole sellaista käsitettä kuin hyödytön ihminen.”

Seuraavaksi keskustelu kääntyy isoon ja inhottavaan koronaan. Vai onko se sittenkään inhottava?

”Kun korona alkoi eikä voinut kokoontua tekemään asioita, se oli tosi vapauttavaa, vaikka aluksi se oli todella stressaavaa.”, Keränen muistelee.

”Olin tosi onnellinen, kun korona tuli! Muutimme silloin pois Rovaniemeltä. Sanoin poikaystävälle, että nyt Rovaniemellä kukaan ei voi tehdä mitään ja silloin ei jää mistään paitsi eikä siten harmita. Anteeksi. Olen kauhea ihminen, kun ajattelen näin,” Forsman tunnustaa.

Kun kysytään, onko tämän tapaisesta tomeruudesta hyötyä, asia on nopeasti käsitelty:

”On! Aivan valtavasti”, molemmat vastaavat.

”Minut otettiin LYT:n juhlavuoden vastaavaksi tuottajaksi, kun olin ollut niin monessa projektissa tuottajana ja minut valittiin yliopiston viestijäksi, kun oli sitä osaamista tuotannoista myös. Kaikki osaaminen kasautuu ja lumipallo pyörii”, Johanna Keränen nauraa käsiään pyörittäen.

”Kun aloitin Jaloissa Villeissä, pääsin etenemään muihin järjestötoimiin ja se vaikutti lopulta siihen, että pääsin nykyiseen työhöni. En olisi yksin matkailututkimuksen- ja teollisen muotoilun opiskelijana saanut tätä työtä mitenkään. Harrastusten ja pestien kautta tulee luotto itseensä. Jos on hakuilmoituksessa jotain ominaisuuksia mitä vaaditaan työssä ja niitä on saanut harrastustoiminnassa, siitä uskaltaa sanoa myös haastattelussa”, Forsman nyökkää ja kertoo mieleensä tulleen tapauksen:

”Kerran keskustelin kaverin kanssa järjestö- ja aktiivitoiminnasta. Kaverini kertoi, kuinka hänelle töissä kollegat olivat kommentoineet kaverini harrastuksia sanomalla, että ’Sinä siis harrastat työn tekoa?’ Siinä sitten pähkäilimme, että kaikki järjestötoiminta ja produktioiden tekeminen on tosiaan työn tekoa, jota me harrastetaan.”

”Harrastusten ja pestien kautta tulee luotto itseensä.” – Meri Forsman

Meri Forsman uskoo, ettei hän olisi ikinä päätynyt nykyiseen työhönsä Metsähallitukselle ilman monipuolista järjestötoimintaansa.

Kerran aktiivi, aina aktiivi

Kysyttäessä kannattaako tai tarvitseeko olla aktiivi, Johanna Keräsen vastaus on varsin kattava:

”Kannattaa, jos siitä voi saada jotain irti ja voi nauttia siitä. Jos jokin asia kiinnostaa, sitä kannattaa kokeilla pienessä mittakaavassa. Käy tekemässä yhden pienen jutun ja seuraa vierestä, miten homma toimii. Mutta kenenkään ei tarvitse olla erikseen toimelias, jos se ei tunnu omalta”, Keränen summaa ja kertoo lopuksi, kuinka opiskelijaharrastusten kautta monet ovat löytäneet aivan uusia intohimoja, joita ovat lähteneen tekemään ammatikseen.

Monilla opiskelut tuntuvat joskus venyvän pitkään ja heistä tulee niin sanottuja n:n vuoden opiskelijoita. Heidän kohdallaan haastateltavilla on vastaus valmiina:

”Ensi vuonna pyörähtää itsellä n:nnen vuoden puolelle. Aktiivisuus kasvattaa ja tämä on hyvä elämänkoulu”, Keränen kertoo.

