Todistuksella opiskelemaan
Teksti Hanna-Mari Räsänen
Kuvitus Judit Ginzboorg
Korkeakoulujen opiskelijavalinta uudistuu. Mitä todistusvalintauudistuksesta ajattelee rakennusmaalarista asiantuntijatyöhön vaihtanut Lapin yliopiston alumni, entä opiskelijaliittojen edustajat?
Vuonna 2020 tapahtui muutoksia koulutuspolitiikan saralla kun voimaan astui niin kutsuttu todistusvalintauudistus. Uudistuksen myötä toisen asteen tutkintotodistus on pääväylä opintoihin ja hieman yli puolet korkeakoulupaikoista täytetään todistusvalinnan perusteella. Aiemmin käytössä olleesta yhteispistevalinnasta, jossa hakija saa pisteitä sekä todistuksesta että valintakokeesta, luovutaan. Valintakokeisiin voivat tosin osallistua edelleen ne hakijat, joilla ei ole soveltuvaa todistusta tai joiden arvosanat eivät ole riittävän hyviä. Sen sijaan ylioppilastutkintojen arvosanojen pisteytyksestä ja valintakokeiden yksityiskohdista korkeakoulut päättävät itse.
Todistusvalintauudistusta perustellaan opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla vanhan, valintakoeperustaisen, mallin kalleudella, sekä sillä, että se on raskas toteuttaa ja kansainvälisesti poikkeuksellinen. Vanhan mallin tiedetään myös lisänneen ei-toivottuja välivuosia ja näin ollen viivästyttäneen opiskelemaan pääsyä. Menestys toisella asteella kertoo ministeriön mukaan hyvin valmiuksista korkeakouluopintoihin. Näin ajateltuna toisen asteen todistuksen painoarvon lisääminen on siis järkevää. Siitä huolimatta todistusvalintauudistus on herättänyt kiivasta keskustelua. Esille on nostettu kysymyksiä muun muassa tasa-arvoisuudesta eri tutkintotaustojen ja eri sukupuolten välillä, lukiolaisten kasvaneista menestyspaineista sekä sosioekonomisen aseman periytyvyydestä.
Esille on nostettu kysymyksiä muun muassa tasa-arvoisuudesta eri tutkintotaustojen ja eri sukupuolten välillä, lukiolaisten kasvaneista menestyspaineista sekä sosioekonomisen aseman periytyvyydestä.
On esimerkiksi viitteitä siitä, että naiset pärjäisivät paremmin ylioppilaskokeissa ja miehet paremmin valintakokeissa. Tätä eroa selittää tosin myös eri sukupuolten hakeutuminen eri aloille. Ammattikouluissa sen sijaan opiskelun painopiste saattaa olla alakohtaisissa teknisissä taidoissa enemmän kuin niin sanotuissa YTO-aineissa, kuten äidinkielessä tai matematiikassa, jotka puolestaan usein merkitsevät korkeakoulujen todistusvalinnoissa. Toisaalta toisen asteen päättötodistuksen painoarvon kasvattaminen saattaa lisätä yhä nuorempien suorituspaineita sekä perhetaustan merkitystä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi syksyllä 2019 koulutettujen perheiden lasten saavan parempia tuloksia kuin kouluttamattomien ja että koulutustaustasta johtuva ero opintomenestyksessä on suurempi kuin paljon puhuttu tyttöjen ja poikien osaamisero.
Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtajan Emilia Uljaan mukaan todistusvalintaan siirtyminen on lukiolaisten kannalta kuitenkin ennen kaikkea positiivinen uudistus. Uudistus on ollut liiton tavoitteena jo pitkään. Uljaan mukaan uudistus keventää lukiolaisten taakkaa, kun abien ei tarvitse panostaa samanaikaisesti sekä ylioppilas- että valintakokeisiin. Todistuksella voi lisäksi hakea helpommin useisiin korkeakouluihin, myös omalta paikkakunnalta kauempana sijaitseviin.
”Tietenkään ei pidä vähätellä ylioppilaskokeisiin liittyvää stressiä, mutta niihin panostamalla voi jättää pääsykokeen väliin – ja toisaalta pääsykoe säilyy kuitenkin mahdollisuutena”, Uljas pohtii sähköpostiviestissään.
Lisäksi hän huomauttaa, että vuonna 2020 yhä nuoremmat ovat päässeet korkeakouluun, vaikka muutosta selittänevät myös koronavuoden johdosta tehdyt aloituspaikkojen lisäykset.
Entä amikset?
Mette Nissinen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2019. Tällä hetkellä SAK:n alue- ja järjestöasiantuntijana työskentelevän Nissisen koulutuspolku alkoi monesta yliopisto-opiskelijasta poiketen ammattikoulusta, josta hän valmistui maalariksi vuonna 2007. Ajatus korkeakouluun hakemisesta oli itänyt Nissisen mielessä jo noina aikoina, mutta oman alan ammattitaidon kehityttyä into maalarintöitä kohtaan kasvoi ja työelämä vei mukanaan useaksi vuodeksi. Vuonna 2016 koitti muutto Rovaniemelle ja samalla haku Lapin yliopistoon. Hakukohteena oli politiikkatieteet ja opiskelupaikka aukesi valintakokeen kautta.
”Olin joka tapauksessa muuttamassa Rovaniemelle ja vaihtamassa paikkakuntaa, niin hain varmuuden vuoksi opiskelemaan, jos en saisikaan töitä. Totta kai minua muutenkin kiinnosti yliopisto-opiskelu. Innostus lähteä lukemaan nimenomaan yhteiskuntatieteitä tuli siitä, kun olin ammattiliittojutuissa mukana ja siellä sai todella hyvää yhteiskuntakoulutusta”, Nissinen kertoo.
Yliopistosta hyvin arvosanoin valmistunut Nissinen ei ollut aina yhtä innostunut opiskelusta. Yläasteella koulunkäynti ei juuri maittanut. Innostus oppimiseen alkoi herätä ammattikoulun loppuaikoina ja myöhemmin työelämässä. Yliopistossa Nissinen löysi sisäisen palonsa opiskeluun:
”Yliopistossa se sisäinen hikipinko yhtäkkiä oikein rynnisti esiin ja huomasin, että ai täällä olikin tällainen uinunut koko ajan”, hän kuvailee.
Nissisen mukaan todistusvalintauudistus saattaa leikata mahdollisuuksia siirtämällä alavalinnan taakan yhä nuoremmille:
”Onhan se varmasti teini-ikäiselle raskasta, että pitäisi panostaa todella paljon niihin viimeisiin arvosanoihin. Se panostaminen täytyy varmaan aloittaa jo lukion ensimmäisellä luokalla. Siinä iässä kun tapahtuu paljon muutakin kuin pelkästään opiskelu, tai ainakin pitäisi tapahtua, niin eihän se lukiomenestys kuvasta välttämättä sitä todellista opiskeluintoa,” Nissinen sanoo.
Emilia Uljas kertookin, että lukiolaisilta on tullut liittoon jonkin verran kyselyitä siitä, mitä aineita kannattaa kirjoittaa.
”Tällaisissa tapauksissa neuvotaan juttelemaan oman opinto-ohjaajan kanssa, joka tuntee opiskelijan ja hänen tilanteensa parhaiten. Ainevalinnoissa kannattaa myös pohtia omia kiinnostuksen kohteita, eikä tehdä päätöksiä ulkopuolisen paineen viitoittamana”, Uljas kirjoittaa.
Hän muistuttaa myös, että ylioppilaskokeita voi nykyään uusia rajattomasti, kun taas pääsykoetta ei. Entä sitten Nissisen kaltaiset ammattikoulutaustaiset hakijat, joilla ei ole ylioppilastodistusta?
Suomen ammattiin opiskelevien liiton SAKKI ry:n edunvalvonnan asiantuntija Matti Tujula valaisee ammattikoulun käyneiden tilannetta korkeakouluhaussa todistusvalinnan tultua voimaan.
”Ammattikorkeakouluilla on käytössä todistusvalinta, jossa hyväksytään myös ammatilliset tutkinnot todistusvalintaperusteena, mikä on meidän mielestämme oikein tervetullut ja hyvä asia. Todistusvalinnan sisällä on kuitenkin eri kiintiöt ylioppilaille ja ammatillisen tutkinnon perusteella tuleville, jotka vaihtelevat aika paljon ammattikorkeakouluittain. Joissain ne ovat yhtä suuret ja joissain se amisten osuus voi olla kymmenen prosenttia ylioppilaiden osuudesta. Että sen voi hyvin kokea epätasa-arvoiseksi joidenkin ammattikorkeakoulujen kohdalla, mutta periaatteessa ihan ok tilanne,” Tujula pohtii.
Lisäksi Tujula harmittelee sitä, että yliopistot eivät ole ottaneet ammattikoulutodistusta mukaan todistusvalintaan, vaan ammatillisella tutkinnolla joutuu osallistumaan joko pääsykokeisiin tai käyttämään muuta reittiä kuten avointa yliopistoa. Hän huomauttaa, että osa hakukohteista ei ole edes mahdollistanut pääsykoetta. Tällöin ammattikoulutaustaisen hakijan täytyisi hankkia ylioppilastodistus tai käydä maksullista avointa yliopistoa ilman minkäänlaisia opiskelijaetuja kuten opintotukea. Maalariksi valmistunut Nissinen pohtii tilannetta omalta kannaltaan:
”Kun mietin omalla kohdalla, että olisiko minun pitänyt sitten käydä joku iltalukio töiden ohella, että saisin ylioppilastodistuksen, niin en tiedä olisiko se hakumotivaatio sitten kuivahtanut siihen.”
Työelämä muuttuu
Vaikka uudistus ei huomioikaan Tujulan mukaan riittävän hyvin ammatillisia opiskelijoita, hän arvioi sen vaikutusten olevan kuitenkin enemmän positiivisia kuin negatiivisia:
”Meillä suuntaudutaan enemmän ammattikorkeakoulun puolelle ja se enemmistöön kohdistuva vaikutus on varmaan positiivisen puolella.”
Tujulan mukaan todistusvalintakeskustelua käydään usein lukion ja yliopiston näkökulmasta. Tämä pätee etenkin puhuttaessa valmistuneiden iästä ja välivuosista.
”Kun ammattikorkeakouluun tulee merkittävä osa hakijoista ammatillisella taustalla niin se oletusarvo on, että ammattikoulusta mennään työelämään ja siellä ollaan kahdesta kahdeksaan vuotta. Sitten jos oma suuntautuminen, työelämän vaateet tai oma urapolku on edennyt niin, että tekninen koulutus ei riitäkään vaan pitää olla insinöörin paperit, niin sitten mennään ammattikorkeakouluun. Se on ihan ok, että sinne mennään vähän vanhempana ja haetaan se korkea-asteen pätevyys. Ammatillisella polulla se on järjestelmänkin näkökulmasta luontevampaa. Tämä aika usein unohtuu, kun keskitytään siihen, että pitäisi saada opiskelijat valmistumaan nuorempina”, Tujula kertoo.
Työelämän muuttuvat tarpeet mietityttävät myös Nissistä. Hän nostaa esiin työn alla olevan jatkuvan oppimisen uudistuksen, jonka tavoitteena on aikuisten jatkuva oppiminen työelämän tarpeiden muuttuessa.
”Tavallaan halutaan sitä, että aikuiset ja työelämässä olevat kouluttautuvat ja heillä olisi sellaista muutosvalmiutta, kun työelämä muuttuu, mutta sitten korkeakouluun pääseminen tehdään heille hankalaksi”, Nissinen pohtii.
Nissinen viittaa ylioppilastodistuksen painottamisen lisäksi myös vuonna 2016 voimaan astuneeseen korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöön, jonka nojalla korkeakoulujen tulee varata osa opiskelupaikoista ensikertalaisille.
”Ehkä tuossa jatkuvassa oppimisessa ajatellaan enemmän sellaisia lyhytkestoisia koulutuksia, joilla pystyy esimerkiksi parantamaan jonkun henkilön osaamista, että hän pystyy joustavasti vaihtamaan alaa. Mutta kyllähän ihminen voi tarvita myös ihan kokonaan uutta koulutusta tai korkeakoulutusta aikuisenakin”, Nissinen päättää.
Todistusvalintauudistuksen vaikutuksia seurataan parhaillaan. Helmikuussa 2021 julkaistun seurantatutkimuksen väliraportin mukaan haettujen kohteiden määrä kasvoi, hakijat ovat yhä nuorempia ja miesten osuus uusista opiskelijoista kasvoi jonkin verran etenkin ammattikorkeakouluissa. Uudistuksen todellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa hankala arvioida. Poikkeuksellisella pandemiatilanteella lienee ollut vaikutuksensa myös vuoden 2020 opiskelijavalintatrendeihin. Se, ketkä jatkossa loistavat valintatilastoissa ja keiden asema heikkenee, jää vielä nähtäväksi.
Se, ketkä jatkossa loistavat valintatilastoissa ja keiden asema heikkenee, jää vielä nähtäväksi.