”Itsehän opiskelin yhdeksän vuotta. En lusmuillut vaan kävin koulussa, mutta tein harrastuksia samalla. Toki on niitäkin, jotka panostavat harrastustoimintaan, kun eivät löydä intohimoa koulusta. Opintojen alussa en oikein tiennyt mitä halusin tehdä elämässä. Kun kasvoin, ymmärsin mikä se oma suunta on ja siihen auttoi tämä aktiivitoiminta. Jos olisin valmistunut määräaikaan mennessä, en tietäisi elämästä mitään ja olisin ihan väärällä alalla”, sanoo Forsman, kun äkkiä hänen luonaan tapahtuu jotain:

”Minulle tuli viesti, jossa minua pyydettiin mukaan kuntavaaleihin!” Forsman toteaa yllättyneenä ja molemmat haastateltavat repeävät nauruun.

On ok sanoa ei

Viimeisenä aiheena keskustelu siirtyy siihen tärkeimpään: jaksamiseen. Forsman aloittaa kertomalla, että aktiivisuuteen jää koukkuun.

”Minulle oli normaalia, että menin kahdeksalta kouluun ja tulin illalla yhdeksän aikaan kotiin ja koko sen ajan olin tehnyt töitä. Sitä jaksaa jonkin aikaa. Mutta sitten kun tekee ja tekee, niin yhtä äkkiä tulee burn out,” Forsman kertaa mennyttä vakavana.

Forsmanin loppuun palaminen sai hänet hakeutumaan terapiaan. Hän on kuitenkin kiitollinen muiden aktiivien ymmärtävästä asenteesta. Forsman kertoo kavereiden tajunneen, ettei häntä pidä pyytää mukaan mihinkään, koska hän ei olisi osannut kuitenkaan kieltäytyä. Keräsen reitti uupumukseen oli tismalleen sama:

”Päivät olivat ihan älyttömiä. On harmi, että minun piti oppia kantapään kautta mikä on itselle se sopiva määrä ja miten pitkiä jaksoja kerrallaan pystyy tekemään vähän rankemmin”, Keränen muistelee.

Hän on onnellinen, että nykyään uupumuksesta puhutaan paljon avoimemmin ja on sallittua sanoa milloin ei jaksa.

”Aikoinaan sovimme kaveriporukan kanssa, että jos emme halua lähteä johonkin mukaan, vastaamme ”ei” ja halaushymiö perään. Kerran näin kävikin ja teimme siitä kämpikseni kanssa taulun, joka muistuttaa, että on ihan okei kieltäytyä”, Keränen paljastaa.

Forsman ja Keränen analysoivat yhdessä, että kunnianhimo on yksi iso tekijä miksi ei -sanan sanominen on vaikeaa ja ihmiset uupuvat. Ihmisillä on suuria suunnitelmia ja hienoja visioita ja jos sanookin ei, niin heistä tuntuu, ettei pääse toteuttamaan niitä. Lopulta kun toimeen tartutaan, niin äkkiä kohtaa sen tosiasian, ettei pystykään tekemään kaikkea.

Forsman ja Keränen analysoivat yhdessä, että kunnianhimo on yksi iso tekijä miksi ei -sanan sanominen on vaikeaa ja ihmiset uupuvat.

Lopuksi Forsman ja Keränen antavat omat vinkit niille, jotka ovat vasta alkamassa aktiiveiksi:

”Jos haluaa löytää omanlaisiaan ihmisiä, suuntaa elämälleen ja voi hyväksyä sen, että unelmista voi tulla totta myös muussa muodossa, aktiivitoiminta on hyvä vaihtoehto siihen. Se on myös hyvä tapa pelkojen kohtaamiseen”, kertoo Meri Forsman.

”Tekemällä oppii jatkuvasti ihan hulluna! Kun jokin kiinnostaa, niin aina kannattaa lähteä kokeilemaan”, Keränen kannustaa ja jatkaa, että jos ei tiedä jotain etukäteen, niin sen ei pidä antaa olla syy olla lähtemättä mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *